Ihme oireet,epätodellinen olo kokoajan

syödä lääkkeitä vuodesta toiseen,jotka eivät auta mitään. Luultavasti olet jo lääkeriippuvainen, eli kaiki nuo oireet ovat vieroitusoireita. Mitä enemmän lääkkeitä syöt sitä huonommaksi olosi tulee.

Mulla on kokemusta hyvästä ystävästäni, joka sai paniikkiin juuri noita lääkkeitä. Ne vain pahensivat oloa, eli hän tuli entistä sairaammaksi ja uusia oireita alkoi ilmaantua mitä ei aikaisemmin ole ollut. Jossain vaiheessa hän hoksasi tilanteen ja yritti lopettaa lääkkeitä. Vieroitusoireet olivat kuitenkin niin pahat, ettei pystynyt ja nyt hän alkaa olla aikamoinen eristäytyjä ja syölisäksi rauhoittavia, joihin on myös jo koukussa.

Säälin häntä, onnekis ystävyytemme ei ole katkennut koska kumpikin ymmärrämme tilanteen. Osaan kohdella häntä omana itsenään ohi sairauden tuomien oireiden. Siihen eivät muuten pysty ammattihoitajat ja lääkäritkään. He eivät ole koskaan oppineet tuntemaan potilaitaan ilman sairauden tuomaa muutosta. Tätä muutosta he vain sitten hoitavatkin.

Huomasin että kirjotin eilen kommenttini väärin. Pitää olla "osaan kohdella häntä omana itsenään ohi LÄÄKKEIDEN tuomien oireiden" ja "...oppineet tuntemaan potilaitaan ilman LÄÄKKEIDEN tuomaa muutosta":

Pidän tärkeänä, että täälläkin aletaan tajuta, että lääkkeet nimenomaan tuovat uusia oireita ja muuttavat ihmistä ja näitä muutoksia sitten lääkärit ja hoitajat hoitavat vuodesta toiseen. Sanovatpa vielä potilailleen, että tämä on sinun sairauttasi.
T: on tyhmää

lääkkeisiin en ole riippuvainen, nyt ei muuta lääkitystä ole kuin vain tuo consta. Ja onko sitäkään järkeä käyttää kun ei ole mitään apua tähän huonoon olooni :( Tänään vakavissani miettinyt että pitäneeköhän mennä yksityiselle jos siellä kuunneltaisinnmitä minulla on kerrottava terveydestäni. Kyllä tämä epätodellisuus alkaa käymään jo sen verran viddumaiseksi että loppuu kohta järki

Huonoa verenkiertoa

Heips. 16v poika täällä en tiedä miten eksyin tänne mutta kyse olis 6kk jatkuneesta epätodellisesta olosta ja monista muista oireista kuten :rytmihäiriöt , kuoleman pelko, pulssin tunteminen, todella jumissa olevat lihakset , pahat olot. Onko kellään samoja oireita ollut tai on tälläkin hetkellä siis kaikkein rasittavin on tämä jatkuva epätodellinen olo joka päivä kokoajan. Vastatkaa nopee oon kauhuissani :(

Onko aloittaja mies, ja, entä tuleeko paniikkikohtauksia myös yksin kotona ollessa, ilman mitään selvää syytä?

että sinä olet jo koukussa! Kukaan terveysviranomainen ei pistä sinuun lääkettä jos heillä olisi tieto, että pärjäisit ilmankin. Nyt he pitävät sinua lääke/päihderiippuvaisena ja siksi pistävät jottei tulisi vakavia vieroitusoireita, jota he eivät osaa hoitaa.

Kyllä nuo kertomasi oireet ja olotilasikin kertovat lääkehaitoista. Jos olet käyttänyt aikaisemmin pitempään neuroleptejä, voi olla että niistä on jäänyt pysyviä haittoja joita nyt sitten oireilet ja joita tuo piikitys yrittää pitää kurissa.

kerrottu lääkkeestäsi näin:
on antipsykoottinen lääke jota käytetään manian, skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja psykoosin hoitoon.

Haittavaikutuksia: jalkojen heikentyminen, kömpelyys, ei suositella autolla ajamista, heikentää tarkkaa keskittymistä vaativien tehtävien suorittamista.

Pitkäaikainen käyttö: verenkiertohäiriöitä, pakkoliikkeitä, pysyviä aivovaurioita, kongnitiivisten kykyjen heikentyminen.

Lähde: Lääketietokeskus

Kannattaa googlettaa lääkken nimi ja lukea lisää.

