Juuri kun luulit, ettei Herra kuule rukouksiasi, niin…
”Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: ’Me näimme Herran’. Mutta hän sanoi heille: ’Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko’. Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ’Rauha teille!’ Sitten hän sanoi Tuomaalle: ’Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen’. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ’Minun Herrani ja minun Jumalani!’” (Joh. 20:25-28)
Minua on kiehtonut ja koskettanut Johanneksen evankeliumin lopusta löytyvä kuvaus Jeesuksen ilmestymisestä epäilevälle Tuomakselle.
Tietysti voisin taas kirjoittaa uskosta, joka ei perustu näkemiseen. Mutta minua kiehtoo tässä kohtaamisessa eräs toinen seikka.
Kun Jeesus viimein ilmestyi myös Tuomakselle hän tiesi tarkkaan mitä tämä oli aiemmin sanonut.
”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani…” Tuomas oli sanonut. ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni…” sanoi Jeesus hänelle ilmestyessään.
Miten Jeesus saattoi tietää mitä Tuomas oli puhunut, vaikka Hän ei ollut läsnä kuulemassa?
Vai oliko sittenkin?
Tähän Jeesuksen ja Tuomaksen kohtaamiseen kätkeytyy sanoinkuvaamaton rohkaisun sanoma.
Jeesus kuulee meitä silloinkin, kun luulemme, ettei hän meitä kuule. Hän kuulee, vaikka meistä tuntuu siltä, ettei hän ole lainkaan läsnä.
Emme näe häntä. Kuitenkin hän kuulee ja tietää. Hän tietää meidän hätämme, kipumme, epäilyksemme, koetuksemme. Hän tietää, vaikka meistä tuntuisi, ettei Jeesus ole lähimaillakaan, kun meihin koskee.
http://www.patmos.fi/blogi/?entityId=594
”Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: ’Me näimme Herran’. Mutta hän sanoi heille: ’Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko’. Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ’Rauha teille!’ Sitten hän sanoi Tuomaalle: ’Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen’. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ’Minun Herrani ja minun Jumalani!’” (Joh. 20:25-28)
Minua on kiehtonut ja koskettanut Johanneksen evankeliumin lopusta löytyvä kuvaus Jeesuksen ilmestymisestä epäilevälle Tuomakselle.
Tietysti voisin taas kirjoittaa uskosta, joka ei perustu näkemiseen. Mutta minua kiehtoo tässä kohtaamisessa eräs toinen seikka.
Kun Jeesus viimein ilmestyi myös Tuomakselle hän tiesi tarkkaan mitä tämä oli aiemmin sanonut.
”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani…” Tuomas oli sanonut. ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni…” sanoi Jeesus hänelle ilmestyessään.
Miten Jeesus saattoi tietää mitä Tuomas oli puhunut, vaikka Hän ei ollut läsnä kuulemassa?
Vai oliko sittenkin?
Tähän Jeesuksen ja Tuomaksen kohtaamiseen kätkeytyy sanoinkuvaamaton rohkaisun sanoma.
Jeesus kuulee meitä silloinkin, kun luulemme, ettei hän meitä kuule. Hän kuulee, vaikka meistä tuntuu siltä, ettei hän ole lainkaan läsnä.
Emme näe häntä. Kuitenkin hän kuulee ja tietää. Hän tietää meidän hätämme, kipumme, epäilyksemme, koetuksemme. Hän tietää, vaikka meistä tuntuisi, ettei Jeesus ole lähimaillakaan, kun meihin koskee.
http://www.patmos.fi/blogi/?entityId=594
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mieleeni palautuu usein tapaus vuosien takaa ajalta, jolloin Patmos Lähetyssäätiö piti säännöllisiä hengellisiä kokouksia Harjukatu 2:ssa Helsingin Kristillisessä Keskuksessa.
Noihin aikoihin palvelimme vaimoni, Parvinin, kanssa usein yhdessä siten, että minä saarnasin Jumalan sanaa ja rukouspalvelun alkaessa pyysin hänet rinnalleni rukoilemaan. Toki teemme tätä yhä vieläkin silloin kun siihen tarjoutuu tilaisuus.
Vaimoni on armoitettu esirukoilija. Esirukoilijan sydämellä varustettu. Mutta myös Pyhän Hengen antamalla profetoimisen ja näkijän lahjalla varustettu ihminen.
