Minkä takia uskoa Jumalaan? Minkä takia minun pitäisi uskoa iankaikkiseen elämään ja muuhun Raamatun lupauksiin? Mikä tekee niistä erityisiä? Miksemme usko vaikka Pekkaan, joka loi koko maailman muutamassa päivässä ja lähetti mummonsa meille tänne kylään pelastamaan meidät hukkumasta koti-askareisiin?
Koen olevani äärimmäisen objektiivinen ihminen. En tee arvioita asioista miettimättä ja tutkimatta asian joka puolta. Minut on kasvatettu kristinuskoisessa perheessä ja olen käynyt rippikoulun. Mutta en silti näe Jumalaa minään todellisena asiana. Näen Raamatun lähinnä lakikirjana, jota on höystetty uhkauksilla ja lupauksilla.
Tästä voidaan päätellä, että uskon tietenkin tieteeseen ja erityisesti loogiseen ajatteluun ja argumentointiin. On olemassa todisteita että maailmankaikkeus lähti kehittymään alkuräjähdyksestä, ja että evoluutioteoria on järkeenkäypä. Mutta entä Jumala ja usko? Meillä ei ole mitään konkreettista todistetta mistään kristinuskoon liittyvästä (pyydän anteeksi jos olen väärässä). Meillä on Raamattu, mutta onhan meillä Kalevalakin. Kuka uskoo että Väinämöisellä oli oikeasti taikakantele?
Olen itse miettinyt että mitä kristinusko on ja mikä johti sen syntyyn. Olen päätynyt tulokseen että se on ihmisen halun selittää asioita, mutta samalla ihmisen sen aikaisen tietämättömyyden tuote. Lisäksi Raamattu oli tehokas tapa levittää yleisiä lakeja ja opetuksia, pelotteluilla höystettynä.
Kun ihminen kohtaa jotakin, jota se ei ymmärrä, on luonnollista että haluaa ymmärtää sen. Tätä kutsutaan myös uteliaisuudeksi joka on meille luontaista. Kun ihminen aikoinaan mietti että miksi minä olen, ei hän tiennyt mitään universumista ja evoluutiosta. Niimpä hän oletti että jokin on luonut hänet. Mutta kuka? Naapurin Ahmed on kyllä taitava puuseppä, muttei hän ihmistä osaisi luoda. Niimpä syntyi kuva jostakin kaikkivoivasta olennosta, jolla pystyttiin helposti selittämään asiat, joita ei muuten voitu selittää. Kun lisätään mukaan silloinen yleinen sivistymättömyys, oli tällaista tarinaa helppo levittää totena. Tämä oli myös tietyllä tapaa ihmisen laiskuutta; jos asioita olisi todella tutkittu, olisi luultavasti päädytty nykyisen kaltaisiin tuloksiin.
En voi todistaa kenellekkään ettei Jumalaa ole, mutten myöskään voi todistaa että Jumala on. Oma käsitykseni on, että jos jostakin asiasta ei ole todisteita kumpaankaan suuntaan, ei asiaa ole. Voin sanoa, että minulla oli 10 euroa enemmän lompakossa, mutta jos kenelläkään ja missään ei ole todisteita että minulla todella oli 10 euroa eikä kenelläkään ole todisteita että se minulla oli, ette te luultavasti usko että kyseinen rahasumma joskus oli lompakossani. Heitän siis teille uskovaisille haasteen. Antakaa minulle todisteita ja syitä uskoa, että Jumala todella on. En kelpuuta syyksi sitä että Raamatussa luki. En myöskään sitä että se on vain uskosta kiinni. Niin on myös tuo lompakko esimerkki. Haluan ihan oikean syyn uskoa iankaikkiseen elämään tai sitten kadotukseen.
Koen olevani äärimmäisen objektiivinen ihminen. En tee arvioita asioista miettimättä ja tutkimatta asian joka puolta. Minut on kasvatettu kristinuskoisessa perheessä ja olen käynyt rippikoulun. Mutta en silti näe Jumalaa minään todellisena asiana. Näen Raamatun lähinnä lakikirjana, jota on höystetty uhkauksilla ja lupauksilla.
Tästä voidaan päätellä, että uskon tietenkin tieteeseen ja erityisesti loogiseen ajatteluun ja argumentointiin. On olemassa todisteita että maailmankaikkeus lähti kehittymään alkuräjähdyksestä, ja että evoluutioteoria on järkeenkäypä. Mutta entä Jumala ja usko? Meillä ei ole mitään konkreettista todistetta mistään kristinuskoon liittyvästä (pyydän anteeksi jos olen väärässä). Meillä on Raamattu, mutta onhan meillä Kalevalakin. Kuka uskoo että Väinämöisellä oli oikeasti taikakantele?
Olen itse miettinyt että mitä kristinusko on ja mikä johti sen syntyyn. Olen päätynyt tulokseen että se on ihmisen halun selittää asioita, mutta samalla ihmisen sen aikaisen tietämättömyyden tuote. Lisäksi Raamattu oli tehokas tapa levittää yleisiä lakeja ja opetuksia, pelotteluilla höystettynä.
Kun ihminen kohtaa jotakin, jota se ei ymmärrä, on luonnollista että haluaa ymmärtää sen. Tätä kutsutaan myös uteliaisuudeksi joka on meille luontaista. Kun ihminen aikoinaan mietti että miksi minä olen, ei hän tiennyt mitään universumista ja evoluutiosta. Niimpä hän oletti että jokin on luonut hänet. Mutta kuka? Naapurin Ahmed on kyllä taitava puuseppä, muttei hän ihmistä osaisi luoda. Niimpä syntyi kuva jostakin kaikkivoivasta olennosta, jolla pystyttiin helposti selittämään asiat, joita ei muuten voitu selittää. Kun lisätään mukaan silloinen yleinen sivistymättömyys, oli tällaista tarinaa helppo levittää totena. Tämä oli myös tietyllä tapaa ihmisen laiskuutta; jos asioita olisi todella tutkittu, olisi luultavasti päädytty nykyisen kaltaisiin tuloksiin.
En voi todistaa kenellekkään ettei Jumalaa ole, mutten myöskään voi todistaa että Jumala on. Oma käsitykseni on, että jos jostakin asiasta ei ole todisteita kumpaankaan suuntaan, ei asiaa ole. Voin sanoa, että minulla oli 10 euroa enemmän lompakossa, mutta jos kenelläkään ja missään ei ole todisteita että minulla todella oli 10 euroa eikä kenelläkään ole todisteita että se minulla oli, ette te luultavasti usko että kyseinen rahasumma joskus oli lompakossani. Heitän siis teille uskovaisille haasteen. Antakaa minulle todisteita ja syitä uskoa, että Jumala todella on. En kelpuuta syyksi sitä että Raamatussa luki. En myöskään sitä että se on vain uskosta kiinni. Niin on myös tuo lompakko esimerkki. Haluan ihan oikean syyn uskoa iankaikkiseen elämään tai sitten kadotukseen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Pilkkaajat ei peri Jumalan valtakuntaa !
Ketjun aloittaja ei ole pilkkaaja.
1 1 vastaus
Niin on epätietoinen siitä on jumlala todella olemassa,vastaus on, koska kirjoittajaakan ei olisi jos Jumlaa ei ole. Ei voi todistaa kenellekään koska ei ole päässyt Jeesuksen yhteyteen,on synti turmeluksen vanki,on sidottuna ei vapaana.
Arvostan totuuden etsintääsi. Enkä pahastu näkemyksestäsi Raamatusta (lakikirjana, uhkauksina ja lupauksina). Totuus kestää koettelua.
Ihminen joka ei ole tehnyt mielestään juurikaan mitään pahaa ei tietenkään usko tarvitsevansa jotakuta Vapahtajaa. Eikä tällöin mikään Jumalan olemassaolon vahvistava todiste herättäne uskoa. Raamattukaan ei pyri vakuutttelemaan meille Jumalan olevan todellakin olemassa. Aatami ja Eevakin lankesivat kiellettyyn hedelmään vaikka Jumalan läsnäolo oli heille arkipäivää.
Voin kuitenkin antaa sinulle syyn uskoa. Olemme vastuussa teoistamme Jeesukselle (Joh. 5:22-23; 2. Kor. 5:10), vaikkemme uskoisikaan hänen olemassaoloon. Kysynkin, koetko olevasi hyvä ihminen? Oletko koskaan käyttänyt Jumalan nimeä kirosanana? Oletko koskaan valehdellut? Oletko koskaan himoinnut tai anastanut toiselle kuuluvaa? Oletko koskaan juonut itseäsi humalluksiin? Jeesus rinnasti himoiten katsomisen haureuteen [Matt. 5:28] ja vihan murhaan [1. Joh. 3:15]. Jumala tietää tekomme. Hän tutkii mielet ja sydämet, minkään jäämättä salaisuudeksi. Oletko tuomion päivänä syyllinen? Näkeekö Jumala sinut pilkkaajana, valehtelijana, varkaana, juomarina, sydämeltään huorintekijänä ja murhaajana? Huolestuttaako se sinua?
Kiitos arvostavasta vastauksesta.
Olet oikeassa. Tämä on myös eräs ihmisen kyky, uskotella itselleen ettei ole tehnyt pahaa. Voidaan siis olettaa, että ihminen voi uskotella itselleen ettei Jumalaa ole vaikka Jumala olisikin. Tämä toimii loogisesti siis myös toisin päin, jossa ihminen uskottelee itselleen Jumalan olemassaolon. Kumpi sitten vain uskottelee itselleen, ja kumpi on oikeassa? Periaatteesa pitäviä todisteita ei ole kummankaan puolesta eikä vastaan, jolloin saavutetaan tilanne joka ei etene.
Koen olevani ihminen, täydellinen maailman epätäydellisyyden rajoissa. En ole ehkä täysin hyvä, mutten pahakaan. Kun katsomme ympärillemme, näemme ettei mikään ole täydellistä. Olen varmasti käyttänyt Jumalan nimeä kirosanana ja valehdellut. Jos minulla olisi syy uskoa että Jumala todella on, olisin ehkä huolissani, mutta pelkkä sana siitä että jokin päivä on tuomio päivä ja silloin minut tuomitaan, ei riitä tuottamaan pelkoa taikka uskoa. Olen ehkä hakoteillä kun pyydän jotakin konkreettista todistetta Jumalasta, mutta tällainen olen. Jos Jumala todella on armollinen ja rakastava, miksi hän antaa joidenkin harhailla ja eksyä jopa lopullisesti? Jos taivas todella on se ihmeellinen paikka jossa kaikki on hyvin ja onnellista, miksei tämä Jumala johdata minua sinne?
