John Dunlop, RFE/RL 29 October 2003, Volume 3, Number 43
Moskovan panttivankikriisi: vuoden kuluttua
Vuoden kuluttua Moskovan panttivankitapauksesta 23-26 lokakuuta 2002 tärkeitä kysymyksiä on jäljellä sen suhteen mitä tapahtui. Hämärät tapahtumat Duprovka-teatterissa ja sen ympärillä näyttävät muistuttavan samalla tavalla hämäräperäisiä tapahtumia elo-syyskuussa 1999 - kaksi aseellista hyökkäystä Dagestaniin ja terroripommi-iskut Moskovaan ja muihin Venäjän kaupunkeihin - jotka tekivät mahdolliseksi Vladimir Putinin nousun valtaan ja loivat perustelut nykyiselle Tshetshenian sodalle.
Lokakuun 6. 2002, pian panttivankitapauksen jälkeen, Duumavaltuutettu ja entinen ihmisoikeusvaltuutettu Sergei Kovalev kansalaiskomitean kokouksen, jonka tarkoituksena on selvittää Moskovan kerrostaloräjäytysten ja Rjazanin harjoituksen olosuhteet, jotka kaikki tapahtuivat syyskuussa 1999. Kokouksen jälkeen, sen jäsenet tekivät muodollisen päätöksen sisällyttää Moskovan panttivankitapauksen lokakuussa 2002 - ja erityisesti Venäjän salaisten palvelujen toimet sen aikana - lisäyksenä komitean selvitettäviin aiheisiin. (grani.ru 6.11.2002)
Panttivankien ottoa edeltäneenä ajanjaksona Putiniin kohdistettiin raskasta poliittista painostusta Venäjällä ja lännessä ryhtyä korkean tason neuvotteluihin Tshetshenian vastarintaliikkeen maltillisen siiven kanssa. Tuota siipeä johti Aslan Mashadov, joka valittiin presidentiksi 1997 vaaleissa, jotka tunnustettiin Moskovan ja kansainvälisen yhteisön taholta vapaiksi ja rehellisiksi.
Mielipidemittaukset Venäjällä osoittivat, että jo kolme vuotta jatkunut konfliktioli alkanut nakertaa Putinin korkeita kannatuslukuja. VTsIOM-laitoksen mittaus, joka julkistettiin 8.10.2002, kysyi vastaajilta "miten Tshetshenian tilanne on muuttunut sen jälkeen, kun Putin valittiin presidentiksi". 30% vastasi uskovansa tilanteen "parantuneen", mutta 43% sanoi "ettei se ole muuttunut" ja 21% sanoi tilanteen "huonontuneen" (polit.ru 8.10.2002). Saman laitoksen syyskuun 2002 mittaus totesi että 56% vastaajista oli neuvottelujen kannalla, kun 34% oli sotatoimien jatkamisen kannalla (Novoi vremja, 5.11.2002). Nämä tulokset, jotka julkaistiin noin vuosi ennen Venäjän parlamenttivaaleja huolestuttivat Putinin hallintoa.
Useita lupaavia rauhanaloitteita oli vireillä kuukausina, jotka edelsivät Duprovkan tapausta. Eräitä niistä tukivat Euroopan Neuvosto ja ETY-järjestö. Vireillä oli (entisen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehen Ruslan) Hasbulatovin suunnitelma, (entisen Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Zbiegniew) Brzezinskin suunnitelma, ja Liechtensteinin suunnitelma (katso "RFE/RL Caucasus Report," 29 September 2002). 10.9.2002 entinen Venäjän pääministeri Jevgeni Primakov julkisti oman rauhansuunnitelmansa hallituksen sanomalehdessä Rossiiskaja Gazeta. Mashadov kehui lämpimästi Primakovin suunnitelmaa.
Lokakuun 17. - vain kuusi päivää ennen terrori-iskua - kerrottiin että Aslambek Aslahanov, Tshetshenian edustaja Duumassa joka oli säännöllisessä yhteydessä Putiniin, tulisi tapaamaan Mashadovin apulaispääministerin Ahmed Zakajevin Sveitsissä "keskustellakseen vakavasti olosuhteista, jotka johtaisivat neuvotteluihin" (grani.ru, 17.10.2002). Yhden eturivin journalistin - Sanobar Shermatovan - mukaan myös Mashadov kävi tuohon aikaan salaisia neuvotteluja Putinin korkea-arvoisen edustajan kanssa (Moskovski novosti, 18.2.2003).
Heti kun Venäjän erikoisjoukot olivat onnistuneet valtaamaan teatterin 26. lokakuuta, sodan kannatus nousi yleisön keskuudessa. Ensimmäistä kertaa vuoden 2001 alun jälkeen, hieman enemmän vastaajista VTsIOM:n mittauksessa kannatti sotaa(46%), kuin vastusti sitä (45%) ("Novoi vremja," 5.11.2002). Sodan kannatus nousi myös lännessä. Esimerkiksi 30. lokakuuta Los Angeles Times raportoi, että "vanhempi Yhdysvaltojen viranomainen" Moskovassa torjui Mashadovin "pilaantuneena tuotteena", jolla on kytkentöjä terrorismiin. Tosiasiassa mitään uskottavaa todistetta ei ole, joka kytkisi Mashadovin Duprovkan tapaukseen.
