Toisessa ketjussa joku kirjoitti, että kuvitteliko aloittaja tosiaan että kustantaja soittaisi jo seuraavana päivänä käsiksen lähettämisestä.
Aloin miettimään asiaa ja mielestäni soitto seuraavana päivänä olisi aavistuksen epätodennäköistä, koska eihän käsikirjoitusta välttämättä ehdittäisi edes siinä ajassa lukea, mutta soitto viikon sisällä täysin mahdollista.
Okei, mietitäänpä...kustantamoihin lähetetyt käsikirjoitukset menevät yhteen ja samaan sähköpostiosoitteeseen, joka on todennäköisesti jaettu, eli sen sisällön näkee jokainen kustannustoimittaja halutessaan. Kuinka usein tuohon meiliin tulleita posteja luetaan? Voisi kuvitella että sitä käydään EDES vilkuilemassa päivittäin. Toki voi olla mahdollista, että sitä (ja näin ollen saapuneita käsikirjoituksia) tarkastellaan vaikka kerran kuukaudessa. Mutta se tuntuisi vähän oudolta...Miksei tehdä työtä tuolla saralla vähän joka päivä, sen sijaan että kerran kuukaudessa hirveä urakka...
Jos kyseistä sähköpostilootaa vilkuillaan päivittäin, tai edes joka toinen päivä, niin on täysin mahdollista, että käsis tulee kustannustoimittajan silmien eteen jo parin kolmen päivän päästä lähettämisestä. JOS käy niin hyvin, että käsis päätyy luettavaksi kokonaan, niin eiköhän sen viikossa ehdi lukea.
Ja JOS käsikirjoitus on hyvä ja se halutaan kustannusohjelmaan, niin en näe mitään syytä, miksi kustannustoimittaja ei ottaisi heti yhteyttä kirjoittajaan vaan viivyttelisi vaikka kolme kuukautta ennen yhteydenottoa. Eihän siinä ole mitään järkeä! Siinä on järkeä vain, jos päätöksentekijät sattuvat lomailemaan juuri sillä hetkellä tms.
Jos käsikirjoitus ei ole kiinnostava, niin voin kuvitella, että se vain siirretään sähköposteista johonkin "ei kiitos"- kansioon, jossa oleville kirjoittajille vastaillaan se perushylsy joskus kun ehditään. Ja silloin ymmärrän, että hylsyjä satelee kuukausien päästä.
Mutta miksi kiinnostavan käsikirjoituksen kirjoittaneeseen ei otettaisi heti yhteyttä, sitä en käsitä. Itse olen ainakin varautunut siihen, että jos käsikseni kiinnostaa, yhteydenotto tulee kuukauden sisällä ja muussa tapauksessa oletan vastauksen olevan hylky. Kuukaudessa käsiksen olisi ehtinyt lukea jo useampi kustannustoimittaja/päällikkö tarvittaessa.
Aloin miettimään asiaa ja mielestäni soitto seuraavana päivänä olisi aavistuksen epätodennäköistä, koska eihän käsikirjoitusta välttämättä ehdittäisi edes siinä ajassa lukea, mutta soitto viikon sisällä täysin mahdollista.
Okei, mietitäänpä...kustantamoihin lähetetyt käsikirjoitukset menevät yhteen ja samaan sähköpostiosoitteeseen, joka on todennäköisesti jaettu, eli sen sisällön näkee jokainen kustannustoimittaja halutessaan. Kuinka usein tuohon meiliin tulleita posteja luetaan? Voisi kuvitella että sitä käydään EDES vilkuilemassa päivittäin. Toki voi olla mahdollista, että sitä (ja näin ollen saapuneita käsikirjoituksia) tarkastellaan vaikka kerran kuukaudessa. Mutta se tuntuisi vähän oudolta...Miksei tehdä työtä tuolla saralla vähän joka päivä, sen sijaan että kerran kuukaudessa hirveä urakka...
Jos kyseistä sähköpostilootaa vilkuillaan päivittäin, tai edes joka toinen päivä, niin on täysin mahdollista, että käsis tulee kustannustoimittajan silmien eteen jo parin kolmen päivän päästä lähettämisestä. JOS käy niin hyvin, että käsis päätyy luettavaksi kokonaan, niin eiköhän sen viikossa ehdi lukea.
