Piru äidiksi

Silloin kun narsisti ei voi vaikuttaa suoraan henkilöön itseensä kohtelemalla häntä alentuvasti, hän tekee sen toisten ihmisten kautta.

Eka askel on olla ottamatta vastaan rumaa kohtelua.
Toinen askel on olla antamatta narsistin luomien, muiden ihmisten (väärien) mielikuvien vaikuttaa itseensä millään tavalla, ajatelkoot ihmiset mitä haluavat tai olkoot ajattelematta mitään, sinä itse tiedät totuuden ja se riittää. ;)

Narsisti kietoo sinut ensin pauloihinsa ja tarveverkkoonsa, ja haukkuu sinut sitten pataluhaksi. Kun olet raunio, narsisti hyppii onnesta.

En anna kenenkään enää millään oikeutuksella, tunteisiin tai hyväsydämisyyteen vetoamisella tai muulla tekosyyllä orjuuttaa tai kohdella minua huonosti tai saada minua tekemään enää koskaan asioita, joita en todellisuudessa halua tehdä. Älkää te muutkaan antako! En halua enää koskaan tuntea olevani vähäpätöinen surkimus. Jokainen ihminen on arvokas ja kelpaava sinällään, juuri sellaisena kuin on.

Kiitos narsistille, että opetit minulle tämän. Nyt olen entistä vahvempi, ja osaan iloita tavallisesta, rauhallisesta elämästäni.

Huh.. tää oli paras kuvaus narsismin kauheuksista. Tätä se on, olla narsistivanhempien lapsena ja silmätikkuna koko elämä. Kunnes kuolema meidät joskus erottaa.

Joskus mietin sitä, kuinka vahvoja olemme, kun olemme tämän kaiken läpikäyneet. Ja hengissä selvinneet siitä.

Onneksi on muitakin saman kokeneita, että ei tarvitse yksin kulkea tässä maailmassa.

Kaikille "hyypöille" hyvää ja lämmintä syksyä :))

Aivan kuin kerronta omasta äidistäni. En ala tittelöimään narsuksi koska ei ole paperilla vielä todettu mutta vanhan kansa kielellä luonne vikainen silti. Ainoat ihmiset jotka eivät ole menneet hänen lankaansa on kaksi entistä miesystävääni koska äiti ehti ensi tapaamisella paljastaa oikeat kyntensä, suvun kanssa näyttää aurinkoista puolta (totta kai) . Lapsuuden ystäväni, paras kaverini ja muu suku isää lukuunottamatta on hänen pauloissaan... Voi kuinka äitini on tehnyt kaikkensa ja uhrannut, ei koskaan ole tehnyt mitään väärää sinua kohtaan... Parhain kaikista AINA ON TUETTU! ( :D )

Nämä muutamat jotka ovat nähneet hänen lävitseen ovat pahoja ja minua manipuloivia ihmisiä tai meidän suvun asioihin puuttujia... Huoh... Vaihdoin numeron mutta ilmestyi oven taakse riehumaan ja lähti vasta kun oli poliisille puhelu yhdistymässä. Tämän jälkeen alkoi kirje pommitus: miksi, miksi ja miksi yksinkertaisuudessaan sisältö tiivistettynä...

Välillä meinaa leikata kiinni ja lyödä mieli maahan pahasti mutta ajatellen tulevaisuutta jossain tuolla kaukana ilman ns. äitiä. Yhdessä laulussa sanottiin äidin kuvaavan lämpöä, rakkautta ja pehmeyttä.. No äitini on kyllä muhkea ja pehmeä mutta muusta en sitten tiedäkään.

Voimia!

Voi hvti ja voimia sulle!
Hulluja ovat nämä kuolemannaiset!
Et ole tehnyt mitään väärää ja pakene vielä kun voit.
Juokse lujaa taaksesi katsomatta!

...että miksikö sitä alistutaan? Vaikea sitä on muutakaan tehdä, kun on pienestä pitäen haukuttu, vähätelty, naljailtu, lytätty...sitä alkaa itse uskoa, että minusta ei ole mihinkään. Mistä sitä yhtäkkiä tulisi itsetuntoa nousta sanomaan vastaan? Itsetunto on jo romutettu tuon roskaväen toimesta.

,n,n, kirjoitti:

...että miksikö sitä alistutaan? Vaikea sitä on muutakaan tehdä, kun on pienestä pitäen haukuttu, vähätelty, naljailtu, lytätty...sitä alkaa itse uskoa, että minusta ei ole mihinkään. Mistä sitä yhtäkkiä tulisi itsetuntoa nousta sanomaan vastaan? Itsetunto on jo romutettu tuon roskaväen toimesta.

Lue lisää

Totta. Ihminen on sopeutuvainen vallitseviin oloihin, varsinkin pakon edessä jos on esimerkiksi riippuvainen ympäristönsä ihmisistä -- ja ilmanmuuta jatkuva palaute vaikuttaa minäkuvaan, sekä kileteisessä mielessä että myönteisessä.

