Kun lukee jonkin kirjan, tulisi olla rehellinen tarkoitus saada selville, mitä kirjoittaja todella haluaa tuoda esille. Olemmeko sitten samaa mieltä, on sitten toinen asia. Jos lähdemme olettamuksesta, että kirjoittajan sanoma on pelkkää humpuukia, emme varmasti saa mitään hyötyä lukemisesta. Kirjaa lukiessamme, meidän tulisi mahdollisimman ennakkoluulottomasti tarkastaa sisältöä kirjoittajan näkökulmasta, vaikkakin se voi olla erilainen kuin meidän. Jos opiskelee jotain ainetta, on ensiksi päästävä ymmärtämään, mitkä ovat sen aineen pääperiaatteet ja perusteet. Ei saisi aloittaa jostakin yksityiskohdasta ja jäädä siihen kiinni. Yksityiskohdat on tarkasteltava kokonaisuuden taustaa vastaan.
Nämä ovat niin päivänselviä asioita, että on lähes tarpeetonta muistuttaa niistä. Kaikki, jotka ovat opiskelleet tai opiskelevat, tietävät nämä periaatteet.
Mutta kun lukee joidenkin kirjoittajien mielipiteitä Raamatusta näillä palstoilla, huomaa helposti, miten he ovat syrjäyttäneet näitä periaatteita lähes täydellisesti. Usein saattaa olla ajattelemattomuus ja tietojen puute näitten kirjoitusten takana. Kuitenkin he ovat kritiikittömästi omaksuneet muiden henkilöiden perustelemattomia lausahduksia tai väitteitä. Sillä tavalla on syntynyt vääriä ennakkoluuloja, jotka estävät heitä omaksumasta Raamatun opetuksia meille jokaiselle.
Raamatun lukemisessakin on tiettyjä periaatteita, joiden mukaan meidän tulisi perehtyä sisältöön. Muuten helposti voi tulla kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja syntyy turhia kysymyksiä.
Voit lukea enemmän näistä periaatteista linkissä:
Raamatun selittämisen ja tulkinnan perusteet
http://www.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm
Kannattaa todella perehtyä siihen, mitkä nämä periaatteet ovat.
Tässä joitakin lyhyitä otteita linkistä, lue laajemmin linkistä:
2 Tim.3:16 sanoo, että kirjoitukset ovat Hengen innoittamia. Tämä tarkoittaa kirjoitusten lopputulosta Raamatun alkuperäisteksteissä. Jumala johti niin, että erehtyväiset ihmiset Pyhän Hengen innoituksessa toivat ilmoituksen esille niin, että lopputulos Raamatussa on erehtymätöntä Jumalan Sanaa, vaikka he ihmisinä olivatkin erehtyväisiä. Tämä on mielenkiintoista.
A. Pyhä Henki ei sulje pois inhimillistä työtä
Jos me ajattelemme Pyhän Hengen innoitusta, jonka vaikutuksesta Raamattu on syntynyt, niin me emme kuitenkaan väitä, että Raamatun kirjoittajat - Mooses, Jesaja, Daavid, Luukas, Pietari, Johannes, Paavali - olivat erehtymättömiä ihmisinä. Päinvastoin me näemme jo heidän teksteistäkin, että he tekivät paljon erehdyksiä elämässään.
Pyhä Henki inspiroi ja innoitti Raamatun sanan, mutta siten että Hän käytti siinä tavallisten ihmisten persoonallista työtä ja vaikutusta. Taas tulee yhteen jumalallinen ja inhimillinen. Luukas tekee työtä. Hän haastattelee ihmisiä. Hän kuuntelee, mitä Pietari puhuu. Hän tutkii, mitä on aiemmin pantu muistiin. Hän valikoi aineistoansa niin kuin toimittaja. Niin Luukaskin: "...tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään...".
Tässä kaikessa Pyhä Henki johtaa kuitenkin niin, että lopputuloksena on Raamatussa erehtymätöntä Jumalan Sanaa.
