luottoluokitus tippuu- korot nousevat,,,,

Palstalla joku puhuu elvytyksestä ja tukiaisista tavalla, jossa käsitteet menevät täysin sekaisin. Elvyttämisellä ei ole mitään tekemistä tukiaisten/yritystukien kanssa, tai sen kanssa, että suosittaisiin pientä suurituloista eliittiä. Nämä ovat aivan eri asioita. Se on tietysti mahdollista, että nykypäättäjät tekevät elvytyksen nimissä ratkaisuja, joiden todellinen päämäärä on hyödyttää harvoja.

Perinteinen elvytyspolitiikka on kuitenkin oikeaa politiikkaa ja IPU tähtää omaan valuuttaan palaamisella mm. juuri tähän, että valtio pystyisi tekemään elvytystä velkaantumatta ulkomaille. Elvytyksessä on keskeistä nämä kolme asiaa: millä rahalla valtio tekee, mitä hankkeita valtio käynnistää ja minkämaalaiset ihmiset/yritykset käytännössä tekevät ja minne maksavat veronsa.

Suhdanne-elvytyksessä päätetään tavanomaisesti rakentaa esim. uusia liikennejärjestelmiä, kouluja ja muita julkisia rakennuksia tai hankitaan armeijalle/poliisille kotimaassa valmistettua kalustoa. Valtion (tai kuntien, kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien) kiinteä omaisuusmassa kasvaa tavanomaista nopeammin.

Elvyttävä talouspolitiikka on ns. keynesiläistä politiikkaa, jossa talous pyritään saamaan taantumasta ylös lisäämällä julkista kysyntää ja sen kerrannaisvaikutuksia. Seurauksena on työllisyyden kasvu yksityissektorilla niissä yrityksissä, jotka toteuttavat julkisia hankkeita. Näin aikaansaaduista kasvaneista palkkatuloista seuraa kertautuva kulutuksen ja palkkatulojen kasvu koko yhteiskunnassa. Tästä seuraa kasvanut verokertymä valtiolle ja kunnille sekä tuloverojen, yritysverojen että kulutusverojen kautta.

Elvytyksen idea on, että kerrannaisvaikutusten avulla pyritään saamaan valtion käyttämää alkupanosta suurempi rahamäärä verotuloina ja pienentyneinä työttömyysmenoina takaisin valtiolle tietyn ajan kuluessa. Elvytyksen yhteydessä aina toivotaan, että talouden virkistyminen olisi luonteeltaan pysyvää, ja talous pyörisi korkeammalla toiminnan tasolla senkin jälkeen kun valtion 'ylikysynnän' vaikutus loppuu. Entistä suurempi osa ihmisistä elättäisi itsensä pysyvästi työllään eikä työttömyyskorvauksilla. Keskeisin idea elvyttämispolitiikan takana on mainitut kerrannaisvaikutukset. Tästä kertautuvuudesta on matemaattiset mallit, tämä on kansantaloustieteen perusasioita. Alkuperäinen rahasumma tekee taloudessa monta kierrosta pienentyen joka kierroksella verojen takia. Aikaansaatu taloudellisen toiminnan määrä on moninkertainen ensimmäisen vaiheen hankkeeseen nähden.

Rahaa ei siis työnnetä suoraan yrityksille. Elvytysrahoista hyötyy nimenomaan tavallinen kansa.

Näin se menee: valtio rahoittaa jotakin rakennushanketta ja tarjouskilpailun voittaneet yritykset toteuttavat sen. Firmat maksavat työntekijöilleen palkkaa. Työntekijät kuluttavat palkkarahat (enimmäkseen, hiukan säästetään) muualla taloudessa. Muita ihmisiä/yrityksiä työllistyy. He kuluttavat puolestaan saamansa rahat. Taas joku jossain työllistyy. Hän kuluttaa saamansa rahat jne. jne. Kaikissa vaiheissa maksetaan erilaisia veroja. Kaikissa vaiheissa joku on työllistynyt joko kokonaan tai osittain niiden rahojen vaikutuksesta, jotka alunperin valtio kulutti elvyttävään rakennushankkeeseen. Koko kuviossa on oleellista, että tekijät ovat suomalaisia, tekevät töitä suomalaisilla sopimusehdoilla ja maksavat veronsa Suomeen. Tämä ei toteudu nyt riittävän hyvin ja syynä on pääosin EU-jäsenyys. Tälläkin hetkellä on kuitenkin mahdollista kiertää ulkomaisen halpatyövoiman ongelmaa oikein laadituilla tarjouskilpailukriteereillä, jos niin halutaan. Ongelmaksi jää edelleen, että euromaana Suomi joutuisi nyt elvyttämään ottamalla vieläkin enemmän yksityispankkien velkaa kuin jo muuten tapahtuu. Jo nykyistä velkaa on mahdotonta maksaa takaisin.