Kun ihminen saa rauhassa "puhjeta kukkaan" ilman kohtuuttomia rasitteita ja ympäristöpaineita, niin tunne on uskomaton. Keveys kun taakka (ahdistus, syyllisys, etcetera) puuttuu ja saa kokea hyväksyntää -- sekä itseltään itseään kohtaan, kuin myös muilta läheisiltään. Se on niin hieno palkinto että sitä kannattaa tavoitella - elämää jota voi elää sellaisena kuin on.

Elämä myös palkitsee kirjoitti:

Totta. Ihminen on sopeutuvainen vallitseviin oloihin, varsinkin pakon edessä jos on esimerkiksi riippuvainen ympäristönsä ihmisistä -- ja ilmanmuuta jatkuva palaute vaikuttaa minäkuvaan, sekä kileteisessä mielessä että myönteisessä.

Kun ihminen saa rauhassa "puhjeta kukkaan" ilman kohtuuttomia rasitteita ja ympäristöpaineita, niin tunne on uskomaton. Keveys kun taakka (ahdistus, syyllisys, etcetera) puuttuu ja saa kokea hyväksyntää -- sekä itseltään itseään kohtaan, kuin myös muilta läheisiltään. Se on niin hieno palkinto että sitä kannattaa tavoitella - elämää jota voi elää sellaisena kuin on.

Lue lisää

Tämä tekstisi on niin totta kuin olla voi, ainakin omalla kohdallani! Olen kohta lähempänä neljääkymppiä mutta vasta muutama kuukausi sitten sain asiat käsiteltyä läpi ja suhteen äitiin etäännytettyä niin etäiseksi että olen tuntenut painon pudonneen sisimmästäni. Nyt ensimmäistä kertaa nautin elämästä. Olen alkanut pohdiskella millainen minä oikeastaan olen. Parisuhdekin ja oma perhe voivat paremmin kuin koskaan! Tsemppiä kaikille, kyllä kannattaa etäännyttää välit narsistiseen vanhempaan. Se tuntuu ahdistavalta aluksi koska asiasta syyllistää itseään, mutta helpottaa kun muistaa että syyllistyminen välirikosta kestää hetken, mutta jos sitä ei tee, paha olo narsistisesta äiti-suhteesta jatkuu loppu elämän. Levollisuus on ihanan pehmeä tunne. :) Suosittelen Karyl McBriden kirjaa "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?" ja Nancy Campbellin kirjaa Secrets of Fascinating womanhood

http://www.womensetapart.com/wp-content/uploads/2013/03/Nancy-Campbell-Secrets-of-Fascinating-womanhood.pdf

No.. minulla on lähes 60 vuoden kokemus narsisti vanhemmista. Ja voin sanoa, että tahti on jatkunut saman, kun omassa lapsuudessa. Lapsiani he ovat pyrkineet kohtelemaan PAREMMIN kuin minua.

Jos vanhempani ovat antaneet esimerkiksi rahaa lapsilleni joskus. Niin heillä oli tapana "periä" se minulta takaisin muodossa, tai toisessa. Joko taloudellisena hyötynä, tai ilmaistyönä. Eli olin heille jatkuvasti "velkaa", vaikka en koskaan saanutkaan henkilökohtaisesti mitään. Oli siivousvelvollisuuksia, tai laskunmaksu velvollisuuksia yms.

Ja kun lapsiani "hoidettiin" kaksi kertaa heidän lapsuudessa isovanhemmilla. Omien työesteiden vuoksi. Tuolloin vanhempani peri heidän hoidostaan tuntuvan korvauksen.

Jos nyt jotain pitää sanoa vielä tähän. Niin mielestäni narsismi vain pahenee ihmisen ikääntyessä. Ja tämä suhde päättyy vasta hautaan. Surullista, että vanhemmat eivät koskaan opi kunnioittamaan ja kannustamaan omaa lastaan. Vaan lapsi on pikemminkin heille avioliiton "oheisriesa".

-tytär- kirjoitti:

No.. minulla on lähes 60 vuoden kokemus narsisti vanhemmista. Ja voin sanoa, että tahti on jatkunut saman, kun omassa lapsuudessa. Lapsiani he ovat pyrkineet kohtelemaan PAREMMIN kuin minua.

Jos vanhempani ovat antaneet esimerkiksi rahaa lapsilleni joskus. Niin heillä oli tapana "periä" se minulta takaisin muodossa, tai toisessa. Joko taloudellisena hyötynä, tai ilmaistyönä. Eli olin heille jatkuvasti "velkaa", vaikka en koskaan saanutkaan henkilökohtaisesti mitään. Oli siivousvelvollisuuksia, tai laskunmaksu velvollisuuksia yms.

Ja kun lapsiani "hoidettiin" kaksi kertaa heidän lapsuudessa isovanhemmilla. Omien työesteiden vuoksi. Tuolloin vanhempani peri heidän hoidostaan tuntuvan korvauksen.

Jos nyt jotain pitää sanoa vielä tähän. Niin mielestäni narsismi vain pahenee ihmisen ikääntyessä. Ja tämä suhde päättyy vasta hautaan. Surullista, että vanhemmat eivät koskaan opi kunnioittamaan ja kannustamaan omaa lastaan. Vaan lapsi on pikemminkin heille avioliiton "oheisriesa".