B. Pyhän Hengen johdatus ei ole ylihengellisyyttä
Tämä on erittäin tärkeä nähdä, koska eräänlainen sairas ylihengellisyys monesti käsittää asiat aivan toisella tavalla. Eli niin, että ihmiset olivat tahdottomia robotteja, jotka jossakin ekstaasissa kirjoittivat jonkinlaista automaattikirjoitusta ylös. Mutta sellainen on pimeyden henkivalloille ominaista vaikutusta. Se on pakanallista ja ylihengellisyydelle tyypillinen näkemys, joka sitoo ihmisen persoonallisuuden eikä vapauta häntä. Varsinainen Pyhän Hengen vaikutus ja Jumalan johdatus sen sijaan tapahtuu arkielämässä ja siinä on ihminen ja ihmisen persoona mukana koko laajuudessaan täysin vapautettuna olemaan se, mikä hän on.
-.
Vinoutuma A: Raamattu on vain historiallinen ilmoitus
Ensimmäisen harhakäsityksen mukaan ajatellaan, että Raamattu on vain historiallinen ilmoitus ja on sidottu vain siihen aikaan ja että se on vain niiden ihmisten omaa näkemystä Jumalasta ja uskosta. Ja kun me tulkitsemme tätä heidän käsitystään, niin ajattelemme sen olevan vain historiaan ja kulttuuriin sidottuja uskonnollisia käsityksiä. Niinpä mikään ei loppujen lopuksi suoranaisesti velvoita juuri meitä mihinkään. Tältä pohjalta lähtee ns. liberaaliteologia, jota edellä jo käsittelimme.
Vinoutuma B: Raamattu on vain iankaikkista ilmoitusta
Sitten on toinen äärilaita ja oja: Raamattu on kokonaan ikuista ja meitä velvoittavaa ilmoitusta, jossa ei ole minkäänlaista historiaan sidottua ajallista ainesta ja kehityskulkua. Tämä virhekäsitys on lähempänä meitä, jotka olemme uudestisyntyneitä ja edustamme konservatiivista, raamattu-uskollista raamattunäkemystä. Jos ryhdymme lähemmin katsomaan tätä käsitystä, niin huomaamme joutuvamme vakaviin ongelmiin jos oletamme Raamatun sisältävän yksinomaan ikuista ilmoitusta, joka on kaikessa ohjeellista meille.
….
Sanoessamme Raamatun olevan erehtymättömän, tarkoitamme, että se on erehtymätön suhteessa siihen totuuteen, jota se kulloinkin esittää. Raamattu voi käyttää aikaan ja kulttuuriin sidottuja ilmaisuja, jotka ovat vanhentuneita meidän aikanamme. Mutta se, mitä se puhuu kyseisestä totuudesta noiden käsitteiden avulla, on aina erehtymätöntä.
….
Meillä täytyy olla jotkut säännöt, joilla me erotamme tiettyyn aikaan ja paikkaan sidotut ohjeet ja löydämme itsellemme oikean tavan noudattaa sanaa kussakin kohdassa. Me siis joudumme kysymään, mikä tässä sanassa on sellaista joka velvoittaa meitä tänäkin päivänä ja mikä taas on vain siihen historialliseen aikaan kuuluvaa ilmoitusta - ja ennen kaikkea, miten erotamme nämä toisistaan. Kaikki kohdat eivät tässä suhteessa suinkaan ole yhtä helppoja ja selviä. Raamatun sisäpuolella on onneksi nämä kriteerit ja suuntaviivat, joista erotamme, mistä kulloinkin on kysymys.
….
Vanhan ja uuden liiton erot
Asian havainnollistamiseksi katsotaan minun käteni varjoa piirtoheittimen kautta valkokankaalla. Se itse asiassa pimentää alustaa ja näyttää tietyt rajat, jotka ovat käden muotoiset, vaikka itse käsi on pimennossa. Se on Vanhan Testamentin olemus. Sinä näet siitä jotakin varjonomaisesti totuudessa.
Jumalan ilmoitus VT:ssa julistaa varjonomaisesti Kristusta. Mutta jos olet lain alla, niin silloin olet kuitenkin pimeydessä, vaikka sieltä totuuden muotoa näkyykin. Uusi Testamentti on verrannollinen näin Vanhalle Testamentille. Mutta UT:ssa tulee esiin aito elävä käsi. Tämä on Vanhan ja Uuden ero. Tässä on käsi, joka voi tarttua ja elää. Varjo ei elänyt, eikä voinut tarttua, vaikka se käden muodon näyttikin.
