alku kun unelma...

Kuvasit juuri loistavasti narsistisen ihmisen! Ole kiitollinen, että pääsit hänestä, älä anna koskaan enää koukuttaa sinua uudestaan. Normaalejakin miehiä on olemassa.

Kiitos "katse eteenpäin"!

Kaverini kertoi ihan samaa aikoinaan, ja sanoi, että mun kovan luonteeni takia, pääsin hänestä suht helposti. Olen kuullut kamalia juttuja narsistisistä ihmisistä, mitä kaikkea ne kumppanille tekee ja ettei niistä kovin helposti pääse.
Silti tää ei tunnu kivalta, ottaa niin päähän, että menin taas sen pillin mukaan, mutta jos en olisi mennyt nyt, olen varma, että se olisi ollut kuitenkin edessä. Nyt sit taas hetki potemista.. Mutta tiedän, ettei enään vuotta mene, kun helpottaa, pääsen paljon nopeammin nyt.. Olen varmaan vieläkin ihan pihalla, mitä tapahtui muutama pv sit.. Tää suru ei ole, että "jätti" mut, vaan siitä että olin tyhmä!

Hey sister, tuttua niin tuttua! Itsellänikin takana suhde jossa se alku meni jo överiksi sen palvomisen ja muun suhteen ja vauhti oli kova. Sit pikkuhiljaa alkoi tulla juttuja. Ja ne jutut lisääntyi ja paheni. Muhun ei kajottu fyysisesti mutta selkeästi senkin mahdollisuuden olin rekisteröinyt koska aina mietin et miten mistäkin pääsee pois tarvittaessa jne. Lopetin ton sit kerrasta ja hoidin selustan kuntoon. Yritti ensin uhkailla (voivoi -virrrhe :D) ja pari vuotta muistutteli kiertoteitse itsestään.
Hämmästyttävintä tossa itselle oli varmasti se et miten ihmeessä MÄ oon jääny tollaseen kuvioon. En ole mikään sinisilmäinen, en tarvitse mitään taloudellista tai käytännön apua asioideni hoitamiseen, olen mielestäni ihan normi korvienvälillä varustettu ja osaan vetää rajoja jne jne. Luulisin että loppuviimeksi se oli alusta saakka jotakin niin kummallista että ensin sitä jää katsomaan et mikä tää juttu on ja sit sitä settiä yrittää mielessään kovasti vääntää edes jollain logiikalla selitettäväksi. Ja kun sitä logiikkaa ei ole, jossain vaiheessa alkaa olla itsekin ihan sekaisin.Vaarallista kyl alkaa tollasten naulapäiden kans tekeen empiiristä tutkimusta vinksahtaneiden mielenliikkeistä. Ja päällepäin ei kukaan usko, ellei tiedä ja tunnista tollasta. Sitä ollaan niin älykästä, korkeastikoulutettua, varakasta ja seuramiestä. Ja pinnan alla täys sekopää

mietin pitkään, että kirjoitanko tähän, mutta hyvä että kirjoitin. Halusin tietää mitä puoluettomat ihmiset kommentoi, koska, ystäväni on aina mun puolella, on se sit hyvä tai huono asia.. Mutta näin saan varmuuden, että en tehnyt mitään väärin, vaan mies oli/on väärä ja paha.
9 3 kommentti osui ja uppos täysillä, kyseinen mies on korkeastikoulutettu, varakas ja kavereiden keskuudessa paras tyyppi ikinä. Kukaan sen kavereistä ei valitettavasti näe, minkälainen se oikeasti on. Ehkä siinä oli syy, miksi se ei hirveesti mun kaa sen kavereiden kaa ollut, etten vaan näytä/kerro siitä mitään, mitä muut ei näe!
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen vihaa jotain ihmistä kohtaan, en tiedä onko se tässä tapauksessa hyvää, vai huono, aika näyttää!
Ja nyt on myöskin pelko, että uskaltaako sitä enään ees päästä ketään lähelleni, mistä tiedän, että onko se "normaali" mies, vai samanlainen "hullu".
Mutta oli miten oli, niinku mun 8v poika sanoi, älä ajattele menneisyyttä vaan tulevaisuutta.

Kiitos kovasti sanoistas, kaikki mitä täällä luen, tuo varmuutta, että en ole tehnyt mitään väärin, vaan hän on.