Lue lisää

Lähes 50 vuotta kokemusta narsistiäidistä. Kun ilmoitin iloisena ja innokkaana hänelle puhelimitse raskaudestani ensimmäisen lapseni kohdalla, hän totesi äänensävyllä, joka sopisi tuomion langettamiseen, että "No nyt sulla on pallo jalassa!" Kuinka paljon tuo lausahdus loukkasi ja sattui silloin, ja sattuu aina kun sitä muistelen. Lapset ovat olleet elämässäni todellinen voiman ja ilon lähde, toisin kuin hänelle, jolle merkitsimme veljeni kanssa luultavasi vain harmillista, välttämätöntä pahaa, joka oli tarpeellisen avioliitto-instituution ikävä sivutuote. Hän on kohdellut lapsiani paremmin kuin minua, mutta se johtuu käsittääkseni vain siitä, että ei ole ollut kovin aktiivisesti läsnä lapseni elämässä. On kyllä hoitanut joskus pyydettäessä, mutta hinta siitä on ollut, että on pitänyt kestää kiltisti erilaista kritiikkiä, moitteita kodin ja asioiden hoidosta, lasten kasvatuksesta ja muistutuksia siitä, millaisia erilaisia huonoja luonteenpiirteitä itse olen aina omannut ja mitä ongelmia niistä voi koitua, jos en saa itseäni "niskasta kiinni". Olen kuitenkin aivan normaali ihminen, hoidan kotini, lapseni, työni, mielestäni ihan riittävän hyvin. Olen joutunut vuosien varrella välillä lapsille selittelemään mummin krouvia käytöstä ja outoja tokaisuja, jotka jäävät heitä mietityttämään. Hän on myös joskus yrittänyt synnyttää kateutta ja eriarvoisuuden tunnetta lapsissani, ja olen joutunut ajoittain toimimaan "puskurina" tässä toiminnassa, jotta suurta vahinkoa ei tapahtuisi. Nyt isompina lapset jo ymmärtävät tätä ongelmaa ja pystymme (tai ainakin he pystyvät) olemaan jonkin verran äitini kanssa tekemisissä. Itse olen päättänyt vetäytyä yhä etäämmälle, koska mielenterveyteni vaarantuu, jos vietän vuodessa liian monta tuntia hänen seurassaan.

Vanamo11 kirjoitti:

Lähes 50 vuotta kokemusta narsistiäidistä. Kun ilmoitin iloisena ja innokkaana hänelle puhelimitse raskaudestani ensimmäisen lapseni kohdalla, hän totesi äänensävyllä, joka sopisi tuomion langettamiseen, että "No nyt sulla on pallo jalassa!" Kuinka paljon tuo lausahdus loukkasi ja sattui silloin, ja sattuu aina kun sitä muistelen. Lapset ovat olleet elämässäni todellinen voiman ja ilon lähde, toisin kuin hänelle, jolle merkitsimme veljeni kanssa luultavasi vain harmillista, välttämätöntä pahaa, joka oli tarpeellisen avioliitto-instituution ikävä sivutuote. Hän on kohdellut lapsiani paremmin kuin minua, mutta se johtuu käsittääkseni vain siitä, että ei ole ollut kovin aktiivisesti läsnä lapseni elämässä. On kyllä hoitanut joskus pyydettäessä, mutta hinta siitä on ollut, että on pitänyt kestää kiltisti erilaista kritiikkiä, moitteita kodin ja asioiden hoidosta, lasten kasvatuksesta ja muistutuksia siitä, millaisia erilaisia huonoja luonteenpiirteitä itse olen aina omannut ja mitä ongelmia niistä voi koitua, jos en saa itseäni "niskasta kiinni". Olen kuitenkin aivan normaali ihminen, hoidan kotini, lapseni, työni, mielestäni ihan riittävän hyvin. Olen joutunut vuosien varrella välillä lapsille selittelemään mummin krouvia käytöstä ja outoja tokaisuja, jotka jäävät heitä mietityttämään. Hän on myös joskus yrittänyt synnyttää kateutta ja eriarvoisuuden tunnetta lapsissani, ja olen joutunut ajoittain toimimaan "puskurina" tässä toiminnassa, jotta suurta vahinkoa ei tapahtuisi. Nyt isompina lapset jo ymmärtävät tätä ongelmaa ja pystymme (tai ainakin he pystyvät) olemaan jonkin verran äitini kanssa tekemisissä. Itse olen päättänyt vetäytyä yhä etäämmälle, koska mielenterveyteni vaarantuu, jos vietän vuodessa liian monta tuntia hänen seurassaan.

Lue lisää

Usein mietin sitä. Miksi narsisti vanhemmat käyttääntyvät näin? Mikä aiheuttaa sen, että he ovat sokeita normaalille perhe-elämälle. Ja se mitä ei uskalleta purkaa puolisoon. Miksi se epäonnistuminen puretaan viattomaan omaan lapseen. Vaikka täysin syytön lapsi on ko. tilanteeseen.

Aikuistuttuani huomasin äidissä äärettömän kateuden omasta elämästä, ulkonäöstä ja ihmissuhteista. Hän oli myös hyvin mustasukkainen. Meillä oli ikään kuin jatkuva "kilpailu" päällä paremmuudesta. Hän syyllistyi keksittyihin mustamaalaamisiin julkisesti. Koska hänen oli todistettava se oma paremmuutensa hinnalla millä hyväänsä. Tästä varmasti johtui myös se jatkuva mitätöinti. Ja alistaminen, että hänen "valtaasema" säilyisi.

