Suomella ei ole varaa päästää käsistää huippukoulutettuja Afrikkalaisosaajia, sillä HUUUTAVAA työvoimapula on jo oven takana! Eikä syrjintä ja rasismi myöskään tee hyvää Suomen kansainväliselle maineelle, sillä suvaitsevaisuus lisää luovuutta ja innovaatiota, mitä Suomi tulee tarvitsemaan pärjätäkseen tulevaisuuden kovassa kansainvälisessä kilpailussa!
________________________________________________
Somalialaispoikien perheverkosto ulottuu eri puolille maailmaa
Tutkimus: Sisällissotaa paenneet lapset kohtasivat Suomessakin jatkuvan väkivallan uhan
Kasvavilla pojilla on vain vähän kontakteja suomalaisiin miehiin
Somaliasta Suomen pääkaupunkiseudulle lapsena päätyneiden ja täällä varttuneiden nuorten miesten elämään vaikuttaa vahvasti eri puolille maailmaa hajaantunut, valtioiden rajoista riippumaton perheverkosto.
Verkosto ei perustu pelkkiin verisiteisiin ja dna:han. Suomalaisten viranomaisten pitäisikin ottaa se huomioon tehdessään lapsia koskevia päätöksiä, sanoo tutkija
Petri Hautaniemi.
Hän seurasi tänään tarkastettavaa väitöskirjaansa varten usean vuoden ajan parinkymmenen pääkaupunkiseudulla elävän pojan kasvua miehiksi.
Tutkijan mukaan somalipojat ovat itse asiassa ensimmäisiä todella eurooppalaisia suomalaisia, jotka verkostonsa ansiosta tuntevat useita maanosan metropoleja.
Hautaniemi halusi selvittää, millaista on olla somalialaissyntyinen poika vuosituhannen vaihteen Suomessa. Poikien arkea ei ole aiemmin tutkittu. Julkisuuteenkin he ovat päässeet lähinnä katutappelujen ja rötöstelyn takia.
Suomalaisista pojista somalialaiset erosivat Hautaniemen mielestä eniten siinä, että he eivät juoneet viinaa ja heillä oli vähemmän rahaa kuluttamiseen. Myös syrjinnän kokemukset erottivat heitä.
Hautaniemi kävi poikien kanssa kuukauden koulua ja seurasi sen jälkeen heidän vaiheitaan helsinkiläisellä nuorisotalolla.
Nykyisin parikymppisiä miehiä yhdistävät pako sisällissodassa hajonneesta kotimaasta ja päätyminen lopulta Suomeen yksin tai jonkun perheenjäsenen kanssa.
Moni näki tai koki sisällissodan kauhuja ennen lähtöä kotimaastaan. Väkivalta ei kuitenkaan loppunut siihen.
"Aioin tehdä nuorisotutkimusta pojista kulttuurisena ryhmänä ja yritin jättää rasismin sen ulkopuolelle, mutta se oli mahdotonta, koska syrjinnän kokemus on niin olennainen osa poikien jokapäiväistä elämää", Hautaniemi kertoo.
Suuri osa pojista kertoi joutuneensa poliisikuulusteluun ja antamaan sormenjälkinäytteen pelkästään ihonvärinsä ja etnisen taustansa takia.
Osa on siksi alkanut vältellä Helsingin ydinkeskustaa.
"Heille on toisaalta luonnollista, että papereita kysytään, koska he ajattelevat, ettei heillä ole samoja oikeuksia kuin suomalaisilla. Se on käytännön tuomaa realismia."
Lähtökohtiinsa nähden pojat ovat Hautaniemen mukaan kuitenkin selviytyjiä. Kaikki ovat käyneet peruskoulun, ja moni on suorittanut ylioppilas- tai ammattitutkinnon.
"He myös arvostavat koulua. Yksi pojista sanoi, että peruskoulu oli hänen elämänsä parasta aikaa, koska sitä ennen hän ei osannut juuri mitään", Hautaniemi kertoo.
Työllistyminen on kuitenkin vaikeaa. Kukaan pojista ei ole saanut pysyvää työpaikkaa.
"Tulevien vuosien työvoimapulan kannalta on aika huono diili, jos he turhautuvat syrjinnän takia ja lähtevät muualle. Suomi on kuitenkin investoinut heidän koulutukseensa", Hautaniemi huomauttaa.
Tutkijaa kiinnostivat myös poikien kokemukset sukupuolestaan.
Vaikka moni suomalainen luulee, että somaliperheissä naiset ovat alistettuja, pojille oma äiti on vahva kasvattaja ja perhettä koossa pitävä hahmo. Isät ovat harvoin läsnä poikien elämässä, vaikka Suomessa olisivatkin.
Suomalainen yhteiskunta taas näyttäytyi pojille hyvin jakautuneena.
Heidän elämässään naiset olivat auttajia, opettajia ja sosiaalityöntekijöitä. Ne harvat miehet, joihin heillä oli varttuessaan kontakteja, olivat lähinnä poliiseja, tullimiehiä ja vartijoita.
Pojat pitävätkin suomalaisia miehiä rasistisempina kuin naisia. Myös heidän ikäisensä pojat pysyivät loitolla, mutta tyttöjen kanssa oli romanttistakin vipinää.
Moni pojista päätyy silti naimisiin somalialaistyttöjen kanssa, usein äidin järjestämänä.