Niin aikaisin, kuin 24. lokakuuta, teatterin kaappausta seuranneena päivänä, Putin julisti näkevänsä panttivankitilanteen lenkkinä kansainvälisen terrorismin ketjussa, jonka tekoja oli hiljattain tapahtunut Indonesiassa ja Filippiineillä. Levitettiin tietoa, että yksi terroristien johtajista Duprovkassa olisi ollut arabi nimeltä Jasir, Saudi-Arabian kansalainen ja Al-Qaidan johtaja (utro.ru, 30.10.2002). Kuitenkin pian ilmeni, että Jasir oli ainoastaan toinen nimi Abubakarille (oikea nimi Ruslan Elmurzajev), etniselle tshetsheenille joka oli kaapparien tosiasiallinen johtaja.
Nuori mies, joka kutsui itseään Movsar Barajeviksi - hän kulki myös nimillä Movsar Salamov ja Movsar Suleimenov - esiintyi kaapparien nimellisenä johtajana. Hänen ainoa ansionsa oli se, että hän oli kuuluisan edesmenneen "wahhabiitti"-kidnappaajan Arbi Barajevin veljen/sisarenpoika. Arbi Barajevin raportoitiin laajasti ylläpitäneen salaisia suhteita sekä Venäjän turvallisuuspalveluun FSB:hen ja Venäjän sotilastiedusteluun GRU:hun (Moskovskie novosti, 8.8.2000).
Tammikuussa 2003, ranskalainen toimittaja Anne Nivat raportoi, että kaksi kuukautta ennen panttivankitapausta "GRU... oli tiedottanut (Movsar) Barajevin vangitsemisesta" (crimesofwar.org, 6 January 2003). Jos tämä tieto pitää paikkansa, oli Barajev Venäläisten vankina terroristi-iskun aikaan. Nivat kertoo myös, että kaksi naispuolista terroristia, jotka osallistuivat panttivankioperaatioon, olivat samoin venäläisten vankina tapauksen sattuessa. Edesmennyt Duuma-jäsen Juri Shchekochikhin kirjoitti myös yhdestä naispuolisesta terroristista, joka oli tapahtuma-aikaan venäläisten vankina. (Novaja gazeta, 20.1.2003).
Entinen FSB-everstiluutnantti Mihail Trepashkin, joka oli ryhtynyt lakimieheksi ja oli läheisessä yhteistyössä Kovalevin komiteaan, kertoi Elmurzajevin ("Abubakar") asuneen Moskovassa, ei Tshetsheniassa, ja että hän oli mukana erilaisessa rikollisessa liiketoiminnassa, jonka tukikohta oli hotelli Saljut Moskovassa. FSB pidätti Trepashin 22.10.2003. Trepashin kertoi varoittaneensa FSB:tä heinäkuun lopulla - elokuun alussa 2002 Elmurzajevin ja muiden toimista, mutta FSB:ssä kerrottiin että "he olivat tietoisia tästä" (chechenpress.com, 21 ja 31.7.2003). Trepashkin joutuu pian Venäjän korkeimman oikeuden sotilaskolleegion eteen syytteiden johdosta, joihin kuuluu "valtiosalaisuuden paljastaminen".
On huomattava, että lehdissä on ollut tietoja (Moskovskii komsomolets, 23 May 2003), että Elmurzajev ei kuollutkaan teatterin valtauksessa, kuten raportoitiin. Elokuvaohjaaja Sergei Govorukhin (tunnetun Duuma-jäsenen ja elokuvantekijän Stanislav Govorukhinin poika) toimi yhtenä vapaaehtoisena neuvottelijana Duprovkassa, jossa hän tapasi Elmurzajevin. Hän kertoo olevansa vakuuttunut, että Elmurzajev, jonka hän nimeää FSB-agentiksi, on yhä elossa. Venäjän syyttäjät eivät kyenneet näyttämään hänelle Elmurzajevin ruumista ja Tshetsheniaan tekemänsä vierailun aikana lokakuussa 2003, venäläiset tiedustelu-upseerit siellä vahvistivat hänelle, että Elmurzajev on elossa ja asuu Tshetsheniassa (ruskur.ru, 23.10.2003).
Viimeiseksi meillä on Arman Menkeev, mielenkiintoinen hahmo, loppuvuodesta 1999 eläkkeelle jäänyt GRU:n majuri ja räjähteiden valmistuksen asiantuntija. Menkeev pidätettiin sisäministeriön toimesta marraskuussa 2002 Moskovan oblastissa piilopaikassa, jossa tshetsheeniterroristien sanottiin piileskelleen. Hänet vapautettiin pian sen jälkeen (Komsomolskaja pravda, 22 April 2003). Jälkeenpäin hänet mahdollisesti pidätettiin uudestaan -- Moskovan kaupunginsyyttäjä (joutui itse hiljattain viralta) kertoi kesäkuussa 2003 että Menkeev on vangittuna (Rossiiskaya gazeta, 20.6.2003) -- mutta näyttää siltä, että Menkeeviä ei syytetty rikoksesta eikä hän nähtävästi ole vangittuna (gzt.ru, 22 October).