Pitää ymmärtää, että itse elvytyspolitiikka on oikeaa politiikkaa, mutta se ei toimi nykyoloissa kun olemme eurossa ja EU:ssa. Elvyttämiseen käytettyjen rahojen tulee muodostua valtion ja kansallisen keskuspankin välisessä velkasuhteessa ja toisaalta työn teettäminen ulkomaisella halpatyövoimalla pitää estää. Tämän jälkeen elvytyspolitiikka toimii erinomaisesti. Toimisi tälläkin hetkellä.

Nythän päättäjät ovat elvytyksen nimissä tehneet huojennuksia yritysveroihin. Se on väärä keino. Muiden työnantajamaksujen laskeminen on ehkä joskus perusteltua, jos toimenpide jää määräaikaiseksi. Tässä tullaan elvytyskäsitteen raja-alueelle. Ensisijaisesti elvytys on julkisia kiinteitä investointeja, jotka toteutetaan yksityisyritysten töinä. Raha alkaa kiertää taloudessa, vältetään konkursseja, työttömyys vähenee, verotulot kasvavat, julkisen omaisuuden arvo kasvaa.

EU-ero +kova elvytys kirjoitti:

Palstalla joku puhuu elvytyksestä ja tukiaisista tavalla, jossa käsitteet menevät täysin sekaisin. Elvyttämisellä ei ole mitään tekemistä tukiaisten/yritystukien kanssa, tai sen kanssa, että suosittaisiin pientä suurituloista eliittiä. Nämä ovat aivan eri asioita. Se on tietysti mahdollista, että nykypäättäjät tekevät elvytyksen nimissä ratkaisuja, joiden todellinen päämäärä on hyödyttää harvoja.

Perinteinen elvytyspolitiikka on kuitenkin oikeaa politiikkaa ja IPU tähtää omaan valuuttaan palaamisella mm. juuri tähän, että valtio pystyisi tekemään elvytystä velkaantumatta ulkomaille. Elvytyksessä on keskeistä nämä kolme asiaa: millä rahalla valtio tekee, mitä hankkeita valtio käynnistää ja minkämaalaiset ihmiset/yritykset käytännössä tekevät ja minne maksavat veronsa.

Suhdanne-elvytyksessä päätetään tavanomaisesti rakentaa esim. uusia liikennejärjestelmiä, kouluja ja muita julkisia rakennuksia tai hankitaan armeijalle/poliisille kotimaassa valmistettua kalustoa. Valtion (tai kuntien, kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien) kiinteä omaisuusmassa kasvaa tavanomaista nopeammin.

Elvyttävä talouspolitiikka on ns. keynesiläistä politiikkaa, jossa talous pyritään saamaan taantumasta ylös lisäämällä julkista kysyntää ja sen kerrannaisvaikutuksia. Seurauksena on työllisyyden kasvu yksityissektorilla niissä yrityksissä, jotka toteuttavat julkisia hankkeita. Näin aikaansaaduista kasvaneista palkkatuloista seuraa kertautuva kulutuksen ja palkkatulojen kasvu koko yhteiskunnassa. Tästä seuraa kasvanut verokertymä valtiolle ja kunnille sekä tuloverojen, yritysverojen että kulutusverojen kautta.

