Olen miettinyt miksi ei perusteta " masentuneiden kotia " se on kuin määräaikainen koti ja keskus, jossa on hoitajia ja hommien vetäjiä ja järjestäjiä. On toki osastoja jonne masentuneet sijoitetaan, mutta osaston toiminta ei ole mielestäni riittävä. Aamulla otetaan lääkkeet, syödään ja sitten vain ollaan. Kukin keksii itselleen mitä haluaa, mutta ei ole muuta tekemistä kuin katsoa tv:stä ohjelmia ja harvoin sieltä tulee mitään mielenkiintoista paitsi iltaisin ja toinen ajanviete on kirjojen lukeminen. Huoneissa on sängyt ja huone on korkea. Pitäisi hoitaa huoneisiin kerros sängyt. Yhteen huoneeseen mahtuu ainakin 3 kerrossänkyä niin saadaan potilaita mahdutettua lisää. Masentuneille järjestettäisiin toimintaa esimerkiksi katujen lakaiseminen, joka on kaikille hyödyksi. Masentuneet saavat toimintaa ja ajankulua ja kaupunki siisteytyy. Koko päivän tehdään töitä ja sitten illalla saunotaan, katsotaan leffoja ja syödään kaikenlaista hyvää. Ihminen tarvitsee toimintaa, muita ihmisiä ( vertaistukea ) ja viihdettä. Tarvitaan lääkäreitä, hoitajia ja tietysti lääkkeitäkin. Helpompaa on ryhtyä toimiin ryhmässä. Kaikki tsemppaa toisiaan. Täytyy olal sosiaalinen eikä jäädä yksin. Yksin jääminen on pahin juttu masentuneelle.
Nykyään on kaikenlaisia terapioita, mutta mua ne eivät auta alkuuntkaan. Minä turhaudun vain kun kysellään turhanjoutavia tyylii mitä teet töissä ? Onko sulla työpari ? Millaisella autolla ajat ? Tuonko pitäisi muka auttaa ?
Valtio voisi satsata enemmän masentuneiden hoitoon. Perustaa masentuneidenkoti. Kun nyt maahanmuuttaa kaikenlaista porukkaa sosiaaliturvan perässä ja joillakin ei ole aikomustakaan tehdä töitä ja tukipaketteja lähetetään etelä-euroopan maihin, mutta omia hädässä olevia ihmisiä ei auteta!!! Keskustelin näistä ajatuksista psykologini kanssa ja hän sanoi masentuneiden hoitopaikkoja vähennetään !!! tämä on käsittämätöntä !!! Pitäisi satsata hädässä olevien työelämästä sairauslomalla olevien auttamiseen.
Itsekin olen ollut masentunut ja ahdistunut 0.5v ja ollut 2 kertaa osastolla. Olin hyvin toivoton ja peloissani, että paranenko minä koskaan tästä helvetistä. Kesän alussa aloitin työelämän varovaisin askelin. Olen nyt työkokeilussa 3 kertaa viikossa ja 6 tuntia päivässä. Teen työpaikan varastolla töitä varastomiehenä. Teen varastotöitä ja lakaisen pihaa, puhdistan varastoa. paikkojen siistiminen on mielestäni rauhoittavaa puuhaa ja tekisin sitä hommaa masentuneenakin. Ainakin on päivällä hommia ja muutakin voi ajatella.
Asiaa olisi hienoa viedä eteenpäin masentuneiden auttamiseksi ja toivon aihe synnyttää keskustelua.
Tsemppiä kaikille masennusta sairastaville!! Älkää luovuttako.
Nykyään on kaikenlaisia terapioita, mutta mua ne eivät auta alkuuntkaan. Minä turhaudun vain kun kysellään turhanjoutavia tyylii mitä teet töissä ? Onko sulla työpari ? Millaisella autolla ajat ? Tuonko pitäisi muka auttaa ?
Valtio voisi satsata enemmän masentuneiden hoitoon. Perustaa masentuneidenkoti. Kun nyt maahanmuuttaa kaikenlaista porukkaa sosiaaliturvan perässä ja joillakin ei ole aikomustakaan tehdä töitä ja tukipaketteja lähetetään etelä-euroopan maihin, mutta omia hädässä olevia ihmisiä ei auteta!!! Keskustelin näistä ajatuksista psykologini kanssa ja hän sanoi masentuneiden hoitopaikkoja vähennetään !!! tämä on käsittämätöntä !!! Pitäisi satsata hädässä olevien työelämästä sairauslomalla olevien auttamiseen.
Itsekin olen ollut masentunut ja ahdistunut 0.5v ja ollut 2 kertaa osastolla. Olin hyvin toivoton ja peloissani, että paranenko minä koskaan tästä helvetistä. Kesän alussa aloitin työelämän varovaisin askelin. Olen nyt työkokeilussa 3 kertaa viikossa ja 6 tuntia päivässä. Teen työpaikan varastolla töitä varastomiehenä. Teen varastotöitä ja lakaisen pihaa, puhdistan varastoa. paikkojen siistiminen on mielestäni rauhoittavaa puuhaa ja tekisin sitä hommaa masentuneenakin. Ainakin on päivällä hommia ja muutakin voi ajatella.
Asiaa olisi hienoa viedä eteenpäin masentuneiden auttamiseksi ja toivon aihe synnyttää keskustelua.