Synnyttyään 1963 kazakki-isän ja tshetsheeniäidin perheeseen, Menkeev vietti 18 vuotta GRU:n erikoisjoukoissa ja taisteli Venäjän puolella ensimmäisessä Tshetshenian sodassa. Agentura.ru 30.6.2003 nosti esiin kysymyksen, oliko Menkeev petturi Venäjälle, joka noudatti "veren kutsua" (tshetsheeniäitinsä). FSB-upseerit, jotka kuulustelivat häntä Lefortovon vankilassa Moskovassa päätyivät uutistoimiston mukaan luokittelemaan hänet "lojaaliksi (Venäjän) hallitukselle".
"Voimakkaimmat kotitekoisista pommeista, jotka oli asetettu kaapattuun Duprovka-teatteriin Barajevin joukon toimesta, eivät olleet siinä kunnossa, että ne olisi voitu räjäyttää", Kommersant Daily kirjoitti 7.7.2003. "Niistä puuttui sellainen elintärkeä elementti, kuin paristot. Ja juuri tämä seikka loi olosuhteet teatterikeskuksen täysin menestyksekkäälle valtaamiselle".
Kuten hyvin tiedetään, Venäjän erikoisjoukot jotka rynnäköivät teatterirakennukseen, käyttivät voimakasta kaasua saadakseen rakennuksen vallatuksi. "Emme koskaan tule saamaan tietoomme mitä kemikaalia tuo kaasu oli", Lev Fedorov, ympäristöaktivisti, joka toimii Venäjän kemiallisen turvallisuuden unionin puheenjohtajana sanoi, "koska tässä maassa valtio on ihmisiä tärkeämpi" (The Washington Post, 28.10.2002). Todennäköinen selitys sille, miksi niin paljon ihmisiä kuoli kaasun vaikutuksesta oli se, että annostelua lisättiin, koska alkuperäinen kaasun antaminen -- joka saattoi tapahtua niinkin aikaisin kuin klo 01 aamuyöllä -- ei tuottanut haluttua tulosta. Moskovan pääanestesiologi on arvioinut "ihmisten kuolinsyyn olleen tuon aineen (kaasun) liiallinen annos" (Kommersant-Daily, 28 October 2002).
Tähän mennessä viranomaiset ovat myöntäneet 136 panttivangin kuoleman, mutta todellinen luku on lähes varmasti ollut paljon suurempi. Koko joukon panttivankeja kerrottiin olleen vakavasti sairaita panttivankitilanteen jälkeen (AP, 6.12.2002). Suoritettuaan tutkimuksen Versija-lehti hiljattain raportoi noin 300 panttivangin olevan nyt kuolleen, mikä on noin kolmannes rakennuksessa olleista silloin kun sinne hyökättiin (Versiya, 21 October 2003).
Tammikuussa 2003 presidentti Putin salaisella asetuksella, teki kemististä joka kaasutti teatterin, Venäjän sankarin. Hiljattain tehty ROMIR mielipidemittaus osoitti, että 37% venäläisistä pitää kaasun käyttöä "pääasiallisena syynä panttivankien kuolemaan", kun taas 26% pitää terroristeja syyllisenä ja 20% pitää syynä riittämätöntä lääketieteellistä hoitoa, jota panttivangit saivat (grani.ru, 22.10.).
Lopuksi, sekä Venäjän johto että tshetsheenien ääriryhmät saavuttivat päätavoitteensa Duprovkan tapauksessa: nimittäin puheet neuvotteluista loppuivat ja Mashadovin maine tuhottiin. Ja kuten oli laita vuoden 1999 tapauksessakin, kaikki Venäjän kansalaiset olivat uhreja.
John Dunlop on vanhempi stipendiaatti Hoover Instituutissa ja toimitti julkaisua "Chechnya Weekly" (Jamestown Foundation) vuosina 2000-02. Hän on kirjoittanut kirjan "Russia Confronts Chechnya: Roots of a Separatist Conflict" (Cambridge University Press, 1998).
Moskovan panttivankikriisi: vuoden kuluttua
Vuoden kuluttua Moskovan panttivankitapauksesta 23-26 lokakuuta 2002 tärkeitä kysymyksiä on jäljellä sen suhteen mitä tapahtui. Hämärät tapahtumat Duprovka-teatterissa ja sen ympärillä näyttävät muistuttavan samalla tavalla hämäräperäisiä tapahtumia elo-syyskuussa 1999 - kaksi aseellista hyökkäystä Dagestaniin ja terroripommi-iskut Moskovaan ja muihin Venäjän kaupunkeihin - jotka tekivät mahdolliseksi Vladimir Putinin nousun valtaan ja loivat perustelut nykyiselle Tshetshenian sodalle.