"Heitän siis teille uskovaisille haasteen. Antakaa minulle todisteita ja syitä uskoa, että Jumala todella on."
Minulle maailman ja Raamatun olemassaolo on riittävä todiste Jumalan olemassaolosta, koska mielestäni on järjetöntä uskoa materiaalin syntyneen itsestään, tai Raamatun syntyneen "selityksenä" tuntemattomalle. Jos Raamattu olisi kehitetty selitykseksi, miksi se herättää niin paljon kysymyksiä ateisteilla? Jso materiaalilla on ominaisuus syntyä itsestään, miksi sitä ominaisuutta ei voi havaita todellisuudessa ja miksi kaikki kuitenkin havaintojen perusteella on kokoajan rapautuu, eikä monimutkaistu? Voihan sitä kaikkea selittää, lopulta kuitenkin kaikessa kysymys on uskosta, siitä mitä ihminen on valmis uskomaan "faktana".
"Meillä on Raamattu, mutta onhan meillä Kalevalakin. Kuka uskoo että Väinämöisellä oli oikeasti taikakantele? "
Minun mielestäni "taikakanteleita" on voinut olla. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä vaikka olisi ollut. Jopa Väinämöinen on voinut olla. Silläkään ei ole mitään merkitystä.
Kristinuskon, tai oikeastaan Jeesuksen opetuksessa kyse on loppuen lopuksi hyvästä ja pahasta. Minun nähdäkseni Jeesus on ollut oikeassa hyvästä ja pahasta ja ihmisten pahuudesta, siitä todistaa mm. nykyajan fariseusten ja saddukeusten puheet ja teot.
Et siis usko materiaalin syntyneen itsestään? Itsestäänhän Jumalakin on ilmeisesti syntynyt. Jos Raamattu on kehitetty selitykseksi Jumalasta, niin miksi se sitten herättää niin paljon kyseenalaistamista ja kysymyksiä? Minkä takia minä joka olen nähnyt ja lukenut Raamattua kyseenalaistan Jumalan?
Tieteen pohjalta emme havaitse materaalin syntymistä itsestään koska siihen tarvittavat olosuhteet päättyivät n. 13,7 miljardia vuotta sitten. Voit lukea lisää alkuräjähdysteoriasta. Maailmankaikkeuden pääsääntöjä on, että asioilla on tapana kehittyä todennäköisempään suuntaan, eli tässä tapauksessa yksinkertaisempaan. Oletkin oikeassa, kaikessa on kyse uskosta. Minun mielestäni on perusteetonta ja hätäistä uskoa vain siksi että Raamatussa lukee niin. Oikea aivopuoliskoni on hallitseva, joten olenkin siis enemmän järjellä kuin tunteella ajatteleva. Kyseenalaistan lähes kaiken testaamattoman tai jota en ole itse kokenut.
Miksei sillä ole merkitystä olisiko taikakanteleita ja Väinämöisiä ollut? Sehän on suuri mullistus historiassa! Taikakantele jolla voi soittaa vaikka naapurin räksyttävän koiran suohon! Jos Kalevala olisi totta, taistelisimmeko vieläkin Louhea vastaan ja etsisimme Sampoa? Mutta todisteita Louhen tai Sammon olemassaolosta ei ole, joten emme niistä välitä. Mutta silti uskomme Jumalaan, josta on aivan yhtä vähän todisteita?
Aivan, opetukset. Nämä ovat mielestäni Raamatun tärkeimpiä kohtia. Jos yliluonnollisuudet jätetään pois, on käsissämme kelpo laki ja sääntökirja.
Mutta silti, olen avoin todisteille Jumalasta. Jatkakaamme keskustelua.
"Et siis usko materiaalin syntyneen itsestään? Itsestäänhän Jumalakin on ilmeisesti syntynyt. "
Raamatun perusteella Jumala on aina ollut. Ja Raamatun mukaan Jumala on henki ja henki on enemmän kuin liha tai materia.
"Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
Joh. 4:24
"Jos Raamattu on kehitetty selitykseksi Jumalasta, niin miksi se sitten herättää niin paljon kyseenalaistamista ja kysymyksiä?"
Koska ihmiset eivät halua kuulla ja ymmärtää. Raamattu osoittaa ihmisen syyllisyyden ja pahuuden. Siksi sitä ei yleensä haluta kuulla ja ymmärtää ja siksi kehitetään kaikkia selityksiä, joilla pyritään mitätöimään sen sanoma ja yritetään hiljentää omatunto.
"Maailmankaikkeuden pääsääntöjä on, että asioilla on tapana kehittyä todennäköisempään suuntaan, eli tässä tapauksessa yksinkertaisempaan. "
Olen samaa mieltä siitä, että materialla on pyrkimys yksinkertaisempaan, rapautumiseen, se on kuitenkin mielestäni valtvassa ristiriidassa sen kanssa, että maailma olisi itsestään syntynyt ja tulllut tähän monimuotoisuuteen minkä me voimme havaita.
Jos ja kun asiat pyrkivät yksinkertaisuuteen, olisi olemassa enintään yksinkertainen atomin osien muodostama tasan jakautunut "kasa", ellei olisi jokin voima, Jumala, joka on saanut ne järjestäytymään vastoin materian luontaista ominaisuutta.
MINÄ olin ennen niin puskassa elävä ateisti kuin olla voi... Perheeni kuului kylä kirkkoon niinkuin lähes jokainen suomalainen perhe. kävimme kirkossa vain häissä ja hautajaisissa, joskus jouluna. En ollut saanut minkäänlaista kristillistä kasvatusta NIINKUIN yli puolessa suomen kansan kodissa.. En tiennyt mitän jumalasta enkä raamatusta, saati jeesuksesta. MULLA ei ollut mitään mielenkiintoa koko asiaa kohtaan, päinvastoin. OIKEASTAAN inhosin koko sitä sontaa.. NIITÄ ainaisia jeesustelijoita jotka huuteli et jos et usko niin joudut helvettiin. Mulle oli oikeestaan ihan sama mitä mulle käy kuoleman jälkeen. OLIN tyytyväinen omaan elämääni enkä etsinyt mitään hengellistä potaskaa.. Ei mua sellaset kiinnostanut. KUNNES eräänä päivänä kohtasin erään ihmisen josta tuli mulle elämääkin tärkeämpi. Se miten hän minut löysi HERÄTTI uteliaisuuteni. Miten voi olla mahdollista... Uteliaisuus kasvoi kasvamistaan kunnes menetin tuon ihmisen ja sydämeni SÄRKYI kirjaimellisesti miljoonaksi palaseksi. Itkin kuukausia, mikään ei enään tuntunut miltään. Sydäntäni kirjaimellisesti särki, vaan itkin... Uteliaisuus kasvoi kivusta ja tuskasta huolimatta... Mietin että miten kyseinen ihminen voi minut löytää, se on mahdotonta koska se vaan on. Miten jotain niin täydellistä voi olla olemassa, se oli liian yliluonnollista.
Uteliaisuus kasvoi, alkoi heräämään mielenkiinto raamattua kohtaan, aloin rukoilla... MINÄ joka inhosin uskovaisia. Alkoi heräämään halu mennä kirkkoon, se halu vaan tuli jostain.. Mieletön nälkä ja uteliaisuus.. Aloin etsiä sitä mikä mua veti puoleensa. En tiennyt mitään Jumalasta. Pikkuhiljaa elämääni alkoi ilmestyä omituisesti uskovaisia ja löysin tieni seurakuntaan. Muutaman kuukauden päästä tulin uskoon ja kohtasin elävästi Jumalan. Siitä on kohta 2,5vuotta. Tuon kohtaamisen jälkeen mun ei oo tarvinnut miettiä onko jumalaa olemassa vai ei. EI koskaan. Olen vain miettinyt et miten se on mahdollista. ELÄÄ 30vuotta ihan puskassa ja uskoa ettei jumalaa ole. Mun ei tartte todistella kenellekkään et onko jumala olemassa koska sitä ei voi todistaa kenellekkään.
ATEISTI ei näe asioita niinkuin uskovainen näkee, ateisti kieltää kaiken, niinkuin minäkin kielsin ennen. MULLE ei oo tärkeää se että pääsenkö taivaaseen vai joudunko helvettiin vaan se että mä tiedän et mun LUOJA on taivaassa, se joka on luonut kaiken. Mä oon koko ikäni ollut vailla isää, nyt mulla on isä. SE on se tärkein. MIkä voi olla sen parempaa, SUN luoja ja isä on taivaassa. Ei sitä kiinnosta mitä paskaa oot tehnyt, se haluaa vaan sut kotiin. Puhua sulle ja olla sun kans, ei sen kummempaa... MINKÄ ikäinen aloittaja onkaan niin ajattele kuinka monta vuotta oot ollut erossa sun luojastasi, isästäsi. Ei se odota sua piiska kädessä kotiin vaan se haluu vaan olla sun kanssa... MITÄ PAHAA SIINÄ ON??????
Kiitos sinullekkin ps12 vastauksestasi.
Minullakin oli vielä kuukausi sitten henkilö joka kirjaimellisesti oli minulle elämää tärkeämpi, mutta sitten hän itse päätti lähteä elämästäni. Kipu on todella suuri, vaikkei ihminen käytännössä mihinkään lähtenyt.
Mutta miten löytää Jumala kun ei ole minkäänlaista tietoa mitä etsiä? Monet kertovat sinunlaistasi tarinaa, mutta mikä niitä yhdistää? Mikä on se tekijä jolla Jumala löytyy? Olen käynyt kirkossa, mutta uskoni ei ole vahvistunut. Raamatun sanat ovat korvissani kuin mitkä tahansa muut sanat. Ne eivät kasvata eivätkä vähennä uskoani Jumalaan. Olen lukenut Raamattua, mutta en ole tiennyt mitä siitä tulisi ymmärtää.
