Autimaattiaseet USA vs natsi-Saksa

"Rintamalla ampuja ja apulainen vaihteli piippuja rukkaset käsissä.. Sillä välin jenkkipoika rallatteli menemään 6000 kuulaa minuutissa Gatlingilla"

Tuo "Gatling" taisi tulla tuotantoon noin vuonna 1962, M134. Ei siis maailmansodassa sillä rallateltu.

Ihan rutiinia nuo piippujen vaihtelut MG-42 :a hitaamminkin ampuvissa konekivääreissä, esim jenkkien M-60 -konekiväärin miehistön varustukseen kuului ihan virallinen asbestirukkanen jolla tulikuumaan piippuun pystyi tarttumaan kun piipunvaihto tuli eteen tulitoiminnan aikana.

BocksCar kirjoitti:

"Rintamalla ampuja ja apulainen vaihteli piippuja rukkaset käsissä.. Sillä välin jenkkipoika rallatteli menemään 6000 kuulaa minuutissa Gatlingilla"

Tuo "Gatling" taisi tulla tuotantoon noin vuonna 1962, M134. Ei siis maailmansodassa sillä rallateltu.

Ihan rutiinia nuo piippujen vaihtelut MG-42 :a hitaamminkin ampuvissa konekivääreissä, esim jenkkien M-60 -konekiväärin miehistön varustukseen kuului ihan virallinen asbestirukkanen jolla tulikuumaan piippuun pystyi tarttumaan kun piipunvaihto tuli eteen tulitoiminnan aikana.

"Ihan rutiinia nuo piippujen vaihtelut MG-42 :a hitaamminkin ampuvissa konekivääreissä, esim jenkkien M-60 -konekiväärin miehistön varustukseen kuului ihan virallinen asbestirukkanen jolla tulikuumaan piippuun pystyi tarttumaan kun piipunvaihto tuli eteen tulitoiminnan aikana. "

Kaikissa huippukonekivääreissä on mahdollista vaihtaa piippu.

Saksalainen MG-42 oli nerokas laite, jossa se voitiin tehdä alle 10 s. MG-42 on ollut innoituksena useimmille nykyajan konekivääreille ja sen perusmuoto palvelee yhä useina erilaisina kaliipereina!

Siihen verrattuna nuo propagandakuvan sodanajan jenkkikk:t olivat suunnitelultaan todella antiikkisia.

BocksCar kirjoitti:

"Rintamalla ampuja ja apulainen vaihteli piippuja rukkaset käsissä.. Sillä välin jenkkipoika rallatteli menemään 6000 kuulaa minuutissa Gatlingilla"

Tuo "Gatling" taisi tulla tuotantoon noin vuonna 1962, M134. Ei siis maailmansodassa sillä rallateltu.

Ihan rutiinia nuo piippujen vaihtelut MG-42 :a hitaamminkin ampuvissa konekivääreissä, esim jenkkien M-60 -konekiväärin miehistön varustukseen kuului ihan virallinen asbestirukkanen jolla tulikuumaan piippuun pystyi tarttumaan kun piipunvaihto tuli eteen tulitoiminnan aikana.

Kyllä Gatling keksi monipiippuisen kk:n jo USA:n sisällissodan aikaan, Maxim omansa vasta 40 vuotta myöhemmin. Gatlinki oli tietysti vähän hankala ennen kuin keksittiin sähkömoottori piippunippua pyörittämään ja joku moottoroitu aselavetti kuskaamaan sitä jumalatonta kuulakuormaa jonka se ruuttaa menemään.

rätä tätä kirjoitti:

Kyllä Gatling keksi monipiippuisen kk:n jo USA:n sisällissodan aikaan, Maxim omansa vasta 40 vuotta myöhemmin. Gatlinki oli tietysti vähän hankala ennen kuin keksittiin sähkömoottori piippunippua pyörittämään ja joku moottoroitu aselavetti kuskaamaan sitä jumalatonta kuulakuormaa jonka se ruuttaa menemään.

jep jep, mutta kyseistä asetta ei käytetty ekassa eikä tokassa msodassa niin kuin avauksessa hiukan viitattiin.

Luulekkos olevasi joku asiantuntija vai?:DD

LaD kirjoitti:

Luulekkos olevasi joku asiantuntija vai?:DD

olen vain samanlainen runkkari kuin sinä

MG42 ei ollut susi. Se oli uraauurtava vekotin varsinkin aikalaisiinsa nähden.

Mutta totta on, että tulinopeus oli aivan järjetön ja söi aseen uskottavuutta ja käyttökelpoisuutta valtavasti. Filosofia millä sitä yritettiin puolustella oli täysin p*erseestä. Ylikuormitetut kivääriryhmät joutui raahaamaan tajuttomat määrät patruunavöitä (100ptr vyö = 3,5kg) ja vaihtopiippuja (á 3,5kg/kpl), mikä söi niiltä monesti manööveri- ja lähitaistelukyvyn kokonaan, kun pudottamalla tulinopeus puoleen olisi kuormakin lähes puolittunut tulitehosta lainkaan tinkimättä.

1200ls/min tulinopeuden hyödyistä kertoo tosiaa se, ettei kukaan ole moista laajemmalti ottanut käyttöön Suomea lukuunottamatta (surullisenkuuluisa kvkk62). 600ls/min on se, mikä on nykyisinkin hyväksytty optimaaliseksi lukemaksi pitkää patruunaa ampuville konekivääreille ja 900ls/min on käytössä lyhyen patruunan aseilla.

asiaa ja ei asiaa kirjoitti:

MG42 ei ollut susi. Se oli uraauurtava vekotin varsinkin aikalaisiinsa nähden.

Mutta totta on, että tulinopeus oli aivan järjetön ja söi aseen uskottavuutta ja käyttökelpoisuutta valtavasti. Filosofia millä sitä yritettiin puolustella oli täysin p*erseestä. Ylikuormitetut kivääriryhmät joutui raahaamaan tajuttomat määrät patruunavöitä (100ptr vyö = 3,5kg) ja vaihtopiippuja (á 3,5kg/kpl), mikä söi niiltä monesti manööveri- ja lähitaistelukyvyn kokonaan, kun pudottamalla tulinopeus puoleen olisi kuormakin lähes puolittunut tulitehosta lainkaan tinkimättä.