Ja JOS käsikirjoitus on hyvä ja se halutaan kustannusohjelmaan, niin en näe mitään syytä, miksi kustannustoimittaja ei ottaisi heti yhteyttä kirjoittajaan vaan viivyttelisi vaikka kolme kuukautta ennen yhteydenottoa. Eihän siinä ole mitään järkeä! Siinä on järkeä vain, jos päätöksentekijät sattuvat lomailemaan juuri sillä hetkellä tms.
Jos käsikirjoitus ei ole kiinnostava, niin voin kuvitella, että se vain siirretään sähköposteista johonkin "ei kiitos"- kansioon, jossa oleville kirjoittajille vastaillaan se perushylsy joskus kun ehditään. Ja silloin ymmärrän, että hylsyjä satelee kuukausien päästä.
Mutta miksi kiinnostavan käsikirjoituksen kirjoittaneeseen ei otettaisi heti yhteyttä, sitä en käsitä. Itse olen ainakin varautunut siihen, että jos käsikseni kiinnostaa, yhteydenotto tulee kuukauden sisällä ja muussa tapauksessa oletan vastauksen olevan hylky. Kuukaudessa käsiksen olisi ehtinyt lukea jo useampi kustannustoimittaja/päällikkö tarvittaessa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kässärien lukeminen on vain pieni osa kustannustoimittajien työstä. Joten kukaan ei ehdi yhdessä päivässä lukemaan kokonaista kässäriä, joka vaaditaan, jos otetaan yhteyttä.
Ehkä kannattaisi hankkia jonkunlaista tietopohjaa, ennenkuin alkaa kirjoittamaan mutu-tuntumalla aikatauluista.
juujuujuu, just, sillä monet kustannustoimittajathan kirjoittelevat itse kirjoja siinä ohessa.
Niinhän se juttu menee.
Ai ei mee vai ?
No, toki heillä on paljon muutakin työtä...mutta sen sähköpostikansion tsekkaamiseen ja siellä olevien käsisten alkujen (parin ekan sivun) lukemiseen menisi päivässä ehkä työajasta max puoli tuntia...Ja etenkin jos kansio on jaettu että sen lukee muutkin kuin 1 ainoa henkilö. Enkä ole väittänytkään että kukaan kokonaisessa päivässä lukisi kässäriä kokonaan.
Ja juu scarabaeus, olen itsekin huomannut että kannattaisi alkaa kustannustoimittajaksi tai kustantamon tiedottajaksi tai muuksi kustantamon henkilökunnaksi. Saisi kirjansa julkaistua varmasti. Ihan sama, vaikkei tekstin taso olisikaan mitään päätä huimaavaa;)
Tai sitten kannattaa olla Toni Niemisen vaimo tai Maija Vilkkumaa, Peter Franzen, ammattiurheilija tai vanhoillislestadiolainen tms. Joka tapauksessa tuntemattomana on tänä päivänä aivan turha kustantamoja lähestyä. Tarvii olla julkkis (tai sellaisen vaimo tai mies) tai sitten kirjassa pitää olla jotain skandaalinhakuista.
Vaikea olla katkeroitumatta kun tätä menoa katselee. Ymmärrän, että kirjat eivät enää nykyään myy niin hyvin, ja siksi yritetään kaikenlaisilla tempuilla saada ihmiset ostamaan kirjoja. Sen sijaan että luotettaisiin siihen että lukijat eivät ole tyhmiä. Kyllä lukijat ymmärtävät hyvän tarinan ja kielen päälle ilman että kirjailijana on joku julkkis! Mutta jos kustantamoissa ei esimerkiksi jakseta panostaa markkinointiin (tai ei ole varaa), niin tuleehan se halvemmaksi että kirjailija on tuttu kasvo ja markkinoi itse itsensä.
Surullista seurata tätä meininkiä.
Nyt on pakko kysyä: montako kirjaa olet ostanut viimeisen vuoden aikana? Mitä kirjoja ne olivat?
En ole edellinen vastaaja, mutta minulla on tapana ostaa kaikki luettavani. Tänä vuonna olen ostanut noin 7 kirjaa (fantasiaromaaneja lähinnä), jotka ovat kylläkin kaikki käännöskirjallisuutta. Mitään järin mielenkiintoista ei ole ihan lähiaikoina sillä rintamalla ilmestynyt suomalaisilta kirjoittajilta. Viime vuonna taisin yhden suomalaisen kirjailijan kirjan ostaa, edellisestä kerrasta onkin sitten jo useampi vuosi.
