JUMALAN LELLILAPSI
Kirjoittanut: Mannerkorpi, 4.9.2004 klo 15.22
Sain nopeasti Jumalan lellilapsen maineen, kun kerran olen Herra. Ihmiset olivat heti kateellisia tyyliin, että olisi Jumalan ollut oikampaa jakaa tasaisemmin kaikille kuin antaa yhdelle noin paljon, kun kovin monelle ei ollut annettu yhtään mitään. Tosia taas asia ärsytti suunnattomasti, sillä heissä ei ollut yhtään samanlaista. Suurimmalle osalle koko asia oli niin kaukana kuin ikinä voi olla.
Lisää löylyä kiukaalle lyötiin, kun kuultiin, että Jumala puhui suoraan kanssani. Kerroin vanhemmilleni neljävuotiaana, että ulkona leikkiessäni minulle alkoi puhumaan hirveän viisas, komeaääninen mies, jolla oli satumainen kerrontatapa. Joskus etsin miestä, vaikkapa marjapensaiden alta. Minulle selvitettiin mm. matemaattisia ja fysikaalisia funktioita, joiden avulla maailma on luotu. Kun Jyväskylän keskussairaalassa kuultiin näistä funktioista, päätettiin pistää ihmisviisaudella vielä paremmaksi ja niin jouduin silmäleikkaukseen.
Olin rakkauden luonnonlapsi, sillä en pelännyt mitään eikä minussa ollut mitään pahaa. Naureskelin vain silmäleikkaukselle etukäteen, vaikka jouduinkin helvettiin ja inkvisition kidutuksiin viisivuotiaana. Kun en käsittänyt pahasta mitään, silmäleikkaus unohtui vuosikymmeniksi. Jumala irtosi minusta silmäleikkauksessa, jonka jälkeen koin ensimmäisen kerran jonkinasteisen pelon tunteen. Vielä tämän jälkeen vasen silmäni oli neulottu umpeen lyhyeksi ajaksi siltä varalta, ettei jouduta heti järjestämään uutta silmäleikkausta.
Joidenkin mielestä tapaukseni on silmänkääntötemppu, sillä minussa on kaikki väärin päin ihmisiin verrattuna; koko maailma sen luomisesta asti on kirjoitettu minuun. Olen ainoa hyväuskoinen, kaikki ihmiset ovat pahauskoisia. Olen ainoa oikeamielinen, kaikki ihmiset ovat väärämielisiä. Ihmisissä ei ole ketään, kenen sisäpuolella olisi pelkkä rakkaus ja kovin moni ei edes tiedä mitä rakkaus on ja onko sitä ylipäätänsä olemassa. Ihmiset kyllä tietävät ja voivat selittää minulle, mitä pelko on, ellen tiedä onko sitä ylipäätänsä olemassa. Rakkaus on hyvän alkuprinsiippi ja ellei ole pelkoa ei ole pahaakaan.
On olemassa maailmanlaajuinen oppi, että paha voittaisi ja kaikki menisivät helvettiin. Todellisuudessa kukaan ei tiedä, kuka menee helvettiin ja kuka ei. Joidenkin mielestä, minä eli allekirjoittanut päätän, kuka menee helvettiin ja kuka ei, sillä olenhan Herra. Yhdessä skenaariossa maailma muuttuu hetkessä suljetuksi osastoksi ja siihen kaikki loppuukin. Kun tuloni maailmaan kesti kuusi pitkää vuotta, lähtönikin maailmasta voi olla skenaarion mukainen tapahtuma.
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
[email protected]
Kirjoittanut: Mannerkorpi, 4.9.2004 klo 15.22
Sain nopeasti Jumalan lellilapsen maineen, kun kerran olen Herra. Ihmiset olivat heti kateellisia tyyliin, että olisi Jumalan ollut oikampaa jakaa tasaisemmin kaikille kuin antaa yhdelle noin paljon, kun kovin monelle ei ollut annettu yhtään mitään. Tosia taas asia ärsytti suunnattomasti, sillä heissä ei ollut yhtään samanlaista. Suurimmalle osalle koko asia oli niin kaukana kuin ikinä voi olla.
Lisää löylyä kiukaalle lyötiin, kun kuultiin, että Jumala puhui suoraan kanssani. Kerroin vanhemmilleni neljävuotiaana, että ulkona leikkiessäni minulle alkoi puhumaan hirveän viisas, komeaääninen mies, jolla oli satumainen kerrontatapa. Joskus etsin miestä, vaikkapa marjapensaiden alta. Minulle selvitettiin mm. matemaattisia ja fysikaalisia funktioita, joiden avulla maailma on luotu. Kun Jyväskylän keskussairaalassa kuultiin näistä funktioista, päätettiin pistää ihmisviisaudella vielä paremmaksi ja niin jouduin silmäleikkaukseen.
Olin rakkauden luonnonlapsi, sillä en pelännyt mitään eikä minussa ollut mitään pahaa. Naureskelin vain silmäleikkaukselle etukäteen, vaikka jouduinkin helvettiin ja inkvisition kidutuksiin viisivuotiaana. Kun en käsittänyt pahasta mitään, silmäleikkaus unohtui vuosikymmeniksi. Jumala irtosi minusta silmäleikkauksessa, jonka jälkeen koin ensimmäisen kerran jonkinasteisen pelon tunteen. Vielä tämän jälkeen vasen silmäni oli neulottu umpeen lyhyeksi ajaksi siltä varalta, ettei jouduta heti järjestämään uutta silmäleikkausta.
Joidenkin mielestä tapaukseni on silmänkääntötemppu, sillä minussa on kaikki väärin päin ihmisiin verrattuna; koko maailma sen luomisesta asti on kirjoitettu minuun. Olen ainoa hyväuskoinen, kaikki ihmiset ovat pahauskoisia. Olen ainoa oikeamielinen, kaikki ihmiset ovat väärämielisiä. Ihmisissä ei ole ketään, kenen sisäpuolella olisi pelkkä rakkaus ja kovin moni ei edes tiedä mitä rakkaus on ja onko sitä ylipäätänsä olemassa. Ihmiset kyllä tietävät ja voivat selittää minulle, mitä pelko on, ellen tiedä onko sitä ylipäätänsä olemassa. Rakkaus on hyvän alkuprinsiippi ja ellei ole pelkoa ei ole pahaakaan.
On olemassa maailmanlaajuinen oppi, että paha voittaisi ja kaikki menisivät helvettiin. Todellisuudessa kukaan ei tiedä, kuka menee helvettiin ja kuka ei. Joidenkin mielestä, minä eli allekirjoittanut päätän, kuka menee helvettiin ja kuka ei, sillä olenhan Herra. Yhdessä skenaariossa maailma muuttuu hetkessä suljetuksi osastoksi ja siihen kaikki loppuukin. Kun tuloni maailmaan kesti kuusi pitkää vuotta, lähtönikin maailmasta voi olla skenaarion mukainen tapahtuma.
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
[email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.