Kansainliiton Yleiskokouksen päätöslauselma
Yleiskokous:
I. Todeten, että Neuvostoliitto on Suomea vastaan kohdistamallaan hyökkäyksellä loukannut niin hyvin Suomen kanssa tekemiään poliittisia erikoissopimuksia kuin Kansainliiton Peruskirjan 12 artiklaa ja Pariisin yleissopimusta;
ja että Neuvostoliitto juuri ennen tätä hyökkäystä on ilman laillista oikeutta irtisanonut vuonna 1932 Suomen kanssa tekemänsä hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka tuli olla voimassa aina vuoden 1945 loppuun saakka:
tuomitsee juhlallisesti Neuvostoliiton toiminnan Suomen valtiota vastaan;
esittää kaikille Liiton jäsenille vetoomuksen, että ne mahdollisuuksiensa mukaan antaisivat Suomelle aineellista ja ihmisystävällistä apua ja pidättyisivät kaikesta toiminnasta, mikä olisi omiaan heikentämään Suomen vastustuskykyä;
oikeuttaa pääsihteerin käyttämään teknillisiä toimistojansa edelläesitetyn avustuksen järjestämiseksi Suomelle;
oikeuttaa pääsihteerin myös tiedustelemaan Yleiskokouksen 4 päivänä lokakuuta 1937 tekemän päätöslauselman nojalla, Liittoon kuulumattomien valtioiden mielipidettä mahdollisen yhteistoiminnan suhteen.
II. Katsoen, että Neuvostoliitto sille kahdesti esitetystä kutsusta huolimatta on kieltäytynyt ryhtymästä tutkituttamaan Neuvoston ja Yleiskokouksen edessä riitaisuuttaan Suomen kanssa;
että se siten, kieltäytymällä tunnustamasta Neuvoston ja Yleiskokouksen tehtäviä Peruskirjan 15 artiklan toimeenpanoon nähden, on loukannut yhtä Liiton oleellisimmista velvoituksista rauhan ja kansojen turvallisuuden takaamisen suhteen;
että se on turhaan yrittänyt perustella kieltäytymistään viittaamalla suhteisiin, joita se on solminut väitetyn hallituksen kanssa, joka ei ole juriidisesti eikä tosiasiallisesti Suomen kansan laillisessa järjestyksessä tunnustama hallitus;
että Neuvostoliitto ei ole ainoastaan tehnyt itseään syypääksi yhden Peruskirjasta johtuvan velvoituksen loukkaamiseen, vaan että se on menettelyllään asettunut Peruskirjan ulkopuolelle;
että Neuvostolla on Peruskirjan 16 artiklan mukaan oikeus tehdä tästä tilanteesta johtuvat johtopäätökset:
esittää, että Neuvosto ottaisi tämän kysymyksen päätettäväkseen.
14 päivänä joulukuuta 1939
Yleiskokous:
I. Todeten, että Neuvostoliitto on Suomea vastaan kohdistamallaan hyökkäyksellä loukannut niin hyvin Suomen kanssa tekemiään poliittisia erikoissopimuksia kuin Kansainliiton Peruskirjan 12 artiklaa ja Pariisin yleissopimusta;
ja että Neuvostoliitto juuri ennen tätä hyökkäystä on ilman laillista oikeutta irtisanonut vuonna 1932 Suomen kanssa tekemänsä hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka tuli olla voimassa aina vuoden 1945 loppuun saakka:
tuomitsee juhlallisesti Neuvostoliiton toiminnan Suomen valtiota vastaan;
esittää kaikille Liiton jäsenille vetoomuksen, että ne mahdollisuuksiensa mukaan antaisivat Suomelle aineellista ja ihmisystävällistä apua ja pidättyisivät kaikesta toiminnasta, mikä olisi omiaan heikentämään Suomen vastustuskykyä;
oikeuttaa pääsihteerin käyttämään teknillisiä toimistojansa edelläesitetyn avustuksen järjestämiseksi Suomelle;
oikeuttaa pääsihteerin myös tiedustelemaan Yleiskokouksen 4 päivänä lokakuuta 1937 tekemän päätöslauselman nojalla, Liittoon kuulumattomien valtioiden mielipidettä mahdollisen yhteistoiminnan suhteen.
II. Katsoen, että Neuvostoliitto sille kahdesti esitetystä kutsusta huolimatta on kieltäytynyt ryhtymästä tutkituttamaan Neuvoston ja Yleiskokouksen edessä riitaisuuttaan Suomen kanssa;
että se siten, kieltäytymällä tunnustamasta Neuvoston ja Yleiskokouksen tehtäviä Peruskirjan 15 artiklan toimeenpanoon nähden, on loukannut yhtä Liiton oleellisimmista velvoituksista rauhan ja kansojen turvallisuuden takaamisen suhteen;
että se on turhaan yrittänyt perustella kieltäytymistään viittaamalla suhteisiin, joita se on solminut väitetyn hallituksen kanssa, joka ei ole juriidisesti eikä tosiasiallisesti Suomen kansan laillisessa järjestyksessä tunnustama hallitus;
että Neuvostoliitto ei ole ainoastaan tehnyt itseään syypääksi yhden Peruskirjasta johtuvan velvoituksen loukkaamiseen, vaan että se on menettelyllään asettunut Peruskirjan ulkopuolelle;
että Neuvostolla on Peruskirjan 16 artiklan mukaan oikeus tehdä tästä tilanteesta johtuvat johtopäätökset:
esittää, että Neuvosto ottaisi tämän kysymyksen päätettäväkseen.