Poikani on mulle suurena tukena jo siksi että on täällä, vilpitön ja pahaa ajattelematon ihminen

Hyvä ystävä. Voimia sinulle. Ehkä on elämää, että näitä vääriä valintoja teemme. Itselläni takan jo kaksi avioliittoa väärän miehen kanssa. Isäni oli narsisti ja jotakin tuttua siis tiettyjen miesten silmistä näen, kun narsistin kohtaan. Hälyytyskellot eivät kuitenkaan soi vaan hääkellot. Pah. Meillä on perususko hyvään: emme osaa varautua siihen, että joku lähestyy meitä petos mielessä. On hyvin tyypillistä, että narsistinen mies soittelee ja lupailee, mutta siinäkin on takana hyväksikäyttö: hän saa hetkellistä nautintoa seksistä, seurasta tai palvonnasta jota ilman hän ei ole kukaan. On muistettava, että narsisti on sairas. Hänellä ei ole omaatuntoa, hän ei tunne empatia tai osaa rakastaa ketään, koska ei rakasta itseäänkään. hyvää jatkoa sinulle ja pojallesi. Muistutus kaikille naisille: jos mies on liian hyvä ollakseen totta niin hän EI ole totta. Prinsessasatuja ei ole oikeassa elämässä. Me kaikki olemme keskeneräisiä ihmisinä ja henkinen kasvumme jatkuu koko elämämme ajan.

Kiitos taas kommentista! On niin hyvä lukee ja saada voimaa tähän kaikkeen!

Nyt on 2 vkoa mennyt siitä, ku hän otti viimeksi yhteyttä ja olo on hyvä :)
Kait tein ja käsittelin täs reilun vuoden aikana niin hyvin tän kaiken, että 2 vkoa sit "järkytys" olikin hetkellistä.
Tietenkin ajattelen häntä, mutta enemmänkin ns. säälin, että miten hankala hänellä on, ku ei osa rakastaa ja kohdella kumppania hyvin! Viha mikä mulla oli 2vkoa sit tekstarin jälkeen, on häviämässä ja toivo paremmasta, tulossa kovaa vauhtia tilalle.
Menee kyllä varmaan "hetki" ennen kun taas uskallan päästä ketään sydämeeni, mutta ehkä se onkin parempi näin. Olla kerrankin varovainen, eikä ihastua, heti ku joku on "mukava" mulle!
Puolivuotta sitten luulin etten hitto koskaan pääse tästä pahasta olosta, ikävästä, loukkaantumisestä, sattumisesta sydämeeni, mutta väärässä olin! Ihana olla väärässä tollaisessa asiassa, elämäni isoimmassa mullistuksessa. Reilu vuosi meni, mutta se meni! Osan arvostaa ja kunnioittaa itseääni paaaaljon enemmän, peilistäkin alkaa taas katsoo vastaan, iloinen, kaunis ihminen! :)

Enään en ole lill :( , vaan lill :)