Onneksi olen omat lapseni kyennyt kasvattamaan tasapuolisesti ja tasapainoisesti. Ja he ovat minulle suurin saavutus ja ilon aihe tässä maailmassa.

Meillä tilanne ensin parani kun sain lapsia, varsinkin suvun ja ystävien läsnä ollessa ollaan niin mielin kielin ja kerrotaan joka suuntaan kuinka hyvä isovanhempi ollaan. Välillä nähtiin tosi usein (kun luulin että vau nyt on tosi hyvät välit ja ehkä tämä äiti-tytär-suhde sittenkin tästä normalisoituu ja lähenee). Sitten taas yhtäkkiä jotain ihmeellisiä tilanteita ja minun haukkumistani tai kylmää ivaa tai raivoa jos en tee niin kuin narsisti näkee oikeaksi. välilä pitkiä taukoja ja tapaamisten perumisia niin että lapset puhkesivat itkuun kun oltiin ulkovaatteet päällä lähdössä jo eteisessä kun isovanhempi soitti ettei nyt käykään kun hänen kaverinsa/sisaruksensa/joku naapuri pyysikin kaupungille shoppailemaan/tms.

Jatkuvaa neuvomista ja ohjaamista lasten kasvatuksessa, elämässä, kaikessa ihan kuin olisin muuttunut pikkulapseksi jälleen. Lasten manipulointia luottamaan narsistiin enemmän kuin minuun ja jos lapset ovat olleet narsistin kanssa keskenään, niin myöhemmin en saa tietää mitään muuta kuin että "kaikki meni aivan loistavasti". Ja lasten ilmeistä näkee että jotain ikävääkin saattaa toisinaan olla tapahtunut. Ja jos taas itse olen paikalla ei kaikki tosiaankaan mene loistavasti vaan aina tulee omituisia tilanteita, joissa lapset selvästi havaitsevat narsistin pelottavan kylmän ivallisuuden tai suuttumuksen, tai sitten tulee ihan joku selvä sattumus jossa lapsi pahoittaa mielensä jostain omituisesta teosta tai narsistin ivallisesta arvostelusta tai siitä että narsisti ei hyväksy lasta omana itsenään vaan hänen tulee käyttäytyä niin kuin narsisti haluaa, tai jos ei nämä onnistu niin sitten saa hävetä narsistin järjestäessä "kohtauksen" vaikka julkisella paikalla. Ja kaikki on tehtävä kuten narsisti haluaa. Ja lopputulema on että narsisti on aina tyytymätön ja ohjeistaa lisää, teki sitten niin tai näin.

Aloin havaita omissa lapsissani narsistilta opittuja käytösmalleja ja omituista stressaantuneisuutta. Kauhistuin järistyttävissä määrin. Mietin edelleen että onko minussa narsistisia piirteitä jotka ovat saaneet tuon käytöksen aikaan. Toisaalta lapset ovat välillä vähän narsistisia kai ihan "normaalistikin". Nyt vaan olen etäännyttänyt välit narsistiin, en jätä lapsia hänen kanssaan hetkeksikään ilman valvontaa ja koko elämäni on seestynyt. Keskityn kaikessa kasvatuksessa siihen että osoitan empaattisuutta sanoin, hyväksynnällä ja haleilla, sylissä pitämisellä ja muulla hellyydellä ja läheisyydellä. Havaitsin että luulin olevani näissä hyvä, mutta empaattisuus nimenomaan ristiriitatilanteissa ja lapsen uhmaiässä, ym. oli tosi hankalaa. Joten nykyään lempeästi asetan rajat, jos jotain kiellän, se on kielletty, jos lapsi pahoittaa tästä mielensä, lohdutan sitten siitä ja kerron että sinusta taitaa nyt tuntua tältä ja tältä (selvennän lapselle hänen tuntemansa tunteet) ja halin, aina neuvon halimaan jos on paha olla tai paha mieli, mutta toisaalta en anna tämän jälkeen periksi siinä mitä olin aiemmin kieltänyt. Joskus lapset yrittävät manipuloida minua näyttelemällä vähän surullisempaa kuin oikeasti ovat, näissä tilanteissa vaikeampi reagoida. Kerron vain ettei tuo kiukuttelu auta ja taas yritän kertoa miltä lapsesta tuntuu, vaikka että harmittaa varmaan kun et nyt voi tehdä kuten haluat, mutta että näin nyt tehdään. Itsellä on jo tarpeeksi kamppailemista oman vanhemmuuden kanssa, ilman että saa narsistilta vääristyneitä kasvatusohjeita (ja nimenomaan jatkuvalla syötöllä aivan liian kanssa). Sanoisin että kannattaa tehdä pesäero jo ennen lapsen saantia, vaikeammaksi vain menee. Lapsi ei menetä tässä isovanhempaansa, sillä narsisti ei osaa aidon välittävästi ja lapsen parasta ajatellen olla isovanhempi. On hyvä hyväksyä ettei lapsella narsistin kautta koskaan tulekaan olemaan isovanhempaa, muuten kuin teoriassa.