Yhtenä tällaisena iltana Kristillisessä Keskuksessa pyysin vaimoni jälleen saarnani päätteeksi rinnalleni rukoilemaan. Hetkisen rukoiltuaan hän nosti katseensa kohti yleisöä ja sanoi: ”Herra näytti minulle näyssä naishenkilön. Näin sinut seisomassa kotona peilin edessä ennen kuin lähdit tähän kokoukseen. Katselit kuvaasi ja itkit ja kyselit Herralta miksi Hän ei kuule sinun rukouksiasi. Herra sanoi minulle: Hän on kuullut sinun rukouksesi. Tule tänne eteen, niin rukoilemme puolestasi”
Monien vastaavanlaisten rukoushetkien joukosta tämä on erityisesti vuosien varrelta jäänyt mieleeni. Sen muisteleminen herkistää minut vieläkin. Näen yhä mielessäni elävästi kuinka Kristillisen Keskuksen kokousauditorion aivan perimmäisiltä istuimilta nousee ylös täysin ventovieras naishenkilö, raivaa tiensä vieressä istujien ohitse käytävälle ja astelee määrätietoisin askelin käytävää pitkin luoksemme salin etuosaan. Seuratessani hänen tuloaan huomaan hänen pyyhkivän kyyneleitä, jotka valuvat valtoimenaan.
”Minä olen se nainen”, hän nyyhkytti pysähdyttyään meidän eteemme. ”Juuri ennen tänne tuloa seisoin peilin edessä kysellen miksi Jumala ei minua kuule."
Miten kukaan saattoi tietää mitä hän ennen kokousta yksinäisyydessä oli tehnyt ja rukoillut? Herra, joka on aina läsnä tiesi ja rohkaisi häntä Pyhän Hengen välittämän profeetallisen viestin kautta luottamaan siihen, että Jumala on häntä kuullut. Kukaan ihminen ei ollut nähnyt tai kuullut mitä hän oli kotona tehnyt ennen kokousta. Mutta Jumala tiesi.
Toinenkin tapaus monien joukosta palautuu tähän yhteyteen mieleeni.
"Miten kukaan saattoi tietää mitä hän ennen kokousta yksinäisyydessä oli tehnyt ja rukoillut"
Hah!
Ihan varmasti jokainen uskovainen kyselee tasaisin väliajoin samaa, joten jokaisessa kokouksessa voitaisiin tuota kysellä ja erittäin suurella todennäköisyydellä joku tuntisi olevansa juuri kyseessä oleva henkilö.
Sama huijaus (tahaton tai tahallinen) pätee kun puhuja "tietää" että yleisön joukossa on joku jolla on varrattu lääkärille aika, sillä suurin osa kuulijoista on sen ikäisiä ettei heistä kovinkaan moni ole enää terve ja hoitoja tarvitaan.
No mitäs tähän sanot, kun kerran nuorena tyttönä huusin Jumalalle mielessäni tiettyjä asioita, niin painavana ne olivat - niin Birger Skoglund, sananjulistaja Ruotsista, osoitti minua suuren väkijoukon keskellä, kertoi vielä varmuuden vuoksi tuntomerkitkin vaatetuksen perusteella, ja sanoi sanasta sanaan sen, mitä olin juuri Jumalalle sanonut! Ja sitten hän sanoi: "JUMALA ON KUULLUT."
Kaikkia uskovaisia vaivaa saman kaltaiset asiat, joskin ilmiö on havaittavissa myös ei-uskovaisten osalla vaikka ne ovatkin hieman erilaisempia.
Näin ollen puhuja voi näyttää ketä tahansa yleisön joukossa ja väittää Jumalan kuulleen, niin suurimmalle osalle suurin osa asioista osuu kohdalleen vaikka ne lueteltaisiin julkisesti ääneen.
Ei pitäisi heittäytyä kenenkään sanomisten ja temppujen mukaan, sillä kokeneet puhujat osaa varmasti asiansa niin käyttäytymisensä kuin puheiden osalta, ja tietävät mitä ja miten ns.hyvin uppoavat tarinat ja temput on esitettävä.
Jumalan kanssa niillä ei ole mitään tekemistä vaan kyseisen trapetsitaiteilujan oman maineen ja kunnian kanssa!
Ja nyt mie keskityn seuraamaan Moskovan kisoja. Älkää häiritkö!
Niin, osin odotan tuon asian toteutumista vieläkin - tosin asiat ovat menneet siihen suuntaan, että tiedän jo Jumalan vastauksen, ainakin osittain. Hänhän ei vastannut huutooni muutoin kun MINÄ OLEN KUULLUT.
Turunen jatkaa..
Olimme Turun VPK:n salissa monia vuosia sitten avustamassa esirukouspalvelussa Leo Mellerin kokouksessa. Leo oli saarnannut ja oli aika avata alttarihetki. Ihmiset saivat tulla pyytämään esirukousta puolestaan.
Rukoilimme vaimoni kanssa monien apua etsivien kanssa pyytäen Jumalalta apua heidän elämänsä tilanteisiin. En muista siitä tilanteesta kuin kaksi asiaa. Pitkän seisomisen seurauksena jalkojani särki sekä naishenkilön, joka pyysi esirukousta elämäntilanteessa, jossa koki itsensä neuvottomaksi ja ahdistuneeksi. Hän ei tarkemmin kertonut mistä oli kysymys, mutta pyysi rukoilemaan puolestaan. Mehän rukoilimme.