OLIN lähes 10vuotta NARSISTIN kanssa. NARSISTI on aina LIIAN HYVÄ OLLAKSEEN TOTTA, eli jos tapaat ihmisen joka on mielestäsi liian täydellinen ja kaikki on liian ihanaa niin silloin pitäisi alkaa hälytyskellojen soida.. NE on aina huoliteltuja, hyvä käytöksisiä, täydellisiä ulkopuolisten silmissä mutta niillä ei ole yhtään toimivaa suhdetta takana... Ystäviä niillä ei hirveesti ole, kavereita saattaa olla mutta ei ketään joka niiden kanssa viihtyisi pahemmin... Mulle on sanottu että niillä ei ole toimivia suhteita, siitä tunnistaa narsistin... jos on esim35v ja ei koskaan ole ollut toimivassa pitkässä suhteessa iin sillon jo pitäisi miettiä että missä vika.. Kyllä niillä suhteita on mutta ei pitkiä ja toimivia... Mä sinnittelin ja sinnittelin avioliitossa lasten takia kunnes mitta oli täys.. EDELLEENKIN exä hallitsee mua lasten kautta, en ikinä pääse siitä kokonaan eroon. Ulkopuolisten silmissä tuo on edelleenkin täydellinen mes, hyvin koulutettu, tienaa hyvin, leikkii lasten kanssa, vie niitä joka paikkaan jne, mutta hän ei ole AIKUINEN, hän kykenee ainoastaan kaveriksi lapsille, ei isäksi.
Henkinen väkivalta oli pahempaa kuin fyysinen, fyysisesti hän vaan tuuppi seinille, jos olisin jäänyt olisi todennäköisesti väkivaltakin pahentunut.. Viimeisen 1,5kk pelkäsin todella. Nukuttiin eri huoneissa ja hän saattoi tulla keskellä yötä repimään minut sängystä ylös vihoissaan.. Tunnistin sen narsistiksi vasta jälkeenpäin kun sain etäisyyttä koko suhteeseen. kriisiTERAPIASSA kävin sen jälkeen kun yritin itsemurhaa. NOI on niin taitavia kiristämään, manipuloimaan jne et ne saa sen tuntumaan ikäänkuin kaikki olisi sun syytä. IKÄVÄKYL narsismi on lisääntymässä huimasti.. Sairaushan se on mutta se tekee järkyttävää tuhoa. Ne alistaa ja uhkailee, kiristää ja manipuloi... LUIN just kata kärkkäisen kirjan jumalasta seuraava, SUOSITTELEN.. Siinä on hyvä kirja narsistista.. Ne kuvittelee ettei niiden tarvitse kantaa vastuuta mistään mitä ne tekee, ne kääntää kaikki uhria vastaan... ESIM nyt se lahjoo lapsiaan, yrittää ostaa niitä ja mä en voi tehä mitään =(
Tsemppiä sulle.. Mä oon kohta kolme vuotta yrittänyt kasata itseäni uudestaan ja tappelen edelleenkin sen valtaa vastaan ku se yrittää hallita mua.. EDELLEENKIN se kyttää mun menoja ja puhelinta jos vaan pystyy, mustasukkainen edelleen ja on yrittänyt monesti mua takas mut en oo suostunut.. Siinä suhteessa pitää olla kova. ESIM sillon ku päätin viimein et nyt lähden niinmenin heti seuraavana päivänä viemään avioeropaperit, siirsin patjan tyttären huoneen lattialle, en suostunut seksiin tai mihinkään muuhunkaan.. Muutaman kerran erehdyin menemään sen kans nukkumaan samaan sänkyyn ku se tuli mua keskellä yötä repimään sängystä ja en halunnut et lapset herää, nukuin omalla puolella ja hän omallaan. NARSISTIT on todella lapsellisia, ne ei osaa ottaa vastuuta eikä osaa tehdä päätöksiä.. Esim lapsieni kanssa mä olen todella yksin päätöksien kanssa koska hän ei kykene sellasia tekemään.. Tietty jotain sellasia et mihin harrastukseen lapset menee ja sit se NOSTATTAAKIn itseensä sillä, hohhoijakkaa.. Mut mitään tärkeitä ja isompia päätöksiä se ei kykene tekemään.. Jaksamisia sinulle =D

Kiitos, kokemuksien kertomisestä.. Toi mies vähän eroaa sit perus narsististä, koska oli ennen mua reilu 10 suhteessa/avioliitossa.. Mutta tosiaan kun kertoi niiden suhteesta, oli kaikki niin, että exän vika kaikki, juominen, tempperämenttisyys, viha jne jne.. Ja mäkin sain mukamas sen exän takia kärsiä, koska oli tottunut, että exä teki aina näin ja näin.. Nyt jälkikäteen ku tiedän ton ihmisen, en yhtään syytä sen exää, vaan ymmärän hänet täysin ja olen iloinen myös hänenkin puolesta.. Ja hänellä takana kuitenin yli 10v ton miehen kanssa! Ihmistä en tunne ku kasvotusten, vaik joskus miettinyt, että ois kiva keskustella hänen kaa tosta miehestä!
Minä onneksi pääsin ilman yhteisiä lapsia, joten mun ei tartte olla hänen kaa enään missään tekemisissä. Ja olen sata varma, ettei hän ota koskaan enään muhun yhteyttä! Ja jos ottaa, en lähde enään hänen mielistelyhin mukaan!
Ja kiitos kirjavinkistä, kävin just hommaa kirjastokortin : ) Nyt just menossa Susan Jeffers USKALLA ELÄÄ - pelossa on voimaa. Suosittelen!