Kerroit kohdanneesi elävästi Jumalan. En voi ymmärtää mitä tällä tarkoitat. Onko Jumala siis oikea, konkreettinen ja elävä? Miten hänet voi kohdata? Etsin täällä Suomi24 foorumeilla tietoa ja todisteita Jumalan todellisuudesta, jotta voin itse kokea onko Jumala olemassa.
Kommenttisi ateisteista ovat hieman hyökkääviä. Ei ole oikein sanoa että ateisti kieltää kaiken tai että ateistit elävät pää puskassa. Ateistit eivät vain ehkä ole saaneet niitä todisteita Jumalasta jotka sinä olet kokenut. Itse ainakin olen sillä kannalla, että jos saan Jumalasta oikeasti pitäviä todisteita, niin sitten Jumala on mielestäni olemassa. En ole vielä kohdannut tällaisia todisteita, mutten myöskään todisteita ettei häntä ole. En siis ole vielä luonut viimeistä kantaani asiaan. Tällä hetkellä Jumala oleminen on minulle mahdollisuus, muttei fakta.
Anteeksi, en tarkoittanut olla hyökkäävä. En halua olla hyökkäävä koska olen itse elänyt eteistina. Puskalla meinaan sitä että ne ei usko mihinkään, uskovat siihen että evoluutio loi maailman, alkuräjähdys, kehityimme apinoista, kaloista jne jne jne.. Puska on sellanen et sun silmät ei ole auennut... (vertauskuva)...
Mä en itsekkään aluksi ymmärtänyt mitään raamatusta, en mitään.. Ne oli vaan sanoja niinkuin kaikki muutkin, mut älä huoli... NIIN ne on kaikille jotka ei ole tulleet uskoon, ihan kaikille.. Siksi ateistit esim ( tai muut) hyökkäävät meitä vastaan koska monella on taipumus paasata raamatulla päähän ja ne ei ymmärrä koska ne ei voi ymmärtää... Jokainen uskosta osaton puhuu niinkuin me oltais jotain friikkejä.. Mulle taas raamattu on kirja mikä kertoo jumalasta, mitä jumala olettaa multa ja miten hän haluaa mun elävän mun elämääni. Aloitin ihan ekalla kerralla lukemisen vanhasta testamentista.. Ihan alusta... mä olin ennen bi-seksuaali, en uskonut et aatami ja eeva on ollut. pidin raamattua vaan satukirjana. Kunnes silmäni aukesi... En halunnut oikeasti olla hyökkäävä.
Tuota kohtaamista on vaikea kuvailla ja kertoa, jokainen uskoontullut kertoo suht samanlaisesta kokemuksesta.. Jumalaa ei voi nähdä joten se on mahdotonta kertoa se pitää kokea.. Raamattu sanoo että kukaan ei tule jumalan tykö ellei jumala häntä vedä tykönsä. Jokaisella on oma aikansa tulla kutsutuksi koska jumala haluaa että jokainen tulisi tuntemaan hänet. Raamattu sanoo myös että lähesty jumalaa niin hän lähestyy sinua... Jumala rakastaa sitä että ihmiset etsivät häntä, mutta ainoa tie hänen tykönsä on jeesuksen kautta, eli raamatun.
Mun elämä ei nyt niin kovin radikaalisti ole muuttunut loppupeleissä. on tietty asioita mitkä on muuttunut, mutta edelleenkin kuuntelen ihan samaa musiikkia ku ennen, käyn leffoissa jne. Elämänkatsomus on muuttunut, moraali ja mun asenteet..
Kun esim ateistina mietit et miten elämä, ihminen jne syntyi niin mitä sun mieleen tulee? Ajatteletko että apinoista kehityttiin? tai kaloista tai alkuräjähdyksestä tai evoluutiosta? Jos apinoista niin missä on nähtävissä ne kaikki välivaiheet.. Olisihan sillon olemassa todistusaineistoa niistä kaikista miljoonien vuosien kehitysvaiheista, fossiileja jne... Entäs kaloista, siirryttiin maalle, hmm mielenkiintoista sinänsä mutta missä taas ne todisteet? Ne välivaiheet, kehitysvaiheet?? Ei ole missään maailmassa todisteita niistä.. entäs evoluutio: evoluutiohan kehittää taakseppäin ei eteenpäin.. SUKUPUUTTO.. jos evoluutio kehittäisi eteenpäin niin sillonhan sukupuuttoa ei olisi. Alkuräjähdys.. EI mikään räjähdys voi luoda sellasta solua/dna:ta mikä ihmisessä on. Ihmisen koko solusysteemi on jo itsessään niin ihmeellinen ettei tähänkään päivään mennessä ole kyetty selittämään sitä.. Eikö ole ihmeellistä.. Tai miten vauva kasvaa äitinsä masussa.. sellasesta pienen pienestä solusta kehittyy luut ja kaikki mitä ihmisessä on.. ei mikään alkuräjähdys ikimaailmassa pysty luomaan sellasta, niin monimutkaista itseään kopioivaa systeemiä... Entäs luonto sitten. Miten kukat ja kasvit joka kevät tulee uudestaan ja udestaan esiin vaikka maa jäätyy niin syvälle asti joka talvi... Tuollaiset asiat ateistina ollessani ei kiinnostanut ollenkaan. Mut sillon kun tulin uskoon oli eka kevät ihan ku olisin nähnyt sen ekaa kertaa.. Koko luonto ja luomakunta todistaa että JOKU sen ON luonut ja JOKU luo sen joka kerta uudestaan ja uudestaan..
Mulle kaikista ihanin ja suurin asia kuitenkin oli se että MINULLA on isä, joku joka mun hengen on luonut jo kauan aikaa sitten ja joka on odottanut niin kauan että pääse olemaan mun kanssa yhteydessä.. se on se kaikkein mahtavin juttu. On joku joka haluaa olla mun kanssa, jutella ja olla. Sillon ennen ku tulin uskoon mulla oli hirveä tarve rukoilla, kun aloin hirveesti rukoilla aloin myös saamaan vastauksia niihin rukouksiin ja se taas aiheutti lisää uteliaisuutta =)
Mutta joo, jumala on oikea, konkreettinen ja elävä, haluaa puhua ja tulla kuulluksi. Sitä on todella vaikea uskoa, tiedän sen koska minultakin kesti kauan ennen ku pystyin sisäistämään asian. Nyt ku luen raamattua ymmärrän sitä ihan eri tavalla. Mulle se kertoo siitä minkälainen jumala on ja miten hän haluaa että elämäni elän. Jos haluat jutella enemmän niin sopii =)
On todella mukavaa keskustella asioista kaltaistesi ihmisten kanssa. Fanaattiset ihmiset, uskon molemmin puolin, ovat niitä jotka ärsyttävät minua. En voi puhua rauhallisesti sellaisten ihmisten kanssa, jotka tyrkyttävät omaa ideologiaansa kuuntelematta minua.
Arvostan mielipiteitäsi, sillä olet kokenut myös ateistisen puolen.
Minun elämänfilosofiassani kaikki on uskoa. Täydellisyys on täysin suhteellista, myös tiedossa. Jokin pinta, esimerkiksi lasi, voi näyttää täydellisen sileältä, mutta tosiasiassa se ei ole. Koevastauksesi voi olla jopa opettajan mielestä täydellinen, mutta et voi silti tietää onko se täysin täydellinen. Jotta voimme arvioida asioiden täydellisyyttä, tarvitsemme esimerkin täydellisestä. Loppujen lopuksi kaikki paljastuu virheelliseksi, tarvitsee vain perehtyä pikkuasioihin.
Voin siis sanoa, etten oikeastaan usko evoluutioon. Vaikka se vaikuttaa loogiselta, en ole täysin tyytyväinen todisteisiin, joita itsekin mainitsit. Mutta kun ajatellaan uskontoa, ei sekään ole täydellinen. Oman logiikkani mielestä tämä on sen inhimillisyyden todiste.
Toisaalta rakastan tieteellistä väittelyä. Huomaan, että käsityksesi alkuräjähdyksestä ja aineen synnystä on ehkä hieman vajaa, kuten voit olettaa minunkin käsitykseni Jumalasta olevan. Useasti kohtaamani argumentti on, ettei meidän kaltaisiamme mahdottoman monimutkaisia olentoja ja muita havaitsemiamme asioita (banaani) voi vain syntyä sattumalta. Olet oikeassa, se on mahdottoman epätodennäköistä. Mutta samalla pyydän sinua miettimään koko universumin kokoa. Vain omassa galaksissamme on n. 100-400 miljardia tähteä, joiden ympärillä planeettoja voi kiertää. Jos jokaisen tähden ympärillä kiertää edes kaksi planeettaa, on niitä siis jo 200-800 miljardia. Kun vain havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessamme on jo yli 100 miljardia galaksia, saamme luvun jossa numeron jälkeen on 22 nollaa. Todennäköisyys, että on planeetta joka on sopivalla välimatkalla tähdestään ja jossa on nestemäistä vettä, ei maailmankaikkeudessamme ole suuri, mutta ajatellaan esimerkiksi lottoa, jos ostat 2-8 ja 22 nollaa arpaa, voitat hyvinkin todennäköisesti.
Tosin tuolla selitykselläni olen ristiriidoissa itseni kanssa. Loppujen lopuksi, tiede on aivan yhtälailla uskoa kuin uskonto. Kyse on siitä, kumpaan ihminen haluaa uskoa. Ihminen on ikävän helposti johdateltavissa, ja kuten jokin aika näkemässäni videossa sain todeta, ei moni edes tiedä mihin esim. evoluutio perustuu, vaikka sanoivat että siihen USKOVAT. Mielestäni tiede ja uskonto ovat siis lähes sama asia. Molemmat haluavat selittää asioita. Miten maailma luotiin? Tiede vastaa että alkuräjähdyksessä, uskonto sanoo että Jumala loi. Ihmisillä on luontainen uteliaisuus, halu tietää. Onko se sitten peräisin Jumalasta vai kenties evoluutiosta, kuka voi sanoa?
