Politiikassa ja äänetyskäyttäytymisessä on tapahtunut noin 20 vuoden aikana eli suunnilleen EU-sopimuksesta lähtien selkeähkö muutos. Muutos alkoi ehkä jo aiemmin, mutta on tullut täydellä voimalla näkyviin vasta nyt, viimeisinä vuosina.
Joskus taannoin puolueet pyrkivät leimaamaan liikkuvat äänestäjät haihattelijoiksi, jotka eivät tunnistaneet ja ymmärtäneet paikkaansa yhteiskunnan kastijaossa. Puoluesidonnaisuus oli yleistä ja ylisukupolvista. Puhuttiin luokkayhteiskunnasta ja vhintäänkin yhteiskunnan kahtiajaosta ja siihen myös lietsottiin. Tilanne on tässä kohdin muuttunut radikaalisti. Joku näkee äänestäjien liikkuvuuden haihatteluna, mutta toisaalta liikkuvuus ja valinnat ovat demokratian ydin. Haihattelu ei siis ole siis nimestään huolimatta mikään huono asia, vaan oikeastaan se on demokratian ylin tavoite. Valinnat tehdään ajassa eikä jonkun isältä pojalle perinteen mukaisesti. Perinneajattelua on toki edelleen mukana ja ehkä vahvimmin nykyisin kepulaisuudessa, kun alueellisesti maaseutumaisilla paikkakunnilla pohjoisemmassa Suomessa asuvat ihmiset näyttävät edelleen ajattelevan äänetystämistä traditio -pohjalta.
Muutos johtuu yhteiskunnan rakenteissa tapahtuneista mullistuksista. Se onkin ollut aika ennustettavaa, vaikka itsekin myönnän tulkinneeni muutosta joiltain osin ilmeisen virheellisesti. Tämä koskee ennen muuta demarien asemaa politiikassa, jota tässä lyhyesti käsittelen esimerkkinä muutoksen vaikutuksista.
Suomessa näyttää siltä, että SDP on profiloitunut vahvasti työväenpuolueeksi ja sillä on ollut vahva sidos SAK:hon. SDP ei ole kyennyt oikein muuntautumaan yleisemmäksi palkansaajapuolueeksi saati toimeentulopuolueeksi, joka ajaisi tuloerojen kapeutta ja toimeentulon kasvua pieni- ja keskituloisten parissa. Perinteisen tehdastyön raju väheneminen on supistanut työväestön määrää ja samalla palkansaajien rakenne on muuttunut toimihenkilö-, asiantuntija- ja palveluala -painotteiseksi. Nämä ryhmät ei tunne samanlaista työväenhenkisyyttä ja edunvalvontatarvetta kuin perunteiset tehdastyöläiset ovat tunteneet. Tämän muutoksen vaikeus on kieltämättä yllätänyt ainakin minut.
Yllättävyys johtuu varmaan siitä, että Ruotsissa demarit saavat paljon suuremman kannatuksen kuin Suomessa, jopa yli kaksinkeraisen kannatuksen. On vaikea löytää tähän muuta selitystä kuin se, että Ruotissa SDP ei ole ollut yhtä työväenhenkinen kuin Suomessa vaan enemmän yleinen palkansaajapuolue, jota työn sisällössä tapahtuneet muutokset eivät ole rasittaneet liiaksi, vaikka toki Ruotsisssakin tällaista rasitetta jonkin verran lienee.
Samalla kun työn sisällössä on tapahtunut valtaisa muutos, myös palkansaajapuolueiden ja ay-liikkeen edunvalvontamahdollisuudet ovat vaikeutuneet huomattavasti. Tähän vaikuttaa EU, jonka politiikan ydin on ollut inflaation pitäminen kurissa. Jo se yksin sanelee palkkavaatimusten mataluuden. Toiseksi palkkakehityksessa ja tytöväestön edunvalvonnassa saavutettiin eräänlainen maksimi, jota on enää vaikea ylittää. Me vaadimme lisää etuja ajattelu on täytynyt vaihtaa saavutettujen etujen puolustamiseksi. Silloin kyse ei ole enää väärinkohdeltujen etujen ajamisesta vaan nykytilanteen puolustamisesta. Sellainen ei elähdytä äänestäjiä samassa määrin kuin lisäetujen ajaminen. Samaan aikaan varsinkin Kokoomus on tarjonnyt äänestäjille erilaista vapausihannetta holhouksen sijaan ja tähän onkeen moni äänestäjä on dostetusti tarttunut.