14 päivänä joulukuuta 1939
Vastaukset 9
Vanhimmat
Leningradin sotilaspiirin käsky
29. marraskuuta 1939
Neuvostoliiton kansan ja Puna-armeijan kärsivällisyys on loppunut. On aika rangaista liian pitkälle menneiden ja röyhkeiden poliittisia uhkapelureita, jotka heittävät röyhkeän haasteen Neuvostoliiton kansalle, ja täysin tuhota neuvostovastaisten provokaatioiden ja uhkien Leningradia vastaan lähdettä!
Toverit puna-armeijalaiset, komentajat, komissaarit ja poliittiset työntekijät!
Täyttäen Neuvostohallituksen ja meidän suuren kansamme pyhän tahdon, käsken:
Leningradin sotilaspiirin joukkojen ylittämään rajan, tuhoamaan suomalaiset joukot ja kertakaikkiaan turvaamaan Neuvostoliiton luoteisrajojen ja Leninin kaupungin, proletaarisen vallankumouksen kehdon turvallisuuden.
Me emme mene Suomeen valloittajina, vaan Suomen kansan ystävinä ja vapauttajina tilanomistajien ja kapitalistien ikeestä. Me emme mene Suomen kansaa vastaan, vaan Cajander-Erkon hallitusta vastaan, joka on sortanut Suomen kansaa ja provosoinut sodan Neuvostoliittoa vastaan.
Me kunnioitamme Suomen vapautta ja itsenäisyyttä, jonka Suomen kansa on saanut Lokakuun Sosialistisen Vallankumouksen ja Neuvostovallan voiton tuloksena. Tämän itsenäisyyden puolesta taistelivat yhdessä Suomen kansan kanssa Venäjän bolshevikit Lenin ja Stalin etunenässä.
Neuvostoliiton luoteisrajojen turvallisuuden ja mainehikkaan Leninin kaupungin puolesta!
Rakkaan Synnyinmaamme puolesta! Suuren Stalinin puolesta!
Eteenpäin, Neuvostoliiton kansan pojat, Punaisen Armeijan soturit, vihollisen täydellistä tuhoamista kohti!
Leningradin sotilaspiirin sotajoukkojen komentaja
toveri K.A.Meretskov
Sotaneuvoston jäsen
toveri A.A.Zhdanov
Sitä voi paukuttaa päähän niin kauvan että tulee kuhmu otsaan. Mutta suurvalloilla tuppaa olemaan oma näkemys jonka pohjata neuvottelut vain onnistuvat.
YK totesi että USA aloitti rikollsesti Irakin sodan mutta ei ole vielä myöntänyt vaikka vaadittu on.
Onko tällä palstalla joku vaatinut Irakin palauttamista evakoille?
Suurvaltojen kanssa pitää osata pelata oikein, niin se vaan kaikesta huolimatta on.
Suurvalta turvaa omat etunsa aina, se on fakta.
Suomen päättäjät eivät osanneet "pelata" Neuvostoliiton kanssa riittävän hyvin 1930-luvulla ja lopputulos on vieläkin nähtävillä.
Turha on itkeä maahan kaatunutta maitoa, se ei auta yhtään mitään.
Raskaat oppirahat on maksettu, mutta siitä on pitänyt ottaa oppia. Siinä onkin onnistuttu kohtalaisen hyvin, olemme saaneet elää itsenäisyytemme pisintä rauhanaikaa. Siitä pitää olla tyytyväinen.
Rauhassa olemme saaneet elää jo pitkän aikaa, kiitos siitä Venäjä!
Mutta evakko ei vieläkään jaksa unohtaa saatikka hyväksyä sitä että hyvä naapuri tulee murhaamaan ja ryöstämään. Ei yhtään lohduta teidän venäläisten perustelut että muutkin tekee rikoksia. Ryöstäjien perilliset hallitsevat ryöstettyä maata. Rikos pitäisi jotenkin sovittaa.
Ryöstäjien perilliset tietävät että heidän hallussa on varastettua omaisuutta. Heidän pitäisi palauttaa omaisuutemme. Murhaajia ei saa enää vastuuseen. Ehkä venäläisten jumala on antanut murhat anteeksi.
Suvultamme maita ja metsiä rosvonneet evakot voivat hyvin ja nauravat tekemälleen ryöväykselle.
Ketkä muodostivat lautakunnan joka muodosti evakoille tiloja? Oliko niissä evakoita vai alkuasukkaita?
Mutantin on yritettävä!
Ei evakot suomalaisilta mitään ryöstäneet. Ryöstäjät tulivat pistimet tanassa itärajan takaa. Ne ovat ryöstäjiä. Vain t-kadun mutantit puolustavat rikollisia ja haukkuvat evakoita.