Murhasiko Tammisaaren suomenruottalaiset punikkeja eniten ?

Vaikea sanoa. Vankileiriilä oli vartio-osasto mm. Hämeen ratsurykmentisä.

Kjell Västö ! - Ruotsalaiset rikkaat suvut voisivat helpottaa sen verran, pakko-Ruotsi pois. Eivät häviäisi mitään, olisivat Suomi-isänmaallisimpia.

Tammifanit eivät halunneet edes tietää, että heidän Strömö:ssään punikkeja kidutettiin. Toki köyhiä ruotseja oli leirin palveluksessa, käy muistomerkillä, siellä on kertomusta.

Händelserna vid fånglägret uppmärksammades i Finland först när man utomlands, närmast i Sverige, började höja kritiska röster p g a den höga dödligheten. Också då reagerade man närmast för kritiken.

Onko tarinoita, kuinka suomenruottalaiset pisti pistimellä ja teurasti ampumalla Suomen vasemmistolaisia ? Kertokaa täällä, punikki pyytää.

Mitä välii miten tai ketkä punikkeja tappoi aivan sama ne saivat mitä ansaitsivat.

on julkaistu imatralaisen lehtimiehen päiväkirja
tammisaaren leiriltä.

Pekka Railo: Valkoisten vankina

Minerva, 2011

Alaotsikoltaan Päiväkirja Kokkolan ja Tammisaaren punavankileireiltä 1918.

Muistelu Tammisaaren vankileiriltä, jota pidetään yleisesti kaikkein pahamaineisimpana leirinä, on kuitenkin propagandaa välttelevää. Tämä tekee tapahtumista uskottavia kaikessa kiihkottomuudessaan. Railo oli vahvasti sosialidemokraatti, joka myös näkyy tässä kirjassa. Leirillä Railo kuului vankien eliittiin, koska hän hankki itselleen aseman leirin apteekkarina ja välskärinä. Siksi hän saikin useita etuuksia kuten vapaa liikkuminen jopa leirin ulkopuolella sekä lähes riittävästi ruokaa, mikä olikin tärkeintä hengissä pysymisen kannalta.

Ilmeisesti tästä syystä Railo ei myöskään hehkuta vankileirien kauheuksia, tyyli on välillä hiukan kuivaakin. Kaikki olennainen käy kuitenkin ilmi: yölliset teloitukset, nälkäkuolemat, taudit, vartijoiden asiaton käyttäytyminen… Kirja ei mässäile raakuuksilla, Railo vain kertoo olennaiset tapahtumat

Kiitän, taistelijoita ei ole unohdettu, Tampereellakaan.

Keskiyöllä kannattaa vierailla Inkoon Västankvarnin punaisten teloituspaikan hautausmaalla. Voitte kuulla maisteri Grotenfeltin laukausten äänet ja kuolevien naisten kuolinkiljaisut.

härregud näitä keskustelu ollanko koko seutu vielä edes 2000-luvulla

Valkoiset ja punaiset eivät kylläkään jakautuneet ihan äidinkielen mukaisesti. On totta, että suurin osa rikkaista ruotsinkielisistä oli valkoisia, mutta ruotsinkieliset duunarit olivat kyllä punaisia. Aivan samoin on oli suomenkielisten kanssa.

Mielestäni Kjell Westön "Missä kuljimme kerran" valottaa tätäkin asiaa aika hyvin.

Emme koskaan unohda lahtarien teloituksia. Talvi-ja jatkosodassa meni paljon suojeluskuntalaisia - näitä lahtareita. Putin tietää Suomen kahtiajakautuneisuuden. Nyt eletään Niinistön ja kokoomuksen pellleilyn aikaa.

Kangastus 38

Asianajaja Claes Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävät moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista.

Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta.

Kun kerho kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa.

kaupunginjohtaja kehui oloja leirillä, vaikka hajua oli: ottavat aurinkoa ja uivat....

Om Tammefanbona skulle ha väljat, sku ugrina kuska fångarna bort genast. Ingen ville dom häna.

Kyllä saksalaisia vapauttajia kiitettiin, mutta salassa toivottiin, että veriugrit olisivat pysyneet Österbottenilla.