Sen vuoksi Paavali sanoo, että Vanhan liiton säädökset olivat niin kuin tulevaisen varjo, mutta me olemme elävässä Kristuksen yhteydessä.
Israelin ja Jumalan välillä oli aikoinaan Mooseksen kautta tehty lakiliitto. Kristuksen tultua se lakkasi olemasta voimassa, koska sijaan tuli uusi liitto. Laki ei ole myöskään koskaan ollutkaan meidän liittomme, koska se oli tehty vain Jumalan ja Israelin välille.
Sanonta "laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen," tarkoittaa että laki kasvattaa meitä vain siihen asti kun uskoon tulemme. Kasvattaja Kristukseen se on siinä mielessä, että se opettaa ihmisen näkemään syntisyytensä ja kadotetun tilansa. "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia." Kun ihminen on tullut uskoon, lain kasvatustehtävä päättyy sillä hetkellä ja sen jälkeen ei enää kukaan voi tulla kasvattamaan kristittyä lailla.
Laissa ovat elämää suojelevat yleiset periaatteet ja raja-aidat, jotka ovat aina voimassa niiltä osin, jotka Uusi Testamentti toistaa esim. Mooseksen laista, mutta niitä ei ole annettu autuuden saavuttamiseksi, vaan ihmiselämän varjelemiseksi. Kaikkia säädöksiä ei ole toistettu Uudessa Testamentissa esim. epäpuhtaita ruokia koskevia eikä seremonialain osuuksia, jotka liittyvät jumalanpalvelukseen.
Seuraavat asiat Uusi Testamentti toistaa laista ja ne ovat siis meille voimassa:
….
Lain väärä soveltaminen johtaa kriisiin
Lailla on nämä neljä edellä mainittua merkitystä. Näemme, miten laki sisältää meille painokasta varoituksen sanaa, mutta myöskin ihanaa lupauksen sanaa. Lain merkitys täytyy osata oikein soveltaa ja tulkita.
….
Kun me tulemme jonkin Raamatun ohjeen eteen, niin meidän on kysyttävä, onko tässä
1. sitova periaate vai
2. vaihtuva käytäntö.
Monta kertaa nämä asiat voivat samassakin tekstiyhteydessä olla mielenkiintoisella tavalla rinnakkain
….
Raamatun ohjeiden soveltaminen tähän päivään
Yleisesti ottaen meillä täytyy olla jokin Raamatun sisäpuolinen kriteeri, johon me voimme tukeutua, kun sovellamme Raamatun ohjetta käytäntöön. Raamatun ulkopuolinen kriteeri esim. meidän oma järkemme ei voi olla pääkriteeri, koska toisen järki voi sanoa yhtä ja toisen toista. Tässä on kolme ohjetta, joita voi käyttää avuksi:
Ohje 1: Kysy, julistetaanko tässä Jumalan tahtoa kaikille ihmisille.
Ohje 2: Kysy, mikä asema tällä ohjeella on muualla Raamatussa
Ohje 3: Kysy, onko tämä ainoa Raamatun kohta, jossa tästä asiasta mainitaan
Mikään oppi ei saisi perustua vain yhteen mainintaan. (Yleinen periaate)
Jos päädyt tulokseen, että tekstinkohta ilmentää vaihtuvaa käytäntöä, joka on riippuvainen historiallisista ja kulttuurillisista tekijöistä, kysy ilmentääkö tämä ohje kuitenkin jotain sitovaa periaatetta, mitä voi ja tulee noudattaa tänä päivänä jossakin muussa käytännöllisessä muodossa.
Nämä ovat niin päivänselviä asioita, että on lähes tarpeetonta muistuttaa niistä. Kaikki, jotka ovat opiskelleet tai opiskelevat, tietävät nämä periaatteet.
Mutta kun lukee joidenkin kirjoittajien mielipiteitä Raamatusta näillä palstoilla, huomaa helposti, miten he ovat syrjäyttäneet näitä periaatteita lähes täydellisesti. Usein saattaa olla ajattelemattomuus ja tietojen puute näitten kirjoitusten takana. Kuitenkin he ovat kritiikittömästi omaksuneet muiden henkilöiden perustelemattomia lausahduksia tai väitteitä. Sillä tavalla on syntynyt vääriä ennakkoluuloja, jotka estävät heitä omaksumasta Raamatun opetuksia meille jokaiselle.