SDP:n johtajista vain Paavo Lipponen näytti ymmärtävän ajoissa muutoksen vaikutukset ja reivasi SDP:n politiikkaa uuteen suuntaan. Siinä tulonjakopolitittinen näkemys alkoi vaihtua kasvuhakuisuudeksi eli mentiin paljossa samaan suuntaan kuin Kokoomus. Lipposen aikana SDP: n kannatus olikin vielä ennätyslukemissa. Vahvimmin Lipposta kritisoivatkin ay-taustaiset voimat liian oikeistolaisesta politiikasta. Lipposen poliittinen testamentti jäi toteutumatta ja SDP palasi enemmän takaisin työväenhenkiselle linjalle, joka on osoittaunut suureksi virheeksi.
Toista suurta murrosta voisi nimitttää nationalismin paluuksi. On vaikea sanoa, jääkö tämä muutossuunta vain lyhyeksi tähdenlennoksi ja vastareaktioksi eurovaikeuksille, vai ollaanko tässä pitemmän ajan trendissä. Nationalisimia korostavat puolueet ovat alkaneet saada kannatusta ja se on syönyt samalla niiden kannatusta, jotka ovat suosineet ylikansallista talousnäkemystä kuten Kokoomus ja SDP ovat tehneet. Tämä muutos selittää myös sen, miksi SDP:n kukoistukseen nostanut Paavo Lipponen kärsi kuitenkin henkilökohtaisen rökäletappion presidentinvaaleissa. Lipposeen nimittäin voitiin yhdistää vahvasti ylikansallisuus ja antinationalistisuus.
Haihattelijoiden kulta-aika
8
75
Vastaukset
Vähän jatkoa avaukseen...
Samaan aikaan on siis esiintynyt useampia muutostekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet äänestyskäyttäytymiseen ja tulevat siihen vahvasti vaikuttamaan edelleen. Samalla kansa on jakaantumassa uudelleen kahtia, mutta ei entisellä vaan uudella perusteella, jonka yhteinen nimittäjä on entistä enemmän nationalismin korostaminen tai korostamatta jättäminen. Kaikki tietysti puhuvat Suomen edusta, mutta keinot alkavat olla suuressa määrin toisilleen vastakkaisia. On lintukoto-poliitikkoja ja niitä, jotka edelleen uskovat ylikansalliseen yhteisen edun tavoitteluun.
Puolueistamme Kepu on näiden asioiden suhteen ehkä kaikken eniten ymmällään. Puolueessa on ylikansallisuuden nimiin vannovia kuten Matti Vanhanen, Olli Rehn, Esko Aho ja Mari Kiviniemi sekä samaan aikaan EU-kriitikoiden kärki eli Paavo Väyrynen, joka ei juurikaan eroa Soinista mielipiteissään. Osa Kepun EU-vastaisista on jopa kääntynyt EU-myönteisiksi sen vuoksi, että EU nähdäänkin nyt kotimaisen maatalouden turvana eikä uhkana. EU:lla on hartioita torjua WTO-neuvotteluissa esiintyvät vaatimukset maatalouden vapaakaupasta. Suomella yksin ei olisi tässä sanan sijaa, vaan joutuisimme sopeutumaan suurten maiden tekemiin ratkaisuihin. Ennen niin EU-vastainen puolue Kepu on vähitellen kääntynyt yllättävänin EU-myönteiseksi. Tämäkin kertoo osaltaan siitä, miten vahva vaikutus yhteiskunnan muutoksilla on ollut politiikkaan. Ja niin tietysti pitääkin olla.Ääänestyskäyttäytymisestä pohdittaessa on unohdettu varsin perustavalaatua oleva inhimillinen tekijä vaikuttamisen halu. Ihmisillä on tarve ja pyrkimys siihen, että he voivat tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä itse. Jos puhtaan nationalismista ja äänestyskäyttäytymisestä, silloin on pyrittävä erottamaan: Onko kyse kansallisesta aatteesta, vai halutaanko suorempaa vaikuttamista vaalien kautta.