Mitä ostamillani kirjoilla on minkään kanssa tekemistä?
Se mikä eniten harmittaa tällä palstalla on, että heti kun täällä yrittää väitellä tai keskustella tai sanoa mielipiteitään, niin joku älypää tulee esittämään "muka älykästä" kysymällä jonkin tuollaisen kysymyksen. Aivan kuin se korreloisi jotenkin keskustelunavaukseni kanssa.
Yhtä lailla voin kysyä sinulta, että paljonko itse olet lukenut, kun et kykene mihinkään muunlaiseen keskusteluun tai kommunikaation, kuin tekonäppäriin kysymyksiin?
Jos kerran ymmärrät kustannustoimittajien työtä, niin kerro ihmeessä, miten se sitten menee? Onko heillä kenties kokous pari kertaa vuodessa, jossa käyvät läpi tulleita käsikirjoituksia ja poimivat sieltä ne jotka kiinnostavat vai mitä?
Eniten ihmetyttää se, että tuntuu kuin kustannustoimittajan työ olisi suorastaan jokin valtionsalaisuus?? Aivan kuin se olisi jokin maailman tarkoiten vartioitu toimi. Missään nimessä ei ole luvallista paljastaa, miten se prosessi menee, kuinka pian käsikirjoitukset luetaan niiden saapumisesta jne.
Mikä siinä on niin salamyhkäistä?
Itselläni tulee kohta kuukausi täyteen siitä kun lähetin oman käsikirjoitukseni ja olen jo luopunut toivosta. Ehkä haen vaikka idolsiin, bb-taloon tms. ja ehkä sitten saan käsikseni läpi.
Ja tiedoksesi, että kyllä, ostan kirjoja ja tuen kotimaista kirjallisuutta myös muillakin tavoilla kuin pelkästään ostamalla kirjoja. Harmi vain, että ei nykyisin ole paljoa valinnanvaraa, kun julkkisten kirjoittamat kirjat eivät kiinnosta. Mutta kuten sanoin, se ei liity mitenkään varsinaiseen aiheeseen, joka käsitteli sitä, miten nopeasti kustannustaloissa tavisten käsikirjoituksia käsitellään. Julkkisten kirjoittamat kirjat todennäköisesti käsitellään paljon nopeammin, näin veikkaisin.
Ikeaikea puhuu asiaa koko ajan. Aloittelevia kirjoittajia vähätellään ja aliarvioidaan, koska ei ole "nimeä". Jos tarina ja kieli ovat hyvät, sen pitäisi riittää, mutta kun ei.
Jos kustantamoon tulee vaikkapa 1000 kässäriä vuodessa (mikä on jo paljon, eli kyseessä on iso(hko) kustantamo), se tekee kolme ja rapiat/päivä. Isoissa taloissa nyt ainakin pari, kolme kustannustoimittajaa on (no varmaan kaikki eivät lue uusia koko aikaa, kun vanhoissakin on työstämistä). Mutta kuitenkin, luulen, että osaava toimittaja näkee parissa tunnissa, onko käsiksestä mihinkään.
Ja kun vastausajat kirjoittajalle ovat vuosi tai jopa enemmän, niin se on liikaa, silloin prosessit eivät ole kondiksessa.
Kuka maksaa kustannustoimittajan palkan? Totta kai kirjan ostaja, mutta entäpä kirjoittaja :)?
Ikävää, että ikeaikea provosoitui kysymyksestäni, mutta yhtä aikaa penää keskustelua. Eri mieltä ei kai saisi keskustelussa olla, eikä viedä sitä eteenpäin- Keskustelutapansa kullakin.
Hain kirjanostokysymykselläni sitä, että kirjoja ei osta "joku muu", vaan me lukijat itse. Tosi on, että niitä ostetaan liian vähän. Jos ostettaisiin enemmän, niitä myös kustannettaisiin enemmän.
Mitä tulee kustantamojen arvosteluun tässä ketjussa, itse olen nimettömänä ei-julkkiksena saanut kustannussopimuksen. Lieneekö ikeaikealla hlökohtaista kokemusta kustantamoista lainkaan. Älä provosoidu sättimään, vastaa jos haluat, vaikene jos et.