1200ls/min tulinopeuden hyödyistä kertoo tosiaa se, ettei kukaan ole moista laajemmalti ottanut käyttöön Suomea lukuunottamatta (surullisenkuuluisa kvkk62). 600ls/min on se, mikä on nykyisinkin hyväksytty optimaaliseksi lukemaksi pitkää patruunaa ampuville konekivääreille ja 900ls/min on käytössä lyhyen patruunan aseilla.

Käytännössä aseen käyttökelpoisuus on ratkaisevaa, ei tekniset yksityiskohdat.

Tällä periaatteella MG-42 oli susi. Mitä muuta voi sanoa ryhmän tulitukiaseesta, jolla ei etutuelta osunut maaliin ollenkaan, kun liipasinta painettaessa etutuki irtosi maasta ja piippu heilahti taivaalle? Ainoa keino käyttää asetta oli asettaa se kolmijalalle joka taas oli raskaampi, kuin ase itse ja vaati vielä yhden miehen raahamaan tätä rautakokoelmaa.

Asettaisin MG-42:n samalle viivalle amerikkalaisten M1918 BAR- tukikiväärin kanssa. Kummankin oli tarkoitus toimia kevyenä ryhmän konekiväärinä ja kumpikin epäonnistui, BAR lähinnä siksi, että lipas veti vain 20 laukasta johtaen lataamiseen melkeimpä useammin kuin MG-42:lla. Toisaalta BAR ei rasittanut huoltoa ollenkaan siten, kuin MG-42 eikä vaatinut kahta tai kolmea miestä ryhmästä palvelemaan vain yhtä asetta, joten se taitaisi olla himpun verran parempi.

Mitä taas tulee muihin aikalaisaseisiin, niin vaikka MG-42 oli teknisesti hieno, niin ei se hirvittävästi parempi ollut. Tuolla filmillä oli kaksi versiota M1919 konekivääristä. Kolmijalalla oli vesijäähdytteinen A4 ja maasta ampuu etutuella varustettu A6 versio. A6 oli liian raskas tarkoitukseensa ja hankala käyttää, mutta M1919A4 oli tehokas ja luotettava vekotin joka oli käyttäjiensä suosiossa. Aseesta oli olemassa AN versio, jonka tulinopeus oli 1200 tarkoitettuna lentokoneisiin. Ei MG-42 mitenkään hirvittävästi parempi ollut. Pikemminkin vain tuotanon kannalta paranneltu versio MG-34 konekivääristä lisättynä "superase"- huumasta kärsivän sodanjohdon ajatuksilla.

Suomessa Browning konekivääri oli muuten vakiona Hurricaneissa, eli brittien lisenssi A2 versio uudelleen kalibroituna .303 ammuksille ja kohotetulla tulinopeudella (noin 1000-1200 laukausta min).

asiaa ja ei asiaa kirjoitti:

MG42 ei ollut susi. Se oli uraauurtava vekotin varsinkin aikalaisiinsa nähden.

Mutta totta on, että tulinopeus oli aivan järjetön ja söi aseen uskottavuutta ja käyttökelpoisuutta valtavasti. Filosofia millä sitä yritettiin puolustella oli täysin p*erseestä. Ylikuormitetut kivääriryhmät joutui raahaamaan tajuttomat määrät patruunavöitä (100ptr vyö = 3,5kg) ja vaihtopiippuja (á 3,5kg/kpl), mikä söi niiltä monesti manööveri- ja lähitaistelukyvyn kokonaan, kun pudottamalla tulinopeus puoleen olisi kuormakin lähes puolittunut tulitehosta lainkaan tinkimättä.

1200ls/min tulinopeuden hyödyistä kertoo tosiaa se, ettei kukaan ole moista laajemmalti ottanut käyttöön Suomea lukuunottamatta (surullisenkuuluisa kvkk62). 600ls/min on se, mikä on nykyisinkin hyväksytty optimaaliseksi lukemaksi pitkää patruunaa ampuville konekivääreille ja 900ls/min on käytössä lyhyen patruunan aseilla.

"1200ls/min tulinopeuden hyödyistä kertoo tosiaa se, ettei kukaan ole moista laajemmalti ottanut käyttöön Suomea lukuunottamatta (surullisenkuuluisa kvkk62). 600ls/min on se, mikä on nykyisinkin hyväksytty optimaaliseksi lukemaksi pitkää patruunaa ampuville konekivääreille ja 900ls/min on käytössä lyhyen patruunan aseilla. "

Tulinopeus on aseessa vain yksi ainoa piirre ja sen nopeutta voidaan säätää asetta suunniteltaessa. Sen sijaan MG-42:n peruskonstruktio on yhä laajassa käytössä ja sen suoranaisia seuraajia alenevassa polvessa näki mm. Jugoslavian sodissa.

MG-42:m suunnitteluvaiheessa oli otettu huomioon helppo massatuotanto. Lisäksi siinä oli suoirastaan nerokas piipunvaihtojärjestelmä, joka mahdollisti piipun vaihdon tulituksen lomassa alle 10sekunnin.

Tottakai tulinopeutena 1.200 ls minuutissa oli suuri, mutta liittoutuneet, jotka kutsuivat asetta Spandauksi ja jotka joutuivat etenemään MG-42:ta kohden pitivät sen nopeita sarjoja demoralisoivina. Sarja muistutti tiettävästi nopeudessaan kankaan repimistä.

Lisäksi MG-42 oli äärimmäisen luotettava toiminnaltaan. Sen suunnittelussa oli pyritty välttämään edeltäjän (MG-34) suurimmat puutteet, jotka olivat kallis ja tarkka sarjavalmistus sekä arkuus pölylle ja lialle. Siinä onnistuttiin.

Sotien jälkeen MG-42 sai oivallustensa puolesta paljon seuraajia. Esim.. USA:n M60 periytyi suoraan MG-42:sta.

mgsus kirjoitti:

Käytännössä aseen käyttökelpoisuus on ratkaisevaa, ei tekniset yksityiskohdat.

Tällä periaatteella MG-42 oli susi. Mitä muuta voi sanoa ryhmän tulitukiaseesta, jolla ei etutuelta osunut maaliin ollenkaan, kun liipasinta painettaessa etutuki irtosi maasta ja piippu heilahti taivaalle? Ainoa keino käyttää asetta oli asettaa se kolmijalalle joka taas oli raskaampi, kuin ase itse ja vaati vielä yhden miehen raahamaan tätä rautakokoelmaa.