Narsisti isovanhempa kirjoitti:

Meillä tilanne ensin parani kun sain lapsia, varsinkin suvun ja ystävien läsnä ollessa ollaan niin mielin kielin ja kerrotaan joka suuntaan kuinka hyvä isovanhempi ollaan. Välillä nähtiin tosi usein (kun luulin että vau nyt on tosi hyvät välit ja ehkä tämä äiti-tytär-suhde sittenkin tästä normalisoituu ja lähenee). Sitten taas yhtäkkiä jotain ihmeellisiä tilanteita ja minun haukkumistani tai kylmää ivaa tai raivoa jos en tee niin kuin narsisti näkee oikeaksi. välilä pitkiä taukoja ja tapaamisten perumisia niin että lapset puhkesivat itkuun kun oltiin ulkovaatteet päällä lähdössä jo eteisessä kun isovanhempi soitti ettei nyt käykään kun hänen kaverinsa/sisaruksensa/joku naapuri pyysikin kaupungille shoppailemaan/tms.

Jatkuvaa neuvomista ja ohjaamista lasten kasvatuksessa, elämässä, kaikessa ihan kuin olisin muuttunut pikkulapseksi jälleen. Lasten manipulointia luottamaan narsistiin enemmän kuin minuun ja jos lapset ovat olleet narsistin kanssa keskenään, niin myöhemmin en saa tietää mitään muuta kuin että "kaikki meni aivan loistavasti". Ja lasten ilmeistä näkee että jotain ikävääkin saattaa toisinaan olla tapahtunut. Ja jos taas itse olen paikalla ei kaikki tosiaankaan mene loistavasti vaan aina tulee omituisia tilanteita, joissa lapset selvästi havaitsevat narsistin pelottavan kylmän ivallisuuden tai suuttumuksen, tai sitten tulee ihan joku selvä sattumus jossa lapsi pahoittaa mielensä jostain omituisesta teosta tai narsistin ivallisesta arvostelusta tai siitä että narsisti ei hyväksy lasta omana itsenään vaan hänen tulee käyttäytyä niin kuin narsisti haluaa, tai jos ei nämä onnistu niin sitten saa hävetä narsistin järjestäessä "kohtauksen" vaikka julkisella paikalla. Ja kaikki on tehtävä kuten narsisti haluaa. Ja lopputulema on että narsisti on aina tyytymätön ja ohjeistaa lisää, teki sitten niin tai näin.

Aloin havaita omissa lapsissani narsistilta opittuja käytösmalleja ja omituista stressaantuneisuutta. Kauhistuin järistyttävissä määrin. Mietin edelleen että onko minussa narsistisia piirteitä jotka ovat saaneet tuon käytöksen aikaan. Toisaalta lapset ovat välillä vähän narsistisia kai ihan "normaalistikin". Nyt vaan olen etäännyttänyt välit narsistiin, en jätä lapsia hänen kanssaan hetkeksikään ilman valvontaa ja koko elämäni on seestynyt. Keskityn kaikessa kasvatuksessa siihen että osoitan empaattisuutta sanoin, hyväksynnällä ja haleilla, sylissä pitämisellä ja muulla hellyydellä ja läheisyydellä. Havaitsin että luulin olevani näissä hyvä, mutta empaattisuus nimenomaan ristiriitatilanteissa ja lapsen uhmaiässä, ym. oli tosi hankalaa. Joten nykyään lempeästi asetan rajat, jos jotain kiellän, se on kielletty, jos lapsi pahoittaa tästä mielensä, lohdutan sitten siitä ja kerron että sinusta taitaa nyt tuntua tältä ja tältä (selvennän lapselle hänen tuntemansa tunteet) ja halin, aina neuvon halimaan jos on paha olla tai paha mieli, mutta toisaalta en anna tämän jälkeen periksi siinä mitä olin aiemmin kieltänyt. Joskus lapset yrittävät manipuloida minua näyttelemällä vähän surullisempaa kuin oikeasti ovat, näissä tilanteissa vaikeampi reagoida. Kerron vain ettei tuo kiukuttelu auta ja taas yritän kertoa miltä lapsesta tuntuu, vaikka että harmittaa varmaan kun et nyt voi tehdä kuten haluat, mutta että näin nyt tehdään. Itsellä on jo tarpeeksi kamppailemista oman vanhemmuuden kanssa, ilman että saa narsistilta vääristyneitä kasvatusohjeita (ja nimenomaan jatkuvalla syötöllä aivan liian kanssa). Sanoisin että kannattaa tehdä pesäero jo ennen lapsen saantia, vaikeammaksi vain menee. Lapsi ei menetä tässä isovanhempaansa, sillä narsisti ei osaa aidon välittävästi ja lapsen parasta ajatellen olla isovanhempi. On hyvä hyväksyä ettei lapsella narsistin kautta koskaan tulekaan olemaan isovanhempaa, muuten kuin teoriassa.