Raamatun lukemisessakin on tiettyjä periaatteita, joiden mukaan meidän tulisi perehtyä sisältöön. Muuten helposti voi tulla kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja syntyy turhia kysymyksiä.
Voit lukea enemmän näistä periaatteista linkissä:
Raamatun selittämisen ja tulkinnan perusteet
http://www.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm
Kannattaa todella perehtyä siihen, mitkä nämä periaatteet ovat.
Tässä joitakin lyhyitä otteita linkistä, lue laajemmin linkistä:
2 Tim.3:16 sanoo, että kirjoitukset ovat Hengen innoittamia. Tämä tarkoittaa kirjoitusten lopputulosta Raamatun alkuperäisteksteissä. Jumala johti niin, että erehtyväiset ihmiset Pyhän Hengen innoituksessa toivat ilmoituksen esille niin, että lopputulos Raamatussa on erehtymätöntä Jumalan Sanaa, vaikka he ihmisinä olivatkin erehtyväisiä. Tämä on mielenkiintoista.
A. Pyhä Henki ei sulje pois inhimillistä työtä
Jos me ajattelemme Pyhän Hengen innoitusta, jonka vaikutuksesta Raamattu on syntynyt, niin me emme kuitenkaan väitä, että Raamatun kirjoittajat - Mooses, Jesaja, Daavid, Luukas, Pietari, Johannes, Paavali - olivat erehtymättömiä ihmisinä. Päinvastoin me näemme jo heidän teksteistäkin, että he tekivät paljon erehdyksiä elämässään.
Pyhä Henki inspiroi ja innoitti Raamatun sanan, mutta siten että Hän käytti siinä tavallisten ihmisten persoonallista työtä ja vaikutusta. Taas tulee yhteen jumalallinen ja inhimillinen. Luukas tekee työtä. Hän haastattelee ihmisiä. Hän kuuntelee, mitä Pietari puhuu. Hän tutkii, mitä on aiemmin pantu muistiin. Hän valikoi aineistoansa niin kuin toimittaja. Niin Luukaskin: "...tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään...".
Tässä kaikessa Pyhä Henki johtaa kuitenkin niin, että lopputuloksena on Raamatussa erehtymätöntä Jumalan Sanaa.
B. Pyhän Hengen johdatus ei ole ylihengellisyyttä
Tämä on erittäin tärkeä nähdä, koska eräänlainen sairas ylihengellisyys monesti käsittää asiat aivan toisella tavalla. Eli niin, että ihmiset olivat tahdottomia robotteja, jotka jossakin ekstaasissa kirjoittivat jonkinlaista automaattikirjoitusta ylös. Mutta sellainen on pimeyden henkivalloille ominaista vaikutusta. Se on pakanallista ja ylihengellisyydelle tyypillinen näkemys, joka sitoo ihmisen persoonallisuuden eikä vapauta häntä. Varsinainen Pyhän Hengen vaikutus ja Jumalan johdatus sen sijaan tapahtuu arkielämässä ja siinä on ihminen ja ihmisen persoona mukana koko laajuudessaan täysin vapautettuna olemaan se, mikä hän on.
-.
Vinoutuma A: Raamattu on vain historiallinen ilmoitus
Ensimmäisen harhakäsityksen mukaan ajatellaan, että Raamattu on vain historiallinen ilmoitus ja on sidottu vain siihen aikaan ja että se on vain niiden ihmisten omaa näkemystä Jumalasta ja uskosta. Ja kun me tulkitsemme tätä heidän käsitystään, niin ajattelemme sen olevan vain historiaan ja kulttuuriin sidottuja uskonnollisia käsityksiä. Niinpä mikään ei loppujen lopuksi suoranaisesti velvoita juuri meitä mihinkään. Tältä pohjalta lähtee ns. liberaaliteologia, jota edellä jo käsittelimme.
Vinoutuma B: Raamattu on vain iankaikkista ilmoitusta
Sitten on toinen äärilaita ja oja: Raamattu on kokonaan ikuista ja meitä velvoittavaa ilmoitusta, jossa ei ole minkäänlaista historiaan sidottua ajallista ainesta ja kehityskulkua. Tämä virhekäsitys on lähempänä meitä, jotka olemme uudestisyntyneitä ja edustamme konservatiivista, raamattu-uskollista raamattunäkemystä. Jos ryhdymme lähemmin katsomaan tätä käsitystä, niin huomaamme joutuvamme vakaviin ongelmiin jos oletamme Raamatun sisältävän yksinomaan ikuista ilmoitusta, joka on kaikessa ohjeellista meille.