Myönnän, että vaikka olen täällä avoimena kuulemassa Jumalasta, uskon silti (ainakin vielä) tieteeseen. Tämä perustuu omiin kokemuksiini, aivan kuten sinunkin usko Jumalaan. Kaikki ovat ylä asteella tehneet kokeita fysiikalla ja kemialla. Kuten kirja sanoo, jos lisäät vaunuusi yhden punnuksen lisää, sen liikuttaminen on vaikeampaa, ja löytyypä sieltä paikkansa pitävä kaavakin. Tämän vuoksi on huomattavasti helpompaa uskoa tähän, sillä kokeen voi toistaa uudestaan ja uudestaan, ja kaava on aina oikeassa. Uskonto ei ole yhtä yksinkertainen asia. Raamattu kertoo, että rukoilemalla voimme olla yhteydessä Jumalaan, mutta ilmeisesti vastaus ei tule sanallisesti. Tällöin on siis vaikeampaa edes tietää mitä odottaa, tai että mikä todistaa että rukous toimi. Helpompi siis vain uskoa tieteeseen ja sen kaavoihin, mutta mielestäni kumpikaan ei ole toistaan todellisempi, ellei sitä jotenkin pystytä todistamaan.
Olen mielenkiinnolla lukenut tätä viestiketjua ja aloittajan ajatuksia. Koen, että olet hyvin avoin mieleltäsi joka takaa sen että tulet vielä saamaan itseäsi tyydyttävät vastaukset kysymyksiisi. Tiesithän, että sinulla itselläsi on vastaukset sisälläsi. Et vain luota vielä itseesi ja omiin vastauksiisi vaan etsit "todisteita" itsesi ulkopuolelta. Löydä oma totuutesi. Voit yllättyä että et tarvitsekaan siihen mitään pyhää kirjaa, mutta jos lukeminen kiinnostaa niin kokeilepa kirjaa "Keskusteluja Jumalan kanssa" (Neale Donald Walsch). Uskon, että voisit saada siitä jotain uutta näkökulmaa asiaan. Usein me ihmiset kuvittelemme asioiden olevan joko niin tai näin, emmekä ole nähneet kokonaisuutta joka kertoo että sekä niin tai näin voi olla yhtäaikaa olemassa....
Mielenkiintoista =)
Mulle kristinusko ei ole sinänsä uskonto, vaan usko.. uskonto ja usko on eri asioita. Mä en esim käy kirkossa ollenkaan, en ole käynyt kahteen vuoteen vissiin ku kerran. Petyin suuresti mun seurakunnan ihmisiin joten en ole mennyt ollenkaan... Mä en tykkää mistän hihhuloinnista, halleluja meiningistä.. Mä en esim ikinä rukoile polvillani, lue mitään mantraa, mulle se on vaan juttelua, ihan niinku puhuisin kenen tahansa muun ihmisen kanssa. Mulla on kaksi lasta ex miehen kanssa... erottiin ennen ku tulin uskoon. Mun ex mies inhoaa mun uskoa, se ei voi sietää mitään mikä liittyy siihen eli mä en voi mitenkään puhua edes lapsilleni siitä. Sitäpaitsi mä oon sitä mieltä et lapsien kuuluu saada itse valita, niille ei saa tuputtaa suuntaa tai toista.. JOKAISEN kuuluu saada itse valita.
Mä nyt kerron miten mun aatteet on esim muuttuneet uskoontulon jälkeen... Mä en voinut ennen olla mun vanhempien kanssa koska mun isä hakkas mua koko mun lapsuuteni aina siihen asti ku muutin kotoa. Mä inhosin niitä, mua sattui ku mun äiti ei tehnyt mitään asialle, eikä sisaruksenikaan. Mä en halunnut olla niiden kanssa juurikaan missään tekemisissä. Uskoontuloni jälkeen nyt olen mielelläni niiden kanssa koska olen kokenut parantuvani niistä haavoista ja siitä vihasta. nyt jopa pyydän äitiäni tänne mun luo mielelläni ja pystyn jopa koskettaa häntä ilman että koen inhoa... Seksi, mä näen tuon eri tavalla ku ennen. Se on jotain uskomattoman kaunista minkä jumala loi miehen ja naisen välille nautittavaksi, kun he ovat naimisissa. Ennen harrastin sitä ihan kenen kanssa vaan. mä olin ihan hirveä, petin ex miestäni ja jokaista miestä ennen sitä. Nyt olen ollut täysin ilman jo yli kolme vuotta. Se kuuluu avioliittoon. MORAALIT ja valehtelu.. olin ennen sellanen että tein mitä halusin, luulin välittäväni muista ihmisistä mutta loppujen lopuksi hain vaan omaa etuani. Nykyisin pyrin ajattelemaan niin että tee toiselle kuten toivoisit heidän tekevn sinulle, ajamatta omaa etuani. Siten opetan myös lapsilleni.. eli vaikka joku tekisi heille tai itselleni mitä tahansa pyrin opettamaan ja tekemään myös itse niin että teen edelleen kuten toivoisin heidän tekevän minulle.. esim valehtelun kanssa jne
Eli nyt ku mä itse katson omaa elämääni taakseppäin mä ymmärrän paljon asioita, ymmärrän sen miksi en halunnut edes uskoa että jumala olisi olemassa. MIKSI jumala sallii kaiken pahan mitä maailmassa tapahtuu, se oli mun suurin kysymys mitä pohdin sillon uskoni alkutaipaleella.. Tiede, mitä tiede pystyy loppupeleissä selittämään? Siksi evoluutioteoriani oli pikkasen vajaa tuossa edellä koska en millään jaksanut edes alkaa siitä kirjoittelemaan ja onhan se vajaa muutenkin. Jos tiede pystyisi selittämään jumalan kokonaan pois kuvioista ja mahdottomaksi jumalan olemassa olon niin se muuttaisi kaiken. Esim raamattuakin on kyseenalaistettu 2000 vuotta mutta yksikään ei ole kyennyt sitä kumoamaan, aina on löytynyt jotain uusia todistusaineistoa... Ja sit ihmiset/ateistit useimmat viel sanoo et miten kukaan voi elää 2000 vuotta kirjoitetun kirjan ohjeiden mukaan tässä modernissa nykymaailmassa... niin, onhohan nou raamatun ohjeet loppupeleissä niin kamalia kuitenkaan?? Jos ajattelee vaikka seksiä ennen avioliittoa tms. niin mä ku oon jakanut itseäni vähän turhankin monelle niin nyt toivoisin etten olisi, toivoisin että olisin tullut uskoon jo nuorena jotta olisin säästänyt itseäni sille oikealle. Mua oksettaa ajatus siitä että kuinka monen kanssa olen jakanut sen intiimin asian. Valehtelu, riidat, väittelyt jne mistä raamattu puhuu paljon, onko se niin hyvä asia valehdella tai riidellä jatkuvasti.. tai se et raamattu sanoo et rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi tai tee toiselle niinkuin toivoisit hänentekevän sinulle... onko noi loppupeleissä niin antiikkista kamalaa kuitenkaan??
Rukousvastauksista kun kyselit.... joskus vastaukset tulee heti, joskus jonkun ihmisen kautta, joskus kestää... Joskus saan ihan sanan joskus vaan jotain tapahtuu ja tajuan että sehän on just se mitä olen rukoillut...
Sillon kun etsin niin rukoilin uskovaa ystävää joka vois mua auttaa niiden kysymysten kanssa mitä mietin, koska mun suvussa tai perheessä ei ollut ketään uskovaa, enkä tuntenut ketään uskovaa... Löysin facen kautta erään ystävän. meidän yhteisen ystävän seinän kautta, hän yhtyi keskusteluun. lopulta keskustelimme keskenämme. Hän kertoi olevansa uskovainen ja rukoilleensa jotakin joka voisi auttaa häntä pudottamaan painoa, minä taas olin personal trainer joten autoimme sitten toisiamme... Hän opasti ja neuvoi, ohjasi minut seurakuntaan jne... Sain vastauksen siihen mitä olin pyytänytkin.. kerran uskoni alkutaipaleella itkin erään todella vaikean päivän päätteeksi vessassa ja rukoilin apua.. hetken päästä 5 vuotias tyttäreni koputti oveen ja alkoi lukemaan matteuksen evankeliumia ääneen. etsikää niin te löydätte, pyytäkää niin teille annetaan jne... en voinut uskoa korviani koska en ollut tai kukaan muukaan koskaan hänelle siitä puhunut.. 5 vuotias. aloin vaan nauramaan.. Jonkin ajan kuluttua koin kutsun mennä seurakunnan naistenkodille vapaaehtoistyöhön, soitin sinne ja menin käymään. kävi ilmi että he olivat pitkään rukoilleet lisävoimia ja minä olin heti ku kotonani. kokki kun olen niin apu tuli tarpeeseen. Kun olin siellä tehtäväni suorittanut niin oli aika siirtyä eteenpäin. tälläsia on sattunut paljon...
Olen myöskin parantunut sellasista sairauksista mihin ei ole lääketieteellistä parannuskeinoa, tiede ei sitä pysty selittämään. =)
Jos universiumissa on miljardeja tähtiä niin miksi missään muualla ei ole elämää kuin maassa, ilmakehä ja kaikki muu mikä vaaditaan elämän ylläpitämiseksi.. tälläset asiat kertoo vastauksen selvästi.. tai sit vaikka se banaani, kuka sen alunperin loi, kuka sen keksi? näitä asioita kun tarpeeksi pitkälle pohtii niin jää KYSYMYSMERKKI koska tiede ei pysty niitä selitämään.. tai miksi ihminen on loppupeleissä niin "tyhmä", miksi me emme ole keksineet parannusta syöpään, aidsiin jne.. miksi kehitys on niin jälkeenjäänyttä edelleenkin jos kerran ihminen on se viisaimmista viisain ja ketään viisaampaa ei ole kuin ihminen? Kun näitä asioita pohtii niin huomaa etä mmeidän tiede on niin alkeellista luokkaa kun ei edes noita sairauksia pysty parantamaan tai miksi ihmisessä on edelleen niin paljon sellasia asioita mitä tiede ei voi selittää, esim miten ne aivot loppupeleissä toimii, miksi ei voida tieteen avulla keinoaivoja luoda, tai vauvoja kasvattaa loppuunasti muualla kuin masussa... Tiede ei pysty selitämään noit asioita.. En nyt tarkoita olla hyökkäävä millään tavalla, pahoittelen jos saat sellaisen kuvan.. Noi kaikki asiat edelleenkin mietityttää ja IHMETYTTÄÄ mua. tai miten koira esim pystyy tuottaa täydellisen jälkeläisen vajaassa kolmessa kuukaudessa, mutta ihmiseltä menee 9kk tai monelta eläimeltä viel pidempi aika.. Miten noi kaikki voi olla mahdollista, ilman että joku ne luo?