Lue lisää

Ja tuo lasten eriarvoistus, se on niin tuttua. Yksi lastenlapsi on narsistille loistava tähti, niin upea, kaunis ja hyvä, josta tulee jotain ihmeellistä koska hän on sellainen nero. Toinen on aivan epäkiinnostava, tavis, jota huomioidaan kohta kunhan keritään (ei koskaan keritä). Sekin oli iso syys laittaa peli poikki, en voi altistaa lapsia tällaiselle. Toinen lapsistani alkoi käyttäytyä kuin maailman napa, kuvitteli voivansa tehdä mitä vaan, kiusata, alistaa, töniä, halventaa sisarustaan. Toisesta taas tuli mitä sydämellisin, mukautuvainen, hiljainen, toisia keinolla millä hyvänsä miellyttämään pyrkivä. Minusta nämä eivät ole normaaleja lapsen malleja, toki kaikki omanlaisiaan persoonia, mutta ei tällaista voi katsoa puuttumatta tilanteeseen. Nyt lapseni ovat alkaneet olla enemmän "samalla viivalla" keskenään, keskinäisissä leikeissään ja omassa suhtautumisessa omaan itseensä ja muihin. He ovat erilaisia ihmisiä ja heillä on erilaisia taipumuksia ja luonteenpiirteitä, mutta pidän visusti huolen että kohtelen heitä täsmälleen samalla tavoin, luonteesta riippumatta, ja rohkaisen olemaan juuri sellainen kuin on. Ja sitten hyväksyn heidät sellaisenaan kuin he ovat, kunhan ottavat toiset huomioon ja osoittavat arvostusta niin itselleen kuin toisille.

Aika paha aikas paha.

Saastamoinen kirjoitti:

Aika paha aikas paha.

Kamalaa. :( Kaikki empatia ja lohdutus sinne suunnalle! Toivottavasti elämäsi on parantunut!

Narsismi on niin salakavalaa ettei sitä tahdo ymmärtää tai saada tilanteeseen parannusta, epäilee välillä jopa melkein että onko itse järjissään vaikka omassa järjenjuoksussa ei ole mitään vikaa. Kun sitten ottaa etäisyyttä narsistiin, huomaa miten kaunis maailma on, miten ihania ihmiset, miten asiat ovat yksinkertaisia ja helppoja. Sen jälkeen yhtäkkiä elämä onkin tasapainoista ja itse alkaa luottaa taas itseensä. Ja huomaa olevansa ihan täysijärkinen tekemään päätöksiä, kelvollinen ja kunnollinen ihminen joka pärjää omillaan, myös muiden mielestä kelvollinen ja tavallinen, ei vääränlainen. Huomaa että rakkauttakin löytyy ja sitä ansaitsee omana itsenään ja sitä rakkautta pystyy myös toiselle antamaan, menettämättä itseään siinä prosessissa, vaikkei sitä rakkautta lapsuuden kodissaan aikoinaan saanutkaan.

Voi jos aletas tutkia Suomen sisällä masentuneiden ja yksinäisten taustoja, epäilen että enemistöllä löytyisi suku taustalta mikä on vienyt kyseiseen pisteeseen. PRKL! :(

Tutkimus ois jees kirjoitti:

Voi jos aletas tutkia Suomen sisällä masentuneiden ja yksinäisten taustoja, epäilen että enemistöllä löytyisi suku taustalta mikä on vienyt kyseiseen pisteeseen. PRKL! :(

Tutkimuksia tehtäneen rahoitusten mukaisesti? Mikähän taho vaan olisi kiinnostunut kustantamaan tutkimusta aiheesta, joka kyseenalaistaisi ja horjuttaisi voimakkaasti nykyistä yhteiskuntarakennetta. Narsistinen vanhempihan ei ole narsistinen hups vaan omasta tahdostaan vaan yhteisönsä tuotos. Näiden sosiokulttuuristen tuotteiden syvempi tarkastelu tuskin olisi toivottavaa tässä yhä narsistisemmaksi käyvässä suomalaisessakaan "demokratiassa".

Viimeksi tänään olin lähteä tappamaan äitiäni kirveellä.
Näin se raivo voi vieläkin nousta jo pian viisikymppisellä naisella.

fiskars kirjoitti:

Tutkimuksia tehtäneen rahoitusten mukaisesti? Mikähän taho vaan olisi kiinnostunut kustantamaan tutkimusta aiheesta, joka kyseenalaistaisi ja horjuttaisi voimakkaasti nykyistä yhteiskuntarakennetta. Narsistinen vanhempihan ei ole narsistinen hups vaan omasta tahdostaan vaan yhteisönsä tuotos. Näiden sosiokulttuuristen tuotteiden syvempi tarkastelu tuskin olisi toivottavaa tässä yhä narsistisemmaksi käyvässä suomalaisessakaan "demokratiassa".

Viimeksi tänään olin lähteä tappamaan äitiäni kirveellä.
Näin se raivo voi vieläkin nousta jo pian viisikymppisellä naisella.

Lue lisää

Sitähän se narsisti haluaa, että saa toisen pois tolaltaan ja raivon valtaan.

Omalla kohdalla olen ottanut narsistiin "hajuraon". Jo vuosia sitten. Sen jälkeen narsisti alkoi käyttämään paria ihmistä sanansaattajina. Kun vanhempani yrittää saada minut toimimaan haluamallaan tavalla.