Asettaisin MG-42:n samalle viivalle amerikkalaisten M1918 BAR- tukikiväärin kanssa. Kummankin oli tarkoitus toimia kevyenä ryhmän konekiväärinä ja kumpikin epäonnistui, BAR lähinnä siksi, että lipas veti vain 20 laukasta johtaen lataamiseen melkeimpä useammin kuin MG-42:lla. Toisaalta BAR ei rasittanut huoltoa ollenkaan siten, kuin MG-42 eikä vaatinut kahta tai kolmea miestä ryhmästä palvelemaan vain yhtä asetta, joten se taitaisi olla himpun verran parempi.

Mitä taas tulee muihin aikalaisaseisiin, niin vaikka MG-42 oli teknisesti hieno, niin ei se hirvittävästi parempi ollut. Tuolla filmillä oli kaksi versiota M1919 konekivääristä. Kolmijalalla oli vesijäähdytteinen A4 ja maasta ampuu etutuella varustettu A6 versio. A6 oli liian raskas tarkoitukseensa ja hankala käyttää, mutta M1919A4 oli tehokas ja luotettava vekotin joka oli käyttäjiensä suosiossa. Aseesta oli olemassa AN versio, jonka tulinopeus oli 1200 tarkoitettuna lentokoneisiin. Ei MG-42 mitenkään hirvittävästi parempi ollut. Pikemminkin vain tuotanon kannalta paranneltu versio MG-34 konekivääristä lisättynä "superase"- huumasta kärsivän sodanjohdon ajatuksilla.

Suomessa Browning konekivääri oli muuten vakiona Hurricaneissa, eli brittien lisenssi A2 versio uudelleen kalibroituna .303 ammuksille ja kohotetulla tulinopeudella (noin 1000-1200 laukausta min).

"Tällä periaatteella MG-42 oli susi. Mitä muuta voi sanoa ryhmän tulitukiaseesta, jolla ei etutuelta osunut maaliin ollenkaan, kun liipasinta painettaessa etutuki irtosi maasta ja piippu heilahti taivaalle? Ainoa keino käyttää asetta oli asettaa se kolmijalalle joka taas oli raskaampi, kuin ase itse ja vaati vielä yhden miehen raahamaan tätä rautakokoelmaa."

Todellisuudessa mg-42:lla ammuttiin runsaasti pelkkien etujalkojen varassa eikä suinkaan kaikki vastaanottavassa päässä ollet jääneet tuloksista kertomaan. Sotilaat eivät valittaneet, että piippu olisi nrtujalkojen varassa noussut. Sen sijaan valitettiin, että aseella oli sarjoina ammuttaessa taipumus 'ryömiä' eteenpäin.

MG-42 (ja sen edeltäjä mg-34) olivat ns yleiskäyttöisiä konekivääreitä. Kevyitä kantaa ja nopeita ampua etujaloilla, mutta vakaita aqmpua kolmijalalla. Amerikkalainen BAR oli lähinnä pikakivääri Emman tapaan eikä kilpaillut samassa sarjassa yleiskäyttöisten konekiväärien kanssa..

Liittoutuneet pitivät konekivääriä jalkaväkiryhmän tukiaseena. Sen sijaan saksalaiset näkivät asian toisin. Heidän mielestään kk oli ryhmän perusase, jota koko ryhmä palveli. Tästä syystä saksalaisilla oli suhteellisesti enemmän konekivääreitä kuin liittoutuneilla.
n

mg-42 kirjoitti:

"1200ls/min tulinopeuden hyödyistä kertoo tosiaa se, ettei kukaan ole moista laajemmalti ottanut käyttöön Suomea lukuunottamatta (surullisenkuuluisa kvkk62). 600ls/min on se, mikä on nykyisinkin hyväksytty optimaaliseksi lukemaksi pitkää patruunaa ampuville konekivääreille ja 900ls/min on käytössä lyhyen patruunan aseilla. "

Tulinopeus on aseessa vain yksi ainoa piirre ja sen nopeutta voidaan säätää asetta suunniteltaessa. Sen sijaan MG-42:n peruskonstruktio on yhä laajassa käytössä ja sen suoranaisia seuraajia alenevassa polvessa näki mm. Jugoslavian sodissa.

MG-42:m suunnitteluvaiheessa oli otettu huomioon helppo massatuotanto. Lisäksi siinä oli suoirastaan nerokas piipunvaihtojärjestelmä, joka mahdollisti piipun vaihdon tulituksen lomassa alle 10sekunnin.

Tottakai tulinopeutena 1.200 ls minuutissa oli suuri, mutta liittoutuneet, jotka kutsuivat asetta Spandauksi ja jotka joutuivat etenemään MG-42:ta kohden pitivät sen nopeita sarjoja demoralisoivina. Sarja muistutti tiettävästi nopeudessaan kankaan repimistä.

Lisäksi MG-42 oli äärimmäisen luotettava toiminnaltaan. Sen suunnittelussa oli pyritty välttämään edeltäjän (MG-34) suurimmat puutteet, jotka olivat kallis ja tarkka sarjavalmistus sekä arkuus pölylle ja lialle. Siinä onnistuttiin.

Sotien jälkeen MG-42 sai oivallustensa puolesta paljon seuraajia. Esim.. USA:n M60 periytyi suoraan MG-42:sta.

"MG-42:ta kohden pitivät sen nopeita sarjoja demoralisoivina."

MG42 demoralisoi myös käyttäjänsä, kun miehet tarpoivat ylikuormattuina ammusmuuleina pitkin maita ja mantuja. Kummasti se M1919A4 500ls/min- louskutuskin piti päät alhaalla ja Maximin eri versiot nakutti vielä hi-taam-min ekassa maailmansodassa, silti pystyen samaan.

Make no mistake: MG42 oli käänteentekevä laite, sitä ei voi kiistää. Mutta monet sen ominaisuuksista olivat sen verran huonoja, että ne osattiin välttää tuoreemmissa malleissa. Niihin kuuluu mm. liian suuri paino sekä tulinopeus.

"Sotien jälkeen MG-42 sai oivallustensa puolesta paljon seuraajia"

Mutta yksikään muista malleista ei esikuvansa tavoin omannut järjettömän suurta tulinopeutta (pl. MG3 ja muut kloonit), vaan ampuivat lähemmäs 600ls/min tahdilla. Mistäköhän johtuu... ehkei se ylisuuri tulinopeus ollutkaan niin hyvä juttu, kuin yritetään uskotella.

mg-42 kirjoitti:

"Tällä periaatteella MG-42 oli susi. Mitä muuta voi sanoa ryhmän tulitukiaseesta, jolla ei etutuelta osunut maaliin ollenkaan, kun liipasinta painettaessa etutuki irtosi maasta ja piippu heilahti taivaalle? Ainoa keino käyttää asetta oli asettaa se kolmijalalle joka taas oli raskaampi, kuin ase itse ja vaati vielä yhden miehen raahamaan tätä rautakokoelmaa."