Raamatun opettama moraali ja muut opetukset ovat mielestäni hyvä asia. Itsekin koitan jotenkin niiden mukaan elää, vaikken periaatteessa uskovainen ole.
Rukousvastauksesi ovat minulle hämmästyttäviä. En ole ikinä saanut noin konkreettisia vastauksia. Mutta entä jos kaikki on vain äärimmäistä sattumaa? Sattumaa on aivan yhtä vaikea todistaa vääräksi kuin Jumalaa. Näissä tilanteissa sinulla vain on ollut enemmän todisteita siitä, että se on ollut Jumalan tekosia. Mutta minusta usein tuntuu oudolta kun kuulen näitä tarinoita. Jumalahan antoi alunperin ihmiselle vapaan tahdon. Miten hän siis voi ohjata toisen ihmisen näin toteuttamaan vastauksensa rukouksiimme? Sama outo tunne tulee, kun puhutaan siitä että Jumala tietää kaiken jo etukäteen. Tämä on loogisesti vapaata tahtoa vastaan, sillä jos Jumala tietää tekomme etukäteen, ne on myös suunniteltu etukäteen, jolloin emme itse päätä niistä.
Emme tiedä jos muualla on elämää. Muista, että meidänkin aurinkokunnassamme on kaksi planeettaa tällä "elämän vyöhykkeellä", Maa ja Mars. Vaikkemme ole löytäneet Marsista juurikaan mitään, on tutkittu että sielläkin on ollut elämää, mutta olemme vain 5 miljoonaa vuotta myöhässä. On täysin järjetöntä sanoa tässä vaiheessa, ettei muualla universumissa ole elämää. Älyllinen elämä on varmasti melko harvassa, mutta me emme voi tietää. Galakseja on liikaa ja välimatkaa on liikaa. Meidän täytyy ehkä vain odottaa, että jokin älyllinen yhteiskunta keksii tavan matkata valon nopeudella tai käyttää hyväkseen madonreikiä. Toivottavasti ihmiskunta joskus saa tietää, sillä tämä on myös niitä asioita jotka ovat kiehtoneet minua jo aivan pienestä pitäen.
Onko muilla ongelmia käyttää suomi24 kännykällä?
Kun on näin pitkiä tekstejä niin tuppaa jäämään aina jotakin pois. Mutta juu, mielestäni päätöksesi antaa lapsillesi vapaus päättää mihin uskoa on erinomainen. Olen täysin samoilla linjoilla, sillä asioiden opettaminen kylminä faktoina ei ole oikea tapa. Minulle tärkeämpää on ajattelutapa. Älykkyysosamäärähän riippuukin enemmän ajattelukyvystä kuin "tiedon" määrästä. Opettakaamme siis lapsiamme ajattelemaan, ei toistamaan meidän ajatuksiamme.
Taisit erehtyä teoriasta, sillä evoluution suhteen olen myös kriittinen. Tahdon enemmän näyttöä ennenkuin uskon sen. Minä sen sijaan puhuin alkuräjähdyksestä, josta on konkreettista ja tarkistettavaa näyttöä, kuten taivaankappaleiden erkaantumine suhteessa toisiinsa. Olet kenties kuullut dopplerin ilmiöstä, joka todistaa tuon.
Älykäs suunnittelu on aihe, josta en ole puhunut hirveästi. Miksi banaani siis sopii niin hyvin käteemme? Voiko se olla evoluution tuote? Periaatteessa. Voihan jollakin muulla elollisella planeetalla olla banaani, joka ei sovi meidän käteemme. Miksi kookospähkinä sitten on niin vaikea syötävä? Kyse on käsitykseni mukaan jälleen sattumasta. Perhosefektin mukaan pieninkin ero alkutilanteessa johtaa hyvin suuriin eroihin myöhemmin. Jos piirrämme kaksi viivaa x,y koordinaatistoon, jotka lähtevät samasta pisteestä ja joiden kulman ero on vain 1 aste, ne näyttävät olevan lähes kiinni toisissaan. Vielä vähän matkan päässä ne ovat lähellä toisiaan. Kun niitä on jatkettu, ero niiden välillä kasvaa ja kasvaa.
Ihminen ei ole täydellinen, kuten ei mikään muukaan ole. Tarvitsee vain mennä tarpeeksi pieneen mittakaavaan. Tämän vuoksi emme pysty luomaan täydellistä yhteiskuntaa. Emmekä ole löytäneet lääkettä syöpään. Tai emme tiedä monia asioita. Koska emme voi olla täydellisiä. Onko tämä sitten Jumalan vai universumin asettama raja? Jälleen mahdoton sanoa, emmehän me tiedä koska emme ole täydellisiä.
Vielä evoluutiosta, tuli mieleeni myös toinen asia. Asioilla on aina tapana mennä todennäköisempään suuntaan. Voit heittää viisi nastaa pöydälle, ja ensimmäisellä kerralla kaikki jäävät neula ylöspäin. Kun heität toisen kerran, et luultavasti saa yhtä järjestäytynyttä tulosta, sillä toisen säännön mukaan epäjärjestys on järjestystä todennäköisempää.
Äärimmäistä sattumaa... tiedätkös.. Mä uskoin ennen uskoontuloani sattumaan, kohtaloon jne... Ajattelin että kaikki on vaan sattumaa, jokainen asia mikä loksahtaa paikoilleen on vaan sattumaa.. KUNNES, kohtasin tuon ihmisen josta kerroin alussa.. Se muutti kaiken. En tiedä uskotko ollenkaan mitä sinulle kerron mutta ole avoimin mielin.. Kyseinen ihminen löysi minut facebookin kautta. Hän asuu toisella puolella maapalloa, ei ole koskaan kuullut nimeäni ennen. Hänellä ei ole tietokonetta, mutta eräänä päivänä hän oli päässyt koneelle. Ennenkuin oli edes huomannut oli hän kirjoittanut nimeni siihen search kenttään, lukenut profiilini läpi ja laittanut kaveripyynnön. Vasta sen jälkeen hän tajusi ettei edes tunne minua.. Minä taas toisessa päässä katselin hänen kuvaansa ja mietin että hyväksynkö vai en.. jostain syystä en voinut OLLA hyväksymättä vaan painoin accept nappia. Mä näin jotain hänen kuvassaan, jotain. Aloimme heti juttelemaan ja hän oli mielettömän suojelunhaluinen oikeastaan heti.. Hän kertoi minulle tuon kaiken vasta myöhemmin kun kysyin että miten ihmeessä hän löysi minut... Sanoi et "et taatusti usko kun kerron sinulle"... Sen jälkeen minä aloin etsimään vastauskia, uteliaisuus heräsi... Tämä ihminen on mun täydellinen vastakappale.. ei voi olla vaan sattumaa että hän on kuin minä, mutta mies... Meidän elämät on olleet ihan samanlaiset, vaikka eri maissa... Tykätään kaikista samoista asioista, arvot ihan samat.. nää kaikki paljastui pikkuhiljaa kun aloimme juttelemaan.. Ihmeellistä miten voi olla olemassa sun täydellinen vastakappale, jossakin toisessa maassa, olette eläneet koko elämänne tietämättä toisistanne kunnes joku päivä kohtaatte jollakin todella merkittävällä tavalla... tämän jälkeen en ole kyennyt kenenkään muun kanssa edes kuvittelemaan olevani, en vaan pysty.. Hän tietää tasan tarkkaan miltä minusta tuntuu sanomatta mitään ja sama toisin päin, se on vaan jotain uskomatonta...
Tai sitten miten voi olla vaan sattumaa se että puoli vuotta ennen kun hän löysi minut aloin vaan yht äkkiä oppimaan englantia.. En ole koskaan aiemmin osannut pahemmin sitä kieltä koska en ole tarvinnut sitä mihinnkään.. just sen verran et pärjäsin jos tarvitsin.. Noi asiat ei vaan ole sattuman varassa, jotakin suurempaa..
Tuo sai minut todella uteliaaksi, etsimään, janoiseksi, LISÄÄÄ =)
Vapaa tahto.. tietenkin meillä on vapaa tahto.. Jos sulle tulee tilanne eteen missä saat valita että varastatko (tai jotakin muuta) ja päätät että varastat niin teet sen vapaasta tahdostasi. Vapaa tahto on kaikilla sen takia koska jumala haluaa että ME haluamme olla hänen kanssaan, että me saamme itse valita. Mitä järkeä siinä olisi jos hän sen kaiken tekisi... Jumala tietää kaiken, ihan jokaisen asian jonka teemme tai olemme tehneet, jokaisen ajatuksen mitä meidän päässä liikkuu, hän tietää kaiken, mutta antaa meidän itse tehdä valinnat. Meidän valinnoilla on suurempi merkitys kun uskommekaan.. jos päätät löysätä rimaa jossakin kriittisessä vaiheessa niin seuraukset kantaa pitkälle ja vaikuttaa monen monen ihmisen elämään... Vapaa tahto valita.
Miten hän voi ohjata toista ihmistä.. Olen kuullut mielettömiä juttuja mitä ihmiset kertovat kuinka jumala toimii ihmisten kautta...
Mulla oli kerran todella vaikea päivä, olin itkenyt paljon tuon kyseisen miehen takia ja rukoilin jumalalta apua kun en tiennyt mitä tehdä.. Menin käymään ex mieheni luona lapsia tapaamassa ja yht äkkiä kesken keskustelun hän vaihtaa puheenaihetta, antaa mulle sen vastauksen mitä olen odottanut ja jatkaa samasta aiheesta ku aikaisemmin, hän ei edes huomannut asiaa vaan jatkoi kuin mitään ei ollutkaan tapahtunut... Kerran kirkossa ollessani olin itkenyt koko sen ajan ja pastori saarnasi kuninkaista, yht äkkiä kesken saarnan hän sanoi "pian itku vaihtuu iloksi" ja jatkoi saarnaansa ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... Näitä on sattunut paljon... Mikään tuollainen ei voi olla sattumaa. Ennen uskoin niin, mutta en enään. Miten voi olla mahdollista että juuri ne asiat mitä rukoilen ja pyydän apua tulee vastauksena juuri kun tarvitsen ja juuri siihen asiaan mitä pyysin?
