mun oli eilen niin paha olla, että itku ei
riittänyt oli pakko huutaa. Olisin voinut huutaa
ja huutaa niin paljon sydämeen sattui. Revin
hiuksia päästä, hakkasin tyynyä ja itkin, mutta
se tuska vaan ei hellittänyt. Lopulta istuin
lattialla ja tärisin, yritin mennä aina vain
pienempään kasaan, kun tuntui että ilma ympärillä
oli uhka ja koko maailma halusi syödä mut. Kävin
varmaan hulluuden rajamailla. Itkun alettua se ei
lopu ollenkaan se vain satuttaa lisää ja lisää,
tuntuu että maailma kaatuu päälle, aivan kuin
olisi ahdettu pieneen laatikkoon mistä ei pääse
pois... Vaikka miten asiaa katsoisi joka
suunnassa on seinä vastassa
Tämä tuska on niin raastava, se tuhoaa mut,
valtaa sisältä käsin ja hukuttaa... se tuhoaa
mut. Päivä päivältä enemmän.
riittänyt oli pakko huutaa. Olisin voinut huutaa
ja huutaa niin paljon sydämeen sattui. Revin
hiuksia päästä, hakkasin tyynyä ja itkin, mutta
se tuska vaan ei hellittänyt. Lopulta istuin
lattialla ja tärisin, yritin mennä aina vain
pienempään kasaan, kun tuntui että ilma ympärillä
oli uhka ja koko maailma halusi syödä mut. Kävin
varmaan hulluuden rajamailla. Itkun alettua se ei
lopu ollenkaan se vain satuttaa lisää ja lisää,
tuntuu että maailma kaatuu päälle, aivan kuin
olisi ahdettu pieneen laatikkoon mistä ei pääse
pois... Vaikka miten asiaa katsoisi joka
suunnassa on seinä vastassa
Tämä tuska on niin raastava, se tuhoaa mut,
valtaa sisältä käsin ja hukuttaa... se tuhoaa
mut. Päivä päivältä enemmän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä en osaa huutaa vaikka mieli tekikin kun oikein
pahalta tuntui jokin aika sitten. Muuten kuulosti
ikävän tutulta. Mikään ratkaisu ei käy kaikille,
mutta mua auttoi puhuminen. Se ihminen jolle voi
puhua voi löytyä ystävistä, lääkäristä, tai
jostain muualta.
(Jostain muualta on tietenkin se outo
paikka "mistä tahansa" josta kuulemma
tyttö/poikaystävät löytyvät. Jos sieltä löytyy
niitä niin eiköhän sieltä löydy myös keskustelu-
tai kuuntelukumppanikin...)
Tuska voi mennä ohi "itsestään", ajan myötä.
Mutta sitä ei kannata jäädä pitkäksi aikaa
odottelemaan mieli mustana. Pidä taukoja, nauti
talven tulosta tai vaikkapa saunasta. Lyhytkin
hyvä hetki, yksin tai yhdessä, auttaa taas jonkin
matkaa eteenpäin. Tsemppiä!
mullaki on usein niin paha olla että ei tiedä mitä tekis...
eilen teki niin kipeää että otin veitsen ja viilsin... se sattui eikä auttanut... mä oon tehny sitä ennenki....
elämä se vaan potkii niin pahasti päähän.... tuntuu et haluis kuolla... ja oon miettiny sitä usein... musta se ei oo mkään ratkasu...
mut kyllä se mulla varmasti tulee eteen (siis itsari)
ku ei jaksais tätä paskaa... koulussaki haukutaan kaikilla mahdollisilla sanoilla... vituttaa....