Todellisuudessa mg-42:lla ammuttiin runsaasti pelkkien etujalkojen varassa eikä suinkaan kaikki vastaanottavassa päässä ollet jääneet tuloksista kertomaan. Sotilaat eivät valittaneet, että piippu olisi nrtujalkojen varassa noussut. Sen sijaan valitettiin, että aseella oli sarjoina ammuttaessa taipumus 'ryömiä' eteenpäin.

MG-42 (ja sen edeltäjä mg-34) olivat ns yleiskäyttöisiä konekivääreitä. Kevyitä kantaa ja nopeita ampua etujaloilla, mutta vakaita aqmpua kolmijalalla. Amerikkalainen BAR oli lähinnä pikakivääri Emman tapaan eikä kilpaillut samassa sarjassa yleiskäyttöisten konekiväärien kanssa..

Liittoutuneet pitivät konekivääriä jalkaväkiryhmän tukiaseena. Sen sijaan saksalaiset näkivät asian toisin. Heidän mielestään kk oli ryhmän perusase, jota koko ryhmä palveli. Tästä syystä saksalaisilla oli suhteellisesti enemmän konekivääreitä kuin liittoutuneilla.
n

"Sen sijaan saksalaiset näkivät asian toisin. Heidän mielestään kk oli ryhmän perusase, jota koko ryhmä palveli. Tästä syystä saksalaisilla oli suhteellisesti enemmän konekivääreitä kuin liittoutuneilla."

Mikä puolestaan johti siihen, että sakujen kivääriryhmä oli käytännössä konekivääriryhmä ja sen taktinen joustavuus yhtä huono. Liittoutuneiden ja venäläisten ryhmät oli nopeampia, joustavampia ja lähietäisyydeltä tulivoimaisempia (enemmän konepistooleita, itselataavia kivääreitä ja pikakivääreitä). Tästä syystä sakut olivat lähikamppailuissa ja kaupunkisodassa altavastaajina monesti. Etenkin venäläisten konepistooli-pataljoonat tekivät pahaa jälkeä ja osaltaan kirittivät saksalaisten rynnäkkökiväärin kehittelyä.

njet hyvä kirjoitti:

"Sen sijaan saksalaiset näkivät asian toisin. Heidän mielestään kk oli ryhmän perusase, jota koko ryhmä palveli. Tästä syystä saksalaisilla oli suhteellisesti enemmän konekivääreitä kuin liittoutuneilla."

Mikä puolestaan johti siihen, että sakujen kivääriryhmä oli käytännössä konekivääriryhmä ja sen taktinen joustavuus yhtä huono. Liittoutuneiden ja venäläisten ryhmät oli nopeampia, joustavampia ja lähietäisyydeltä tulivoimaisempia (enemmän konepistooleita, itselataavia kivääreitä ja pikakivääreitä). Tästä syystä sakut olivat lähikamppailuissa ja kaupunkisodassa altavastaajina monesti. Etenkin venäläisten konepistooli-pataljoonat tekivät pahaa jälkeä ja osaltaan kirittivät saksalaisten rynnäkkökiväärin kehittelyä.

Propagandaa. Saksalaissotilaiden koulutus oli pohjimmiltaan paljon Venäläisiä joustavampi. Konekiväärillä ei ollut asian kanssa tekemistä. Saksalaiseen sotadoktriiniin kuului puenten yksiköiden itsenäinen ja oma-aloitteinen toiminta, joka mahdollisti nopean toiminnan taktisen tilanteen muuttuessa.

kookoon nakutus kirjoitti:

"MG-42:ta kohden pitivät sen nopeita sarjoja demoralisoivina."

MG42 demoralisoi myös käyttäjänsä, kun miehet tarpoivat ylikuormattuina ammusmuuleina pitkin maita ja mantuja. Kummasti se M1919A4 500ls/min- louskutuskin piti päät alhaalla ja Maximin eri versiot nakutti vielä hi-taam-min ekassa maailmansodassa, silti pystyen samaan.

Make no mistake: MG42 oli käänteentekevä laite, sitä ei voi kiistää. Mutta monet sen ominaisuuksista olivat sen verran huonoja, että ne osattiin välttää tuoreemmissa malleissa. Niihin kuuluu mm. liian suuri paino sekä tulinopeus.

"Sotien jälkeen MG-42 sai oivallustensa puolesta paljon seuraajia"

Mutta yksikään muista malleista ei esikuvansa tavoin omannut järjettömän suurta tulinopeutta (pl. MG3 ja muut kloonit), vaan ampuivat lähemmäs 600ls/min tahdilla. Mistäköhän johtuu... ehkei se ylisuuri tulinopeus ollutkaan niin hyvä juttu, kuin yritetään uskotella.

Ei se niin huonokaan ollut kun yrität väittää.

kookoon nakutus kirjoitti:

"MG-42:ta kohden pitivät sen nopeita sarjoja demoralisoivina."

MG42 demoralisoi myös käyttäjänsä, kun miehet tarpoivat ylikuormattuina ammusmuuleina pitkin maita ja mantuja. Kummasti se M1919A4 500ls/min- louskutuskin piti päät alhaalla ja Maximin eri versiot nakutti vielä hi-taam-min ekassa maailmansodassa, silti pystyen samaan.

Make no mistake: MG42 oli käänteentekevä laite, sitä ei voi kiistää. Mutta monet sen ominaisuuksista olivat sen verran huonoja, että ne osattiin välttää tuoreemmissa malleissa. Niihin kuuluu mm. liian suuri paino sekä tulinopeus.

"Sotien jälkeen MG-42 sai oivallustensa puolesta paljon seuraajia"

Mutta yksikään muista malleista ei esikuvansa tavoin omannut järjettömän suurta tulinopeutta (pl. MG3 ja muut kloonit), vaan ampuivat lähemmäs 600ls/min tahdilla. Mistäköhän johtuu... ehkei se ylisuuri tulinopeus ollutkaan niin hyvä juttu, kuin yritetään uskotella.