Mä katselin juuri telkkarista cafe raamattua ja siinä oli keskustelemassa eräs lääkäri.. Juuri tuosta evoluutiosta ja alkuräjähdyksestä.. teemana oli että onko jumalaa olemassa..
Noita älykkäästä suunnittelusta aiheita voi pohtia loputtomiin mutta se ei loppujen lopuksi johda mihinkään. et / kukaan ei voi saada vastauksia niihin kysymyksiin tai tulla lopputulokseen... Mäki joskus pohdin esimerkiksi omenaa, tai omenan karaa.. mahdottomia asioita pohdittavaksi..
Jos ajattelet esimerkiksi ihmistä, ihmisen ihoa, sun koko elimistöä ja miten se toimii.. Ei voi olla vaan sattumaa että koko meidän järjestelmämme toimii kuin rasvattu liukuhihna. Kaikki tukee toisiansa, virustorjunta jne.. Mikään sellanen ei voi tapahtua alkuräjähdyksen voimin koska jos voisi niin joku olisi sen jo tehnyt uudestaan. luonut elämää jossakin tuolla tutkimuslaitoksessa... juu marssissa on ollut kuulemma jotakin, mutta seiltä puuttuu kokonaan ilmakehä.. Sellasta elämää kuin maassa siellä ei voi olla. mä en usko avaruusolioihin, en oo koskaan uskonutkaan. Yliluonnolliseen kyllä uskon mutta en siihen että avaruudessa olisi elämää.. jostain syystä sanoisin että jos siel olis niin ne ois jo tulleet tervehtimään meitä. Jossakin olisi tai jostakin tulisi todistusaineistoa siitä... Jos ajatellaan vaikka dinosauruksia, kaikkia maailman eläimiä jotka on tuhoutuneet sukupuuttoon. Miten evoluutio voi tuhota, eiks sen pitäisi LUODA uutta???? Koko ajan ihmisien sairaudet lisääntyy, niistä tulee entisestä enemmän vastustuskykyisiä. kuolema vaan lisääntyy, miksi? Miksi koko ajan tulee uusia ja uusia tuhoisia maanjäristyksiä jne..? Eikös evoluution pitäisi kehittää koko ajan vaan paremmaksi ja paremmaksi, miksi tilanne vaan huononee? Miksi ihmisten pahuus vaan lisääntyy? Miksi? Nää on sellasia kysymyksiä mihin ateistina ollessa ei ikinä löydä vastauksia, koska kukaan ei pysty evoluutioteoriaa selittämään, ei kukaan... tai alkuräjähdystä.. Ei sellasta ku ihminen voi synnyttää millään räjähdyksellä.
Sattuma ei voi luoda mitään. mikään ei voi vaan ilmestyä tyhjästä ja poks, kookospähkinä... esim... Kyllä ne on suunnitellut ja luonut joku paljon älykkäämpi.. Ihmeellisiä asioita ja musta on niin mielettömän hienoa aina pohtia noita ja vaan ihmetellä miten upea on tää jumalan luomakunta, joka päivä voi vaan ällistellä..
Tiede ei ole tähänkään päivään mennessä pystynyt selittämään noita asioita.. miten voi kaikki vaan ilmestyä, joku on ne luonut... Ei alkuräjähdyksessä voi olla ilmestynyt kaikkia maailman kasveja, niiden siemeniä.. kaikkia hedelmiä ja eläimiä ei vaan voi. se on mahdotonta.. =) Näitä asioita sillon itsekkin pohdin paljon.. Jos tieteellistä näyttöä on yhteenkin asiaan niin on se pakko tiedettä uskoa mutta ku ei ole.. Mä en oo löytänyt mitään tieteellistä selitystä kaikelle ihmeelliselle..
Ennen ku tulin uskoon mun sisällä oli sellanen tyhjyys.. koko ajan vaan mietti et tässäkö tää nyt on, tätäkö tää tulee olemaan.. Tyhjyyteen yritin täytettä hankkia kaikella mahdollisella, shoppailulla, bailaamisella, tavaralla, ihmisillä jne mutta aina oli sama tyhjyys... ETSIN koko ikäni sitä jotakin mikä sen täyttää.. Kunnes kohtasin jumalan ja se tyhjyys oli poissa.. Sen jälkeen, ei oo tarvinnut etsiä mitään. Ei oo tarvinnut turhaan shoppailla tai muutakaan.. Se shoppailu auttoi hetken mutta sama tyhjyys tuli heti takas.. Sen voi täyttää ainoastaan jumala.. .Mieti sitä et jumala on luonut jokaisen ihmisen hengen yhteyteensä. jokaisella on kaipuu johonkin, koska jumala on sen luonut niin. Ihan jokaisella ihmisellä. Sen kaipuun voi täyttää vasta kun tulee takasin jumalan yhteyteen..
Ps2 :lle
Ihmis elämän järjestelämä,toimii kenen ansiota ei ihmise ainakaan se perus asiat ovat jumalan suoma toimita. Ei sovi unhottaa elämän yllä pitäjää ihmisessä ei sitä ole se on suotu ihmiselle.
Jumala on ihmiselle tutkimaton,ei sitä voi luotu ymmärtää luojansa työtä,jos kaiken ymmärtäisi ihminen ei tarvitsisi ollenkaan jeesusta vapahtajakseen,nyt se onkin salassa.
On hyvin ymmärrettävää ettet usko enää sattumaan noissa asioissa. Minäkään en uskoisi. Tänään päätin pitkästä aikaa rukoilla, en tiedä menikö oikein, mutta ideahan on tärkein. Seuraan nyt,saanko jotakin merkkiä.
Vapaa tahto on minulle ehkä pahin looginen ristiriita kristinuskossa. Jos vapaa tahto on tosi, ei Jumalan ohjailu voi olla tosi. Ja toisinpäin. Vapaa tahto antaa meille kirjaimellisesti vapaan tahdon, eli myös vapauden Jumalan määräyksistä ja ohjaamisesta. Vaikka Jumala antaisikin vain vähän suuntaa jollekkin tapahtumalle, kumoaa se välittömästi vapaan tahdon. Vaikka tapahtumat ovat hyviä kuten sinun tapauksissasi, sotivat ne vapaata tahtoa vastaan.
Toinen asia on se, että Jumala tietää kaiken minkä teemme. Jos hän tietää etukäteen mitä teemme, emmehän me voi sitä muuttaa. Se on kuin lukisimme hitaasti eteenpäin Jumalan meidän elämästämme kirjoittamaa käsikirjoitusta. Sitten vastaan tulee myös Jumalan moraali. Miksi hän salli juutalaisvainot ja muut kauheudet, jos Hitlerinkin teot olivat etukäteen tiedossa? Voimme sanoa että hänellä on aina jokin hyvä syy, muuta tämä on jälleen loputon argumentti, joka ei johda mihinkään.
Samaa mieltä älykkäästä suunnittelusta. Ihmisen elimistö on todellakin huikea ja uskomaton kokonaisuus. Tosin kun ajattelemme, on ollut melko looginen ja todennäköinen jatkumo että se on kehittynyt suojaamaan itseään mm. taudeilta. Kyllähän me nykyäänkin autamme allergikkoja ja muita siedätyshoidolla.
Minunkin mielestäni on epätodennäköistä että näin monimutkainen olento on nyt täällä. Mutta kyllä sinä saat ne aiemmin mainitsemani 5 nastaa kaikki neula ylöspäin uudelleenkin, jos vain tarpeeksi kauan yrität. Tai jos kaikki maailman ihmiset yrittävät, on todennäköistä että useampikin saa.
Alkuräjähdystä ei pysty simuloimaan täydellisesti, joten sen seurauksiakaan ei pystytä. Kyllähän nykyään jo osataan luoda uutta ihoa kätevästi semmoisella sprayilla ja pian voimme luoda myös keinotekoisia sydämiä ja muita elimiä. Aivoja ei pystytä luomaan, koska ne ovat ensinnäkin aina henkilökohtaisia ja erilaisia, joten tiettyä mallia ei ole. Kuka tietää, jos kehitystä tapahtuu, on sekin mahdollista.
Elämälle ei ole universaalisia ehtoja. Maapallollakin elää eliöitä (merikarhuja) jotka selviäisivät. Tyhjässä avaruudessa. Emme tiedä jos jokin elämä tarvitseekin veden sijasta vaikka nestemäistä typpeä? Marsissakin on uskoakseni jonkinlainen ilmakehä (en jaksa tarkistaa), kun sinne kerran mietitään jo retkikuntaa. Ongelma on käsittääkseni lämpötilan vaihtelut.
Avaruusoliot ovat niitä asioita joiden suhteen olen optimisti. Eivät ne sen paremmin pääse meitä tänne moikkaamaan kuin mekään heitä; fysiikan lait pätevät kaikkialla paitsi alkuräjähdyksessä ja mustissa aukoissa.
Evoluutio ei ole ikinä tuhonnut mitään. Dinosauruksista on lukemattomia todisteita, joten koen ne todeksi. Ne kuolivat ikävässä meteoriitti törmäyksessä, eivät evoluution seurauksena. Sairaudet kehittyvät sitä mukaa kun lääkkeetkin. Aivan kuten ihmisen keho on oppinut torjumaan niitä, ovat ne oppineet torjumaan nuo torjumisyritykset. Mitä tulee ihmisen pahuuteen, ei sitä oikein voi mitata. Pahoja ihmisiä oli tietääkseni Jeesuksenkin aikoihin, eihän häntä muuten olisi niin valheellisesti ristiinnaulittu.
Alkuräjähdys on ihmeellinen ja monimutkainen asia, eikä konkreettisesti luonut muuta kuin tyhjän avaruuden ja heliumin, vedyn ja litiumin, sekä fysiikan lait. Painovoima on se varsinainen sankari, joka tiivisti aineen tähdiksi ja niissä sitten alkoi syntyä raskaampia atomeja. Kookospähkinät syntyivätkin sitten näitten atomien myötä "pari" vuotta myöhemmin, kuten kaikki muukin havaitsemamme materia. Ensin muutama onnekas molekyyli yhdistyi ja alkoi monistamaan itseään, ja sitten se siitä alkoi monimutkaistumaan.