Sekä Sos.dem, että keskustalaiset ovat molemmat puoluejohdon kautta viestittäneet, että kotimaan päätöksenteko on alisteinen Unionille. Väite on tietenkin myös totta, mutta samalla se antaa kuvan siitä, että vaikutusmahdollisuudet kansalaisilla ovat olemattomat. Perussuomalaisten viesti on toisenlainen, voimme vastustaa, meillä on vielä valtaa vaikuttaa. Kokoomus on vähän samoilla linjoilla, korostetaan kotimaan päätöksien merkittävyyttä.
Mikäli vastuunpakoilu ja Unionin päätöksien painoarvon korostus edelleen jatkuu demareiden ja kepun ollessa hallituksessa, silloin äänien menetys lienee pomminvarmaa.
Olisi hyvä ottaa opiksi arabikevään kokemuksista, ihmisten tarvetta vaikuttaa, ei voida väheksyä. Lipponen aikoinaan oivalsi se, että kansalaiset ovat valmiita tinkimään itselleen tärkeistä asioista, jos siten voidaan tulevaisuuteen vaikuttaa. EU:n aiheuttama ongelma on demokratiavaje, tämä olisi hyvä havaita kansallisella tasolla ja pyrkiä ongelmaa poistamaa, eikä kuten nyt alleviivaamaan.
- Haihattelijoiden
äänitorvi, paino sanalla torvi.
http://www.youtube.com/watch?v=yacmgub4IPs
" sijoittajavastuu, takuudet.... heh heh" - Kommenttia
Väitteesi Kepusta ovat kaikki mielikuvituksesi ja kepukaunasi tuotoksia, joten niihin on vaikea puuttua, niin kaukana todellisuudesta ne ovat. Mikä lie sumentaa järkesi aina kun alat analysoida keskustaa, lähtökohtainen keskustavastaisuutesi estää näkemästä todellisuutta.
Tuohon demareita koskevaan kirjoituksen osaasi. Siinä on jotain oikeinkin, mutta siinäkin paljon huuhaata, sitä samaa demareiden sympatiseeraamisestasi nousevaa yksisilmäistä tarrkastelua joka näkyy monessa muussakin kirjoituksessasi.
SDP on puolueistamme pahiten eksyksissä niin globalisaation kuin työelämän muutosten edessä. Toinen iso ongelma on puolueen avainhenkilöstön sukupuolijakauman yksipuolisuus. Naiset oat vallanneet niin puoluejohdon kuin vaikkapa eduskuntaryhmän ja sen avustajien enemmistön. Kun siihen lisätään vielä yltuöfeministi Tarja Halosen surkeaakin surkeampi toinen kausi presidenbttinä, yksikään mies ei enää luota puolueeseen. Kaltaisiasi demarikannattajia ei miehiksi voi laskea, sellaisia ressukoita te 60- 70-lukujen vasemmistoaallon höynäyttämät "hyödylliset idiootit" olette. Erkki Tuomioja on hyvä reliikki noista ressukka demareista.
Kun miehet eivät voi enää samaistua puolueeseen, on työmiehet joukolla marssineet perussuomalaisiin. Siellä sentään ymmärretään vielä jotain suomalaisen työmiehen tarpeista ja ajattelusta.