Sopiva vaimo saattaa löytyä verkostojen kautta vaikka toiselta puolelta Eurooppaa, ja sinne perhekin saatetaan perustaa.
Petri Hautaniemi:
Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa. Nuorisotutkimusverkosto 2004
________________________________________________
Somalialaispoikien perheverkosto ulottuu eri puolille maailmaa
Tutkimus: Sisällissotaa paenneet lapset kohtasivat Suomessakin jatkuvan väkivallan uhan
Kasvavilla pojilla on vain vähän kontakteja suomalaisiin miehiin
Somaliasta Suomen pääkaupunkiseudulle lapsena päätyneiden ja täällä varttuneiden nuorten miesten elämään vaikuttaa vahvasti eri puolille maailmaa hajaantunut, valtioiden rajoista riippumaton perheverkosto.
Verkosto ei perustu pelkkiin verisiteisiin ja dna:han. Suomalaisten viranomaisten pitäisikin ottaa se huomioon tehdessään lapsia koskevia päätöksiä, sanoo tutkija
Petri Hautaniemi.
Hän seurasi tänään tarkastettavaa väitöskirjaansa varten usean vuoden ajan parinkymmenen pääkaupunkiseudulla elävän pojan kasvua miehiksi.
Tutkijan mukaan somalipojat ovat itse asiassa ensimmäisiä todella eurooppalaisia suomalaisia, jotka verkostonsa ansiosta tuntevat useita maanosan metropoleja.
Hautaniemi halusi selvittää, millaista on olla somalialaissyntyinen poika vuosituhannen vaihteen Suomessa. Poikien arkea ei ole aiemmin tutkittu. Julkisuuteenkin he ovat päässeet lähinnä katutappelujen ja rötöstelyn takia.
Suomalaisista pojista somalialaiset erosivat Hautaniemen mielestä eniten siinä, että he eivät juoneet viinaa ja heillä oli vähemmän rahaa kuluttamiseen. Myös syrjinnän kokemukset erottivat heitä.
Hautaniemi kävi poikien kanssa kuukauden koulua ja seurasi sen jälkeen heidän vaiheitaan helsinkiläisellä nuorisotalolla.
Nykyisin parikymppisiä miehiä yhdistävät pako sisällissodassa hajonneesta kotimaasta ja päätyminen lopulta Suomeen yksin tai jonkun perheenjäsenen kanssa.
Moni näki tai koki sisällissodan kauhuja ennen lähtöä kotimaastaan. Väkivalta ei kuitenkaan loppunut siihen.
"Aioin tehdä nuorisotutkimusta pojista kulttuurisena ryhmänä ja yritin jättää rasismin sen ulkopuolelle, mutta se oli mahdotonta, koska syrjinnän kokemus on niin olennainen osa poikien jokapäiväistä elämää", Hautaniemi kertoo.
Suuri osa pojista kertoi joutuneensa poliisikuulusteluun ja antamaan sormenjälkinäytteen pelkästään ihonvärinsä ja etnisen taustansa takia.
Osa on siksi alkanut vältellä Helsingin ydinkeskustaa.
"Heille on toisaalta luonnollista, että papereita kysytään, koska he ajattelevat, ettei heillä ole samoja oikeuksia kuin suomalaisilla. Se on käytännön tuomaa realismia."
Lähtökohtiinsa nähden pojat ovat Hautaniemen mukaan kuitenkin selviytyjiä. Kaikki ovat käyneet peruskoulun, ja moni on suorittanut ylioppilas- tai ammattitutkinnon.
"He myös arvostavat koulua. Yksi pojista sanoi, että peruskoulu oli hänen elämänsä parasta aikaa, koska sitä ennen hän ei osannut juuri mitään", Hautaniemi kertoo.
Työllistyminen on kuitenkin vaikeaa. Kukaan pojista ei ole saanut pysyvää työpaikkaa.
"Tulevien vuosien työvoimapulan kannalta on aika huono diili, jos he turhautuvat syrjinnän takia ja lähtevät muualle. Suomi on kuitenkin investoinut heidän koulutukseensa", Hautaniemi huomauttaa.
Tutkijaa kiinnostivat myös poikien kokemukset sukupuolestaan.
Vaikka moni suomalainen luulee, että somaliperheissä naiset ovat alistettuja, pojille oma äiti on vahva kasvattaja ja perhettä koossa pitävä hahmo. Isät ovat harvoin läsnä poikien elämässä, vaikka Suomessa olisivatkin.
Suomalainen yhteiskunta taas näyttäytyi pojille hyvin jakautuneena.
Heidän elämässään naiset olivat auttajia, opettajia ja sosiaalityöntekijöitä. Ne harvat miehet, joihin heillä oli varttuessaan kontakteja, olivat lähinnä poliiseja, tullimiehiä ja vartijoita.
Pojat pitävätkin suomalaisia miehiä rasistisempina kuin naisia. Myös heidän ikäisensä pojat pysyivät loitolla, mutta tyttöjen kanssa oli romanttistakin vipinää.
Moni pojista päätyy silti naimisiin somalialaistyttöjen kanssa, usein äidin järjestämänä.
Sopiva vaimo saattaa löytyä verkostojen kautta vaikka toiselta puolelta Eurooppaa, ja sinne perhekin saatetaan perustaa.
Petri Hautaniemi:
Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa. Nuorisotutkimusverkosto 2004
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.