Onko edes jollai myllyhaan koulussa järkevät lukujärjestykset.? Rikotaan lakia ja sätitään kyselijöitä. Taitaa kyselyt osua oikeaan, kun pitää heti hyökätä eikä edes yrittää selivttää asiallisesti asiaa. Onneksi reksi on käynyt jossain muualla kun suomessa äidinkielenkurssinsa niin viesti on selkee!
Myllyhaan koulun lukujärjestykset sekaisin
hohhoijaa
8325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensinnäkin:
Myllyhaka ja Suomi ovat erisnimiä ja ne pitää kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Kysymysmerkkiä ennen ei käytetä pistettä. Kirjoittajan kannattaisi myös opetella lauseenrakenteen perusasiat ja perehtyä sanojen oikeinkirjoitukseen.
Olen vakuuttunut, että näin heikolla kielitaidolla ja voimakkaalla tuohtumuksella varustettu kirjoittaja ei pysty mitenkään asiallisesti selvittämään koulun lukujärjestysten järkevyyttä.
Jos tiedät lakia rikotun -soita poliisi.
Suomi on erisnimi,mutta ei sanoja suomalainen tai suomessa kirjoiteta lauseen sisällä isolla kirjaimella.Sana reksi on väännetty sanasta rehtori,eikä siten ole hyväksyttävää ,että sanaa käytetään kirjakielen yhteydessä.
Tottakai Suomi kirjoitetaan isolla aina kun tarkoitetaan valtiota, maata. Ei vaikuta mitään onko lauseen sisällä vai ulkona.
PS välilyönnit ovat edellisellä kirjoittajalla aika lailla hukassa.
2 viimmest ; menkää oikeisii töihi.!
Olipas niin mitään sanomaton viesti, että en tiedä mitä ja mihin kaikkeen tuossa pitäis vastata.
Kyllä, meillä Myllyhaassa on selkeä lukujärjestys, ollut joka vuonna.
Ja mitä lakia rikotaan ja eikö se janipetteri päässytkään hyppäämään ekan luokan yli, vaikka osasi jo aakkoset ja opet on ihan hanurista sen vuoksi.
Ja Myllyhaan koulun reksi on vanhanliiton mies ja juuri sellainen kuin reksin pitääkin. Jos olet tyhmä, niin tyhmälle vastattaan sillaiten kuin tyhmälle kuuluu, kuten noissa aiemmissa vastauksistakin käy jo ilmi.
Itselläni kaksi lasta Myllyhaan koulussa ja kyllä, lukujärjestykset olivat varsin hyvät ja selkeät, kuten kaikkina aikaisempinakin vuosina.
Rehtori on asiallinen ja jämpti mies. Saa vielä kuriakin pidettyä tenaville ja asiat hoituvat.
Millä lailla lakia on rikottu?
Possessiivisuffikseja eli omistusliitteitä käytetään nominin omistajan persoonan ja luvun merkitsemiseen, esimerkiksi autoni (= auto, jonka omistaja olen minä, 1 henkilö), automme (= auto, jonka omistajia olemme me, useat henkilöt), autonne. Suomen kielessä possessiivisuffiksia käytetään ainoastaan genetiivimuotoisen persoonapronominin yhteydessä (minun autoni) tai sen sijasta (autoni), mutta esimerkiksi joissakin suomalais-ugrilaisissa kielissä kuten unkarissa possessiivisuffikseja käytetään myös muiden kuin persoonapronominilla viitattujen omistajien ilmaisemiseen (unk. Anna könyv-e 'Annan kirja', sananmukaisesti "Anna kirjansa") tai ns. habeo-rakenteen sijasta (unk. van könyv-em 'minulla on kirja', sananmukaisesti "on kirjani").
Suomen kielessä possessiivisuffikseja on viisi (koska yksikön ja monikon 3. persoonan possessiivisuffiksit ovat samannäköiset), mutta laajempiakin järjestelmiä voi olla, jos esimerkiksi kielessä on yksikön ja monikon lisäksi kaksikko eli duaali (kuten esimerkiksi saamen kielessä). Joissakin kielissä possessiivisuffiksin, omistajan ja/tai omistettavan useutta ilmaisevien ainesten sekä sijapäätteiden yhdistelmät voivat käyttäytyä epäsäännöllisillä ja mutkikkailla tavoilla, niin että kieliopissa on kuvattava erikseen absoluuttinen (possessiivisuffiksiton) ja possessiivinen taivutus. Suomen kielessä liitteitä käytetään myös lauseenvastikkeissa, kun sillä ja päälauseella on suffiksin persoonan mukainen sama subjekti (Nukkuessamme näemme unia.).
Possessiivisuffiksin käyttö on suomen yleiskielessä pakollista, jos substantiivin määritteenä on genetiivimuotoinen aito persoonapronomini. Varsinaisen persoonapronominin sen sijaan voi tällöin ensimmäisessä ja toisessa persoonassa jättää poiskin (esimerkiksi: minun autoni ~ autoni). Kolmannessa persoonassa joko sekä persoonapronominin että possessiivisuffiksin taikka pelkän possessiivisuffiksin valinnalla ilmaistaan, onko kyse ns. refleksiivisestä omistuksesta (jossa omistaja on identtinen lauseen subjektin kanssa): Pekka näki autonsa (= oman autonsa) / Pekka näki hänen autonsa (= jonkun toisen auton).
Puhekielessä omistusliitteiden käyttöä vierastetaan ylätyylisenä ja niitä käytetään sen vuoksi epäsäännöllisesti. Parhaiten possessiivisuffiksit näyttävät säilyvän juuri refleksiivisen omistuksen yhteydessä (mä löysin kirjani, vrt. mä löysin mun kirjan) sekä tyyli- ja tehokeinona. Vaihtelevasta käytöstään huolimatta kaikki possessiivisuffiksit ovat kuitenkin täysin ymmärrettävää ja normaalia kielenkäyttöä myös puhekielessä.
Possessiivisuffikseja käytetään myös refleksiivi- ja resiprookkipronomineissa (itselleni, toisilleen) sekä infiniittisten verbinmuotojen yhteydessä, siis persoonan ilmaisemiseen muun muassa lauseenvastikkeissa (kerroin tulevani huomenna; emme elä syödäksemme).
Monissa kielissä possessiivisuffikseja vastaavat possessiivipronominit.
Kuule sie possufiksi. Nykykielessä on jo hyväksytty muoto "minun auto". Tuntuu korvaan pahalta, mutta pakko kai sietää. Maailma muuttuu ja me sen mukana.