Puheenvuorojen inspiroimana pätkä tajunnanvirtaa tässä hetkessä.
TÄYDELLINEN
Täydellinen jumaluustasolla tarkoittaa kehittyvää tietoisuutta. Jos kehitys pysähtyy, niin se on luonnoton tila. Absoluuttinen tietoisuus, joku päätepiste on siis tässä valossa absurdi.
Toiseksi täydellinen on kaikesta sidonnaisuudesta vapaa. Täydellisellä ei voi olla mitään kiinnikettä esim. persoonaan. Vain se voi olla niin sanottu pomo, joka ei tiedä sitä itse, koska persoona eli ajatukset tekijää kohden on lakannut. Kas kummaa, järkevä tekeminen silti on mahdollista. Täydellinen kehittyy ja jos toimii, niin toimii itse sitä tietämättä. Tämä on lähellä tiedottoman idiootin määritelmää, mutta kuitenkaan täydellinen ei ole tiedoton idiootti.
Täydellisen tietoisuus keskittyy olemukseen, kun taas ns. epätäydellisen tietoisuus keskittyy persoonaan. Nämä ovat vastakohtia, kuin itä- ja länsi. Olemus voi sisältää persoonan, mutta persoona ei voi sisältää olemusta.
Ihmisen tasolla olemus on lähinnä avaruuden kaltainen.
TUNNE
Tunne on se elementti, jonka kautta voi päästä käsiksi olemukseen. Tunteella on samanlainen ominaisuus kuin olemuksella: tunne ei analysoi. Olemus sisältää lisäksi järkeä, sillä tavalla se eroaa tunteesta. Todellisuus on kuitenkin muuta kuin tunnetta, mutta tunteen kautta voi päästä vähän lähemmäksi. Todellisuus tässä subjektiivisesti elettynä on paremminkin elämää. Elämä -sana kuvaa paremmin kuin tunne. Tämä elämä on kuitenkin muuta kuin tunnetta tai visioita. Oleminen -sana kuvaa jokseenkin vaillinaisen hyvin.
Elämä-Oleminen-Järki
TÄYDELLINEN
Täydellinen jumaluustasolla tarkoittaa kehittyvää tietoisuutta. Jos kehitys pysähtyy, niin se on luonnoton tila. Absoluuttinen tietoisuus, joku päätepiste on siis tässä valossa absurdi.
Toiseksi täydellinen on kaikesta sidonnaisuudesta vapaa. Täydellisellä ei voi olla mitään kiinnikettä esim. persoonaan. Vain se voi olla niin sanottu pomo, joka ei tiedä sitä itse, koska persoona eli ajatukset tekijää kohden on lakannut. Kas kummaa, järkevä tekeminen silti on mahdollista. Täydellinen kehittyy ja jos toimii, niin toimii itse sitä tietämättä. Tämä on lähellä tiedottoman idiootin määritelmää, mutta kuitenkaan täydellinen ei ole tiedoton idiootti.
Täydellisen tietoisuus keskittyy olemukseen, kun taas ns. epätäydellisen tietoisuus keskittyy persoonaan. Nämä ovat vastakohtia, kuin itä- ja länsi. Olemus voi sisältää persoonan, mutta persoona ei voi sisältää olemusta.
Ihmisen tasolla olemus on lähinnä avaruuden kaltainen.
TUNNE
Tunne on se elementti, jonka kautta voi päästä käsiksi olemukseen. Tunteella on samanlainen ominaisuus kuin olemuksella: tunne ei analysoi. Olemus sisältää lisäksi järkeä, sillä tavalla se eroaa tunteesta. Todellisuus on kuitenkin muuta kuin tunnetta, mutta tunteen kautta voi päästä vähän lähemmäksi. Todellisuus tässä subjektiivisesti elettynä on paremminkin elämää. Elämä -sana kuvaa paremmin kuin tunne. Tämä elämä on kuitenkin muuta kuin tunnetta tai visioita. Oleminen -sana kuvaa jokseenkin vaillinaisen hyvin.
Elämä-Oleminen-Järki
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja vielä jos luette, ketkä luette, niin kannattaa lukea myös kuin kiinalaiset: tuossa lukee ylhäältä alas täydellinen tunne absoluutti. Tarkoittaa sitä, että ihmisen olemus on kuin täydellinen tunne, vaikkei tunnetta olekaan. Itse tiedätte huippukokemuksen, vaikka laskuvarjohyppääjän huippukokemus, tällainen se on. Vielä enemmän. Kuin jostain täysin ulkona mutta kuitenkin täysillä mukana.
Ihmiskunnan tulevaisuus tulee olemaan jossain vaiheessa ruusuinen ihan väkin, sillä suuri osa kansalaisista elää silloin päivittäin inspiroituneessa huippukokemuksessa.
Täydellisyydestä.
-Täydellisyys merkitsee ihmiselle tunnetta täydellisyyden tunteesta.