Syyy siihen, miksi kustantamot eivät panosta tuntemattomien esikkojen kässärien lukemiseen ovat seuraavat:
- kässäreitä tulee ihan liikaa
- vain pari prosenttia näistä osaa oikeasti kirjoittaa
- tuntemattoman kirjoittajan julkaiseminen on aina riski
- kouluttamattoman kirjoittajan muokkaustaidot voivat olla puutteelliset, eli aikaa kuluu
- laatukirjallisuus myy vähän eli tuottaa tappiota
- kustannusala nyt vain on kaupallista toimintaa
Eli jokainen palstalainen vai perustaa oman kustantamon, joka lukee jokaisen kässärin läpi, laittaa hylsyjen mukaan kannustustekstin, ottaa yhteyttä kuukauden sisällä ja ei tee konkurssia ensimmäisen vuoden aikan. Lisäksi julkaisee korkeatasoista taidekirjallisuutta, ei hukkaa aikaansa myyviin julkkiksiin kuten muut kustantamot tekevät.
Touche!
Kustanustoimittajan työt:
- etsii ulkomaisia käännettäviä, neuvottelut sopimuksista, suomentajan ja aikataulun laadinta
- jo julkaisseiden kirjailijoiden seuraavien kirjojen hionta ja neuvottelut
- messut ja tapahtumat
- sidosryhmien tapaamiset eli suomentajat, kirjakaupat, painotalo
- myyntitilastojen katsastus ja tulevaisuuden ennustaminen
- katalogien teko
- tutustuminen muiden julkaisuihin, myös ulkomaisiin
- sitten pikkuisimpina, näiden esikoiskässäreiden katsastus, jospa niistä tuhannesta se viisi vuodessa löytyisi. Esikoisista valitaan kymmenen, yritetään saada niihin jotain tolkkua, hiotutaan ja muokkautetaan, pidetään yhteyttä. Osa luovuttaa, osa ei osaa ja se viisi näistä vihdoin julkaistaan, lukuisten hieromisten kautta.
Muistin juuri, että Riika Pulkkisellehan oltiin soitettu (ilmeisesti) viikon sisällä käsikirjoituksen lähettämisestä. Mutta sitten löysin tämän haastattelun:
http://www.kulttuuripalvelu.fi/?id=147
Eli eipä olisi ilman suhteita pulkkisenkaan esikoiskirja tullut luetuksi niin nopeasti kuin tuli. Eli voipi se sittenkin olla niin, että viikon sisällä ei isoista kustantamoista taviksille soiteta, mutta jos tunnet jonkun kustantamosta, niin soitto viikon sisään on hyvin mahdollista. Ei muuta kuin suhteita luomaan sitten vain!
En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta minun mielestäni Pulkkisen kirjat huonontuvat kerta kerralta. Viimeisimmässä näkyy jo selkeästi, miten nuori hän vielä on (ekassa ihastelin juuri sitä, että hän osasi kuvata niin hyvin vanhojen ihmisten mielenliikkeitä, vaikka itse oli parikymppinen). Kustannustoimittaja lienee vaihtunut?
Pulkkisen haastatteluista on saanut kuvan, että hän kirjiottaa niin pieteetilä, että kustannustoimittajalle ei jää suurta roolia. Enemmän epäilen, että hän on vain saanut kirjoittamiseen rutiinin, joka ehkä syö sitä pieteettiä, tai sitten hän joutuu (?) tekemään työtä nopeammin kuin ennen (en ole seurannut julkaisutahtiaan). Tai sitten kyseessä on vain normaali variaatio, eli että jokainen kirja ei ole yhtä hyvä. Se, että käyrä on mielestäsi tasaisesti laskeva, voi olla sattumaa. Ehkä seuraava on jo taas erinomaisen hyvä. Kustannustoimittajahan hänellä joka tapauksessa vaihtui kai jo ekan kirjan jälkeen, kun kustantamokin vaihtui.
mites minä olen jotenkin jostain lukenut,
että tämä Pulkkinen valmistelee vasta esikoistaan,
vai miten se juttu oikein meni?
Niin, ja tää oli siis ihan miun mielipide vain, vaatimaton sellainen.
Raja 2006 ja Totta 2010 Vieras 2012.
Että esikoinen, tosikoinen ja kolmikoinen ja tulleet.
Herää, Scara, sinä ajantajuinen virtuoosi.
vauva !
Voi sinua ressukkaa Scara, kun olet kiinnostunut kirjailijoiden vauvoista, et kirjoista. Ja vitsisikin jouduit selittämään.
:D