Non nii, jotakin hyvää kuitenkin tiedossa.. pääsee perjantaina lääkärin luokse juttelemaan lääkityksestä ja siitä ettei risperdal auta. Olisi tänään pitäny pistää hoitajan taas tuota ainetta kehooni mutta sanoin että onko mitään järkeä kun ei ole pienintäkään apua siittä,joten nyt mennään ilman mitään keinotekoisia lääkkeitä perjantaita kohden. Mutta sellainenkin unohtui mainita aloituksessani että, kun huono olo on päällä, korvat soivat eli kuin tinnittäisi...

Eihän täällä mitään lääkkeitä haukuta vaan kerrotaan faktaa niistä. Miksi ei saisi kertoa kunhan ei tahallaan anna vääriä tietoja? Väärää tietoa en ole löytänyt. Aloittajan tapaus on vain yksi normaali esimerkki nykyisestä lääkehoidosta ja mihin se johtaa.

Tuo lääkkeen ottamatta jättäminen säikäytti vähän minuakin. Jos tulee liian pitkä väli ennen lääkäriä, saattaa pahat vieroitusoireet iskeä päälle. Ja arvatkaapa mitä, kun sellaisessa kunnossa menee lääkärille on osastolle pakolla passitus melko varmaa. Mitä siellä tehdään? Lisää lääkettä.
Kyllä tämä systeemi on jo opittu. Eikä kysymys ole mistään pelottelusta.

no joo.. lääkärissä käyty ja kokeillaan taas :/ .. uutta lääkettä nimeltään abilify. eikä edelleenkään voinut uusia opamoxia :( helevetti ku menee vaikeaksi kun ei potilasta kuunnella , kun itse tiedän mikä auttaa olooni ja mikä ei.

neuroleptikierre siis jatkuu edelleen. Abilify on samaa lääkesarjaa kuin muutkin neuroleptit tai ssri-lääkkeet joita olet syönyt aikaisemmin. Se taitaa olla uusimpia muunneltuja neurolepteja edellisistä.

Kerropa sitten täällä muillekin mitä oireita se tuo tullessaan ja mitä vierotusoireita mahdollisesti saat constan lopetuksesta. Vai lopetettiinko se? Muutkin samassa tilanteessa olevat saavat sitten vertais kokemusta

noh.. viikko kohta syöty puolikasta abilifya, ei ainakaan vielä ole mitään havaittavaa apua tuosta... onhan se nyt jo kumma jos ei ala oikea lääke kohta löytymään :/ . Mitä muuten maksaa jos käy yksityisen lääkärin vastaanotolla, sinne menen kyllä seuraavaksi

pikkuisen taas kirjoittelua.. Jotenkin tuntuu välillä että oloni yrittää pahentua vielä tästä, mitä se on. En tiedä milloin tähän mun oireiluun löytyy se oikea lääkitys,alkaa olemaan voimat kyllä koht loppu :/ Periksi ei saa antaa vaikka kuinka ahistaa tämä olotila,eteenpäin se on pakko mennä päivä kerrallaan... ilmoittelen taas kuulumisia tässä joku päivä

oikeaa lääkettä oireiluusi paniikkipete, koska juuri ne lääkkeet tekevät tuon kauhean olon. Avatkaa kaikki muutkin silmänne ja tajuntanne tajuamaan tämä!

Kerro vaan kulumisiasi edelleenkin, moni tajuaa, että ei ole yksin oireittensa kanssa ja faktatietoakin saadaan lisää psykiatrisesta hoitomenetelmistä.

täälläpä taas :) Huomenna pääsisi käymään yksityisellä, otetaan se hemmetin 50 euron lasku siitä hyvästä. Olo ei ole kummentunut vaikka syönkin nyt kokonaista abilifya, kaveriltani otin kokeeksi lyrica 75 mg, eipä auttanut sekään olotilaani . Hemmetti että loppuu kohta kärki tämän kanssa, mitään ei voi tehdä ihmisten joukossa, ei pysty käymään edes kaupassa vaikka niin perkeleesti tahtoisin...pakko vain yrittää käyttää koirat ulkosalla että itsekin saa happea välillä. Ja tää unettomuus, järki menee tämänkin kanssa. Rapiat 4 tuntia nukut, sen jälkeen ei auta stilnotitkaan että saisi uudestaan unen päästä kiinni, univelkaa enemmän kuin Kreikalla Suomelle :D no juu, kirijuutellaanpa taas joku hetki

Kokeile asperiinia.
Ei toi mitään paniikkia ole.
Mitä harrastat tai siis olet aiemmin harrastanut. Minkä ikäinen olet liikunta ja sen vaikutus oloosi. Poltatko. Onko taustalla mitää tapaturmaa tai vammaa ,myös pitemmällä vakavälillä.