Lokakuun 6. 2002, pian panttivankitapauksen jälkeen, Duumavaltuutettu ja entinen ihmisoikeusvaltuutettu Sergei Kovalev kansalaiskomitean kokouksen, jonka tarkoituksena on selvittää Moskovan kerrostaloräjäytysten ja Rjazanin harjoituksen olosuhteet, jotka kaikki tapahtuivat syyskuussa 1999. Kokouksen jälkeen, sen jäsenet tekivät muodollisen päätöksen sisällyttää Moskovan panttivankitapauksen lokakuussa 2002 - ja erityisesti Venäjän salaisten palvelujen toimet sen aikana - lisäyksenä komitean selvitettäviin aiheisiin. (grani.ru 6.11.2002)
Panttivankien ottoa edeltäneenä ajanjaksona Putiniin kohdistettiin raskasta poliittista painostusta Venäjällä ja lännessä ryhtyä korkean tason neuvotteluihin Tshetshenian vastarintaliikkeen maltillisen siiven kanssa. Tuota siipeä johti Aslan Mashadov, joka valittiin presidentiksi 1997 vaaleissa, jotka tunnustettiin Moskovan ja kansainvälisen yhteisön taholta vapaiksi ja rehellisiksi.
Mielipidemittaukset Venäjällä osoittivat, että jo kolme vuotta jatkunut konfliktioli alkanut nakertaa Putinin korkeita kannatuslukuja. VTsIOM-laitoksen mittaus, joka julkistettiin 8.10.2002, kysyi vastaajilta "miten Tshetshenian tilanne on muuttunut sen jälkeen, kun Putin valittiin presidentiksi". 30% vastasi uskovansa tilanteen "parantuneen", mutta 43% sanoi "ettei se ole muuttunut" ja 21% sanoi tilanteen "huonontuneen" (polit.ru 8.10.2002). Saman laitoksen syyskuun 2002 mittaus totesi että 56% vastaajista oli neuvottelujen kannalla, kun 34% oli sotatoimien jatkamisen kannalla (Novoi vremja, 5.11.2002). Nämä tulokset, jotka julkaistiin noin vuosi ennen Venäjän parlamenttivaaleja huolestuttivat Putinin hallintoa.
Useita lupaavia rauhanaloitteita oli vireillä kuukausina, jotka edelsivät Duprovkan tapausta. Eräitä niistä tukivat Euroopan Neuvosto ja ETY-järjestö. Vireillä oli (entisen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehen Ruslan) Hasbulatovin suunnitelma, (entisen Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Zbiegniew) Brzezinskin suunnitelma, ja Liechtensteinin suunnitelma (katso "RFE/RL Caucasus Report," 29 September 2002). 10.9.2002 entinen Venäjän pääministeri Jevgeni Primakov julkisti oman rauhansuunnitelmansa hallituksen sanomalehdessä Rossiiskaja Gazeta. Mashadov kehui lämpimästi Primakovin suunnitelmaa.
Lokakuun 17. - vain kuusi päivää ennen terrori-iskua - kerrottiin että Aslambek Aslahanov, Tshetshenian edustaja Duumassa joka oli säännöllisessä yhteydessä Putiniin, tulisi tapaamaan Mashadovin apulaispääministerin Ahmed Zakajevin Sveitsissä "keskustellakseen vakavasti olosuhteista, jotka johtaisivat neuvotteluihin" (grani.ru, 17.10.2002). Yhden eturivin journalistin - Sanobar Shermatovan - mukaan myös Mashadov kävi tuohon aikaan salaisia neuvotteluja Putinin korkea-arvoisen edustajan kanssa (Moskovski novosti, 18.2.2003).
Heti kun Venäjän erikoisjoukot olivat onnistuneet valtaamaan teatterin 26. lokakuuta, sodan kannatus nousi yleisön keskuudessa. Ensimmäistä kertaa vuoden 2001 alun jälkeen, hieman enemmän vastaajista VTsIOM:n mittauksessa kannatti sotaa(46%), kuin vastusti sitä (45%) ("Novoi vremja," 5.11.2002). Sodan kannatus nousi myös lännessä. Esimerkiksi 30. lokakuuta Los Angeles Times raportoi, että "vanhempi Yhdysvaltojen viranomainen" Moskovassa torjui Mashadovin "pilaantuneena tuotteena", jolla on kytkentöjä terrorismiin. Tosiasiassa mitään uskottavaa todistetta ei ole, joka kytkisi Mashadovin Duprovkan tapaukseen.
Niin aikaisin, kuin 24. lokakuuta, teatterin kaappausta seuranneena päivänä, Putin julisti näkevänsä panttivankitilanteen lenkkinä kansainvälisen terrorismin ketjussa, jonka tekoja oli hiljattain tapahtunut Indonesiassa ja Filippiineillä. Levitettiin tietoa, että yksi terroristien johtajista Duprovkassa olisi ollut arabi nimeltä Jasir, Saudi-Arabian kansalainen ja Al-Qaidan johtaja (utro.ru, 30.10.2002). Kuitenkin pian ilmeni, että Jasir oli ainoastaan toinen nimi Abubakarille (oikea nimi Ruslan Elmurzajev), etniselle tshetsheenille joka oli kaapparien tosiasiallinen johtaja.