Mutta jos totta puhutaan, koen minäkin eräänlaista tyhjyyttä. Mietin aina välillä, että mitä väliä. Miksi olen opiskellut kaikkea tätä? Mitä se loppupeleissä mitään vaikuttaa. Miksi minä muka olen sen enempää oikeammassa kuin sinä. Juuri tällainen tietynlainen tiedottomuus häiritsee minua. Voisin selittää sinulle vaikka mitä fysiikkaa ja kemiaa ja biologiaa, muuta millä todistan minkään täysin oikeaksi? Miksei kaikki loppujen lopuksi ole lähtöisin Jumalasta?
Vai johtuuko tämä tyhjyys vain parisuhteen loppumisesta? Onko Jumala ohjannut minut tänne, jotta sinä toisit minut Hänen luokseen? Mikä on kaiken tarkoitus? Loputtomia kysymyksiä, jotka vain kasvattavat tiedottomuuttani.
Off topicina onpas muuten komea ukkonen :)
Ei siihen rukoukseen ole mitään kaavaa. minäkin aloin vaan juttelemaan mielessäni, siitä se lähti... Isä meidän on ainoa rukous minkä olen ääneen rukoillut. Se on sellanen henkilökohtainen suhde. Uskon elämässä se oma tahto luovutetaan jumalalle, ei ole enään mun tahtoa vaan on jumalan tahto. ihan niinku isä meidän rukouksessa sanotaan. tapahtukoon sinun tahtosi... Mullekki oli hankalaa tajuta toi oma tahto kysymys. Se vaan on hankalaa.. Mutta mieti asiaa esim niin päin.. sulla on lapsia, sä et voi pakottaa niitä olemaan sun kanssasi vaan sä haluat että ne haluaa itse olla sinun kanssasi. Jos sä pakotat niin ne ei ole omasta tahdostaan vaan pakosta. Se ei tuntuisi sinustakaan varmaan kovin kivalta. tai jos lahjoisit niitä tms. Minulla on kaksi lasta, jos pakottaisin ne olemaan kotona kaiken aikaa koska haluan pitää ne lähelläni ja suojella niitä kaikelta pahalta, tekisin väärin. mun on pakko antaa niiden mennä, ne tulee mun luo ku ne haluaa tulla. Jumala tietää ihan kaiken, VALINNOILLA me vaikutamme siihen mikä se tulos on, mutta jumala tietää jokaisen meidän valinnan mutta se haluaa että me valitsemme, sitä se vapaa tahto on. Esim mulla on tässä pieni esimerkki omasta elämästäni. DILEMMA, mies jolla on tyttöystävä josta saan kuulla vasta sen jälkeen kun olen niiiiiiiin rakastunut etten voi enään palata takas YSTÄVÄ linjalle. haluan tuota miestä ihan älyttömän paljon, enemmän ku mitään muuta. Hän tahtoisi pitää sekä minut että sen tyttöystävänsä elämässään. Saa minulta sitä mitä ei tyttöystävältään saa ja tyttöystävältään sitä mitä ei saa minulta... Minulla on PÄÄTÖS TEHTÄVÄNÄ! Yritän opettaa moraaleja mun lapsilleni ja kohtelemaan ihmisiä niinkuin toivoisin heidän kohtelevan minua.. VOISIN olla itsekäs ja jatkaa tuon miehen "ystävänä" samalla pikkuhiljaa hivuttautua enemmän ja enemmän hänen elämäänsä, vaikuttaa hänen päätöksiinsä ja lopulta jättämään tuon tyttöystävän, MUTTA. jos sen tekisin niin miten voisin opettaa samalla kunnon moraalia mun lapsilleni ja tekemään sitä mikä on oikein? Miten voisin tuhota sen tyttöystävän elämän??? TOTUUS paljastuu aina, ihan aina, ennemmin tai myöhemmin. Miten voisin elää itseni kanssa jos kannatan rehellisyyttä ja valehtelemattomuutta. Miten voisin samalla opettaa lapsilleni että valehtelu on väärin. Minulla on unteita tuota miestä kohtaan, valtavia tunteita, rakastan häntä. VALINTA!!! jos valitsisin "ystävyyden" mikä ei todellakaan voi olla ystävyyttä koska siinä on tunteita, molemmin puolin. TÄLLÄ valinnalla olisi todella kauaskantoiset vaikutukset.. Tuhoisin sen tyttöystävän luottamuksen miehiin, satuttaisin sitä todella paljon. JOS MUN JA SEN MIEHEN suhde alkaisi noin se ei olisi OIKEIN! Entäs mun lapset sitten.. MITEN VOIN OPETTAA NIITÄ kun en itse elä opetuksieni mukaan??? VAPAA TAHTO. Mä voisin valita tuon tien, mihin se johtaisi... ???? TÄTÄ mä tarkoitan, meidän valinnoilla on kauaskantoiset seuraukset, jokainen valinta johtaa johonkin.. Se on kuin haarautuva joki. jumala tietää kaikki ne valinnat ja mihin ne johtaisivat.. Sen takia me rukoillaan et tapahtukoon sinun tahtosi ja rukoillaan johdatusta siihen että me osataan valita se paras ja OIKEA tie. kun menemme jumalan tahdon mukaan ja tahdossa me saamme sen parhaan lopputuloksen elämässämme... Kyllä jumala pystyisi vaikuttamaan meidän jokaiseen päätökseen mutta koita ymmärtää eräs asia.. IHAN JOKAINEN MEISTÄ IHMISISTÄKIN haluaa olla HALUTTU ja tarvittu ja ihailtu.. myös jumala haluaa sitä. hän on luonut noi kaikki tunteet meille ja hän tuntee samoja tunteita itsekkin. Kun sulla on esim ystävä, sinä haluat että se haluaa olla sun kanssas eikö? Sä et voi sitä pakottaa vaan sen on haluttava omasta tahdostaan, eikö? Mitä järkeä siinä olis et jumala vaan vaikuttaisi kaikissa ihmisissä kaikki päätökset, sillonhan se olisi OHJAILUA, se olisi ihan niinku robotti... Sillon ku on jokaisen aika, etsikkoaika Jumala vetää puoleensa, se veto on voimakas.. Mä ite koin sen todella voimakkaasti. Sillon jumala myös antaa sulle paljon vastauskia koska jos se ei tulisi sun tykö sillä hetkellä niin miten voisit sitä löytää... Se on ikään ku koira-ravit.. syötti menee siinä edellä ja se johdattaa sua perille.. =) Varsinkin jos oot herkkä niille viesteille.. Ei kaikki niitä niin herkästi edes näe. Mä oon aina osannu kuunnella omaa sisintäni ja lukea merkkejä..
Juutalaisvainot: niitähän on ollut ihan aina.. JOKA KERTA ku juutalaiset käänsi selkänsä jumalalle ne joutui vihollisten käsiin... Vanha testamentti kertoo tarinan oikein hyvin.. Jumala valitsi juutalaiset omaksi kansakseen vain ILMAISTAKSEEN olemassa olonsa, joillekkinhan se oli tehtävä. JOs haluat tulla "ulos kaapista" on jotenkin se tehtävä.. Juutalaiset kääntyi pois jumalan luota kerta toisensa jälkeen ja viimenen niitti oli se ku ne ei uskoneet jeesusta messiaaksi. KOKO vanha testamentti kertoo jeesuksesta mutta juutalaiset odotto jotakin muuta ku mitä saivat ja eivät uskoneet.
Jumala antoi lakinsa heille, täydellinen laki mutta ei sitä pysty kukaan noudattamaan... Ihan kuin minkätahansa maan laki, täydellinen. Niin se vaan on että kaikki ne kauheudet mitä maailmassa tapahtuu on ihmisten tekoja, pahuus ihmisissä vaan kasvaa.. Kyllä minäkin alussa mietin et mitä järkee misssään on ku koko elämä on ollut vaan täynnä väkivaltaa, raiskausta ja sontaa. Miten jumala voi sallia sellasta pienelle lapselle ja koko elämän mitaksi. Oli mieletön ristiriita jumalan hyvyyden ja koko asian kanssa... Mutta loppupeleissä olen huomannut että vaikka mä elin koko lapsuuteni pelossa niin jumala oli aina vierellä ja suojeli mun sydäntä siltä äärettömältä pahuudelta. Nyt pystyn auttamaan niitä naisia joita raiskataan, on kokeneet väkivaltaa tai narsistisia suhteita... Kaikki se pahuus on kääntynyt voitoksi...
TYHJYYS: mullakin oli koko elämäni ihan mieletön tyhjyys sisälläni. Kunnes tulin uskoon ja se tyhjyys sai nimen, jumala. Sen jälkeen on ollut sisällä sellanen sanoinkuvaamaton rauha.
Eli juutalaisvainot olivat rangaistus Jumalan hylkäämisestä? Entä kaikki ne "harhauskoiset" jotka kieltävät Jumalan? Miksi juuri juutalaisia rangaistiin? Eihän Jumalakaan voi pakottaa uskoa kenellekkään. Kuten itsekin sanoit, voit esittää toiveesi siitä että lapsesi pysyvät lähelläsi, mutta siihen pakottaminen olisi väärin.
Eli kun tulet uskoon, luovut vapaasta tahdostasi ja Jumala ohjaa sinut oikeisiin tekoihin?
Kaikkitietävä Jumala on epälooginen. Hän siis tietää etukäteen valintamme, mutta antaa meille vapauden valita. Vai antaako hän meille kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja käskee valitsemaan? Toinen esimerkki on kuin jokin tv-kisa. Juontaja pyytää sinua valitsemaan jonkin oven, jonka takaa löytyy uusi auto ja onnellisuus. Muut ovet eivät ole välttämättä yhtä onnekkaita valintoja. Juontaja itse tietää minkä oven takana päävoitto on, mutta antaa sinulle vapaan tahdon valita ovesi.
Ensimmäinen esimerkki taas kuvastuu juurikin sillä Jumalan luomalla "käsikirjoituksella" johon luulemme pystyvämme vaikuttamaan, mutta emme todellisuudessa pysty.