Yksi iso asia jonka SDP on unohtanut, on työn puolustaminen. Demareilla oli aikanaan tämä asevelisuhde työnantajapuolelle, asioista pystyttiin sopimaan niin, että työpaikat tulivat turvattua ja työmies sai sitten osansa. Lipposen ajan jälkeen SDP on ajanut itsensä vastakkainasettelun kautta EI-puolueeksi joka lähinnä vain vastustaa muiden avauksia tekemättä omia. Eläkeiän noston jääräpäinen vastustamien suoranaiseen tyhmyyteen saakka on oiva esimerkki, muitakin löytyy pilvin pimein. Heinäluoma on niin puhdas SAK:n kasvatti, ettei kykene mihinkään muuhun kuin politikoimaan vastakkainasettelun kautta. Heinäluoman vaikutus puolueessa on edelleen merkittävä, ja tulos sen mukainen. Kannatus tippuu kun kansa ymmärtää sen, ettei demareilla ole omaa agendaa, se vain vastustaa muiden avauksiaEn oikein ymmärtänyt kommenttiasi siitä, miten suhtaudun edellä Kepuun. Omasta mielestäni Kepua koskeva osuus on enemmän Kepulle myönteinen kuin jostain kaunasta johtuva kielteinen mielipide. Minusta Kepu on vähitellen kääntynyt yllättävän EU-myönteiseksi puolueeksi enkä pidä tätä käännöstä mitenkään huonona uutisena. Monet varmaan muistavat, että vielä 90-luvun puolivälissä Kepu oli lähellä hajota EU-näkemyserojensa vuoksi. Esko Ahokin sai karvaasti kokea Kepussa sen, että alkoi niin suurella innolla markkinoimaan EUta kepulaisille.
SDP on ollut epäilemättä eksyksissä politiikan sisällön suhteen. Globalisaation vaikutuksia ja työelämän muutoksia ei ole joko oivallettu tai sitten on oivallettu, mutta ei ole osattu tai haluttu tehdä johtopäätöksiä ja ratkaisuja siitä. Naisistuminen ei sinällään ole mikään huono asia, sillä onhan naispuolisten palkansaajien määrä Suomessa merkittävä.
Työn puolustaminen ei ole nykypäivänä helppo asia. Globalisaatio vaikuttaa yhä enemmän eikä työpaikkojen ulkoistamista ei oikein missään länsimaassa voitu torjua. Yllättävää on sekin, että keynelaista talouspolitiikkaa harjoittava Itävalta on kyennyt pitämään työttömyyden parhaiten aisoissa. Tämänsuuntaiset ratkaisuthan on meillä torjuttu presidenttiä myöten. Niinistölle niiden torjuminen onkin jo aika lailla uskonnon laatuinen asia.- Totuutta sinulle
Mielipidepankki kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt kommenttiasi siitä, miten suhtaudun edellä Kepuun. Omasta mielestäni Kepua koskeva osuus on enemmän Kepulle myönteinen kuin jostain kaunasta johtuva kielteinen mielipide. Minusta Kepu on vähitellen kääntynyt yllättävän EU-myönteiseksi puolueeksi enkä pidä tätä käännöstä mitenkään huonona uutisena. Monet varmaan muistavat, että vielä 90-luvun puolivälissä Kepu oli lähellä hajota EU-näkemyserojensa vuoksi. Esko Ahokin sai karvaasti kokea Kepussa sen, että alkoi niin suurella innolla markkinoimaan EUta kepulaisille.
SDP on ollut epäilemättä eksyksissä politiikan sisällön suhteen. Globalisaation vaikutuksia ja työelämän muutoksia ei ole joko oivallettu tai sitten on oivallettu, mutta ei ole osattu tai haluttu tehdä johtopäätöksiä ja ratkaisuja siitä. Naisistuminen ei sinällään ole mikään huono asia, sillä onhan naispuolisten palkansaajien määrä Suomessa merkittävä.
Työn puolustaminen ei ole nykypäivänä helppo asia. Globalisaatio vaikuttaa yhä enemmän eikä työpaikkojen ulkoistamista ei oikein missään länsimaassa voitu torjua. Yllättävää on sekin, että keynelaista talouspolitiikkaa harjoittava Itävalta on kyennyt pitämään työttömyyden parhaiten aisoissa. Tämänsuuntaiset ratkaisuthan on meillä torjuttu presidenttiä myöten. Niinistölle niiden torjuminen onkin jo aika lailla uskonnon laatuinen asia.Kepua koskeva osuutesi oli joku mielikuviksesi tuotos, joten sitä on vaikea kommentoidda. Mielikuvitus kun on jokaisen omassa päässä ja siellä muodostettu fiktiivinen kuva.