Jos haluat ottaa varman päälle niin vaihda kokonaan puhelinnumeroa ja tee siitä salainen niin et odota alitajunnassakaan jännittäen et laittaako se joskus viestiä ja mitä jos sulla on heikko hetki ja lankeat jälleen... mä ite vaihdoin puhelinnumeroa vuos...
10vuotta, ei ilmeisesti kuitenkaan toiminut niinku kerroit.. meilläkin kaikki oli aina mun vika.. Se et exä joi, se jos se hävitti tavaroitaan kännissä oli mun syy. oli mun syy ettei meidän suhde toiminut koska en ollut enää samannäköinen ku 20veenä ku tavattiin. Jos olisin lopettanut treenaamisen niin olis kuulemma voinut toimia. Mutta hän ei ikinä lopettanut esim juomista ku pyysin.. Saattoi olla sammuneena ties missä, naapureiden oventakana jne ja aina mun syy kaikki...
Onneks et kerennyt pidemmälle, harmi että lapsesi joutui myös kokemaan tuon.. mä en oo yhtään miestä tuonut kotiini eron jälkeen.. on ollut vaikea edes kuvitella et tuol olis ketään joka ei olis paha, että hyviäkin miehiä muka ois...

Juu ei niillä tainnut toimia, koska erosivat ennen kun me tutustuttiin.. En lähe vaihtaa puhelinnumeroa, enkä edes odota häneltä mitään. Miksi mun pitää tehdä elämäni hänen takia vaikeaksi, puhelinnumeron vaihto ei ole niin yksinkertaista. Päätin etten näe mitään vaivaa, surua, vihaa, tms hänen takia enään koskaan!
Ja heikkohetki, jos tarkoitat että minä ottaisin häneen yhteyttä.. en pelkää, koska jos joskus ollut heikko, niin viimeinen vuosi, enkä silloinkaan ottanut häneen yhteyttä! Ja nyt en ole heikko hänen suhteen, enään! Näytti kaksi vkoa sit mitä edelleen on ja koko vuosi tein töitä, tajutakseni että sellaista en halua, (tai tajusinhan mä päässäni kokoajan, myös seurustelumme aikana, mut sydämessäni en! ) Ja nyt hän myös sen vahvisti, uudestaan, eikä nyt ollut enään sydän niin mukana, joten kerrankin osasin ottaa ton kaiken järjellä :)
Mitä mun poikaan tulee, hän ei oikesti saanut kokea mitään negatiivistä kyseiseltä ihmiseltä. Ainut mitä näki, oli mun suru erosta, ei muusta, ja olen aina ollut herkkä ihminen, itken usein tv:n takia kirjojen, lehtien tms, niin voi sanoa, että on nähnyt mun itkevän paljon, niin jos traumoja jää, ei johdu mistään tietystä asiasta! Riitoja, pahaa mieltä tms, poikani ei ollut koskaan näkemässä/kuulemassa, pidin siitä huolen ja pidän myös jatkossa!

Niinkun minun isä aina sanoo, ilman pahaa, ei tule hyvää. Ja nyt tajuan sen.
Mun tapauksessa piti mennä se vuosi, että saan itkut itkettu, surut käydä läpi, tavat miten sen aluksi tein, ei ehkä ole kaikista parhaimmat, mutta olen oppinut kaikesta. Tavat, mitä tein, että helpottais, en tee enään, lopputulos sama, siirtää vaan pahaa oloa!
Vuosi pitkä aika, mutta lyhyempi ei olisi riittänytkään!
Se että otti uudestaan yhteyttä, reilun vuoden jälkeen, oli hitsin hyvää! Koska mun piti nähä, että se kaikki hyvä oli vaan mun päässäni, kuvitelma muistoja ja olin unohtanut ne pahat, mitkä edelleen on olemassa siinä ihmisessä!
Se että otti yhteyttä, sai kaikelle lopun!
Näin vuoden jälkeen kaiken järjellä, enkä tunteilla ja osaan siksi käsitellä asiaa!
Opin sen että, jos narsistille näyttää, että on kova, yksin toimeentuleva, itsevarma, sen kiinnostus lopahtaa samantien, ei pääse niskan päälle!
Eli lopputulos on, aivan huippu! Että otti yhteyttä ja näytti, että tällainen on mies, mitä en tartte, kehen ei voi luottaa, eikä ole se OIKEA! Vaan mies joka "opetti" mua arvostamaan itseääni, käymään läpi, mitä minä haluan ja tartten elämässäni. Löysin siis vasta nyt itseni, 35 vuotiana ja hemmetin hyvä näin!

Kiitos teille kaikille ja toivon koko sydämestäni kaikille samassa tilassa oleville, yhtä hyvää lopputulosta kun minulla!

Olisit ottanut kiltin miehen mieheksesi.

:D