Syyt ja seuraukset eivät mielestäni liity olennaisesti vapaan tahdon määrittelyyn. Enemmänkin kyse on siitä, että mitä vapaa tahto tarkoittaa. Jos Jumala vastaa rukouksiin ihmisten kautta, miten meillä voi olla vapaa tahto? Nämä ihmisethän eivät ole tietoisia siitä, että ovat juuri olleet viestinkantajina sinulle. He eivät ole voineet vaikuttaa tähän mitenkään. Eihän heillä silloin ole vapaata tahtoa. Nyt kun rukousvastauksista puhutaan, niin em huomannut minkäänlaista vastausta rukoukselleni. Liekö sitten mennyt ohi päivän tohinoissa vai mitä.
Vielä juutalaisvainoista; ymmärrän vertauksesi "kaapista tulosta". Mutta onko oikeellista rangaista yhtä kansaa? Maailmassahan on monia muita kansoja jotka eivät usko Jumalaan ja ovat kääntäneet hänelle selkänsä. Tietääkseni buddhalaisia ei ole näin vainottu vaikka he eivät Jumalaan uskokaan. Jumala vain valitsi juutalaiset silmätikukseen koska oli päättänyt avautua juuri heille?
Niin, mielenkiintoisia ajatuksia sinulla on, olen itse käynyt tuon saman läpi.. Olen elänyt niin väkivaltaisen elämän että jumalan hyvyys tuntui mahdottomalta ajatukselta...
Kuka loppupeleissä ne juutalaisvainot teki??? JUMALA vai HITLER? Hitler tietty, ei jumala sellasta tekis... HITLER halusi, oli mielenvikainen ja toimi sen mukaisesti.. Samoin kuin osama bin laden, saddam jne jne jne jne, noita pommittajia on uutiset täynnä joka päivä... budhalaisia just pommitettiin koska islam haluaa oman uskonsa läpi.. siitä olis just jossakin, mut en muista missä.. MIKSI jumala sallii tuollaista.. Otahan nyt filosofi oma järki käteen ja mieti.. Olisiko se niin ihanaa jos kaikki ois niinku stepfordin naisissa, teko hymy naamalla hyppelis, tanssahtelis kukkakori kädessä laulellen, kaikki on niin ihanaa? ei kiitti.. Jokaisella ihmisellä on oma vapaa tahto valita miten sä elät.. Kävin just leffassa katsomassa the purge, puhdistuksen yö elokuvan ja se kuvasti sitä ihmisten pahuutta täydellisesti... SE viha mikä ihmisessä sisällä on.. Siksi me saamme itse valita että haluammeko olla jumalan kanssa vai emme.. Jokainen ihminen saa valita koska joku päivä kun kuolet ja seisot jumalan edessä niin et voi puolustautua koska olet saanut valita.. Mä en valitse jumalaa sen takia että pelkäisin miten mun käy, vana siksi koska mä oon koko ikäni kaivannut isää ja nyt ku mulla on sellanen niin miksi ihmeessä haluisin olla jossakin muualla? Se mitä kuoleman jälkeen käy, en voi tietää..
Uskovainen rukoilee päivittäin että jumalan tahto omassa elämässään tapahtuisi, koska jumalan tahto on aina se paras. Kun meillä on ongelma pyydämme johdatusta oikeaan valintaan tms... Kun tulee niitä valintoja ja kysymyksiä me rukoilemme että mihin ja mitä tehdä.. yleensä se rauha tulee asian kanssa mitä rukoilemme, sisäisesti.. Esim otanko tämän työn vai odotanko, lähdenkö toiseen maahan lähetystyöhön vai odotanko.. Monesti jumala antaa näkyjä, unia jne ja me sitten lähdemme matkaan sitä kohti, odottaen rukoillen että oliko se sitä mitä jumala haluaa meidän tekevän.. joskus kun hiljennymme jumalan eteen hän saattaa vastata suoraan, tulee ikäänkuin ajatus jostakin... rauha asian kanssa.. Se on hankalaa selittää ihmiselle joka ei ole uskossa mutta jokainen uskovainen selittää saman asian.. Muut sanovat että me olemme sairaita mutta niin se homma toimii.
Kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ei niin vaan just sillai et me ite kysymme MITÄ JUMALA haluaa meidän tekevän, valitsevan sen oikean vaihtoehdon. Ei jumala ole epälooginen, jos olisi niin sillon se ei olisi jumala..
Kysymys sinulle... mikä siinä on niin hirveetä? Mikä jumalassa on niin hirveetä? Kun sanot että olet avoin kummalle tahansa vaihtoehdolle, sille et jumala on tai sille ettei ole niin mikä olisi kaikkein kamalinta jos jumala olisi? Sekö miksi kaikkea pahaa tapahtuu vai se että sulla ei enää olisikaan vapautta valita itse?
Jos siis meillä ei ole vapaata tahtoa niin mikä sitten? Sekö että jos meillä ei ole vapaata tahtoa niin KAIKKI sun tai mun teot on oikeutettuja ja jos vaikka murhaat jonkun niin se ei sitten olisikaan sun vika vaan jumalan? Siinä päästää syy ja seuraus asiaan? jos sä tapat jonkun tai ryöstät pankin niin tottahan toki sä joudut siitä vankilaan ja maksat teostasi, eikö? jos sulla ei olis vapaata tahtoa niin voisit syyttää siitä jotakuta muuta, eikö? Eli siis mä vaik ryöstän pankin ja jään kiinni ja sit sanon et mua hallitsi joku voima mikä sai mut tekee niin, emmä sitä ite tehnyt, joku muu se oli, mä vaan toimin ikäänkuin robotti??? Aika hölmön kuuloista toi olis ;)
Lue vanha testamentti ihan huviksesi niin ymmärrät, ehkäpä.. Ei juutalaiset ollu silmätikkuja vaan valittuja, jotka joka kerta PÄÄTTIVÄT kääntyä muiden jumalien puoleen.. Sitähän ihmiset tekee edelleenkin. Heti ku tulee taas joku uus juttu joka mukamas tarjoaa jotakin parempaa niin johan mennään ja vikkelään...
Tuosta rukousvastauksista viel.. tuli mieleen kuolin menossa lapsia koulusta hakemaan et ei ne vastaukset aina heti tule ja sinä ku et ole uskovainen niin vastaukset on erilaisia..
Ei ne vastaukset tuu niin et jos mä puhun jonkun kanssa (niinku kerroin sillon sen ex miehen kanssa käydyn keskustelun) niin ei se toinen yht äkkiä vaivu johonkin transsiin ja sano et jumala haluaa sun tekevän näin tai noin vaan esim näin... Olin rukoillut pitkään saman asian kanssa, vastauksia tuli joka käänteessä.. Mulla on afrikassa yks "projekti", olen rukoillut tuon asian puolesta jo kohta kolme vuotta. ONKO se oikea ratkaisu, onko se oikea tie, onko se juuri se jumalan tahto mun elämässä olenko varma siitä mitä näen/kuulen... Juuri sillon kun menin exän luokse olin sitä ennen matkalla sinne juuri pyytänyt jumalalta vahvistusta asiaan.. sitten kesken keskustelun exä alkaa yht äkkiä puhumaan afrikan sodista, jatkaa hetken ja sitten palaa takas vanhaan keskusteluuun, ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... taas afrikka, näen joka paikassa sanan afrikka, kuulen afrikkalaista musiikkia, musiikin sanoissa on afrikka, telkkarissa on afrikasta juttua joka välissä.. joka paikassa on afrikka sitä afrikka tätä, kyllästymiseen asti... tuolla tavalla ne vastaukset tulee, jos me vaan haluamme niitä nähdä... Esim olen aina, pienestä pitäen uskonut ennusmerkkeihin, nähnyt dejavu unia.. Kun menen johonkin paikkaan, esim työpaikkaan tunnen sen sisuskaluissa asti onko tuo oikea paikka mulle vai ei... Nyt uskovaisena se tulee eritavalla, on sydämessä sellanen sanoinkuvaamaton rauha jos jokin on just oikea, jos olen menossa oikeaan suuntaan.. sillä tavalla jumala johdattaa... Ei se ala puhumaan kenenkään kautta sulle et mitä sun pitää tekemään.. tosin joskus joku saattaa profetioida suoraa sulle... on käynyt mullekkin.
Meillä on kuitenkin ollut vapaa tahto, haluammeko antaa itsemme jumalan lkäyttöön vai emme... Mä olin niin rikki sillon ennen ku tulin uskoon, vaikka vaikeeta onkin ollut on tää ollut parasta kyytiä ikinä. =)
wtf nice life l0000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000l #braindead lmfao
Olipas yllättävää löytää täältä järkevää keskustelua. Aloittaja on kirjoittanut ajatuksiaan selkeästi ja mielenkiintoisesti.
Olen itse ehkä joskus kauan sitten ollut vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin aloittaja. Kasvatukseni ja läheisteni johdosta sisälläni oli halu joko löytää jumala tai saada varmuus että jumalaa ei ole. Olen niin iloinen siitä, että omalta kohdaltani tuo etsintä on takana.
Aloin opiskella erilaisia asioita jotka olivat aikaisemmin olleet vähä etäisiä Luin evoluutiosta, biologiasta ja kosmologiasta ja kaiken lisäksi luin myös raamatun ajatuksella läpi. Olin jo päätynyt vahvasti tieteellisen maailmankuvan puolelle kun aloitin raamatun lukemisen ja se osoittautuikin ratkaisevaksi kirjaksi. Kun raamatun lukee ihan itse kannesta kanteen, huomaa miten järjetön satukirja se on. Ainoa suuri mysteeri on, miten kukaan voi ottaa niitä höpötyksiä todesta. Lukiessani ihan todella hämmästelin, jopa nauroin ääneen.
Nyt jälkeenpäin ajatellen sanoisin, että usko johtuu lähinnä tiedon puutteesta jota paikataan sitten tunteisiin vetoavilla saduilla. Vaikuttaa siltä että aloittajalla on jo hyvät pohjatiedot maailmankaikkeudesta. Suosittelisin että luet raamatun seuraavaksi. Tulet huomaamaan, että se kaikki on vain satua. Jumalia ei ole olemassa.
Ei jumalaan tarvitse uskoa. Hän on uskostasi huolimatta ja rakastaa vaikka et uskoisikaan.
>>Ei jumalaan tarvitse uskoa. Hän on uskostasi huolimatta>>
Täsmälleen samaa voidaan sanoa aivan kaikista jumalista sekä myös muista taruolennoista. Kukaanhan ei voi todistaa, ettei esimerkiksi Brahmaa, Allahia tai Joukahaista ole olemassa.