3.9. YLE:n ajankohtaisohjelma A-piste lähetti ohjelman, jota mainostettiin etukäteen uutta tutkittua tietoa antavana dokumenttina.
Tämä uusi tieto olisi (jälleen) osoitus Suomen tiivistä yhteistyöstä Natsi-Saksan kanssa. Erityisesti tämä kytkeytyisi natsien rotu-oppiin.
Ohjelman alkumetreillä ujutettiin katsojan korviin väite, jonka mukaan Suomi piiritti Leningradia. Näinhän asia ei ole, mutta on myös tahoja, joille tämän(kin) toistaminen sopii.
Itse ohjelma esitteli henkilöitä, jotka suomalaiset viranomaiset olisivat lähinnä rodullisista syistä lähettäneet natsien keskitysleireille. Ohjelma toisti tätä tapahtuneen systemaattisesti.
Itse henkilöitä (jotka halusivat Suomeen, mutta hylättiin) löytyi 3:
1) Jaskkin (?), jota muut inkeriläiset olivat syyttäneet venäläismieliseksi. Ei päästetty Suomeen. Päätyi saksalaisille, jotka toimittivat keskitysleirille.
2) Parri, jota epäiltiin Terijoen hallituksen sotilaaksi. Ei päästetty Suomeen. Päätyi saksalaisille ?
3) Herra X, josta tiedettiin, että on Puna-armeijan sotilas ja kommunisti. Ei päästetty Suomeen. Päätyi ?
Samassa yhteydessä ohjelman tekijät itsekin totesivat, että Suomeen pääsi n. 60 000 pääasiassa inkeriläistä, mutta myös muita sukulaiskansojen edustajia.
Kritiikkiä ohjelman tekijät esittävät siitä, että n. 140 000 pääasiassa vanhaa ja sairasta ei päästetty Suomeen, vaikka saksalaisetkin sitä toivoivat. Kovasti näytettiin kuvia suomalaisviranomaisista kilistämässä lasia hakaristinauhaisten tyyppien kanssa. Natsiveljeilyä siis. Mot.
Sitä ohjelman tekijät eivät kerro, miten olemassaolostaan taistelevan pienen kansan olisi pitänyt toimia. Sodan vuoksi kärsineen elintarvikehuollon ongelmien takia Suomessa menehtyi erilaisissa laitoksissa vanhuksia ja sairaita jo muutenkin "normaalia" enemmän.
Sodan jälkeen Neuvostovenäjälle luovutettiin poliittisin ja kansallisin perustein eri puolilta Eurooppaa melkoinen määrä väkeä. Siitä kiisteleminen, miten näiden paljolti kävi, ei kuulu tämän kirjoituksen aiheeseen.
Kirjoitukseni aihe on: huomatkaa, miten itseään oivaltajina ja totuudenpaljastajina pitävät tahot á la Elina Sana, Marja-Leena Mikkola, ja nyt, ikävä kyllä YLEn ajankohtaistoimitus, toimivat. Tämänkin kyseisen ohjelman, jossa näyttöä natsi-suomalaisten julmuuksista saatiin esille 3:n esimerkkitapauksen verran, perimmäinen tarkoitus onkin jättää ihmisen mieliin otsikkonsa ja aiheensa:
"Niin, emmä muista sitä dokkarii mitä siel töllös yks kerta näytettiin ku emmä nähny sitä, mut se oli jotain Suomen natseja ku valkkas alempirotusii ja vasureita leireille sakemannien kans. Tällästa joo, kai sitä paljoki sattu ku siit niin puhutaan ja näytetään ruudus..."
Tämä uusi tieto olisi (jälleen) osoitus Suomen tiivistä yhteistyöstä Natsi-Saksan kanssa. Erityisesti tämä kytkeytyisi natsien rotu-oppiin.
Ohjelman alkumetreillä ujutettiin katsojan korviin väite, jonka mukaan Suomi piiritti Leningradia. Näinhän asia ei ole, mutta on myös tahoja, joille tämän(kin) toistaminen sopii.
Itse ohjelma esitteli henkilöitä, jotka suomalaiset viranomaiset olisivat lähinnä rodullisista syistä lähettäneet natsien keskitysleireille. Ohjelma toisti tätä tapahtuneen systemaattisesti.
Itse henkilöitä (jotka halusivat Suomeen, mutta hylättiin) löytyi 3:
1) Jaskkin (?), jota muut inkeriläiset olivat syyttäneet venäläismieliseksi. Ei päästetty Suomeen. Päätyi saksalaisille, jotka toimittivat keskitysleirille.