"Mutta yksikään muista malleista ei esikuvansa tavoin omannut järjettömän suurta tulinopeutta (pl. MG3 ja muut kloonit), vaan ampuivat lähemmäs 600ls/min tahdilla. Mistäköhän johtuu... ehkei se ylisuuri tulinopeus ollutkaan niin hyvä juttu, kuin yritetään uskotella. "

Taisin kyllä mainita liian suuren tulinopeuden ja senkin, että seuraajissa siitä oli päästy eroon. Missasit sen kohdan? Demoralisoivasta vaikutuksesta mainitsee Max Hastings kirjassaan Overlord haastateltaan liittoutuneiden sotilaita. Mainitsi piirteenä asiassa. Eikö saisi?

LaD kirjoitti:

Propagandaa. Saksalaissotilaiden koulutus oli pohjimmiltaan paljon Venäläisiä joustavampi. Konekiväärillä ei ollut asian kanssa tekemistä. Saksalaiseen sotadoktriiniin kuului puenten yksiköiden itsenäinen ja oma-aloitteinen toiminta, joka mahdollisti nopean toiminnan taktisen tilanteen muuttuessa.

Sakujen koulutuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta konekiväärikeskeisellä ajattelutavalla on. Kun ryhmä oli kokonaisuudessaan sidottu lähinnä konekiväärin paijaamiseen (ampuja, lataaja, tähystäjä ja ammustenkantajat), ei siinä pahemmin ryhmäkohtaista taktiikkaa juhlittu vaan homma pyöri liian paljon konekiväärin ympärillä. Kuten jo sanottu, oli sakujen kivääriryhmä todellisuudessa aivan liian lähellä konekivääriryhmää, ja sen taktinen ulottuvuus oli yhtä jähmeä.

Muilla mailla, joilla moista taakkaa ei ryhmässä ollut, touhu oli paljon tehokkaampaa ryhmätasolla. Kivääriryhmät olivat niissä nimenomaan kivääriryhmiä, joilla joustava manööverointi oli huomattavasti helpompaa kuin jähmeällä, lähinnä tulitueksi sopivalla konekivääriryhmällä.

Nykyarmeijoiden toimintamallihan on haettu pitkälti juuri toisen maailmansodan aikaisista USA/britti/neukku-kivääriryhmistä: pari fire teamia aseistettuna "ryhmän automaattiaseella" (pikakiväärillä) on tehokkaampaa ja joustavampaa kuin yksi kokoryhmä aseistettuna kevyellä konekiväärillä. Pitkän patruunan KK:t, eli MG42:n vastineet, on sitten niputettu omiksi partioikseen joukkuetasolle jolloin ne eivät haittaa liiaksi kivääriryhmien toimintaa ja pystyvät hoitamaan tulitukensa tehokkaammin.

pelkkää asiaa kirjoitti:

Sakujen koulutuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta konekiväärikeskeisellä ajattelutavalla on. Kun ryhmä oli kokonaisuudessaan sidottu lähinnä konekiväärin paijaamiseen (ampuja, lataaja, tähystäjä ja ammustenkantajat), ei siinä pahemmin ryhmäkohtaista taktiikkaa juhlittu vaan homma pyöri liian paljon konekiväärin ympärillä. Kuten jo sanottu, oli sakujen kivääriryhmä todellisuudessa aivan liian lähellä konekivääriryhmää, ja sen taktinen ulottuvuus oli yhtä jähmeä.

Muilla mailla, joilla moista taakkaa ei ryhmässä ollut, touhu oli paljon tehokkaampaa ryhmätasolla. Kivääriryhmät olivat niissä nimenomaan kivääriryhmiä, joilla joustava manööverointi oli huomattavasti helpompaa kuin jähmeällä, lähinnä tulitueksi sopivalla konekivääriryhmällä.

Nykyarmeijoiden toimintamallihan on haettu pitkälti juuri toisen maailmansodan aikaisista USA/britti/neukku-kivääriryhmistä: pari fire teamia aseistettuna "ryhmän automaattiaseella" (pikakiväärillä) on tehokkaampaa ja joustavampaa kuin yksi kokoryhmä aseistettuna kevyellä konekiväärillä. Pitkän patruunan KK:t, eli MG42:n vastineet, on sitten niputettu omiksi partioikseen joukkuetasolle jolloin ne eivät haittaa liiaksi kivääriryhmien toimintaa ja pystyvät hoitamaan tulitukensa tehokkaammin.

Pah. Konekiväärin olemassaolo ei hidastanut tai jähmettänyt saksalaisia mihinkään. Eikä se suinkaan ollut oiminnan perusta, vain pieni osa siitä. Ei muuten. Panssarikrenatöörit osoittautuivat jalkaväen parhaimmistoksi useaan kertaan kaikilla rintamilla.

mg-42 kirjoitti:

"Mutta yksikään muista malleista ei esikuvansa tavoin omannut järjettömän suurta tulinopeutta (pl. MG3 ja muut kloonit), vaan ampuivat lähemmäs 600ls/min tahdilla. Mistäköhän johtuu... ehkei se ylisuuri tulinopeus ollutkaan niin hyvä juttu, kuin yritetään uskotella. "

Taisin kyllä mainita liian suuren tulinopeuden ja senkin, että seuraajissa siitä oli päästy eroon. Missasit sen kohdan? Demoralisoivasta vaikutuksesta mainitsee Max Hastings kirjassaan Overlord haastateltaan liittoutuneiden sotilaita. Mainitsi piirteenä asiassa. Eikö saisi?

Eikö Omaha beachilla Normandiassa yksi sakemanni konekiväärillä tappanut ja haavoittanut satoja jenkkejä? Oliko hänellä MG34 vai MG42?

Kysyn vaan kirjoitti:

Eikö Omaha beachilla Normandiassa yksi sakemanni konekiväärillä tappanut ja haavoittanut satoja jenkkejä? Oliko hänellä MG34 vai MG42?

"Eikö Omaha beachilla Normandiassa yksi sakemanni konekiväärillä tappanut ja haavoittanut satoja jenkkejä?"

Tappoi ja haavoitti korkeintaan kymmeniä. USAn tappiot oli sinä päivänä n.3000 miestä ja saksalaisia puolustajia oli 8000, joten kyllä niitä hyökkääjiä kaatoivat muutkin kuin vain yksinäiset rambot.

"Oliko hänellä MG34 vai MG42?"