Asperiinia ei saa käyttää abilifyn kanssa.

Ohentajalle .. oon harrastanu musiikin tekemistä ja laulamista,nyt on jäänyt sekin pois tän hiton huonon olon takia :( ikää on 38 , ja pakko liikkua ulkona välillä kun koirulit vaatii ulkoilua. Ja röökiä poltan taas,olinkin polttamatta yli puolivuotta... jos tapaturmaksi lasketaan mun pahoinpitely niin siitä on aikaa 2 vuotta, siitä kyllä jäi traumat.. Ja joo, kävin siellä yksityisellä, se sentään kuunteli mua sen yli 20 minuuttia,maksoi 50 euroa. Mutta, kirjotiit reseptin opamoxia,jonka voimin mulla on taas paljon parempi olo :) otan puolikkaan 15 mg joka päivä... auttaa ainakin nyt että jaksaa touhutakin jotain eikä oo se hemmetin epätodellinen olo kokoajan.Ja tuo abilify, en ole tuntenut siitä lääkkeestä vielä mitään oloani helpottavaa tunnetta.Mutta pakko sitä on syödä tuonne 11 päivään asti, pääsee käymään taas tuolla MTT: lääkärin juttusilla. mutta jatketaanpas tässä kunhan taas oloni muuttuu, toivottavasti parempaan, kiitos että jaksatte lukea mun elämän stooria :)

paniikki... kuolemanpelko... kuolemanpelko... paniikki... voiei! Nyssetulee!!! täritärivapivapi hikihiki huimaus dingdong apua sekoan eikun kuolen eikun en... kai...

Pelko kohtauksista pitää kierrettä yllä. Ja kuolemanpelko erityisesti. Ja jopa tieto että on kierteessä josta ei pääse pois kun pelottaa sekin. Pelkokin pelottaa. Ja pakonomainen itsensä ja kehonsa tarkkailu. Apua nyt pistää... mikä näppylä toi on? Syöpä! Hei nyt tuntuu kumma tunne... selässä tärisee... kammiovärinä?! APUA! 112 ja äkkiä... Kun pelkäät jatkuvasti kuolevasi tai sairastuvasi kuolettavasti, tai pelkäät uutta kohtausta, niin se kohtaus tulee. Satavarmasti. Ja uutta on taas tulossa kun yhdestä selviää. Kun kerran me tiedetään, että paniikkihäiriö on mielen häiriö, joka aiheuttaa vaan lisää fyysisiä oireita, ei veritulpan tms. aiheuttama, niin miksi me emme voisi jonain kertana päättää, että nyt en pelkää tällä kertaa? Miksi sille pelolle antaudutaan joka kerta? Onko tosiaan niin, että ollaan niin heikkoja, ettei pystytä tai jopa uskalleta ajatella, että minussa ei ole mitään vikaa, en kuole nyt enkä huomenna enkä edes ymmärrä miksi mun pitäisi pelätä? Ihan kuin ihan varmuuden vuoksi pelätään.. tai jotain sellaista.

Kun sulla napsahtaa se joku mikä ikinä kohtauksesi laukaisee, rytmihäiriö, rintapistos, paineen tunne päässä, huimaus, se pelkkä tunne paniikkihäiriöstä tms., niin pysähdy ja sano itsellesi, että nyt en v_ttu pelkää kun se p_rkele on vain mun mieleni ja hyperventilointi mikä saa kaikki oireet aikaan koska olen ollut heikko ja antanut periksi. No ei se tietenkään ole niin yksinkertaista eikä helppoa. Sehän on ihan v_tun vaikeeta! En pysty! En uskalla! Olen nobo! Hävettää! Mutta mitä jos tekisit siitä yksinkertaisen ja helpon? Tietysti se vaatii työtä. Pitkää, tarkkaa ja huolellista työtä. Ja vahvaa tahtoa voittaa. Kuvittele elämää, että voitit ihan itse paniikkihäiriön, et syö enää lääkkeitä, uskallat mennä ja tulla ja juosta ja hyppiä ja voit keskittyä elämään ilman jatkuvaa pelkoa seuraavasta kohtauksesta. Hyvältä kuulostava ajatus, vai mitä, mutta kun ei uskalla. Pitää pelätä kuolemaa ja sekoamista niin sitten ei varmaan kuole eikä sekoa koska kuolemahan tulee varoittamatta... jepjepjoo