Rukoiltuamme vaimoni nosti päänsä ja sanoi naiselle hiukan epäröiden: ”En oikein tiedä mitä tämä tarkoittaa, mutta näin sinut Golf-mailan kanssa. Sinä yritit sohia palloa reikään ja olit turhautunut, kun se ei tahtonut mennä sisään. Mutta lopulta sinä sait sen reikään."
Minä olin lähinnä vaivautunut tilanteesta. Puhe Golf-mailoista ja palloista tuntui niin eriskummalliselta. Lapselliselta. Sitä paitsi se ei tuntunut yhtään ”hengelliseltä”. Mitä taivaallista siinä nyt oli puhua Golfista rukoushetkessä? Miksi ihmeessä Herra tällaista näyttäisi, ajattelin mielessäni. Mahtoiko vaimoni nyt innostua liikaa. Mutta pidin mölyt mahassa ja nielin saarnamiehen ylpeyteni.
”Toi kuvastaa just mun tilannettani tilanteeni”, nainen tokaisi.
"Ehkä Herra halusi rohkaista sinua luottamaan siihen, että lopulta asiat järjestyvät," vaimoni sanoi, ja jatkoi hieman hämmentyneenä: ”Minä en vain oikein ymmärrä miksi Herra tällaista minulle näytti - Golf-pallon ja mailan”
”Minä tiedän!” nainen vastasi tomerasti. Asiassa ei hänen mielestään ollut mitään epäselvää: ”Minun mieheni on ostanut meille ensi viikoksi Golf-kurssin ja me menemme sinne yhdessä ensi viikolla!”
Kun Jeesus ilmestyi Tuomakselle ylösnousemisensa jälkeen hän teki tälle selväksi, että hän tiesi kaiken mitä Tuomas oli sanonut, vaikka Tuomas ei häntä siinä tilanteessa nähnytkään. Herra oli silti läsnä.
Ehkä sinäkin olet rukoillut elämäsi vaikeuksien keskellä ja luullut, ettei Jumala sinua kuule. Miten rohkaisevaa on tietää, että Herra Jeesus tuntee meidät, tietää tarpeemme, ja kuulee meitä ahdistuksessamme. Silloinkin, kun ajattelemme olevamme aivan yksin ongelmiemme kanssa ja luulemme huutavamme tyhjyyteen emme sittenkään ole unohdettuja emmekä yksin. Herra Jeesus itse vakuuttaa sanassaan sinulle: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”.
Hän kuulee rukouksemme ja tietää hätämme silloinkin, kun meistä tuntuu, ettei hän ole edes läsnä. Ajallansa hän vastaa ja ilmestyy avuksi.
Älä anna periksi.
Nämä "yleisön joukosta poimimiset" ovat tuttu spektaakkeli myös illusionistien tempuissa. Jotkut saarnaajat, kuten Peter Popoff käyttävät samaa ideaa huijatakseen oikeasti. Tekniikoita on monia. Popoff jäi omastaan kiinni:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Peter_Popoff
Kylläpä on vaikeaa puhua ja pysyä asiassa tällä sivustolla. Apukoululaisistako täällä puhutaankin.
Profetiat, tiedonsanat, viisaudensanat ja muut armolahjat kuuluvat Raamatun mukaan uskoville, Herran omille. Profetaalinen sivusto ei ymmärtääkseni ole tarkoitettu ateistien temmellyskentäksi hypnoosin, taikatemppujen ja rikollisten esittelyä varten. Määrätyt ihmiset kokee kuitenkin olevansa viisaitakin sotkiessaan itse aloitusta ja asiallisia mielipiteitä. Nytkin löytyy linkki huijarista, vaikka uskova Raamatunopettaja vain kertoo kokemuksistaan aloituksen tekstissä.
Linkki löytyy huijarista joo.
Aatteellisesti kuitenkin samaa poppoota sun kanssas eikä mikään ateisti. Älä sotke asioita.
"muistetaan ”henkiparantajana” esiintymisestä"
KTS - et ansaitse vastausta harhaoppiisi. Tiedossa on, että et kykene keskustelemaan mistään asiasta. Uskonasioista vähiten, se vaatisi jo liikaa.
Totisesti, henkiparantajat, huijarit, ennustelijat ja muutkaan käsillään parantajat eivät ole samaa poppoota uskovien, Jeesuksen Kristuksen omien kanssa.
He ovat juuri vastakkaiselta puolelta eli paholaisen valtakunnasta. Raamattunsa lukenut tietää ko. asiat.