MG42.

vastaukset kirjoitti:

"Eikö Omaha beachilla Normandiassa yksi sakemanni konekiväärillä tappanut ja haavoittanut satoja jenkkejä?"

Tappoi ja haavoitti korkeintaan kymmeniä. USAn tappiot oli sinä päivänä n.3000 miestä ja saksalaisia puolustajia oli 8000, joten kyllä niitä hyökkääjiä kaatoivat muutkin kuin vain yksinäiset rambot.

"Oliko hänellä MG34 vai MG42?"

MG42.

Telkkarissa tuli ohjelma jossa haastateltiin tuota sotilasta. Hän oli korkealla rannan yläpuolella erinomaisessa asemassa ja sieltä tappoi ja haavoitti satoja. Eihän kaikki tietenkään kuolleet, suurin osa oli haavoittui mutta kymmenittäin kuoli.

Kysyn vaan kirjoitti:

Telkkarissa tuli ohjelma jossa haastateltiin tuota sotilasta. Hän oli korkealla rannan yläpuolella erinomaisessa asemassa ja sieltä tappoi ja haavoitti satoja. Eihän kaikki tietenkään kuolleet, suurin osa oli haavoittui mutta kymmenittäin kuoli.

Hän voi sanoa ihan mitä lystää, mutta fakta on ettei kookoon takana tuntitolkulla pruuttaava kaveri pysty millään laskemaan moneenko hän osuu ja moniko niistä kuoli tai haavoittui. Siinä on muuta tekemistä ihan kylliksi kuin pitää yllä jotain tukkimiehen kirjanpitoa tappotilistä, ja dokumentoinnin puuttuessa adrenaalininkatkuiset muistikuvat tekee myöhemmin helposti tepposet.

Tarkka-ampujat on sitten ihan erikseen, heillä on aikaa sihtailla ja laskea.

Amerikkalaisten kokonaistappiot ja sakupuolustajien määrä tuolla lohkolla kertoo aivan täysin siitä, ettei yksi kaveri ole aiheuttanut millään kymmenien prosenttien tappioita, hyvä jos edes prosenttien. Tappolukujen yliarviointi on tuttua kauraa kaikkialla: niin pst-miesten keskuudessa, tankkimiehistöillä, piloteilla kuin (kone)kiväärimiehilläkin.

LaD kirjoitti:

Pah. Konekiväärin olemassaolo ei hidastanut tai jähmettänyt saksalaisia mihinkään. Eikä se suinkaan ollut oiminnan perusta, vain pieni osa siitä. Ei muuten. Panssarikrenatöörit osoittautuivat jalkaväen parhaimmistoksi useaan kertaan kaikilla rintamilla.

" Eikä se suinkaan ollut oiminnan perusta,"

Päinvastoin, se MG42 oli nimenomaan perusta koko sakujen kivääriryhmän toiminalle. Se oli ns. base of fire, ja ryhmän miehet sitten tuki tätä ihmeasetta. Tuloksena jähmeä taktinen ulottuvuus. Kookoo-keskeisyyden vuoksi sakut jäi ikävästi jälkeen jv-aseituksessa: se koostui pääasiassa pulttilukoista, mikä oli merkittävästi huonompi juttu kuin taktisesti joustavampien liittoutuneiden ja venäläisten runsaampi kp- , pk- ja itselataavakalusto. Eivät sakut turhaan alkaneet sitä Stg44 haaveilla tasaamaan puntteja.

Konekivääri on tukiase, jonka tehtävänä on tukea kivääriryhmän taistelua. Sakuilla se meni juuri päinvastoin ja väärin.

turha jankata kirjoitti:

" Eikä se suinkaan ollut oiminnan perusta,"

Päinvastoin, se MG42 oli nimenomaan perusta koko sakujen kivääriryhmän toiminalle. Se oli ns. base of fire, ja ryhmän miehet sitten tuki tätä ihmeasetta. Tuloksena jähmeä taktinen ulottuvuus. Kookoo-keskeisyyden vuoksi sakut jäi ikävästi jälkeen jv-aseituksessa: se koostui pääasiassa pulttilukoista, mikä oli merkittävästi huonompi juttu kuin taktisesti joustavampien liittoutuneiden ja venäläisten runsaampi kp- , pk- ja itselataavakalusto. Eivät sakut turhaan alkaneet sitä Stg44 haaveilla tasaamaan puntteja.

Konekivääri on tukiase, jonka tehtävänä on tukea kivääriryhmän taistelua. Sakuilla se meni juuri päinvastoin ja väärin.

Yliarvioit. Saksalaisten konekivääri oli ensisijainen tuliase, mutta muu ryhmä ei ollut jähmeästi sidottuna siihen. Schützenketteä(jossa tukeuduttiin täysin konekiväärin tuleen ja muu ryhmä tuki sitä) käytettiin vain, mikäli vihollisen kukistaminen ei vaatinut monenlaisia manöövereitä, tai kyseiset manööverit eivät olleet kannattavia. Useammin käytettiin "feuer und Bewegung" taktiikkaa, jossa Konekivääri eteni kiväärimiesten ohella alati tulittaen(ja näin suojaten muita), kunnes muu osasto pääsi lähietäisyydelle, jolloin sitten vihollinen kukistettiin aseiden yhteistoiminnalla, kuten konepistooleilla ja käsikranaateilla. Ryhmä oli vain löyhästi sidottu konekivääriin, jolloin taktinen liikkuvuus parani.
Lisäksi taktiseen taistelukykyyn vaikuttin suuresti jo ryhmäpohjainen oma-aloitteisuuden korostaminen:Aloite oli pidettävä itsellä mahdollisimman usein, ja hyökättävä oli aina kun se oli kannattavaa, ei vain silloin kuin käskettiin.

LaD kirjoitti:

Yliarvioit. Saksalaisten konekivääri oli ensisijainen tuliase, mutta muu ryhmä ei ollut jähmeästi sidottuna siihen. Schützenketteä(jossa tukeuduttiin täysin konekiväärin tuleen ja muu ryhmä tuki sitä) käytettiin vain, mikäli vihollisen kukistaminen ei vaatinut monenlaisia manöövereitä, tai kyseiset manööverit eivät olleet kannattavia. Useammin käytettiin "feuer und Bewegung" taktiikkaa, jossa Konekivääri eteni kiväärimiesten ohella alati tulittaen(ja näin suojaten muita), kunnes muu osasto pääsi lähietäisyydelle, jolloin sitten vihollinen kukistettiin aseiden yhteistoiminnalla, kuten konepistooleilla ja käsikranaateilla. Ryhmä oli vain löyhästi sidottu konekivääriin, jolloin taktinen liikkuvuus parani.
Lisäksi taktiseen taistelukykyyn vaikuttin suuresti jo ryhmäpohjainen oma-aloitteisuuden korostaminen:Aloite oli pidettävä itsellä mahdollisimman usein, ja hyökättävä oli aina kun se oli kannattavaa, ei vain silloin kuin käskettiin.