2) Parri, jota epäiltiin Terijoen hallituksen sotilaaksi. Ei päästetty Suomeen. Päätyi saksalaisille ?
3) Herra X, josta tiedettiin, että on Puna-armeijan sotilas ja kommunisti. Ei päästetty Suomeen. Päätyi ?
Samassa yhteydessä ohjelman tekijät itsekin totesivat, että Suomeen pääsi n. 60 000 pääasiassa inkeriläistä, mutta myös muita sukulaiskansojen edustajia.
Kritiikkiä ohjelman tekijät esittävät siitä, että n. 140 000 pääasiassa vanhaa ja sairasta ei päästetty Suomeen, vaikka saksalaisetkin sitä toivoivat. Kovasti näytettiin kuvia suomalaisviranomaisista kilistämässä lasia hakaristinauhaisten tyyppien kanssa. Natsiveljeilyä siis. Mot.
Sitä ohjelman tekijät eivät kerro, miten olemassaolostaan taistelevan pienen kansan olisi pitänyt toimia. Sodan vuoksi kärsineen elintarvikehuollon ongelmien takia Suomessa menehtyi erilaisissa laitoksissa vanhuksia ja sairaita jo muutenkin "normaalia" enemmän.
Sodan jälkeen Neuvostovenäjälle luovutettiin poliittisin ja kansallisin perustein eri puolilta Eurooppaa melkoinen määrä väkeä. Siitä kiisteleminen, miten näiden paljolti kävi, ei kuulu tämän kirjoituksen aiheeseen.
Kirjoitukseni aihe on: huomatkaa, miten itseään oivaltajina ja totuudenpaljastajina pitävät tahot á la Elina Sana, Marja-Leena Mikkola, ja nyt, ikävä kyllä YLEn ajankohtaistoimitus, toimivat. Tämänkin kyseisen ohjelman, jossa näyttöä natsi-suomalaisten julmuuksista saatiin esille 3:n esimerkkitapauksen verran, perimmäinen tarkoitus onkin jättää ihmisen mieliin otsikkonsa ja aiheensa:
"Niin, emmä muista sitä dokkarii mitä siel töllös yks kerta näytettiin ku emmä nähny sitä, mut se oli jotain Suomen natseja ku valkkas alempirotusii ja vasureita leireille sakemannien kans. Tällästa joo, kai sitä paljoki sattu ku siit niin puhutaan ja näytetään ruudus..."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Maailmaan mahtuu tutkimuksia ja selvityksiä vaikka kuinka paljon. Ihan hyvä, että tuekitaan, eikä salailla.
Ei pidä kieltää minkään aiheen tutkimista, ei siihen ole mitään syytä.
Ohjelman suppea materiaali on ymmärrettävä, eihän siihen tietysti ole ollut resursseja, eikä se ole ollut tarkoituksenmukaistakaan. Ohjelmassa esitettiin vain esimerkkien valossa, mitä asiakirjoista löytyy, jos niitä alkaa selvittää.
Ei tv-ohjelman antia voi pitää varsinaisesti tutkimuksena sen suppeuden vuoksi. Ohjelma vain antaa viitteitä siitä, että myös näitä asioita pitäisi tutkia. Nämäkin asiat tulevat myöhemmin esille siinä tutkimuksessa, jonka valtiovalta on päättänyt aloittaa Elina Sanan kirjan perusteella.
Ei pidä ajatella, että ohjelmantekijöiden olisi pitänyt antaa joku vaihtoehtoinen toimintamalli, jota "pienen kansan" olisi pitänyt noudattaa. Ei tietenkään. Tarkoitushan on vaan todeta, mitä on tosiasiallisesti tapahtunut.
Ei kenenkään pidä omassa mielessään ymmärtää niin, että historiantutkimus olisi mikään syyttäjä tai että kenenkään pitäisi historian kulusta tai vääryyksistä kokea syyllisyyttä. Jos kansakuntamme historiassa on tehty vääryyksiä ja kauheuksia, emme me sille mitään voi. Se kuuluu vaan historiaan.
Ei meidän ole mikään pakko kantaa mitään illuusiota omasta hyvyydestämme tai paremmuudestamme muihin kansakuntiin nähden. Me olemme vaan yksi muiden joukossa.
Ei pahempi, eikä parempi.