Keskustalla on aina ollut pragmaattinen suhde EU:hun: Puolueessa esiityy kritiikkiä EU:n pyrkimystä kohden keskitetympää rakennetta ja mallia kohtaan, ei niinkään itse EU:ta kohtaan. Liittovaltiouskovaiset, joita meillä parhaiten edustaa Paavo Lipponen, siirtäisivät kaiken päätösvallan EU:lle, kun taas Keskusta pitäisi kansallisen päätäntävallan nykyisellään. Sinä kuten muutkin kansallisen päätäntävallan vähentäjät näkevät kritiikin keskittämispolitiikkaa kohtaan EU vastaisuutena, siitä kait sinunkin harhasio johtuvat.
Työn puolustaminen on unohtunut etenkin vihervasemmistolta. Kysymys on ennenkaikkea ymmärtämättömyydestä, ei ymmärretä teollisuuden ja ylipäätään yksityisen sektorin merkitystä kansantaloudelle. Siinä missä Kokoomus painottaa, että pitää tienata ensin ja jakaa vasta sitten, vihervasemmisto (SDP Vas Vihr) keksivät kilvan uusia menonlisäksiä joita sitten koetetaan kattaa verojen korotuksilla ja lainaamalla. Hyvinvointiyhteiskuntamme on kuitenkin saavuttanut jo saturaatiopisteensä, vaiheen jossa jokainen uusi vero tai muu maksu heikentää työllistämisen mahdollisuuksia ja todellisuudessa leikkaa kansantaloutta. Polttoaine- ja energiaverot, rikkidirektiivin maksut, työantajien eläkemaksujen korotus jne. Nuo kaikki vähentävät yritysten halua pitää tuotantoa Suomessa. Eläkeikä kysymys on hyvä esimerkki. Vaikka se ei suoraan heti vaikuttaisi yhtään mihinkään, päätöksen lykkääminen saa yritykset pelkäämään niiden eläkemaksuosuuden kasvattamista tulevaisuudessa (josta hallitus onkin jo päättänyt) ja työvoimakustannusten kallituminen otetaan huomioomn tulevaisuuden suunnitelmissa. Valitettavan usein suunnitelma päätyy tuotannon siirtämiseen muualle. Eläkeiän lakisääteisen alarajan nosto antaisi varmuutta yrityksille siitä, ettei työnantajien eläkemaksut kohoa kestämättömälle tasolle ja säilyttäisi ainakin osan nyt lakkautusuhan alla olevasta tuotannosta Suomessa. SDP:n lyhytnäköinen ja hätäpäissään annettu vaallupaus on syönyt tuhansia työpaikkoja tästä maasta.
Keynesiläinen talousteoria on luotu 1930 luvun laman oloissa eikä sillä ole mitään tekoa 2010-luvun Euroopan kanssa. Itävallassa on nuoria koskeva työllistämisvelvoite jolla velkavetoisesti saadaan lähes kaikki nuoret töihin ja sitä kautta tilastot siisteiksi, Todellisuus sielläkin on juhlapuheita karumpi, sen pari vuotta siellä asusteltuani tiedän.
- Kyllä kansa tietää
ja näköjään demarikansakin oppii, kun sitä riittävän lujaa
ja usein nuijitaan päin näköä oman puolueen toimesta.
Vallasta sokaistunut kanalauma ei ole sovelias johtamaan
työväenpuoluetta ja se näkyy kannatuslukemissa. - Stais-Paavå
Miten Paavo Lipposen ulkomaisten tiedustelupalvelujen renkinä juokseminen on auttanut ketään?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad671232- 42901
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että336701- 51661
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän116646- 51638
- 101625
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38605- 76592
- 56574