Uskovat eivät paranna ketään eikä mitään. Ainoa, mitä he tekevät on rukous. Rukoilemalla ja Pyhän Hengen erilaisten armolahjojen avulla Jumala parantaa kenet parantaa, antaa joskus tiedonsanoja rukoilijalle, kuten aloitus kertoo. Rukoilija voi sanoa vain sen, minkä Herra puhuttavaksi antaa, mitä tiedonsanoihin tulee.
Eksyttäjä taas yrittää nimensä mukaan eksyttää ihmisiä pois Jumalan tahdosta matkimalla muka uskovien toimintaa. Onhan paholaisella omat resurssinsa, mutta totisesti, uskova ei sotkeudu niihin. Paavalikin joutui poistamaan tietäjähenkiä Jeesuksen Kristuksen nimessä, kertoo Pyhä Raamattu.
Pyhä henki ja paholainen eivät ole samaa poppoota. Joka näin puhuu on eksyttäjä.
Mielestäni ei ole ruudin keksijä se, joka sanoo, että väärä profeetta, ei eksytä, illusionistien temppuja, hah, huijausta jne. Tällaiset mielipiteet ilmaisevat vain sen, että kirjoittaja on väärällä foorumilla. Ateisteille on oma fooruminsa, että kokeilkaapas onko siellä viihtyisämpää. Jos ei usko, niin ei usko, mutta ei edellytä myöskään profetaaliselle sivustolle tulla väittelemään ja solvaamaan muita kirjoittajia.
Profetoiminen on tärkeä armolahja seurakunnalle, ja siksi Raamattu kehottaa tavoittelemaan ennen kaikkea profetoimisen lahjaa (1. Kor. 14:1). Hengellisessä sodankäynnissä inhimilliset aseet eivät riitä. Profetian lahjaa tarvitaan erityisesti seurakunnan rakentumiseksi, mutta sillä voidaan voittaa myös epäuskoinen ja ulkopuolinen uskoon (1. Kor. 14:24,25). Profetian lahjaa ei tule väheksyä
(1. Tess. 5:20), mutta ei myöskään yliarvioida, koska profetoiminen on vajavaista (1. Kor. 13:9).
Raamatun mukaan profetoimista ilmenee silloin, kun "seurakunta on kokoontunut yhteen" (1. Kor. 14:23). Paavalilla näyttää olleen mielessään pienet ryhmät, joissa kaikki läsnäolijat voivat tuoda antinsa esiin. Suurissa kokouksissa olisi ennemmin paikka profeetalliselle sananjulistukselle. Profetoijan tulee siis hallita itsensä ja henkilahjansa käyttö. Profetian lahjaa tulee tavoitella ja käyttää suuressa nöyryydessä.
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=186&selNews=971
Wesley herätteli makaavaisia näin jo 1700- luvulla. Hän kertoo, onko kysymys lankeevaisesta hengestä vai Jumalan hengestä.
2.Mutta 'ne, jotka makaavat, ne yöllä makaavat' 1 TESS 5:7. Luonnollinen tila on äärettömän pimeyden tila, jossa pimeys peittää maan ja synkeys kansan' JES 60:2. Olkoonpa heräämättömällä vaivaisella syntisellä kuinka paljon tahansa tietoa muista asioista, niin ei hän kuitenkaan tunne ensinkään itseänsä, siinä suhteessa ei hän ensinkään 'vielä mitään tiedä, kuin hänen tulis tietää' 1KOR 8:2 Hän ei tiedä, että hän on langennut henki, jonka ainoana huolena tässä maailmassa tulisi olla nouseminen lankeemuksestansa, voittaaksensa jälleen sen Jumalan kuvan johon hänet luotiin. Hän ei käsitä ollenkaan tarpeelliseksi sitä ainoata tarpeellista, nimittäin sisällistä kaikki käsittävää muutosta, 'syntymistä ylhäältä', jota kuvailee kaste, joka on alku siihen täydelliseen uudistukseen, hengen, sielun ja ruumiin pyhitykseen, 'jota paitsi ei kukaan saa nähdä Herraa' HEBR 12:14.
3. Ollen täynnä sairautta, luuloittelee hän kuitenkin olewansa ihan terve; lujasti kiedottuna kahleisiin ja pauloihin, uneksii hän olevansa onnellinen ja vapaudessaan. Hän sanoo 'rauha, rauha!' vaikka perkele 'väkevästi haarniskoittuna' pitää hänen sieluansa täydellisesti vallassansa. Hän makaa yhä ja lepää, vaikka helvetti alhaalla kuohuu kohdataksensa häntä; vaikka kuoppa, josta ei kukaan palaja, on avannut kitansa nielläkseen hhänet, tuli on sytytetty hänen ympärillänsä eikä hän kuitenkaan sitä tiedä, niin, se polttaa häntä, mutta hän ei laske sitä sydämellensä.