Nuori mies, joka kutsui itseään Movsar Barajeviksi - hän kulki myös nimillä Movsar Salamov ja Movsar Suleimenov - esiintyi kaapparien nimellisenä johtajana. Hänen ainoa ansionsa oli se, että hän oli kuuluisan edesmenneen "wahhabiitti"-kidnappaajan Arbi Barajevin veljen/sisarenpoika. Arbi Barajevin raportoitiin laajasti ylläpitäneen salaisia suhteita sekä Venäjän turvallisuuspalveluun FSB:hen ja Venäjän sotilastiedusteluun GRU:hun (Moskovskie novosti, 8.8.2000).
Tammikuussa 2003, ranskalainen toimittaja Anne Nivat raportoi, että kaksi kuukautta ennen panttivankitapausta "GRU... oli tiedottanut (Movsar) Barajevin vangitsemisesta" (crimesofwar.org, 6 January 2003). Jos tämä tieto pitää paikkansa, oli Barajev Venäläisten vankina terroristi-iskun aikaan. Nivat kertoo myös, että kaksi naispuolista terroristia, jotka osallistuivat panttivankioperaatioon, olivat samoin venäläisten vankina tapauksen sattuessa. Edesmennyt Duuma-jäsen Juri Shchekochikhin kirjoitti myös yhdestä naispuolisesta terroristista, joka oli tapahtuma-aikaan venäläisten vankina. (Novaja gazeta, 20.1.2003).
Entinen FSB-everstiluutnantti Mihail Trepashkin, joka oli ryhtynyt lakimieheksi ja oli läheisessä yhteistyössä Kovalevin komiteaan, kertoi Elmurzajevin ("Abubakar") asuneen Moskovassa, ei Tshetsheniassa, ja että hän oli mukana erilaisessa rikollisessa liiketoiminnassa, jonka tukikohta oli hotelli Saljut Moskovassa. FSB pidätti Trepashin 22.10.2003. Trepashin kertoi varoittaneensa FSB:tä heinäkuun lopulla - elokuun alussa 2002 Elmurzajevin ja muiden toimista, mutta FSB:ssä kerrottiin että "he olivat tietoisia tästä" (chechenpress.com, 21 ja 31.7.2003). Trepashkin joutuu pian Venäjän korkeimman oikeuden sotilaskolleegion eteen syytteiden johdosta, joihin kuuluu "valtiosalaisuuden paljastaminen".
On huomattava, että lehdissä on ollut tietoja (Moskovskii komsomolets, 23 May 2003), että Elmurzajev ei kuollutkaan teatterin valtauksessa, kuten raportoitiin. Elokuvaohjaaja Sergei Govorukhin (tunnetun Duuma-jäsenen ja elokuvantekijän Stanislav Govorukhinin poika) toimi yhtenä vapaaehtoisena neuvottelijana Duprovkassa, jossa hän tapasi Elmurzajevin. Hän kertoo olevansa vakuuttunut, että Elmurzajev, jonka hän nimeää FSB-agentiksi, on yhä elossa. Venäjän syyttäjät eivät kyenneet näyttämään hänelle Elmurzajevin ruumista ja Tshetsheniaan tekemänsä vierailun aikana lokakuussa 2003, venäläiset tiedustelu-upseerit siellä vahvistivat hänelle, että Elmurzajev on elossa ja asuu Tshetsheniassa (ruskur.ru, 23.10.2003).
Viimeiseksi meillä on Arman Menkeev, mielenkiintoinen hahmo, loppuvuodesta 1999 eläkkeelle jäänyt GRU:n majuri ja räjähteiden valmistuksen asiantuntija. Menkeev pidätettiin sisäministeriön toimesta marraskuussa 2002 Moskovan oblastissa piilopaikassa, jossa tshetsheeniterroristien sanottiin piileskelleen. Hänet vapautettiin pian sen jälkeen (Komsomolskaja pravda, 22 April 2003). Jälkeenpäin hänet mahdollisesti pidätettiin uudestaan -- Moskovan kaupunginsyyttäjä (joutui itse hiljattain viralta) kertoi kesäkuussa 2003 että Menkeev on vangittuna (Rossiiskaya gazeta, 20.6.2003) -- mutta näyttää siltä, että Menkeeviä ei syytetty rikoksesta eikä hän nähtävästi ole vangittuna (gzt.ru, 22 October).
Synnyttyään 1963 kazakki-isän ja tshetsheeniäidin perheeseen, Menkeev vietti 18 vuotta GRU:n erikoisjoukoissa ja taisteli Venäjän puolella ensimmäisessä Tshetshenian sodassa. Agentura.ru 30.6.2003 nosti esiin kysymyksen, oliko Menkeev petturi Venäjälle, joka noudatti "veren kutsua" (tshetsheeniäitinsä). FSB-upseerit, jotka kuulustelivat häntä Lefortovon vankilassa Moskovassa päätyivät uutistoimiston mukaan luokittelemaan hänet "lojaaliksi (Venäjän) hallitukselle".
"Voimakkaimmat kotitekoisista pommeista, jotka oli asetettu kaapattuun Duprovka-teatteriin Barajevin joukon toimesta, eivät olleet siinä kunnossa, että ne olisi voitu räjäyttää", Kommersant Daily kirjoitti 7.7.2003. "Niistä puuttui sellainen elintärkeä elementti, kuin paristot. Ja juuri tämä seikka loi olosuhteet teatterikeskuksen täysin menestyksekkäälle valtaamiselle".