Mulla meni pari vuotta kun vähitellen sain kiinni siitä helpottavasta ajatuksesta, että ei tarvitse enää pelätä. Mutta koska paniikkihäiriö, ne kohtaukset ja miljoonat tuntemukset on tuoreessa muistissa, niin kohtauksen alkaminen on sillointällöin ollut lähellä, mutta en vaan ole antanut periksi. Ja aina tietysti tulee vähän hymähdeltyä, että mitähän mun nyt taas pitäis pelätä ja miksi. Mutta suureltaosin olen sen voittanut. Nytkin on tätä kirjoittaessa tuntunut rintalastassa kipeitä piikkejä ja korvan takana päässä tuntuu välillä ikävä paine ja kipu, mutta en vaan anna periksi. Nämä kivut ja tuntemukset ei mua ole kaatanu ennekään, eikä ne kaada nytkään. Rinnassa tuntuva kipu on rintalastassa, ei sydämessä. Paineen tunne päässä ja kipu johtuu mun jäykistä hartioista, sillä kun venyttelee, niin se paineen tunne häviää... vai oisko se sittenkin... voi ei PANIIKK... eipäs hähhähää!

Kun pelkääjälle sanoo, että älä pelkää, sulla ei ole hätää, niin moni silti singahtaa ajatuksissaan "mut mitä jos sittenkin...." kuvitelmiin. En uskalla olla pelkäämättä! Eikö olekin pelottavaa sanoa ääneen, että "en mä mihinkään kuole"? Sitten tulee fiilis, et varmaan kun toitotan sitä ja alan ilakoimaan niin ihan varmaan olen kohta ruumishuoneella... Niin tosiaan, sitähän ei koskaan tiedä. Monet lähtee täältä suorilta jaloilta vaik on ollut terve kuin pukki *GASP!* Mut se on elämää ja sen kanssa pitää osata elää. Pointti onkin, että jos pelkäät kuolemaa, niin milloin ja miksi se on alkanut, mikä aiheutti jne. Se on sun selvitettävä. Sitä ei bentsot tms. lääkkeet ratkaise vaan sun oma ajatustyösi ja taistelutahtosi. Kun voitat itse ongelman aiheuttajan, niin tervetuloa iloinen ja tasapainoinen elämä kaiken tämän kuoleman ja kauheuden keskellä. Se on taistelemisen arvoinen asia. Vai oletko synnynnäinen p_skahousuluuseri joka ei uskalla sanoa EI kuolemanpelolle? Mihin katosi se elämänilo, terveys, vahva persoona, vahva mieli? Ei mihinkään. Olet edelleen sitä, mutta olet antanut periksi pelkojen ja kuoleman edessä.

Meillä kaikilla on edessä lähtö täältä tavalla tai toisella, enemmin tai myöhemmin, joten miksi tuhlata se aika kun täällä olemme, panikoimalla kuolemasta ja sen moninaisista kammotuksista? Kuolemanpelon voittaminen on iso asia, jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa. Kun voitat sen pelon, olen takuuvarma, että paniikkihäiriösikin alkaa hävitä hyvin nopeasti. Etkö usko? Kysy multa, koska mulle just kävi näin.

Hyvää syssyä ja pistäkää valoa tupaan älkääkä eläkö hämärässä. Pelko asuu pimeissä nurkissa joista se hyökkää.

haluaisin uusia tuon opamox-reseptin tk:ssa, mutta kun olen tuon mielenterveystoimiston asiakas niin eipä voi uusia :/ Mielenterveystoimiston lääkäri päättää mun asiat ja minun lääkkeetkin... sehän tässä onkin niin hemmetin vaikeaa kun tahtoisin uusituttaa reseptini vaan kun ei käy.. Mutta oli Olivier mielenkiintoinen kertomus joka sai mut ajattelemaan :) kirjoittelen taas kun tulee se hetki

Moi.Mulla on ollut sama homma kun sulla ap.
Kuulostaako oireet tutulta: keinuva huimaus,pistely,pahoinvointi,vatsaongelmat ( lähinnä ripuli ja ruuansulatusongelmat ),nopea pulssi ajoittain,sydän hakkaa välillä vimmatusti ilman rasitusta,jalkojen heikkous,selkäkivut,painottomuuden tunne,tunne siitä että taju lähtee,suurissa tiloissa epätodellinen olo,näköhäiriöt...tunne siitä että silmien edessä on sumuverho,kun nälkä iskee niin se iskee niin voimakkaasti että tuntuu että taju lähtee ja on pakko saada ruokaa NYT HETI,niska tuntuu jäykältä,
vaikeus nukahtaa illalla mutta taas vastaavasti aamulla ei meinaa päästä sängystä ylös,ajatusten vatvominen ja vatvominen,oudot tuntemukset päässä,välillä repivää kipua,lapaluiden välissä kipua....kerron lisää jos oireesi täsmää....

