SDP:n liikkumatila alkaa olla vähissä

Finanssikriisit ja työttömyys runtelevat Eurooppaa ja Suomea. Voisi luulla, että nyt SDP:llä ja sen Eurooppalaisilla sisarpuolueilla menee hyvin - ei mene.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 10.8.2013 kirjoitetaan näppärästi keskustavasemmistolaisen liikkeen ongelmista. Työkalut kuuluvat menneeseen aikaan. Retoriikka ei auta rumassa todellisuudessa.

Urpilainen haaveili vähentävänsä työttömyyttä ja valtion velkaantumista. Toiveet kuitenkin pantiin talouskavulle. Talouskasvun piti parantaa työllisyyttä, talouskasvun piti vähentää velkaantumista jne... Urpilainen tuli kuitenkin valtiovarainministeriksi taantuman ajan hallitukseen. Nyt kun pitäisi tehdä tekoja eikä vain puheita ollaan halvaantuneita ja sotkeennutaan näpertelyyn.

Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ei ole mahdollisuuksia kasvattaa julkista sektoria ja lisätä tulonsiirtoja. Brittannian työväenpuolueen näkyvämpiin hahmoihin kuuluva David Milliband keskipitkällä aikavälillä ainoa tiukka talouskuri on ainoa vaihtoehto. Elvyttäminen ja velkaantuminen eivät ole ratkaisuja. On totuttava siihen, että valtion resurssit eivät enää riitä entisenlaiseen hyvinvointivaltioon. Vastuuta hyvinvoinnista on hajautettava ja hallintorakenteita kevennettävä.

Kun talous ja rahojen riittävyys kuitenkin asettaa raamit ilmaisille palveluille ja valtion puuttumiselle yksityisten elämään, äänestäjiltä menee usko retoriikkaan, jossa luvataan kymmentä hyvää ja kahta kaunista, kun todellisuudessa kaikki riippuu rahojen riittävyydestä.

Englannin työväenpuolueen johtajan ja ammattiliittoihin tukeutuvan Ed Millibandin mukaan tulonsiirtoja pitäisi olla mahdollisimman vähän. Sen sijaan epätasa-arvo pitäisi kitkeä varhaisessa vaiheessa, jotta mahdollisimman moni kykenisi ansaitsemaan itse toimeentulonsa.

Nyt olisi SDP:llä aika luopua iskulauseista ja menneiden ajan haamuista. Obaman apinoiminen ja unelmahöttö ovat vain näkyleipää eivätkä täytä nälkäisten vatsoja eikä janoisten nieluja.