On tosi huvittavaa, kun nämä ihmiset puhuvat vanhempani suulla. Tuolloin totean vain, että tälläisiä asioitako olette keskenään päättäneet minun selkäni takana? Ja, että eikö tunnu kummalliselta se, että te pohditte minun, aikuisen ihmisen asioita keskenänne. Vaikka ne ei kuulu lainkaan teille.

Narsistihan ei ymmärrä sitä, että hänen aikuisella lapsellaan on aivotoimintaa. Ja että tämä päättää omista asioistaan ihan itse.

-tytär- kirjoitti:

Sitähän se narsisti haluaa, että saa toisen pois tolaltaan ja raivon valtaan.

Omalla kohdalla olen ottanut narsistiin "hajuraon". Jo vuosia sitten. Sen jälkeen narsisti alkoi käyttämään paria ihmistä sanansaattajina. Kun vanhempani yrittää saada minut toimimaan haluamallaan tavalla.

On tosi huvittavaa, kun nämä ihmiset puhuvat vanhempani suulla. Tuolloin totean vain, että tälläisiä asioitako olette keskenään päättäneet minun selkäni takana? Ja, että eikö tunnu kummalliselta se, että te pohditte minun, aikuisen ihmisen asioita keskenänne. Vaikka ne ei kuulu lainkaan teille.

Narsistihan ei ymmärrä sitä, että hänen aikuisella lapsellaan on aivotoimintaa. Ja että tämä päättää omista asioistaan ihan itse.

Lue lisää

Hajurakoa on täälläkin pidetty, kerrassaan jo parinkymmenen vuoden ajan. Aikoinaan tukahdutettu pelko, viha ja raivo vain yhä purkautuvat aika ajoin varastostaan kuin ehtymättömästä kaivosta.

fiskars kirjoitti:

Hajurakoa on täälläkin pidetty, kerrassaan jo parinkymmenen vuoden ajan. Aikoinaan tukahdutettu pelko, viha ja raivo vain yhä purkautuvat aika ajoin varastostaan kuin ehtymättömästä kaivosta.

Lue lisää

Tuo on niin totta, että välillä vaan pelko, harmi ja riittämättömyyden tunne iskee. Yleensä olen jo sinut asian kanssa ja olen hyväksynyt menneisyyteni ja lapsuuteni sellaisinaan, joitain hyviäkin juttuja oli lapsuudessa, kaikki ei liittynyt äitiin, ja toki jotain hyvää äidinkin kanssa, olihan sentään ruoka, koti ja harrastuksia. Tarpeeksi kurjuutta on narsistilla itsellään jo omasta lapsuudesta ja sitten myöhemmässä elämässä, sitähän sitten jakaa muille jollain ihme oikeutuksella eikä itse tajua oikeastaan mitä tekee näemmä ja kai sitten ajattelee että on niin kolhiintunut että on saanut elämäänsä sellaista viisautta että voi päättää asioista muidenkin puolesta ja käskyttää ja manipuloida toisia. Vaikealta tuntuu, mutta kannattaa antaa sen narsistin olla itsekseen, eläkää te itse omaa elämäänne. Ihmisiä joista tulee paha mieli, ei ole pakko tavata. Jokainen on hyvä omanlaisenaan, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan (narsistejakin ilmeisesti, kai me heiltä olemme paljon saaneet oppia, senkin ettei kovan kohtelun tuloksena ole minkäänlaista oikeutta kurmoottaa tai ylenkatsoa toisia ihmisiä, tai ettei ole uhri, onhan sitä saanut tämän kauniin maailman jossa on mahdollista luoda oman näköisensä elämä...).

Minulla tuo perinteen jatkaja on isäni. Hän suoraan sanoi, äitini kuoltua, että nyt on hyvä jatkaa siitä mihin äiti jäi.

Tälle järkyttävälle "jatkumolle" ei siis tunnu loppua näkyvän. Usein ihmettelen sitä, että mitä tallaisten vanhempien päässä oikein liikkuu/liikkui? Mitkä ovat heidän tarkoitus perät? Mikä tarve heillä on/oli yrittää murskata oman lapsen mieli? Yrittää rikkoa ja alistaa ihminen.

Nimittäin, kun mietin omia lapsiani. Itse olen yrittänyt kannustaa ja auttaa heitä niin, että heidän elämä helpottuisi. Arvostan ja kunnioitan heidän valintojaan. Lohdutan, jos siihen on tarvetta. Lapseni ovat minulle tärkeintä tässä maailmassa. En koskaan haluaisi heille mitään pahaa.

-tytär- kirjoitti:

Minulla tuo perinteen jatkaja on isäni. Hän suoraan sanoi, äitini kuoltua, että nyt on hyvä jatkaa siitä mihin äiti jäi.

Tälle järkyttävälle "jatkumolle" ei siis tunnu loppua näkyvän. Usein ihmettelen sitä, että mitä tallaisten vanhempien päässä oikein liikkuu/liikkui? Mitkä ovat heidän tarkoitus perät? Mikä tarve heillä on/oli yrittää murskata oman lapsen mieli? Yrittää rikkoa ja alistaa ihminen.