Elvytyksen idea on, että kerrannaisvaikutusten avulla pyritään saamaan valtion käyttämää alkupanosta suurempi rahamäärä verotuloina ja pienentyneinä työttömyysmenoina takaisin valtiolle tietyn ajan kuluessa. Elvytyksen yhteydessä aina toivotaan, että talouden virkistyminen olisi luonteeltaan pysyvää, ja talous pyörisi korkeammalla toiminnan tasolla senkin jälkeen kun valtion 'ylikysynnän' vaikutus loppuu. Entistä suurempi osa ihmisistä elättäisi itsensä pysyvästi työllään eikä työttömyyskorvauksilla. Keskeisin idea elvyttämispolitiikan takana on mainitut kerrannaisvaikutukset. Tästä kertautuvuudesta on matemaattiset mallit, tämä on kansantaloustieteen perusasioita. Alkuperäinen rahasumma tekee taloudessa monta kierrosta pienentyen joka kierroksella verojen takia. Aikaansaatu taloudellisen toiminnan määrä on moninkertainen ensimmäisen vaiheen hankkeeseen nähden.

Rahaa ei siis työnnetä suoraan yrityksille. Elvytysrahoista hyötyy nimenomaan tavallinen kansa.

Näin se menee: valtio rahoittaa jotakin rakennushanketta ja tarjouskilpailun voittaneet yritykset toteuttavat sen. Firmat maksavat työntekijöilleen palkkaa. Työntekijät kuluttavat palkkarahat (enimmäkseen, hiukan säästetään) muualla taloudessa. Muita ihmisiä/yrityksiä työllistyy. He kuluttavat puolestaan saamansa rahat. Taas joku jossain työllistyy. Hän kuluttaa saamansa rahat jne. jne. Kaikissa vaiheissa maksetaan erilaisia veroja. Kaikissa vaiheissa joku on työllistynyt joko kokonaan tai osittain niiden rahojen vaikutuksesta, jotka alunperin valtio kulutti elvyttävään rakennushankkeeseen. Koko kuviossa on oleellista, että tekijät ovat suomalaisia, tekevät töitä suomalaisilla sopimusehdoilla ja maksavat veronsa Suomeen. Tämä ei toteudu nyt riittävän hyvin ja syynä on pääosin EU-jäsenyys. Tälläkin hetkellä on kuitenkin mahdollista kiertää ulkomaisen halpatyövoiman ongelmaa oikein laadituilla tarjouskilpailukriteereillä, jos niin halutaan. Ongelmaksi jää edelleen, että euromaana Suomi joutuisi nyt elvyttämään ottamalla vieläkin enemmän yksityispankkien velkaa kuin jo muuten tapahtuu. Jo nykyistä velkaa on mahdotonta maksaa takaisin.

Pitää ymmärtää, että itse elvytyspolitiikka on oikeaa politiikkaa, mutta se ei toimi nykyoloissa kun olemme eurossa ja EU:ssa. Elvyttämiseen käytettyjen rahojen tulee muodostua valtion ja kansallisen keskuspankin välisessä velkasuhteessa ja toisaalta työn teettäminen ulkomaisella halpatyövoimalla pitää estää. Tämän jälkeen elvytyspolitiikka toimii erinomaisesti. Toimisi tälläkin hetkellä.

Nythän päättäjät ovat elvytyksen nimissä tehneet huojennuksia yritysveroihin. Se on väärä keino. Muiden työnantajamaksujen laskeminen on ehkä joskus perusteltua, jos toimenpide jää määräaikaiseksi. Tässä tullaan elvytyskäsitteen raja-alueelle. Ensisijaisesti elvytys on julkisia kiinteitä investointeja, jotka toteutetaan yksityisyritysten töinä. Raha alkaa kiertää taloudessa, vältetään konkursseja, työttömyys vähenee, verotulot kasvavat, julkisen omaisuuden arvo kasvaa.

Minulla käsitteet ei mene sekaisin. Elvytys on varastamista toisilta ja niillä rahoilla tuetaan jatkuvasti keinottelijoita. Siksi se on lopetettava. Taskusta toiseen siirtäminen ei kokonaisuutta eli kansantaloutta paranna vaan heikentää entisestään ja köyhät sen maksavat kalliisti. Keynesin teoriat ovat vanhentuneita ja eivät päde enää koska rosvot ovat keksineet keinot rullata elvytysrahat taskuihinsa. Lopettaisit jo IPUn viemisen mukaan tähän koijaukseen jota muut puolueet pyörittävät korruptionsa takia.
On teoria joka pelastaa talouden:Säästäminen. Se pätee aina koska se on talouden perusta.

