16.8 Multia SP ja AK , vain ilta SEURAT
17-18 Ähtäri , SP ja AK.
17-18.8 Teuvaa , PL, ja IS.
16 1) 17-18 Mikkeli ,RH ja SK.
17-18 Ähtäri , SP ja AK.
17-18.8 Teuvaa , PL, ja IS.
16 1) 17-18 Mikkeli ,RH ja SK.
Uusi viikon loppu kuitenkin 16. -18 -2013.
teu.
685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisit eilen tullut Hml:aan!! - Ei näkynyt!
Meille tuli kutsu vanhimmalle tytölle ,s -66 ehdimme kuitenkin Lammille .
HML:ssa ei ollut Päiväkuuntelua , tai ei ainakaan meillä kuullut ..
tulimme kotiin 17.o5 , ja ilta seurat oli juuri alkaneet ,
Niitä kuuntelimme , hartaasti , Siinä Jumalan mies HP. sai todella
Jumalan asiaa ylhäältä , ja Klaarasi Joh. 1:1-13 , eritoten hyvin ..
Kristus on sana Persoonana ,Raamattu on Jumalan sana kirjoitettuna.
Siihen perustuva ja siitä ammennettu julistus ja opetus on Jumalan sanaa
siihen uskovien toisille välittämänä .Sana , Jumaluuden toinen persoona , Poika ,
oli Välittäjänä Luomisessa ,sillä Kaikki on Luotu Hänedn Kauttaan
Meille on vieläkin tärkeämpää ,että' Hän on Välimies syntisten pelastruksessä..
teu. kirjoitti 12.8.2013 klo 07:38
Vastaan:
Puhui mainitun tekstin johdolla, - kyllä. Tuo loppuosa viestistäsi on kyllä ihan sinun oma päätelmäsi/käsityksesi kyseisestä saarnasta.
Jeesus Kristus on todellakin Jumalan Sana elävänä (logos, Idea).
Jeesus Krkstus on kaikkivaltias Pyhä Jumala, joka on luonut taivaan ja maan.
Meillä ei ole kahta taikka kolmea Jumalaa, vaan ainoastaan yksi.
Maailma on Sanalla luotu Kristus on tuo sana.
Pyhä Kolmiyhteys on asia jonka kanssa ei kannata lähteä ollenkaan spekuloimaan, siitä ajatussykermästä syntyy järjen valossa helposti useampiakin Jumalia.
Heikki puhui Paavalin aikaisesta harhaopettajasta Kerinthoksesta, joka kielsi Jeesuksen olevan Jumala. Muun muassa jehovantodistajat ovat tämän ajan Kerinthoksen oppipokia matkalla kdotukseen.
Teutallakin on ollut suuria vaikeuksia käsittää, että Isä Poika ja Pyhä Henki on YKSI Jumala. Hän puhuu Jeesuksesta luomisen yhteydessä jonkilaisena Isän apupoikana, ei itse Luojana joka Jeesus Kristus on.
Joh. 1:1-13 Evankeliumi Johanneksen mukaan
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
***) Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
***) Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
***) Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Tästä näemme Jumalan joka OLI ja ON maailmassa. Jumalan joka samanaikaisesti maailmassa ollen inkarnoitui ihmisen lihan muotoon, syntyi (personoitui) neitsyt Pyhällä Hengellä siitetystä naisen Marian munasolusta ihmiseksi. Jeesus oli samanaikaisesti sekä ihminen, että Jumala, - Immanuel.
Kerinthos oli gnostilainen harhaopettaja.
Varhaisimmissa meille säilyneissä lähteissä Kerinthoksesta esiintyy kaksi
selkeästi toisistaan poikkeavaa kuvaa. Lännessä Irenaeus sekä hieman
myöhemmin Hippolytos ja Pseudo-Tertullianus esittelivät Kerinthoksen
gnostilaisena opettajana, Jeesuksen neitseellisen syntymän kiistäjänä ja
evankelista Johanneksen vihollisena. Irenaeus kertoo hänestä näin (Adv. haer.
1,26,1):
Muuan Kerinthus vaikutti tuolloin Vähä-Aasiassa ja opetti, että maailmaa ei
ollut luonut ylin Jumala, vaan jokin tästä korkeimmasta selvästi erillinen ja
etäällä oleva voima, joka ei tunne kaikkeuden ja kaiken yläpuolella olevaa
Jumalaa.