Kuten hyvin tiedetään, Venäjän erikoisjoukot jotka rynnäköivät teatterirakennukseen, käyttivät voimakasta kaasua saadakseen rakennuksen vallatuksi. "Emme koskaan tule saamaan tietoomme mitä kemikaalia tuo kaasu oli", Lev Fedorov, ympäristöaktivisti, joka toimii Venäjän kemiallisen turvallisuuden unionin puheenjohtajana sanoi, "koska tässä maassa valtio on ihmisiä tärkeämpi" (The Washington Post, 28.10.2002). Todennäköinen selitys sille, miksi niin paljon ihmisiä kuoli kaasun vaikutuksesta oli se, että annostelua lisättiin, koska alkuperäinen kaasun antaminen -- joka saattoi tapahtua niinkin aikaisin kuin klo 01 aamuyöllä -- ei tuottanut haluttua tulosta. Moskovan pääanestesiologi on arvioinut "ihmisten kuolinsyyn olleen tuon aineen (kaasun) liiallinen annos" (Kommersant-Daily, 28 October 2002).
Tähän mennessä viranomaiset ovat myöntäneet 136 panttivangin kuoleman, mutta todellinen luku on lähes varmasti ollut paljon suurempi. Koko joukon panttivankeja kerrottiin olleen vakavasti sairaita panttivankitilanteen jälkeen (AP, 6.12.2002). Suoritettuaan tutkimuksen Versija-lehti hiljattain raportoi noin 300 panttivangin olevan nyt kuolleen, mikä on noin kolmannes rakennuksessa olleista silloin kun sinne hyökättiin (Versiya, 21 October 2003).
Tammikuussa 2003 presidentti Putin salaisella asetuksella, teki kemististä joka kaasutti teatterin, Venäjän sankarin. Hiljattain tehty ROMIR mielipidemittaus osoitti, että 37% venäläisistä pitää kaasun käyttöä "pääasiallisena syynä panttivankien kuolemaan", kun taas 26% pitää terroristeja syyllisenä ja 20% pitää syynä riittämätöntä lääketieteellistä hoitoa, jota panttivangit saivat (grani.ru, 22.10.).
Lopuksi, sekä Venäjän johto että tshetsheenien ääriryhmät saavuttivat päätavoitteensa Duprovkan tapauksessa: nimittäin puheet neuvotteluista loppuivat ja Mashadovin maine tuhottiin. Ja kuten oli laita vuoden 1999 tapauksessakin, kaikki Venäjän kansalaiset olivat uhreja.
John Dunlop on vanhempi stipendiaatti Hoover Instituutissa ja toimitti julkaisua "Chechnya Weekly" (Jamestown Foundation) vuosina 2000-02. Hän on kirjoittanut kirjan "Russia Confronts Chechnya: Roots of a Separatist Conflict" (Cambridge University Press, 1998).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko ilmiö "tshetsheeniterrorismi" aito? Oliko Moskovan teatterikaappaus sittenkin GRU:n operaatio? Hannu Yli-Karjanmaa 2.2.2003 (päivitys 5.8. )
Tshetsheenien maine terroristeina juontaa juurensa ensimmäiseen sotaan. Silloin sattui useita tekoja, jotka ainakin määritelmää venyttäen voitaisiin luokitella terrorismiksi. Shamil Basajev suoritti yhden lentokonekaappauksen ja johti iskun Budennovskin kaupunkiin päätyen lopulta panttivankitilanteeseen. Salman Radujev yritti myöhemmin samaa Kizliarissa. Nykyisessä sodassa ylipäällikkö Aslan Mashadov on kuitenkin hyvin tiukasti pitänyt asevoimansa kurissa, eikä mitään samanlaista ole päässyt tapahtumaan.
Ennen 11.9.2001 Venäjän sotaa Tshetsheniassa ei pidetty erityisen "terrorismin vastaisena". Media rutiininomaisesti käytti ilmaisua "Venäjä käy Tshetsheniassa sotaa, jota se kutsuu terrorismin vastaiseksi operaatioksi". Vaikka syyskuussa 1999 oli tapahtunut sarja mystisiä kerrostaloräjähdyksiä, eivät Venäjän viranomaisten todistelut tshetsheenien syyllisyydestä vakuuttaneet monia.
Yhdysvaltoja kohdanneitten terrori-iskujen jälkeen ääni muuttui kellossa. Syntynyt islamin vastainen hysteria leimasi oitis myös tshetsheenien vapaustaistelun terrorismiksi. Vaikka Venäjällä erilaisia pienempiä pommiräjähdyksiä ja provokaatioita on sattunut jatkuvasti, ei niitä ole vakuuttavasti kyetty yhdistämään "tshetsheeniterroristeihin". Lokakuun teatterikaappaus Moskovassa muutti kaiken. Vihdoinkin TV-ruutuihin saatiin livenä aito tshetsheeniterroristi ja lopultakin saatiin rinnastettua Osama Bin Laden ja Shamil Basajev, ja jopa Tshetshenian presidentti Aslan Mashadov. Toinen melko näyttävä muistutus oli Groznin hallintopalatsin edustalla suoritettu räjäytys, jota venäläiset väittivät itsemurhaiskuksi. Tarkastellaanpa teatterikaappausta, oliko se varmasti juuri sitä, miltä se näytti.