Nimittäin, kun mietin omia lapsiani. Itse olen yrittänyt kannustaa ja auttaa heitä niin, että heidän elämä helpottuisi. Arvostan ja kunnioitan heidän valintojaan. Lohdutan, jos siihen on tarvetta. Lapseni ovat minulle tärkeintä tässä maailmassa. En koskaan haluaisi heille mitään pahaa.

Lue lisää

"...mitä tallaisten vanhempien päässä oikein liikkuu/liikkui? Mitkä ovat heidän tarkoitusperät? Mikä tarve heillä on/oli yrittää murskata oman lapsen mieli? Yrittää rikkoa ja alistaa ihminen."

Kirjoitit osuvasti 'rikkoa ja alistaa'. Siltä se juuri lapsesta tuntuu, aikuisena viimeistään tajuaa, kuinka tuollainen 'kasvatus' vain rikkoo ja murskaa, ei rakenna. Ei kasvata lapsen itsetuntoa. Oma äitini oli lapsena kärsinyt vanhempiensa välinpitämättömyydestä, siitä ainakin osittain hänen oma käytöksensä johtui. Hänkin siis uhri, mutta enhän sitä lapsena voinut tietenkään käsittää.

Sanoit myös "Nimittäin, kun mietin omia lapsiani. Itse olen yrittänyt kannustaa ja auttaa heitä niin, että heidän elämä helpottuisi. Arvostan ja kunnioitan heidän valintojaan. Lohdutan, jos siihen on tarvetta. Lapseni ovat minulle tärkeintä tässä maailmassa. En koskaan haluaisi heille mitään pahaa."

Noin juuri olen itsekin kokenut. On ilo nähdä, kun omilla lapsilla on terve itsetunto, empatiankyky, ja kyky rakastaa. Saavat olla oma persoonansa, tuntea olevansa arvokkaita. Ehdoitta.

tytär-minä-myös kirjoitti:

"...mitä tallaisten vanhempien päässä oikein liikkuu/liikkui? Mitkä ovat heidän tarkoitusperät? Mikä tarve heillä on/oli yrittää murskata oman lapsen mieli? Yrittää rikkoa ja alistaa ihminen."

Kirjoitit osuvasti 'rikkoa ja alistaa'. Siltä se juuri lapsesta tuntuu, aikuisena viimeistään tajuaa, kuinka tuollainen 'kasvatus' vain rikkoo ja murskaa, ei rakenna. Ei kasvata lapsen itsetuntoa. Oma äitini oli lapsena kärsinyt vanhempiensa välinpitämättömyydestä, siitä ainakin osittain hänen oma käytöksensä johtui. Hänkin siis uhri, mutta enhän sitä lapsena voinut tietenkään käsittää.

Sanoit myös "Nimittäin, kun mietin omia lapsiani. Itse olen yrittänyt kannustaa ja auttaa heitä niin, että heidän elämä helpottuisi. Arvostan ja kunnioitan heidän valintojaan. Lohdutan, jos siihen on tarvetta. Lapseni ovat minulle tärkeintä tässä maailmassa. En koskaan haluaisi heille mitään pahaa."

Noin juuri olen itsekin kokenut. On ilo nähdä, kun omilla lapsilla on terve itsetunto, empatiankyky, ja kyky rakastaa. Saavat olla oma persoonansa, tuntea olevansa arvokkaita. Ehdoitta.

Lue lisää

>> L. Noin juuri olen itsekin kokenut. On ilo nähdä, kun omilla lapsilla on terve itsetunto, empatiankyky, ja kyky rakastaa. Saavat olla oma persoonansa, tuntea olevansa arvokkaita. Ehdoitta.<

Ja parasta, mitä me saamme äiteinä. Lapsiemme kunnioituksen ja pyyteettömän rakkauden. Minusta se on elämän suurin lahja ja ilonaihe.

-Omat vanhempamme ei tähän koskaan kyenneet. Syitä emme saa myöskään koskaan tietää. Miksi he käyttääntyivät kyseisellä tavalla? Eniten ehkä surettaa se, että narsistivanhempi ei itse ymmärrä omaa "tilaansa". Joten muutosta ei ole odotettavissa sillä suunnalla.

MIKSI JUMALA SALLI MINUN USKOA 50 VUOTTA ETTÄ OLIN MITÄTÖN. TÄMÄ TEHTIIN MINULLE SELVÄKSI SIITÄ ASTIN KUN MUISTAN. ONKO NYT SYNTI KUN ODOTAN PUHELIN SOITTOA ETTÄ HÄN ON KUOLLUT.MUSTAMAALANNUT KOKO SUVULLE, USUTTAA VELJET KIMPPUUNI VALHEILLA.KOKO ELÄMÄNI OLI TAISTELUA SIITÄ OLENKO MINKÄÄN ARVOINEN, MINÄ TYHMÄ EN YMMÄRTÄNYT PITÄÄ ITSENI PUOLTA,EN OLISI TARVINNUT HÄNEN ARVOSTUSTAAN,MUTTA EN TAJUNNUT SITÄ.LOPPUUKO TÄMÄ KOSKAAN VAI ELÄÄKÖ HÄN SATAVUOTIAAKSI, EI MEINAA ENÄÄ HERMOT KESTÄÄ.