Tuo äkillinen sumuverho, heikotus ja äkkiä ruokaa tunne on merkki verensokerin laskusta. Kokemuksesta tiedän. Mulla on jo tätä ollut monta vuotta, mutta vielä ei ole diabetes puhjennut diagnoosi asteelle.

muuten oireet täsmäävät aika samanlaisesti, paitsi ettei ole nälkä kunnolla.. Perhana, vieläkään oikein uskalla lähtee kovin paljon ihmisten ilmoille saati tuohon lähi lidliin :/ jotenkin tuo opamoksi ei auta nyt silleen miten se muutama kuukausi sitten auttoi,silloin pystyi jopa menemään kauppaankin ihmisten läsnäollessa vaan nyt ei :(

Onko voinnissasi tapahtunut mitään uutta huonoon tai hyvään suuntaan. Olen mielenkiinnolla seurannut tarinaasi ja nähnyt miten sinua hoidetaan. Oletko nyt ilman opamoxia? Jos, niin varmaan kauheat vieroitusoireet päällä?

Mulla on AINA kesäisin tota samaa. Viileä ilma auttaa aika hyvin koska se piristää.

Kannattaa myös venytellä ja hieroa niskat oikein kunnolla joka päivä. Mulla paniikissa ja jännittäessä tulee jännitettyä lihaksia ja varsinkin hartioiden kohdalta aika rankasti. Voi siis olla ettei vain veri kierrä kunnolla. Myös jos olet ihan vitusti kotona niin sisä ilma on yksi mikä tekee humalaisen olon tai oudon fiiliksen.

Kannattaa siis venytellä ja tuulettaa paljon. Osta myös vaikka vahvoja C vitamiineja. Mulla ne vähän selkeyttää. Jatkuva paniikki ja ahdistus väsyttää ja pahojen kohtausten jälkeen menee muutamia toipumis päiviä (joskus viikkoja) jolloin on todella sekava olo.

Jotkut mainitse sellaisen kuin EFT harjoituksen täällä. Katsoin vain ohjeet siihen ja mulla se ainakin auttaa, on se sitten placeboa tai mitä vaan.

non niin..päivitelläänpä taas tätä mun terveyttä.Mielenterveystoimiston lääkäri määräsi mulle lääkettä nimeltä zeldox 40 mg mutta enpä ole ottanut ensimmäistäkään pilleriä,koska en ole mikään skitsofreenikko edelleenkään. Ainoastaan 2 puolikasta opamoxia pitää mut suunnilleen ajantajussa ja pystyn hoitamaan pakolliset kauppa-asiat ja ajamaan lyhyitä matkoja autolla. Magnesiumia oon syöny nyt 4 päivää 600 mg ja huomenna haen kromitabletteja apteekista,katsotaan alkaako auttamaan tähän olotilaani.Jos ei ala niin sitten täytyy marssia yksityiselle lääkäriasemalla ottamaan kaikki mahdolliset verikokeet mistä näkee kaiken koska tk:n verikokeista ei näy kuin vain osanen verenkuvasta.Mutta päivittelenpä taas lisää jahka tämä selviää...

turhaan meet mul on ollu 17-vuotta paniikkihäiriö....kaikki mahdolliset " todelliset oireet "...meen eteenpäin temestalla ja cipralexilla...oon käyny kansmonta kertaa laajassa veren kuvassa......tuntuu usein ettei jaksa......itse asiassa nytkin...koetahan jaksella .........

Olet siis päässyt kaikista muista lääkkeistä eroon paitsi opamoxista?? Hienoa!

Siihen olet siis edelleen koukussa ja riippuvainen. Luulisin, että nuo huonot olot ja paniikkituntemukset johtuvat juuri opamoxista. Eikö olekin niin, että kun tulee huono olo ja otat opamoxia niin se auttaa? Tai kun otat jatkuvasti vaikka vähänkin olo on siedettävä vaikka ei ihan normaali?

Siitä on aikaa vuosia mutta oli pian murrosiän jälkeen jonkun vuoden epätodellisuuden tunne, ja epäilin että varmana olen kyllä tulossa nyt hulluksi. Suoritin kyllä hyvin esim. opintoja mutta kammo olo koko koko ajan.

Menin sitten psykologille, en varsinaiseen terapiaan mutta kuitenkin keskustelemaan, viikottain, siinä meni joitakin kuukausia ja sitten koko homma vaan äkkiä laukes ja oli poissa. (Myöhemmin on sitten tullut muita ongelmia mutta tuo nyt oli tuolloin.)