….
Sanoessamme Raamatun olevan erehtymättömän, tarkoitamme, että se on erehtymätön suhteessa siihen totuuteen, jota se kulloinkin esittää. Raamattu voi käyttää aikaan ja kulttuuriin sidottuja ilmaisuja, jotka ovat vanhentuneita meidän aikanamme. Mutta se, mitä se puhuu kyseisestä totuudesta noiden käsitteiden avulla, on aina erehtymätöntä.
….
Meillä täytyy olla jotkut säännöt, joilla me erotamme tiettyyn aikaan ja paikkaan sidotut ohjeet ja löydämme itsellemme oikean tavan noudattaa sanaa kussakin kohdassa. Me siis joudumme kysymään, mikä tässä sanassa on sellaista joka velvoittaa meitä tänäkin päivänä ja mikä taas on vain siihen historialliseen aikaan kuuluvaa ilmoitusta - ja ennen kaikkea, miten erotamme nämä toisistaan. Kaikki kohdat eivät tässä suhteessa suinkaan ole yhtä helppoja ja selviä. Raamatun sisäpuolella on onneksi nämä kriteerit ja suuntaviivat, joista erotamme, mistä kulloinkin on kysymys.
….
Vanhan ja uuden liiton erot
Asian havainnollistamiseksi katsotaan minun käteni varjoa piirtoheittimen kautta valkokankaalla. Se itse asiassa pimentää alustaa ja näyttää tietyt rajat, jotka ovat käden muotoiset, vaikka itse käsi on pimennossa. Se on Vanhan Testamentin olemus. Sinä näet siitä jotakin varjonomaisesti totuudessa.
Jumalan ilmoitus VT:ssa julistaa varjonomaisesti Kristusta. Mutta jos olet lain alla, niin silloin olet kuitenkin pimeydessä, vaikka sieltä totuuden muotoa näkyykin. Uusi Testamentti on verrannollinen näin Vanhalle Testamentille. Mutta UT:ssa tulee esiin aito elävä käsi. Tämä on Vanhan ja Uuden ero. Tässä on käsi, joka voi tarttua ja elää. Varjo ei elänyt, eikä voinut tarttua, vaikka se käden muodon näyttikin.
Sen vuoksi Paavali sanoo, että Vanhan liiton säädökset olivat niin kuin tulevaisen varjo, mutta me olemme elävässä Kristuksen yhteydessä.
Israelin ja Jumalan välillä oli aikoinaan Mooseksen kautta tehty lakiliitto. Kristuksen tultua se lakkasi olemasta voimassa, koska sijaan tuli uusi liitto. Laki ei ole myöskään koskaan ollutkaan meidän liittomme, koska se oli tehty vain Jumalan ja Israelin välille.
Sanonta "laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen," tarkoittaa että laki kasvattaa meitä vain siihen asti kun uskoon tulemme. Kasvattaja Kristukseen se on siinä mielessä, että se opettaa ihmisen näkemään syntisyytensä ja kadotetun tilansa. "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia." Kun ihminen on tullut uskoon, lain kasvatustehtävä päättyy sillä hetkellä ja sen jälkeen ei enää kukaan voi tulla kasvattamaan kristittyä lailla.
Laissa ovat elämää suojelevat yleiset periaatteet ja raja-aidat, jotka ovat aina voimassa niiltä osin, jotka Uusi Testamentti toistaa esim. Mooseksen laista, mutta niitä ei ole annettu autuuden saavuttamiseksi, vaan ihmiselämän varjelemiseksi. Kaikkia säädöksiä ei ole toistettu Uudessa Testamentissa esim. epäpuhtaita ruokia koskevia eikä seremonialain osuuksia, jotka liittyvät jumalanpalvelukseen.
Seuraavat asiat Uusi Testamentti toistaa laista ja ne ovat siis meille voimassa:
….
Lain väärä soveltaminen johtaa kriisiin
Lailla on nämä neljä edellä mainittua merkitystä. Näemme, miten laki sisältää meille painokasta varoituksen sanaa, mutta myöskin ihanaa lupauksen sanaa. Lain merkitys täytyy osata oikein soveltaa ja tulkita.