Täydellisyys merkitsee käytännössä sitä että voi olla täydellinen 'mikä vain', jopa kusipää-kin.
Jos perustaa elämänsä lähinnä tunteelle, voi 'pieru saharassa' tuntua viisaudelta tai nerokkain ajatus tuhoutua paikasta ja vastaanottajasta riippuen.
Tunteesta.
-Tunne varmistaa siis tuntemuksen täydellisyydestä.
Jokainen meistä voi siis tuntea olevansa "oikeassa omassaan" kunnes jokin meistä ulkoinen tapahtuma, sisäinen oivallus, poikkeava kommentti, kasvu, kehitys (jne) paljastaa tunteeseen pohjaavat ajatuksemme tunteeksi, siis vastoin jo orastavaa järkeä.
Lähinnä tunteeseen perustuva elämä kariutuu omaan "täydellisyyteensä" sillä järjen ääneltä ei voi välttyä ikuisuutta.
Absoluuttisesta
-Absoluuttinen merkitsee järjen ja tunteen välistä sopusointua.
Ihmisenä(emme voi muuna ja muusta keskustella)ei balansoituna, holistisenä ihmisenä olla enää mm. miestä tai naista, tavallaan enää edes minä-muotoakaan.
Ajattettelu liippaa silloin läheltä mahdollisesti jo abstraktimpaa ideaa jonka muotoa ei "viitsi"(halu=kärsimys)edes hakea, mutta halutessaan tavoittaa siinä ehkä hyvänsuopaa tunnetta.
Aitoa, alkuperäistä, syntymätöntä ei ihmismäisessä olemuksessa sinänsä ole(ihmismäinen on bio-turhuutta eli tuhkaa kuten yksittäinen häviävä kokemus) mutta kaikkien haave-variaatioiden alla on jotain hyvin ideallista taustalla jota ei voi mihinkään muotoon koskaan itseänään vangita, se on absoluuttista.
" Ihmisenä(emme voi muuna ja muusta keskustella)ei balansoituna, holistisenä ihmisenä olla enää mm. miestä tai naista, tavallaan enää edes minä-muotoakaan "
Tuossa tulikin holistinen ihminen (olemus-ihminen) persoona-ihmisen vastakohtana. Olemus-ihminen on mies-naiseusparin keskiössä androgyynisyydessä. Viileä luola tarkoittaa kokemusta helpottavasta kokonaisvaltaisesta aurasta. Tämä olemus on kuin viileä leppoisa tuuli tai kuin miellyttävä kasteenraikas aamuinen nurmikko, johon aurinko paistaa. Kuin varpaisillaan kasteisella nurmikolla saunan kuistilla. Virkistävää tuntemuksellisesti, ja sitä se on koko ajan. Tuoretta.
Viileä oleminen on helpottava, rauhoittava, tasoittava, virkistävä, joustava, näitä adjektiiveja voi keksiä kuvaamaan miltä tuntuu. Viileä sen vuoksi, että pelkkä tunne on muuttumassa järkiperäiseksi kristallinkirkkaaksi.
Kuoleman 1. vaihe - tieto ja kokemus ruumiin kangastuksenomaisuudesta
Kuoleman 2. vaihe - pimeä tyhjyys (sama kuin luola platoninen luolavertauksessa)
Kuoleman 3. vaihe - kirkas tyhjyys (sama kuin platonin luolan ovensuussa oleskelu miellyttävässä auringonpaisteessa)
Kuoleman 3. vaiheeseen voimme siis päästä hyvinkin maan päällä ollessamme. Tämän vaiheen jälkeen koittaa muitakin vaiheita. Holistinen olemus-ihminen on eläessään kuollut ihminen, joka viimeinkin elää.
"Jos perustaa elämänsä lähinnä tunteelle, voi 'pieru saharassa' tuntua viisaudelta "
Tulee mieleen eräs hetki hiekkatiellä, missä katse jäi yhtä hiekanjyvää katselemaan. Tunteeseen perustuvalla havainnolla yhdessä hiekanjyväsessä voi nähdä suuria merkityksiä. Jo pelkkä astraalinen näkö tuo huikeita mahdollisuuksia eteen. Puhumattakaan järkiperäisemmästä mentaalisesta näöstä.
Yhdessä hiekanjyväsessä näkyy sanomattomia merkityksiä ja ihmeellisyyksiä. Sitä yhtä hiekanjyvästä voi jäädä tuijottamaan loppupäiväksi sillä kuumalla hiekkatiellä kadottaen kaiken tietoisuuden muusta. Huumaantumalla yhdestä hiekanjyväsestä, joka on aivan pikkuriikkisen kokoinen. Kun sitä katsoo, se muuttuu kokonaiseksi todellisuudeksi. Kivensirussa ja sen sisällä on fraktaalisia todellisuuksia.
Näin havainnollistan kauneusaistiin/tunteeseen perustuvaa näköaistia. Saharan pierut viisaudeksi muuttuvat!
Elämästä on jatkuvaa ihastumista.