Tsemppiä kaikille masennusta sairastaville!! Älkää luovuttako.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä idea. Ehkä syynä on se, että heikkoimmat eivät jaksa ajaa asiaansa. : (
Masennus ei ole psyyken heikkoutta vaan sairaus. Sairasus johon ilman omaa syytä sairastutaan ei ole ihmisen psyyken heikkoutta. Yleisestiottaen masentuneet ovat tavallista vahvempia ja älykkäämpiä kuin valtaväestö. Ei esim. syöpäpotilaitakaan haukuta heikoiksi jotka ovat heikkouttaan sairastuneet fyysisesti. Masennus eli kliininen depressio on fyysinen sairaus.
Olen ollut maentunut syksystä 2009 ja hoitoni on pelkän lääkityksen varassa. Pääsin kesällä työkyvyttömyyseläkkeelle. Terapia lopetettiin kun eläke alkoi.
Ajatuksessasi on todella järkeä. Onpa hyvä että olet päässyt työkokeiluun ja saat rentouttaavaa tekemistä ja fyysistä liikuntaa. Ennen kun elttiin maalla, ihmiset olivat sosiaalisia. kävivät kylässä, auttoivat toisiaan. Tämä nykyaika ja yhteikunta ei toimi hyvin ainakaan ihmisen psyykkisen hvyinvoinnin kannalta.
Masentuneita voisi hoitaa siten, että lähetettäisiin ulkomaanmatkalle muutamaksi viikoksi. Siellä näkisi maailmaa, eikä tarvitsisi katsella tätä kurjaa Suomea.
Joissain tapauksissa masennus liittyy siihen, että henkilö elää seksinpuutteessa. Tällöin pitäisi hoitona olla seksi. Masentuneen pitää päästä huoriin, se helpottaa.
Myös masentuneille olisi hyvä antaa apua elämänkumppanin etsimiseen. Yksin on liian raskasta.
Myöskin raha on hyvä masennuksen poistaja. Olemattomilla tuloilla ei voi tehdä mitään hauskaa. Masentuneelle pitää antaa rahaa ja hänen pitää laittaa se haisemaan - näkee elämää ja ei ole enää niin kurjaa.
Missä tämä hoitokoti?Laitanpa paperit vetämään.
Oikein hyviä ajatuksia siulta paveliq. Ehdotan et hoitokodilla olisi myös kotieläimiä joita saisi paijata ja hoitaa (tietysti allergiset huomioiden). Ainakin pitäisi halutessaan helposti päästä olemaan kosketuksissa eläinten kanssa.
Tai sit me voitais sen ainaisen hoitamisen sijaan käyttää edes kaksi aivosolua sen miettimiseen, että mikä kulttuurissa aiheuttaa masennusta.
Ja en puhu mistään kukkahattutätien lillukanvarsista, jeesustelijoiden raamatun paukuttumisesta, vasemmistolaisesta rikkaiden syyttelystä, oikeistolaisesta köyhien syyttelystä... Tää kaikki on oireilua siinä missä masennuskin.
Tarkoitan, me ihmiset ollaan perusmutia myöten pihalla. Ihminen on viettiensä vietävänä oleva säikky apinalaji, joka vasta viime viikolla käveli ulos luolasta. Nyt se yrittää muunmuassa leikkirahan, nationalismin, uskonnon, politiikan ja demokratian keinoin saada aikaan jotain tolkkua tähän sekoiluun. Sitä tolkkua tämä apinalaji ei näillä keinoin tule koskaan saamaan.
Mikään muu kuin totaalinen muutos aivan perustason filosofisissa kysymyksissä ei voi muuttaa tämän uppoavan laivan kurssia. Jos ne peruskysymykset ovat pielessä, kaikki valinnat, joita teemme, on ihan yhtä pielessä. Yksi esimerkki tästä on tämä ainainen oireiden paapominen. Aina on silmät tapittaa sitä oiretta mutta koskaan ei juolahta mieleen, että ne silmälaput on vielä puoliksi silmillä.
Masennus on vain yksi oire muiden joukossa. Tauti on tulehtuneessa filosofiassa.
"Valtio voisi satsata enemmän masentuneiden hoitoon."
Niin just. Valtio sitä valtio tätä. Kuin Pavlovin koirat, tämä meidän apinalajimme on ehdollistettu hakemaan "apua" kaikkialta muualta kuin omasta itsestään: iskältä, äiskältä, jumalalta, ja tuolta nykyajan suurimmalta jumalalta, valtiolta.
Oi, valtio, auta meitä! Auta meitä rahoilla, jotka me laitamme taskuusi! Emmehän me itse osaa itseämme auttaa, joten äänestämme itsellemme auttajat, jotka ottavat meiltä rahat ja syytävät ne älynvastaisiin, epäinhimillisiin, tehottomiin, epäkelpoihin byrokratisiin hullun myllyhyin.
Ja sit ihmetellään kun on masennusta, kun yhteiskunta on järjestetty näin nerokkaalla tavalla. Mutta eihän Pavlovin koirat mitään tajua.
Valtiouskovaisuus on maailman suurin uskonto.
Enpä todellakaan halua viettää aikaani muiden masentuneiden seurassa.
kävin just ystävän kanssa nuotion äärellä makkaraa paistamassa ja höpöttelemässä niitä näitä. Se piristi niin ,että kaverinikin jo huomasi edistymiseni kuntoutumisessa.
juuri näin. masentunena tarvii muita ihmisiä jaymmärtäväisiä. sillä tavalla eteenpäin. yksin ei saa jäädä