Kesäsulku.
Tuli vaan yllärinä, kun viimeseen terapiakertaan asti mut pidettiin siinä uskossa että saan pitkäaikaisen terapeuttini takasin ja että käyntejä on pitkin kesää.
Sitten toivoteltiin hyvät kesät ja soronoo.
Vuosi sitten en olis voinut kuvitella, että selviydyn koulussa ja lähtisin alalle, joka on aiemmin hirvittänyt. Ymmärsin että tuota kautta saan tarvitsemaani rohkeutta, kun paniikkihäiriö pysyi jo hyvin aisoissa.
Oli kevät, aloitin koulun, lääkityksenä opamox yksi puolikas 0-5 kertaa viikossa. Koulussa meni hyvin, rohkaistuin mutta sitten se iski taas jostain.
Jouduin hakemaan sairaslomaa, sain paniikikohtauksia ja ahdistusta. Mulle annettiin uusi resepti ja käskettiin levätä.
Rupesin ottamaan enemmän opamoxia että pystyin jatkamaan opiskelua. Nyt sitten toistuvaa, helvetillistä pääkipua tästä lääkkeen jatkuvasta syömisestä ilmeisesti. Yritän olla oman elämäni terapeutti, kuunnella ajatuksiani ja antaa itselleni luvan tuntea. Silti nyt vaivaa pelko koulussa pärjäämisestä, tänään olin kuolla sinne. Liian pitkään siis syöty tuota lääkettä, mutta ei ilman pärjää. Harkitsen vakavasti että aloitan taas jonkun "oikean lääkkeen".. jos joskus löytyisi sopiva. Lääkkeen aloitus on vaan niin hirveää, oireet pahenee.
Vaikuttiko kesä sinun oireisiisi tai terapiaasi?
Tuli vaan yllärinä, kun viimeseen terapiakertaan asti mut pidettiin siinä uskossa että saan pitkäaikaisen terapeuttini takasin ja että käyntejä on pitkin kesää.
Sitten toivoteltiin hyvät kesät ja soronoo.
Vuosi sitten en olis voinut kuvitella, että selviydyn koulussa ja lähtisin alalle, joka on aiemmin hirvittänyt. Ymmärsin että tuota kautta saan tarvitsemaani rohkeutta, kun paniikkihäiriö pysyi jo hyvin aisoissa.
Oli kevät, aloitin koulun, lääkityksenä opamox yksi puolikas 0-5 kertaa viikossa. Koulussa meni hyvin, rohkaistuin mutta sitten se iski taas jostain.
Jouduin hakemaan sairaslomaa, sain paniikikohtauksia ja ahdistusta. Mulle annettiin uusi resepti ja käskettiin levätä.
Rupesin ottamaan enemmän opamoxia että pystyin jatkamaan opiskelua. Nyt sitten toistuvaa, helvetillistä pääkipua tästä lääkkeen jatkuvasta syömisestä ilmeisesti. Yritän olla oman elämäni terapeutti, kuunnella ajatuksiani ja antaa itselleni luvan tuntea. Silti nyt vaivaa pelko koulussa pärjäämisestä, tänään olin kuolla sinne. Liian pitkään siis syöty tuota lääkettä, mutta ei ilman pärjää. Harkitsen vakavasti että aloitan taas jonkun "oikean lääkkeen".. jos joskus löytyisi sopiva. Lääkkeen aloitus on vaan niin hirveää, oireet pahenee.
Vaikuttiko kesä sinun oireisiisi tai terapiaasi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.