Tilanne hoidettiin venäläiseen tapaan kaoottisesti. Viranomaiset valehtelivat kaikesti mistä pystyivät. Totuutta ei varmaan saada koskaan selville, mutta eräät venäläiset julkaisut kertoivat mielenkiintoisia seikkoja. Moskovski Komsomolets kirjoitti 29.10. kahteen turvallisuuspalvelujen taholta tulleeseen vuotoon perustuen, että teatterikaapparien joukossa oli neljä Venäjän sotilastiedustelun GRU:n agenttia. Täydellinen sekaannus vallitsee lisäksi kaapparien lukumäärän suhteen, tiedot vaihtelevat 15-50 välillä. Eräät lähteet kertovat jopa sadan panttivangin "kadonneen", eli käytännössä kuoleen kaasuun, viranomaiset vain tietyssä vaiheessa päättivät, että kuolonuhreja on jo riittävästi, loppuja ei enää laskettu. Useita panttivankeja myös krematoitiin kaapparien mukana. http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/1105.htm
Yuri Shchekochikhin, duumajäsen ja Novaja Gazetan apulaispäätoimittaja, kirjoitti 20.1. ilmestyneessä numerossa, että yhtä Dubrovka-teatterin kaappaukseen osallistuneista naisista oli pidetty venäläisten vankina. Hänen äitinsä oli tunnistanut naisen TV:stä, eikä ymmärtänyt miten hänen tyttärensä olisi voinut siirtyä vankileiriltä Duprovkaan. Lähde: THE NIS OBSERVED: AN ANALYTICAL REVIEW Volume VIII, No. 2, 5 February 2003 http://www.bu.edu/iscip/news.html Yuri Shchekochikhin kuoli heinäkuun alussa 2003 "allergiseen reaktioon", jota eräät epäilevät myrkytykseksi ja poliittiseksi murhaksi.
Anne Nivat kirjoittaa 6.1.2003 http://www.crimesofwar.org/onnews/news-chechnya.html Tshetsheniassa keräämistään tiedoista, joiden mukaan GRU pidätti kaksi kuukautta aikaisemmin kaapparien johtajaa esiintyneen Movsar Barajevin. Tiedon mukaan GRU piti Barajevia vangittuna aina teatterikaappaukseen asti. Nivat kertoo lisäksi, miten Assinovskajan kylässä kahden naispuolisen kaapparin äidit kertoivat hänelle, että venäläiset olivat jo syyskuun lopulla tulleet, vanginneet nuo naiset ja vieneet pois. Epäilykset Venäjän turvallisuuselinten sekaantumisesta tapauksen järjestämiseen ovat laajalle levinneitä. Kaapparien käytös erikoisjoukkojen aloitettua hyökkäyksen oli myös outo. Heillä ei ollut aikomustakaan räjäyttää pommejaan (jos aitoja pommeja edes oli paikalla), päinvastoin he kehoittivat ihmisiä suojautumaan penkkien taakse. Miksi kaikki nukkuvat kaapparit piti teloittaa? Olisivatko he mahdollisesti kertoneet epämiellyttäviä asioita kuulusteluissa ja mahdollisessa oikeudenkäynnissä? Katso myös Movsar Barajevin taustasta kertova Sanobar Shermatovan juttu: www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/movsar.htm
Shamil Basajev, joka on nimetty vastuulliseksi teatterikaappauksesta venäläisten taholta, kertoo puolestaan että operaation tarkoituksena oli kaapata Duuma ja siten pakottaa Kreml neuvottelupöytään. Operaation valmisteluvaiheessa useita avainkomentajia kuitenkiin eliminoitiin ja uusia - kuten Movsar Barajev - jouduttiin nimeämään tilalle hyvin lyhyellä varoitusajalla. Kaapparien siirryttyä Venäjälle, joku kuitenkin "varasti" koko operaation haltuunsa ja muutti kohteeksi Duprovkateatterin.
Aleksandr Hinstein kirjoittaa Moskovski Komsomoletskissa 23.5.2003 , että moskovalaiset rikostutkijat ovat vahvistaneet, että kaappauksen todellinen johtaja oli Abubakar, oikealta nimeltään Ruslan Elmurzajev. Hinstein ihmettelee, miksei teatterista poistumaan onnistunutta Abubakaria ole edes etsintäkuulutettu. Sen sijaan Abubakarista kiinnostunut rikostutkija Jevgeni Taratorin joutui erotetuksi ja on nyt itse vangittu tekaistun syytteen nojalla.