Kerinthos esitti, että Jeesus ei ole syntynyt neitseestä – sillä sitä
hän piti mahdottomana – vaan että hän oli Joosefin ja Marian poika,
samaan tapaan kuin muutkin ihmiset. Jeesus oli kuitenkin väkevämpi
oikeudenmukaisuudessa ja viisaudessa kuin muut ihmiset. Kasteen jälkeen
Kristus laskeutui kyyhkysen muodossa häneen tuosta korkeimmasta, joka
on kaiken yläpuolella. Ja silloin hän ilmoitti tuntemattoman Isän ja teki
ihmetekoja. Lopulta kuitenkin Kristus lensi pois Jeesuksesta, ja Jeesus
kärsi ja nousi kuolleista. Hengellisenä olentona Kristus kuitenkin välttyi
kärsimykseltä.
Irenaeus kertoo lisäksi – Polykarpokselta peräisin olevaa traditiota seuraten –
Herran oppilas Johanneksen ja Kerinthoksen kohtaamisesta kylpylässä (Adv.
haer. 3,3,4; ks. myös Eusebios, Kirkkohist. 3,28,6):
On niitä jotka ovat kuulleet häneltä [Polykarpokselta], kuinka Johannes,
Herran oppilas, oli Efesossa menossa kylpemään ja näki Kerinthuksen
sisällä. Hän ryntäsi peseytymättömänä ulos kylpylästä ja sanoi, että pelkäsi
kylpylän sortuvan, koska totuuden vihollinen Kerinthus oli sisällä.
Irenaeus sanoo Johanneksen jopa kirjoittaneen evankeliuminsa Kerinthosta
vastaan (Adv. haer. 3,11,1):
Johannes, Herran oppilas, julistaa tätä uskoa ja haluaa evankeliumin
julistamisella poistaa harhan, jonka Kerinthus ja kauan tätä ennen
nikolaiitoiksi kutsutut olivat kylväneet ihmisten joukkoon. Jälkimmäiset
olivat väärin perustein tiedoksi kutsutun harhan kasvannaisia. Nämä
Johannes pyrki kumoamaan ja taivuttamaan heidät näkemään, että on yksi
Jumala, joka on tehnyt kaiken sanallaan, eikä – kuten nämä sanovat –
toista joka oli Luoja ja aivan muuta joka olisi Herran Isä...
Vaikka Eusebios tunsi Irenaeuksen teoksen ja lainasi siinä esitettyä
kylpyläkertomusta, hän viittasi Kerinthoksen väitettyyn gnostilaisuuteen vain
hämärästi sanomalla Irenaeuksen maininneen joitakin hänen ”salaperäisiä
oppejaan” (Kirkkohist. 3,28,6).
_______________________
***) Sen sijaan Eusebios välitti Kerinthoksesta aivan
toisen tyyppistä perimätietoa, jonka mukaan tämän pääharhana olisi ollut oppi
tuhatvuotisesta valtakunnasta.
________________________
Eusebios lainaa tähän liittyen kahta kiliastista
oppia ja Ilmestyskirjaa vastaan suunnattua tekstiä. Varhaisempi näistä on
peräisin Roomassa vaikuttaneelta Gaiukselta (Kirkkohist. 3,28,1-2):
Tiedämme, että näihin aikoihin Kerinthoksesta tuli toisen harhaopin
johtaja. Caius, jonka sanoja olen jo edellä lainannut, kirjoittaa nimellään
kulkevassa kiistakirjoituksessa hänestä näin: ”Mutta myös Kerinthos muka
suuren apostolin kirjoittamien ilmestysten välityksellä esittää meille
ihmeenomaisia asioita, jotka hän valehtelee enkelien näyttäneen hänelle.
Hän sanoo, että ylösnousemuksen jälkeen on oleva maallinen Kristuksen
valtakunta, jossa liha elää Jerusalemissa uudestaan himojen ja nautintojen
orjuudessa. Koska hän on jumalallisten kirjoitusten vihollinen, hän sanoo
siellä vietettävän tuhatvuotista hääjuhlaa.”
Toinen, hyvin samansisältöinen mutta yksityiskohdissa kiinnostavasti erilainen
teksti on peräisin Aleksandrian piispa Dionysiokselta, joka esiintyi 3. vuosisadan
puolivälissä montanolaisten ja muiden kiliastien kiivaana vastustajana
(Kirkkohist. 3,28,3-4):
Dionysios, joka meidän päivinämme tuli Aleksandrian seurakunnan
piispaksi, kirjoittaa teoksensa Lupauksista toisessa kirjassa jonkin verran
Johanneksen Ilmestyksestä vanhaa perimätietoa seuraten.
Hän mainitsee Kerinthoksesta seuraavaa: ”Kerinthos, joka perusti nimensä mukaan
kerintholaiseksi sanotun lahkon, tahtoi antaa väärennökselleen
hyvämaineisen nimen. Sillä hän opetti tällaista oppia: Kristuksen
valtakunta on maallinen. Ruumiiseen viehtyneenä ja täysin lihallisena hän
haaveili sen olevan vastaavien halujen mukainen, vatsan ja sen alapuolella
olevien elinten tyydyttämistä, siis syömistä, juomista ja naimista sekä sitä,
minkä välityksellä hän luuli voivansa mitä hyvämaineisemmin saada
itselleen tällaisia asioita, nimittäin juhlia, uhreja ja uhrieläinten
teurastamista.”