Sakuryhmä oli siis käytännössä ilman tulitukea kun KK liikkui. Pulttareilla kun oli suoja-ammunnassa lähinnä huumoriarvo, ja tuliylivoima voitiin silloin helposti menettää joustavammin aseistetuille vihollisille. Esim. jenkeillä puoliryhmä pystyi aina antamaan hyvää tukea nopeilla Garandeilla ja BARilla, kun toinen puolikas liikkui, ja sitten toisinpäin. Venäläisillä pari Emmaa ja runsas kp-aseistus täydennettynä SVT-puolareilla takasi myös aina hyvän tulivoiman joka tilanteessa. Ja mitä lähemmäs sakuryhmä pääsi, sitä huonompaan asemaan se joutui kun pulttarit ja kookoo menetti hyötyään lähitaistelussa.

Sakujen KK-keskeinen ajatusmaailma oli hyvä arolla taisteluun, jossa tulisektorit oli laajat. Mitä pienipiirteisemmäksi maasto meni, sitä enemmän se menetti tehoaan koska joustavuus puuttui.

näin ja senpä takia kirjoitti:

Sakuryhmä oli siis käytännössä ilman tulitukea kun KK liikkui. Pulttareilla kun oli suoja-ammunnassa lähinnä huumoriarvo, ja tuliylivoima voitiin silloin helposti menettää joustavammin aseistetuille vihollisille. Esim. jenkeillä puoliryhmä pystyi aina antamaan hyvää tukea nopeilla Garandeilla ja BARilla, kun toinen puolikas liikkui, ja sitten toisinpäin. Venäläisillä pari Emmaa ja runsas kp-aseistus täydennettynä SVT-puolareilla takasi myös aina hyvän tulivoiman joka tilanteessa. Ja mitä lähemmäs sakuryhmä pääsi, sitä huonompaan asemaan se joutui kun pulttarit ja kookoo menetti hyötyään lähitaistelussa.

Sakujen KK-keskeinen ajatusmaailma oli hyvä arolla taisteluun, jossa tulisektorit oli laajat. Mitä pienipiirteisemmäksi maasto meni, sitä enemmän se menetti tehoaan koska joustavuus puuttui.

"Sakuryhmä oli siis käytännössä ilman tulitukea kun KK liikkui. "
KK kykeni tulittamaan liikkeessä(ei tarkasti eikä pitkään, mutta mikä ase nyt tarkasti olisikaan tuossa tilanteessa tulittanut.), ja se oli tulivalmiina välittömästi maahan laskettuna. Katsos kun rumpulippaan kanssa ei tarvinnut raahata vyötä. Väitteesi, että tulittaminen liikkeessä olisi ollut mitenkään merikityksellistä muutenkaan on väärä myöskin. Ei BARilla kukaan juossut ja tulittanut, vaan hän juoksi, otti aseman ja antoi suojatulta muiden edetessä. Porrastustaktiikka;) Tämä toimi yhtälailla MG42:lla
"Esim. jenkeillä puoliryhmä pystyi aina antamaan hyvää tukea nopeilla Garandeilla ja BARilla, kun toinen puolikas liikkui, ja sitten toisinpäin. Venäläisillä pari Emmaa ja runsas kp-aseistus täydennettynä SVT-puolareilla takasi myös aina hyvän tulivoiman joka tilanteessa. Ja mitä lähemmäs sakuryhmä pääsi, sitä huonompaan asemaan se joutui kun pulttarit ja kookoo menetti hyötyään lähitaistelussa."
Jälleen väärin. Gewehr 41 ja Gewehr 43 itselataavia valmistettiin yli 600 000 ja käytettiin laajasti. MP38 ja MP40 sarjaa valmistettiin yli miljoona. Saksalaisilla oli siis aivan tarpeeksi aseistusta pulttarien lisäksi. BAR- pikakivääriä tuotettiin huomattavasti vähemmän.
Väitteesi taistelutehon putoamisesta lähitaistelussa on väärä. yksi laukaus riittää, ja pistoolit, kranaatit sekä kenttälapiot toimivat erinomaisesti. Ja kyllä niitä konepistooleitakin oli aivan tarpeeksi.
"Sakujen KK-keskeinen ajatusmaailma oli hyvä arolla taisteluun, jossa tulisektorit oli laajat. Mitä pienipiirteisemmäksi maasto meni, sitä enemmän se menetti tehoaan koska joustavuus puuttui. "
Saksalaisten taktiikka urbaaneissa oloissa oli aivan tasavertainen muihin osapuoliin nähden juuri ryhmän joustavuuden vuoksi.

LaD kirjoitti:

"Sakuryhmä oli siis käytännössä ilman tulitukea kun KK liikkui. "
KK kykeni tulittamaan liikkeessä(ei tarkasti eikä pitkään, mutta mikä ase nyt tarkasti olisikaan tuossa tilanteessa tulittanut.), ja se oli tulivalmiina välittömästi maahan laskettuna. Katsos kun rumpulippaan kanssa ei tarvinnut raahata vyötä. Väitteesi, että tulittaminen liikkeessä olisi ollut mitenkään merikityksellistä muutenkaan on väärä myöskin. Ei BARilla kukaan juossut ja tulittanut, vaan hän juoksi, otti aseman ja antoi suojatulta muiden edetessä. Porrastustaktiikka;) Tämä toimi yhtälailla MG42:lla
"Esim. jenkeillä puoliryhmä pystyi aina antamaan hyvää tukea nopeilla Garandeilla ja BARilla, kun toinen puolikas liikkui, ja sitten toisinpäin. Venäläisillä pari Emmaa ja runsas kp-aseistus täydennettynä SVT-puolareilla takasi myös aina hyvän tulivoiman joka tilanteessa. Ja mitä lähemmäs sakuryhmä pääsi, sitä huonompaan asemaan se joutui kun pulttarit ja kookoo menetti hyötyään lähitaistelussa."
Jälleen väärin. Gewehr 41 ja Gewehr 43 itselataavia valmistettiin yli 600 000 ja käytettiin laajasti. MP38 ja MP40 sarjaa valmistettiin yli miljoona. Saksalaisilla oli siis aivan tarpeeksi aseistusta pulttarien lisäksi. BAR- pikakivääriä tuotettiin huomattavasti vähemmän.
Väitteesi taistelutehon putoamisesta lähitaistelussa on väärä. yksi laukaus riittää, ja pistoolit, kranaatit sekä kenttälapiot toimivat erinomaisesti. Ja kyllä niitä konepistooleitakin oli aivan tarpeeksi.
"Sakujen KK-keskeinen ajatusmaailma oli hyvä arolla taisteluun, jossa tulisektorit oli laajat. Mitä pienipiirteisemmäksi maasto meni, sitä enemmän se menetti tehoaan koska joustavuus puuttui. "
Saksalaisten taktiikka urbaaneissa oloissa oli aivan tasavertainen muihin osapuoliin nähden juuri ryhmän joustavuuden vuoksi.