EU-ero +kova elvytys kirjoitti:

Palstalla joku puhuu elvytyksestä ja tukiaisista tavalla, jossa käsitteet menevät täysin sekaisin. Elvyttämisellä ei ole mitään tekemistä tukiaisten/yritystukien kanssa, tai sen kanssa, että suosittaisiin pientä suurituloista eliittiä. Nämä ovat aivan eri asioita. Se on tietysti mahdollista, että nykypäättäjät tekevät elvytyksen nimissä ratkaisuja, joiden todellinen päämäärä on hyödyttää harvoja.

Perinteinen elvytyspolitiikka on kuitenkin oikeaa politiikkaa ja IPU tähtää omaan valuuttaan palaamisella mm. juuri tähän, että valtio pystyisi tekemään elvytystä velkaantumatta ulkomaille. Elvytyksessä on keskeistä nämä kolme asiaa: millä rahalla valtio tekee, mitä hankkeita valtio käynnistää ja minkämaalaiset ihmiset/yritykset käytännössä tekevät ja minne maksavat veronsa.

Suhdanne-elvytyksessä päätetään tavanomaisesti rakentaa esim. uusia liikennejärjestelmiä, kouluja ja muita julkisia rakennuksia tai hankitaan armeijalle/poliisille kotimaassa valmistettua kalustoa. Valtion (tai kuntien, kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien) kiinteä omaisuusmassa kasvaa tavanomaista nopeammin.

Elvyttävä talouspolitiikka on ns. keynesiläistä politiikkaa, jossa talous pyritään saamaan taantumasta ylös lisäämällä julkista kysyntää ja sen kerrannaisvaikutuksia. Seurauksena on työllisyyden kasvu yksityissektorilla niissä yrityksissä, jotka toteuttavat julkisia hankkeita. Näin aikaansaaduista kasvaneista palkkatuloista seuraa kertautuva kulutuksen ja palkkatulojen kasvu koko yhteiskunnassa. Tästä seuraa kasvanut verokertymä valtiolle ja kunnille sekä tuloverojen, yritysverojen että kulutusverojen kautta.

Elvytyksen idea on, että kerrannaisvaikutusten avulla pyritään saamaan valtion käyttämää alkupanosta suurempi rahamäärä verotuloina ja pienentyneinä työttömyysmenoina takaisin valtiolle tietyn ajan kuluessa. Elvytyksen yhteydessä aina toivotaan, että talouden virkistyminen olisi luonteeltaan pysyvää, ja talous pyörisi korkeammalla toiminnan tasolla senkin jälkeen kun valtion 'ylikysynnän' vaikutus loppuu. Entistä suurempi osa ihmisistä elättäisi itsensä pysyvästi työllään eikä työttömyyskorvauksilla. Keskeisin idea elvyttämispolitiikan takana on mainitut kerrannaisvaikutukset. Tästä kertautuvuudesta on matemaattiset mallit, tämä on kansantaloustieteen perusasioita. Alkuperäinen rahasumma tekee taloudessa monta kierrosta pienentyen joka kierroksella verojen takia. Aikaansaatu taloudellisen toiminnan määrä on moninkertainen ensimmäisen vaiheen hankkeeseen nähden.

Rahaa ei siis työnnetä suoraan yrityksille. Elvytysrahoista hyötyy nimenomaan tavallinen kansa.

Näin se menee: valtio rahoittaa jotakin rakennushanketta ja tarjouskilpailun voittaneet yritykset toteuttavat sen. Firmat maksavat työntekijöilleen palkkaa. Työntekijät kuluttavat palkkarahat (enimmäkseen, hiukan säästetään) muualla taloudessa. Muita ihmisiä/yrityksiä työllistyy. He kuluttavat puolestaan saamansa rahat. Taas joku jossain työllistyy. Hän kuluttaa saamansa rahat jne. jne. Kaikissa vaiheissa maksetaan erilaisia veroja. Kaikissa vaiheissa joku on työllistynyt joko kokonaan tai osittain niiden rahojen vaikutuksesta, jotka alunperin valtio kulutti elvyttävään rakennushankkeeseen. Koko kuviossa on oleellista, että tekijät ovat suomalaisia, tekevät töitä suomalaisilla sopimusehdoilla ja maksavat veronsa Suomeen. Tämä ei toteudu nyt riittävän hyvin ja syynä on pääosin EU-jäsenyys. Tälläkin hetkellä on kuitenkin mahdollista kiertää ulkomaisen halpatyövoiman ongelmaa oikein laadituilla tarjouskilpailukriteereillä, jos niin halutaan. Ongelmaksi jää edelleen, että euromaana Suomi joutuisi nyt elvyttämään ottamalla vieläkin enemmän yksityispankkien velkaa kuin jo muuten tapahtuu. Jo nykyistä velkaa on mahdotonta maksaa takaisin.

