Kummisetä – trilogia

En ole löytänyt Kummisedistä mitään taikaa. Jostain syystä trilogiaa on hehkutettu, mutta minusta mafiamaailma ja rikokset yleensäkin tuntuvat pelkästään vastenmielisiltä.

Maailman parhaiden elokuvien lista muuttuu jatkuvasti. Valitettavasti jenkkikriitikkojen sana on painava, joten melkoinen osa maailman elokuvista jää vaille ansaitsemaansa huomiota.

Minusta Kummisedän vetovoima on lähinnä sen tragedia-luontoinen tarina. Myös Michael Corleonen henkilökehitys myös on elokuvien keskeisiä kantavia voimia.

Kuulun niihin leffa-addikteihin joiden mielestä Kummisetä-trilogian kakkososa on se paras. Kolmas tuli 16 vuotta liian myöhään eikä enää tarjonnut mitään.
Ensimmäinen on kuitenkin se joka käynnisti cosa nostra-elokuvien genren. Henkilöhahmot ovat hyvin mielenkiintoisia. Don Vito Corleone, perheen vanha patriarkka on sangen paavillinen hahmo. Hänessä on sekä humaanisuutta että julmuutta. Vanhin poika Sonny on villi sekopää joka nai ja tappaa kaikkea mikä liikkuu. lopulta kaikkein vaarallisin ja jäätävin henkilö on kuitenkin veljessarjan nuorin, Michael joka ei aluksi halua mihinkään tekemisiin family busineksien kanssa, mutta kohtalo määrää toisin. Michaelin puistattava kylmyys ja tunteettomuus saa kenet tahansa kananlihalle.
Elokuvan lopussa kun perheen muskeli Sonny on jo aikaa sitten ammuttu siiviläksi tietullilla ja myös itse Don laskettu hautaan, New Yorkin viisi muuta perhettä luulee että Corleonet ovat menneen talven lumia ja on aika rentoutua. Mutta Michaelilla onkin yllätys tiedossa joka paljastuu hänen kummipoikansa ristiäisaamuna. Samalla kun Michael vakuuttaa kirkossa koko seurakunnalle kieltävänsä saatanan ja kaiken mitä se edustaa, hänen tappajansa riehuvat ympäriinsä tehden kilpailijoista selvää. Paksu Clementza on vastassa kun Guneo ja Strachi ovat astumassa hissistä ulos. Clementza pamauttaa herrojen sisukset haulikolla hissin seinälle. Moe Green rentoutuu hierojan käsissä, kun joku tulee ja ampuu luodin silmälasin linssin läpi oikeaan silmään. Willi Cicci nalkittaa jonkun piruparan pyöröoveen ja ampuu muutaman kudin kroppaan. Philip Tattaglia, tuo vanha irstailija muhinoi sängyssä nuoren naisen kanssa kun Rocco Lampone ja hänen apurinsa tulevat karmet kaulassa sisään tarjomaan lemmenparille "aamisen sänkyyn" konepistoolitulituksen muodossa. Poliisin univormuun sonnustautunut Al Neri Ampuu Barzinin jonkun virastotalon rappusille mistä hän kierii alas. Lopulta myös Perheen petturit Sal Tessio ja Carlo Rizzi otetaan hengiltä. Kaiken tämän verilöylyn jälkeen Michael vakuuttaa viattomuuttaan ja syyttömyyttään pikkuvaimolleen vaikka Michaelin sisko tajusi pian että hänen veljensä on armoton murhaaja eikä peitellyt sitä.
On esitetty näkökulmia että Kummisetä ja muut vastaavat mafia-elokuvat maalaisivat glorifioidun kuvan rikollisista mutta itseni ne ovat vakuuttuneet siitä ettei tuollainen maailma missä Corleonen perhe elää, houkuttele yhtään.

Se Kummisetä on aika onnistunut, vaikka olin lukenut kirjankin ennen filmin näkemistä...jatko-osat onkin sit selvästi heikompia, varsinkin kolmasosa, jota Simpsoneiden mafiahemmotkin inhosivat.... :)