..koeta nyt nuori ottaa ittees niskasta kiinni ja
vedä turpaan niitä vittuilioita,sä ole vahva
ihminen ja näytä se......sulla on kaikki edessä...
joojoo älä selitä. usko vittu unelmiis ja
vedä vii naa se aujttaA
heihei, mitä tää on?? nuoret, ihanat ihmiset
puhuu tollasta..kyl mä ymmärrän et on paha
olla..mullaki on ollu monta kertaa itsari
mieles..koittakaa puhuu ongelmistanne jollekin
johon voitte luottaa. jos teillä ei oo sellasta,
mä voin kuunnella ja yrittää auttaa..ihan
kaikkia..laittakaa tänne osotteenne ni kirjotan!!
miettikää ennen ku teette itsarin, et kuinka
monta ihmistä sua jää suremaan..vanhemmat,
veljet, siskot, ystävät..ja mä ainaki. muistelkaa
kaikkee positiivista mitä teille on tapahtunu!!
kyl se aurinko vielä teillekki paistaa!!!!!
Kokenut samaa..*halittaasua*=)
Mutta nyt jo olen paremmassa kondiksessa..
Enkä tainnut ihan mielisairaalaan joutuu.
Koita jaksaa *toivon*sulle valoisanpaa huomista!
Osasit hyvin kuvata *sitä sietämätöntä tuskan
itkuu*..se on rankkaa!Melkeen tunsin sen
ahdistuksen kun luin textiisi
ehkä mä en voi sanoo et tiiän miltä just susta
tuntuu koska kaikista se tuntuu varmaan ihan
erille mutta mulla on lähes samanlaista..pari
päivää sitten viimeksi lähdin aamulla metsään
paineleen kun alko vituttaan ja sitten tuli niin
paha olo että mä vaan itkin ja sitä itkua sitten
tulikin 10 kilometriä kävelin raivoissani eteen
päin välillä luuhistuen itkemään ...sitten se
vaan yhtäkkiä loppu ja kävelin kotiin yöpaidassa
mikä päällä olin lähtenyt pakkaseen en ees ollu
huomannu kuinka kylmä oli..tuntuu että kaverit ei
enään ees välitä vaikka ne (ja niitä on vaan 2)
sanoo joka päivä että mä oon aivan ihana ja ne
rakastaa mua jne..muta jotenkin mä vaaan oon
onnistunu rakentaan semmosen aidan jonka toiselle
puolelle tahtoisin ja vaikka pöääsisin niiin en
kuitenkaan pääse kun aln siinä matkalla tekeen
jotain muuta...ennen mä join mun suruun ensin
join iloon mutta sitten se ilo loppu ja jodessa
alko vaan enemmän vituttaan ja ne reissut loppu
sittte siihen että mä kävelin itkien kotiin
kaatosateessa ja haistatelin kaikille jotka mua
vastaan käveli...nykyään musta tuntuuet oon aivan
sekasin tai tunteet on....nytki ku kirjotan niin
mieli ala vaihtelee koko ajan mulla on välillä
tosi hyviäki hetkii mut liian harvoin..kiitos kun
jaksoit lukee !!!tuska kiini saa kenet vaan
haluaa...
mua ahdistaa lukea teidàn ihmisten kirjoituksia,
kun haluaisin autaa teità, mutta en varmaan
kauhesti voi.. maailmassa on niin paljon tuskaa
ja haluaisin auttaa teità KAIKKIA!
mà nimittàin olen viime aikoina miettinyt paljon
asioita ja tajunnut mikà todella on elàmàssà
tàrkeàà. minulle tàllà hetkellà se, ettà voisin
olla ystàvà yksinàisille ja kuunnella niità,
joilla on vaikeaa.
toivoisin, ettà jaksaisitte aina vielà huomiseen,
rakkaat ihmiset. sieltà voi lòytyà jotakin
odottamattoman ihanaa, kuten esimerkiksi
sellainen ystàvà, joka kuuntelee juuri Sinua.
Minà juuri menetin tàllaisen ystàvàn, kun hàn
muutti pois ja etsin nyt uutta.. se on vaikeaa..
mutta toivon, ettà se vielà lòytyy..
tiedàttekò, toivoa on aina ja juuri sinua
rakastaa aina joku jossain (ainakin minà
tààllà!!!) ja sen vuoksi kannattaa elàà!
tsemppià ja haleja kaikille!
kiitos toi piristi ihanasti!!!
en nyt osaa muuta sanoo kun haleja sinnekkin!!!!