Useat lähteet, mm maanpaossa elävä FSB-eversti Litvinenko, ovat vahvistaneet että eräs kaappareista, Khanpash Terkibajev oli Venäjän turvallisuuspalvelun agentti. Hän ei kuulunut Basajevin alkuperäiseen ryhmään, vaan onnistui jotenkin tulemaan mukaan ryhmän jo siirryttyä Venäjälle. Omituista kyllä Terkibajev antoi keväällä haastattelun Anna Politkovskajalle. Ja alkuvuodesta 2003 Terkibajev nähtiin Strasburgissa Dimitri Rogozinin valtuuskunnan mukana. Hän itse on kertonut työnantajansa olevan Venäjän presidentin tiedottajan Sergei Jastrhembskin.
Ajallisesti teatterikaappaus "sattui" pari päivää ennen Kööpenhaminassa järjestetyn tshetsheenien maailmankongressin alkua. Muistettakoon, että tuo kongressi oli alun perin määrä järjestää Istanbulissa jo toukokuussa, mutta "odottamaton" terroriteko sattui siellä erään hotellin aulassa. Turkkilainen Mustafa Yildir otti siellä hetkeksi panttivankeja ja vaati Tshetshenian sodan lopettamista. Media kertoi hänestä "tshetsheeniterroristina". Kulissien takana Venäjä painosti Turkkia ankarasti ja epäviralliset tiedot kertovat uhkailuista, että "Istanbul poltetaan", jos kongressin annetaan alkaa. Turkin matkailuelinkeino on erittäin haavoittuvainen terroritekojen suhteen ja Turkin hallitus kielsi tshetsheenikongressin järjestämisen viime tingassa. www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/0507.htm ja www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/05081.htm
Venäjä on kokenut tshetsheenien maailmankongressin erittäin uhkaavana, sillä sen etuihin kuuluu pitää erilaiset tshetsheeniryhmät eripuraisina, eikä mitään itsenäisiä neuvonpitoja näiden kesken voida sallia. Venäjähän yrittää esittää, että Tshetsheniassa on meneillään verinen sisällissota ja he ovat itse siellä etupäässä suojelemassa siviiliväestöä.
Moskovan teatterikaappaus on nähtävä juuri Kööpenhaminan tshetsheenikongressin taustaa vasten. Sen nimenomainen tarkoitus lienee ollut painostaa Tanskan hallitusta kieltämään kongressin järjestäminen, kuten Turkissa tapahtui. Ja Venäjähän todella painosti Tanskaa raivoisasti. Yritykseen liitettiin vaatimus Tshetshenian presidentin Aslan Mashadovin erityisedustajan Ahmed Zakajevin luovutuksesta. Perusteena oli nimenomaan syytös, että Zakajev olisi ollut kaappauksen pääsuunnittelija. Syytöksestä luovuttiin heti, kun tanskalaiset kysyivät todisteita. Venäjän tavoitteet eivät aivan toteutuneet, mutta he saivat heitettyä aimo annoksen lokaa tshetsheenien päälle, mikä kirvoitti myös Suomen ulkoministerin Erkki Tuomiojan antamaan voimakkaasti Venäjää tukevan ja tshetsheenien maailmankongressia arvostelevan lausunnon julkisuuteen. Taistelu Zakajevin luovutuksesta siirtyi sittemmin Britanniaan.
Tämän kaltainen valtiollisten turvallisuuselinten järjestämä kyyninen näytösluonteinen terrorismi on erittäin tehokasta ja se näyttää saavuttavan tavoitteensa varsin vähäisin riskein. Media tyytyy mielellään pintatiedottamiseen, eikä halua pohtia mitä todellisuudessa on tapahtumien taustalla, kuka itseasiassa vetelee naruista. On hyvin naiivia ajatella, että terrorismi on sen kohteena olevalle valtiolle - tai pikemminkin sen hallitukselle - jotain ikävää. Usein on aivan päinvastoin. Kun terrorismi on itse manipuloitua tai kokonaan itse toteutettua, se nimenomaisesti hyödyttää epädemokraattisen hallituksen tarkoitusperiä. Totalitarismi tarvitsee vihollisen. Hitler tarvitsi juutalaiset, Venäjä tarvitsee tshetsheeninsä, Yhdysvallat tarvitsee Al Qaidansa ja Israel palestiinalaiset äärijärjestöt.
Todella näyttää siltä, että tämänkaltainen "terrorismi" on - Putinin sanoja lainatakseni - tämän vuosisadan rutto. Siellä missä tämä rutto riehuu, on "pakko" rajoittaa kansalaisten oikeuksia, säätää terrorismilakeja, sulkea epäilyttäviä etnisiä ryhmiä leireihin ja lisätä gestapon määrärahoja. Uusi uljas maailma tekee tuloaan , mitä onkaan tien päässä?
Joo, ja Jandarbiejev saatiin soittamaan terroristeille, joten hänetkin leimattiin syylliseksi. Siten hänet voitiin murhata Qatarissa USA:n luvalla. Barajev julisti olevansa Mashadovin asialla, joten olisi luulut tällaisen iskun herättävän syviä epäluuloja. Barajev taisi olla venäläisten asialla, kuten isänsä.
ja hyvin perusteltuja tosiasioita. Todella paljon yksityiskohtaista tietoa. Kaikkea en edes aiemmin ollut huomannutkaan.
HYVÄ! Ajattelemisen aihetta taas vähäksi aikaa.
8909uiplijl