Pitää ymmärtää, että itse elvytyspolitiikka on oikeaa politiikkaa, mutta se ei toimi nykyoloissa kun olemme eurossa ja EU:ssa. Elvyttämiseen käytettyjen rahojen tulee muodostua valtion ja kansallisen keskuspankin välisessä velkasuhteessa ja toisaalta työn teettäminen ulkomaisella halpatyövoimalla pitää estää. Tämän jälkeen elvytyspolitiikka toimii erinomaisesti. Toimisi tälläkin hetkellä.

Nythän päättäjät ovat elvytyksen nimissä tehneet huojennuksia yritysveroihin. Se on väärä keino. Muiden työnantajamaksujen laskeminen on ehkä joskus perusteltua, jos toimenpide jää määräaikaiseksi. Tässä tullaan elvytyskäsitteen raja-alueelle. Ensisijaisesti elvytys on julkisia kiinteitä investointeja, jotka toteutetaan yksityisyritysten töinä. Raha alkaa kiertää taloudessa, vältetään konkursseja, työttömyys vähenee, verotulot kasvavat, julkisen omaisuuden arvo kasvaa.

Satua,satua satua.Kaikki lamat ovat johtuneet elvytyksestä. Miten siitä voi olla hyötyä kun rahamme tuhlataan elvytykseen ? Minä ainakin haluan pitää markkani ja omaisuuteni jotta en joudu velkakierteeseen. Tuo elvytysteoria perustui oletukseen että hyvinä aikoina säästetään jotta raha riittää pula-aikana. Siten teoria voi toimiakin. Haluan itsenäisen Suomen siksi että pääsemme eroon näistä etelän porukoista jotka eivät pysty talousajatteluun. Nyt näyttää kuitenkin siltä että Suomessakin on vallassa sama hulluus. vasuria

vasuriajatus kirjoitti:

Satua,satua satua.Kaikki lamat ovat johtuneet elvytyksestä. Miten siitä voi olla hyötyä kun rahamme tuhlataan elvytykseen ? Minä ainakin haluan pitää markkani ja omaisuuteni jotta en joudu velkakierteeseen. Tuo elvytysteoria perustui oletukseen että hyvinä aikoina säästetään jotta raha riittää pula-aikana. Siten teoria voi toimiakin. Haluan itsenäisen Suomen siksi että pääsemme eroon näistä etelän porukoista jotka eivät pysty talousajatteluun. Nyt näyttää kuitenkin siltä että Suomessakin on vallassa sama hulluus. vasuria

Et ilmeisesti lukenut tekstiä. Kerroin mekanismit mihin elvytyksen myönteinen vaikutus perustuu. Mainitut mekanismit ovat faktaa.

Vasuripolitiikka on kaukana suhdanne-elvytyksestä, koska elvytyksellä luodaan toimintaedellytyksiä yksityisille firmoille. Jos elvytyksestä haluaa löytää jotain vasemmistolaista, ehkä se on sitä, että tavallisille kansalaisille syntyy työpaikkoja niihin yrityksiin, jotka elvytyshankkeita toteuttavat. Ja muuallekin talouteen. Ja sehän on elvytyksen päätarkoitus. Varmaankin me jokainen haluamme lisää työpaikkoja tähän maahan? Siinä on oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus samassa paketissa, kaikki osapuolet hyötyvät.