….
Kun me tulemme jonkin Raamatun ohjeen eteen, niin meidän on kysyttävä, onko tässä
1. sitova periaate vai
2. vaihtuva käytäntö.
Monta kertaa nämä asiat voivat samassakin tekstiyhteydessä olla mielenkiintoisella tavalla rinnakkain
….
Raamatun ohjeiden soveltaminen tähän päivään
Yleisesti ottaen meillä täytyy olla jokin Raamatun sisäpuolinen kriteeri, johon me voimme tukeutua, kun sovellamme Raamatun ohjetta käytäntöön. Raamatun ulkopuolinen kriteeri esim. meidän oma järkemme ei voi olla pääkriteeri, koska toisen järki voi sanoa yhtä ja toisen toista. Tässä on kolme ohjetta, joita voi käyttää avuksi:
Ohje 1: Kysy, julistetaanko tässä Jumalan tahtoa kaikille ihmisille.
Ohje 2: Kysy, mikä asema tällä ohjeella on muualla Raamatussa
Ohje 3: Kysy, onko tämä ainoa Raamatun kohta, jossa tästä asiasta mainitaan
Mikään oppi ei saisi perustua vain yhteen mainintaan. (Yleinen periaate)
Jos päädyt tulokseen, että tekstinkohta ilmentää vaihtuvaa käytäntöä, joka on riippuvainen historiallisista ja kulttuurillisista tekijöistä, kysy ilmentääkö tämä ohje kuitenkin jotain sitovaa periaatetta, mitä voi ja tulee noudattaa tänä päivänä jossakin muussa käytännöllisessä muodossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>>>Kerrot-
>>>Mutta kun lukee joidenkin kirjoittajien mielipiteitä Raamatusta näillä palstoilla, huomaa helposti, miten he ovat syrjäyttäneet näitä periaatteita lähes täydellisesti. Usein saattaa olla ajattelemattomuus ja tietojen puute näitten kirjoitusten takana. Kuitenkin he ovat kritiikittömästi omaksuneet muiden henkilöiden perustelemattomia lausahduksia tai väitteitä. Sillä tavalla on syntynyt vääriä ennakkoluuloja, jotka estävät heitä omaksumasta Raamatun opetuksia meille jokaiselle.
Mitä muuta mikään kirja voi olla kuin sen kirjoittajan näkemys?
Raamattua lukiessa pistää esiin vahvasti sen kirjan skitsofreniset jutut, mitkä eri asiayhteyksissään kertovat ohjeita monin kohdin toisiaan kumoten tyyliin:Jeesus opastaa rauhaan, ja riehuu itse temppelin portailla.
Meille opetetaan, että raamatun jumala on armelias, ja toisaalla sama jumala käskee tappaan kaikki ja kiroaa kaikki.
Mitä länsimaista, tai mitään laki tai oikeuskäsitystä on se, että jossakin kirotaan jumalan rakkaudessa kaikki(syntymättömiä, viattomia?) kymmeniin sukupolviin?
Eiks vaan ole v:mäiset lähtökohdat jo vastasyntyneillä?
Kuka silloin on pelastajamme?
Sama henkilökö joka on säätänyt ikeeksemme perisynnin tai armottomia ylimitoitettuja sanktioita?
Joku vielä kehtaa väittää jopa, että raamattu olisi oikeuslaitoksemme alkuteos!!!!!
Nykypäivänä, jos joku tekisi raamatun kaltaisen teoksen, hän joutuisi tekijänoikeusrikkomuksista linnaan, vai mitäs sanoisitte siitä, jos kokoilisin kirjan, johon laittaisin lainauksina esim. Valtaria, Hotakaista, Tabermania ja Remestä hieman muunneltuna ja alkaisin väittää, että jumala on ne minulle kertonut?
(Vertaa Gilgames/Nooa ym.)
Luin sun "munkkilatinaasi", ja totean, että olen pahoillani, jos tekstini jotenkin loukkaa, koska olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisella on oikeus tulla uskossaan autuaaksi.