2. vuosisadan lopun kristikunnassa tunnettiin siis kaksi erilaista Kerinthosta.
Toinen oli gnostilainen korkeamman Jumalan ja possessiokristologian opettaja,
jonka mukaan Henki tai Kristus otti Jeesuksen valtaansa ja käytti häntä
toimintansa välineenä.
Toinen Kerinthos oli maallisten nautintojen toteuttamiseen mielistynyt tuhatvuotisen valtakunnan julistaja.
Seuraavassa katsauksessa pyrin jäljittämään näiden kahden Kerinthos-tradition syntyhistoriaa ja historian Kerinthosta. Aluksi on kuitenkin syytä luoda katsaus perimätiedon myöhempiin vaiheisiin, jotka vaikuttivat Kerinthos-kuvan vaikeaselkoisuuteen aina 1900-luvun alkuun asti.
”Juutalais-kiliastinen gnostikko”: Myöhäiset Kerinthos-kuvat
Roomassa vaikuttanut Hippolytos täydensi omassa heresiologiassaan
Irenaeuksen välittämää Kerinthos-kuvaa. Hän lainasi oppi-isäänsä lähes sanasta
sanaan, mutta lisäsi ajatuksen, että Kerinthos olisi saanut oppinsa Egyptissä ja
piti maailmaa ”jonkin enkelivoiman” luomana (Ref. omn. haer. 10,21,1-3; vrt.
7,33,1-2):
Kerinthos, joka oli saanut opetuksensa Egyptissä, ei tahtonut maailman
olevan ensimmäisen Jumalan, vaan sellaisen enkelivoiman luoma, joka on
hyvin kaukana kaiken yläpuolella olevasta vallasta ja täysin erillinen siihen
nähden sekä tietämätön kaiken yläpuolella olevasta Jumalasta. Hän sanoi,
että Jeesus ei syntynyt neitseestä vaan oli Joosefin ja Marian poika,
samaan tapaan kuin muutkin ihmiset, ja oli oikeudenmukaisuudessa,
viisaudessa ja ymmärryksessä kaikkien muiden yläpuolella. Kasteen
jälkeen Kristus laskeutui häneen kaiken yläpuolella olevasta vallasta
kyyhkysen muodossa, ja silloin hän julisti tuntematonta Isää ja teki
ihmetekoja.
Kärsimysten lopulla Kristus lensi pois Jeesuksesta, ja Jeesus
kärsi, mutta Kristus vältti kärsimyksen, koska hän oli Herran henki.
Tertullianuksen nimissä kirjoitettu tiivis ja lyhyt heresiologia kuvasi myös
Kerinthosta Irenaeuksen välittämän traditon muodossa. Ennen Kerinthoksesta
kirjoittamaansa jaksoa Pseudo-Tertullianus kuvaa, kuinka Karpokrates kielsi
Kristuksen neitseellisen syntymän ja julisti tämän olleen pelkästään vanhurskas
ihminen. Hän opetti myös, että Kristuksen sielu otettiin taivaaseen hänen
kärsimyksensä jälkeen (Adv. omn. haer. 3,1).
Mitä ilmeisimmin tästä syystä Pseudo-Tertullianus jätti sivuun näihin asioihin liityneet Irenaeuksen kuvaukset, kun hän siirtyi kuvaamaan Kerinthoksen opetuksia, jotka poikkesivat hänen mielestään joiltakin osin Ebionin opeista (adv. omn. haer. 3,2-3):
Harhaoppinen Kerinthos ilmestyi yhtäkkiä opettamaan samanlaista. Sillä
myös hän sanoo maailmaa enkelien asettamaksi. Hän esittää, että Kristus
oli syntyään Joosefin siementä ja pelkkä ihminen vailla jumaluutta. Hän
sanoi myös lakia enkelien antamaksi pitäen siten juutalaisten Jumalaa
enkelinä eikä Herrana.
Hänen seuraajansa oli Ebion, joka ei ollut kaikesta yhtä mieltä
Kerinthoksen kanssa, koska sanoi maailman Jumalan eikä enkelten
luomaksi. Koska on kirjoitettu: "Kukaan oppilas ei ole opettajaansa ylempi,
eikä orja herraansa ylempi", hän panee lain etusijalle, tietysti sulkeakseen
evankeliumin pois ja antaakseen juutalaisuudelle erityisaseman.