Saanko kysyä jotain?
Säästäminen on hyvä asia kohtuullisissa mitoissa, mutta kerrotko miten pankkitilillä oleva raha vaikuttaa talouskehitykseen yhteiskunnassa? Kerrotko miten tilillä oleva raha luo lisää työpaikkoja?
Kerrotko mitä säästöjen syntyminen edellyttää? Minkälaisessa tilassa maan talouden tulee olla, jotta ihmisille syntyy niitä säästöjä, joilla eletään huonompien aikojen yli? Entä jos maan talous ei ole siinä tilassa, että säästöjä syntyy: miten maan talous palautetaan siihen tilaan että säästöjä alkaa syntyä? Palaako talous siihen tilaan itsekseen? Vai pitääkö tehdä jotain? Mitä? Tarkat keinot.

Elvytystä ei siis mielestäsi saa tehdä. Toisin sanoen, suhdanteita tasoittavaa politiikkaa ei saa tehdä. Suhdanteita nimittäin tasoitetaan juuri säätelemällä julkista kulutusta ja investointeja. Toinen säätelykeino on korkopolitiikka, johon emme käytännössä voi vaikuttaa nyt eurossa. Mutta korko on toinen aihe.

Olet siis sitä mieltä että on hienoa, kun suhdanteita ei tasoiteta talouspolitiikan (finanssipolitiikan) keinoilla? Kerrotko miten suhdanteet sitten tasaantuvat? Itsekseen?

Suurin kysymys: miksi et pidä Suomen jäsenyydestä eurossa ja EU:ssa? Nykyinen järjestelmä tarjoaa sinulle juuri sen mitä haet: ei ole mahdollisuutta itsenäiseen korko- ja finanssipolitiikkaan eikä merkittävään suhdanteiden tasoittamiseen.

Jos nykysysteemissä yritetään elvytystä (mitä et halua), politiikka johtaa valtion peruuttamattomaan velkaantumiseen ja elvytyksen vaikutuksetkin valuvat ulos maasta. Vain valtion velat jäävät. Nyt on käynyt juuri niin, vaikka valtion velkaantuminen johtuukin lähinnä normaalien julkisten menojen kattamisesta eikä varsinaisesta elvytyksestä. Edes valtion tavanomaisiin toimintoihin kulutettu raha ei pysy Suomessa vaan pyrkii virtaamaan ulos. Jos vihaat keynesiläistä talouspolitiikkaa, EU ja euro ovat sinulle paratiisi. Miksi haluat niistä eroon?

Ilmeisesti kuitenkin kannatat sitä, että Suomessa palataan omaan rahaan ja erotaan EU:sta. Kerrotko syyt, joiden takia omaan rahaan tulee palata? Kerrotko miten hyödynnämme omaa valuuttaa sen jälkeen, kun se on palautettu? Kerrotko mikä on kantava idea sen tavoitteen takana, että haluamme oman valuutan takaisin?

Kerro tarkasti, talouspoliittiselta kannalta.

Et kai ole tosissasi? Jos säästät rahaa pankkitilillä niin taatusti niitä ei siellä ole montaa sekuntia. Joku lainaa ne. Ja pankin tehtävä on valvoa jotta lainan ottaja pystyy maksamaan takaisin.
Säästämistä on myös kulujen kurissa pitäminen. Moni ei säästä vaikka olisi rahaakin.Se on edesvastuutonta. Kulutusjuhlat juuri ovat talouden ja työpaikat tuhonneet.
Talletusten inflaatio on EU:n ja EKP:n syytä. Nämä pellet luulevat että voivat pelastaa taloutensa muilta varastamalla. Siksi itse haluan eroon etelän maiden vaikutuspiiristä. On helpompi valvoa piememmän alueen asioita.
Pistä vaan rahasi kiertämään mutta vain omasi. Ei nuo sinun sijoituksesi mitään varmoja ole. Jos tulee takkiin niin älä sitten kerjää. Näitä kerjäläisiä on jo liikaa ympärillä.
Teoriat on teorioita ja pätevät vain historian lehdillä. Minulle näitä on turha jutella koska tulevaisuus ei noudata trendejä. Elämässä on omat lainalaisuudet jotka pohjaavat luonnonvaroihin. Lotossa on vain yksi voittaja viikossa joten en pelaa loppoa ikinä. Enkä usko mihinkään satuihin varsinkaan poliittisiin.