Toinen juttu on se, jos alkaa tuollaisilla asioilla ilvesteleen yleisillä kirjoituspalstoilla, ja haluaa jatkossakin epäloogisen ja epähumaanin juutalaiskristillisen
valitut palat-teoksen ja vanhentuneen harhaopin olevan meillä kertomuksena jostain korkeammasta.
Silloin meidän täytyisi hyväksyä, että sadismi ja rasismikin olisi jotain korkea-arvoisempaa, jos sen tekijänä on ns. jumala.
Vielä viimeisestä jakeestasi:
Siinä olen samaa mieltä, ettei järki saa olla ainoa, tai pääkriteeri; se on olennainen osa kokonaisuutta, eikä mitään järjenvastaisuuksia koskaan kuitenkaan pidä hyväksyä!
kirjoituksesta, siinä mielessä että kerrankin tuli esiin selkeitä näkökohtia miksi joku vastustaa Raamattua ja sen sanomaa tai sitä mitä ajattelee Raamatun sanomaksi. Ei pelkästään perusteettomia heittoja.
En yritä kumota esittämiäsi näkemyksiä pelkän kumoamisen tähden ja siksi että kun oon uskova niin koen tekstisi uhkana joka mun pitäisi eliminoida jne.
Tunnen Jumalan ja tunnen Hänet Jumalana joka puhuu minulle Raamatun kautta. Tällaisten asioiden kanssa, joita esitit, olen pyrkinyt ja pyrin rehellisesti olemaan Jumalan edessä, myös kuuntelemaan Häntä.
On asioita, joihin minulla ei ole vastauksia, ja asioita, joihin en saa vastauksia vaikka rukoilen, ainakaan sillä hetkellä. Silloin minun ei tarvitse myöskään pyrkiä sellaisia vastauksia vääntämään.
Kuitenkin on myös asioita, joihin olen saanut ja saan vastauksia. Suurin vastaus on Jeesus ja Hänen todellisuutensa. Itse asiassa Hän on se perusvastaus, josta käsin kaikki Jumalan yhteydessä avautuu.
Siksi elämä Jumalan yhteydessä ei ole minulle niinkään sanoja, vaan asennetta, josta käsin puhutaan. Se ei ole siinä kuinka minä "Hänet" määrittelen ja esitän, vaan että todellakin on Hän, suurempana ja ihmeellisempänä kuin minun määritelmäni ja esitykseni Hänestä.
Tässä muutamia asioita sinulle ajateltavaksi:
Jeesus opettaa rauhaan. Kyllä, niin Hän tekee. Jeesuksen (ja Raamatun) opetusten mukaan tuo rauha on Hänessä. Todellinen sydämen rauha on saatavissa vain Jeesuksessa. Pohjimmiltaan se merkitsee sovintoa Jumalan kanssa eli yhteyden syntymistä jossa ihminen löytää oman paikkansa ja ikäänkuin tulee itsekseen. Se on rauhan perusta.
Kun on rauha Jumalassa, ei tarvitse taistella toista ihmistä vastaan, sillä kaikki olemme ihmisinä Jumalan edessä. Totuus ei ole ihmisen hallittavissa. Siksi uskoontulokin on Jumalan työ. Jos kristitty suostuu tämän sisäistämiseen, se alkaa vaikuttaa vapautumista ja parantumista, jonka seurauksena armeliaisuus, suvaitsevaisuus. Raamattu puhuu Hengen hedelmästä.
Toisaalta Jeesus sanoo että Hän ei tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
Missä yhteydessä Vapahtaja puhuu näin?
Hän puhuu niistä seurauksista, joita evankeliumin vastaanottaminen tuo tullessaan. Esim. vanhemmat erottavat lapsensa perheyhteydestä ja jopa suvusta uskoontulon tähden. Tämä ei tietenkään ole Jumalan tahto.
Kun ihmisellä on sisäinen rauha hän pystyy kestämään läheistensä hyökkäykset, painostuksen ja vainon rakastaen heitä ja rukoillen heidän puolestaan. Tämän osoittaa Raamattu ja käytäntö. Se on mahdollista jos todellisesti tunnetaan Jeesus ja seurataan Häntä, sillä Hän on tehnyt sen mahdolliseksi.
Raamattu ei siis tässäkään kohden ole ristiriitainen. Kuten jili toteaa, kyse on kokonaisilmoituksesta.
Kun luet Raamattua avoimin mielin - avoimuus ei tarkoita kritiikittömyyttä, mutta rehellisyyttä - huomaat varmasti, että asia ei välttämättä olekaan niin kuin olet tottunut ajattelemaan.
Vielä siitä Jeesuksen "riehumisesta".
Vanhan Testamentin ilmoituksen mukaan temppeli oli tarkoitettu olemaan KAIKKIEN KANSOJEN RUKOUSHUONE. Evankeliumi ja rauha Jumalassa kuuluisi siis yhtälaisesti kaikille, tämä oli jo tulevan Messiaan esikuvaa, ilmoitusta rauhasta jonka Hän tuo.
Temppelin esipiha, jonka olivat vallanneet kyyhkystenmyyjät ja rahanvaihtajat, kuului tavalliselle, rukoilemaan tulevalle kansalle. Nyt tämä alue oli vallattu ja temppeliin mahtui lähinnän vain papisto, jolla oli oikeus käydä esipihan läpi temppelin sisään.
Tämä oli Jeesuksen käyttäytymisen syy. Jumalallinen rakkaus on tarpeen tullen myös "agressiivista", raivatessaan pois ne esteet, joita itsekkyyden ja ahneuden tähden pidetään yllä ja jotka estävät Jumalan rakkauden löytymistä.
Jumalan "agressiivisuus" tarkoittaa mielestäni sitä, että todellinen rakkaus on aina toimivaa, se on dynaamista, ei jotakin hampaatonta hymistelyä. Se ei kuitenkaan ole oikukasta eikä sillä tavalla hyökkäävää tai alistavaa kuin ihmisen agressiivisuus.
Mikään kyseisessä raamatunkohdassa ei anna ymmärtää että Jeesus olisi vihannut noita ihmisiä tai tahtonut heille pahaa. Päinvastoin, oli kaikkien edun mukaista että temppelin esipihakin puhdistettaisiin sitä käyttöä varten johon se kuului.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
>> Kun ihminen on tullut uskoon, lain kasvatustehtävä päättyy sillä hetkellä ja sen jälkeen ei enää kukaan voi tulla kasvattamaan kristittyä lailla. >>
Näin on. :))
"Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, "
Paavalin kirjeestä Tiitukselle 2:11,12.
Tämä juuri on ihmeellistä ja tietyssä mielessä paradoksaalistakin. Että juuri ARMO kasvattaa elämään oikein ja hyvin. Näin se tekee sen mihin laki ei pysty, mutta laki kasvattaa Kristukseen, jossa on armo joka pystyy.
Kristillisen elämän käytäntö on elävänä todistuksena ettei armo ole vain jokin kristillinen termi, joka kuuluisi tiettyyn uskonnolliseen ajatusrakennelmaan, vaan että Jumala on totta ja ARMO ilmaisee tämän todellisuuden.
Armo merkitsee siis elävää yhteyttä todelliseen Jumalaan. Juuri armo tekee tämän yhteyden mahdolliseksi! Laki näyttää syntisyytemme ja kyvyttömyytemme - toisin sanoen että yhteys puuttuu ja että emme kykene itsessämme, omin teoin tuota yhteyttä rakentamaan. Kiitos Jumalalle: Hän teki ja tekee ja on valmis aina tekemään niissä, jotka rehellisesti tulevat Hänen luokseen.
Armo saa aina aikaan parannusta ja uudistumista, nöyryyttä ja todellista halua kunnioittaa Jumalaa, siellä, missä armo otetaan tosissaan - ja Jeesuksesta tulee Elämän Herra.
Jumalan pelastavan armotyön kautta Jeesuksesta tulee henkilökohtaisesti ihmiselle se mitä Hän jo ilman uskoammekin, mielipiteistämme ja asenteistamme riippumatta on.
Hän siis on
1) KAIKKIEN IHMISTEN VAPAHTAJA, koska ARMO ON ILMESTYNYT PELASTUKSEKSI KAIKILLE (Tiit.2:11),
2) Aivan erityisesti USKOVIEN VAPAHTAJA. Hän kasvattaa niitä jotka ovat ottaneet Hänet vastaan Vapahtajakseen, sillä he ovat tulleet armoon sisälle (2:12).
Rakkaus muuttaa sisältä käsin ja sieltä, ihmisen sisimmästä, alkaa todellinen muuttuminen, joka sitten näkyy ulospäin.