Niin, ja se pulttarien "huumoriarvo":
http://www.youtube.com/watch?v=haf9QURxO4E
kaksi-kolme tuollaista kyllä on kohtuullisen tehokasta.

Ja se oli juuri Saksa, joka kehitti rynnäkkökivääreihin perustuvan ryhmäjaon sodan lopulla

LaD kirjoitti:

"Sakuryhmä oli siis käytännössä ilman tulitukea kun KK liikkui. "
KK kykeni tulittamaan liikkeessä(ei tarkasti eikä pitkään, mutta mikä ase nyt tarkasti olisikaan tuossa tilanteessa tulittanut.), ja se oli tulivalmiina välittömästi maahan laskettuna. Katsos kun rumpulippaan kanssa ei tarvinnut raahata vyötä. Väitteesi, että tulittaminen liikkeessä olisi ollut mitenkään merikityksellistä muutenkaan on väärä myöskin. Ei BARilla kukaan juossut ja tulittanut, vaan hän juoksi, otti aseman ja antoi suojatulta muiden edetessä. Porrastustaktiikka;) Tämä toimi yhtälailla MG42:lla
"Esim. jenkeillä puoliryhmä pystyi aina antamaan hyvää tukea nopeilla Garandeilla ja BARilla, kun toinen puolikas liikkui, ja sitten toisinpäin. Venäläisillä pari Emmaa ja runsas kp-aseistus täydennettynä SVT-puolareilla takasi myös aina hyvän tulivoiman joka tilanteessa. Ja mitä lähemmäs sakuryhmä pääsi, sitä huonompaan asemaan se joutui kun pulttarit ja kookoo menetti hyötyään lähitaistelussa."
Jälleen väärin. Gewehr 41 ja Gewehr 43 itselataavia valmistettiin yli 600 000 ja käytettiin laajasti. MP38 ja MP40 sarjaa valmistettiin yli miljoona. Saksalaisilla oli siis aivan tarpeeksi aseistusta pulttarien lisäksi. BAR- pikakivääriä tuotettiin huomattavasti vähemmän.
Väitteesi taistelutehon putoamisesta lähitaistelussa on väärä. yksi laukaus riittää, ja pistoolit, kranaatit sekä kenttälapiot toimivat erinomaisesti. Ja kyllä niitä konepistooleitakin oli aivan tarpeeksi.
"Sakujen KK-keskeinen ajatusmaailma oli hyvä arolla taisteluun, jossa tulisektorit oli laajat. Mitä pienipiirteisemmäksi maasto meni, sitä enemmän se menetti tehoaan koska joustavuus puuttui. "
Saksalaisten taktiikka urbaaneissa oloissa oli aivan tasavertainen muihin osapuoliin nähden juuri ryhmän joustavuuden vuoksi.

"Katsos kun rumpulippaan kanssa ei tarvinnut raahata vyötä."

MG42 ja rumpulipas on huono vitsi. 1200-1500ls tulinopeudella lipas on parissa sekunnissa tyhjä, se kun veti vain 50 patruunaa. Ja sen jälkeen piti taas ladata, eli pyssy oli poissa pelistä ja pitkään ja muu ryhmä jäi alakynteen vihollisen tuliylivoimalle pulttareillaan.

Ja etenkään konekiväärillä ei kukaan ammu liikkeestä, niinkuin ei muillakaan aseilla. Kun liikutaan niin liikutaan nopsaan, samalla kun kaverit suojaa. Opit nämä tekniikat sitten kun käyt armeijan.

vai niin sanoi kirjoitti:

Hän voi sanoa ihan mitä lystää, mutta fakta on ettei kookoon takana tuntitolkulla pruuttaava kaveri pysty millään laskemaan moneenko hän osuu ja moniko niistä kuoli tai haavoittui. Siinä on muuta tekemistä ihan kylliksi kuin pitää yllä jotain tukkimiehen kirjanpitoa tappotilistä, ja dokumentoinnin puuttuessa adrenaalininkatkuiset muistikuvat tekee myöhemmin helposti tepposet.

Tarkka-ampujat on sitten ihan erikseen, heillä on aikaa sihtailla ja laskea.

Amerikkalaisten kokonaistappiot ja sakupuolustajien määrä tuolla lohkolla kertoo aivan täysin siitä, ettei yksi kaveri ole aiheuttanut millään kymmenien prosenttien tappioita, hyvä jos edes prosenttien. Tappolukujen yliarviointi on tuttua kauraa kaikkialla: niin pst-miesten keskuudessa, tankkimiehistöillä, piloteilla kuin (kone)kiväärimiehilläkin.

"Hän voi sanoa ihan mitä lystää, mutta fakta on ettei kookoon takana tuntitolkulla pruuttaava kaveri pysty millään laskemaan moneenko hän osuu ja moniko niistä kuoli tai haavoittui. Siinä on muuta tekemistä ihan kylliksi kuin pitää yllä jotain tukkimiehen kirjanpitoa tappotilistä, ja dokumentoinnin puuttuessa adrenaalininkatkuiset muistikuvat tekee myöhemmin helposti tepposet."

Vähän omituisen kitkerä purkaus siihen näåhden, ettei ampuja väittänyt edes 'laskeneensa' tai pitäneensä 'tukkimiehen kirjanpitoa'. Maihinnousu tapahtui laskuveden aikaan ja siinä oli melkoisen aava kenttä maihinnousuijoilla ylitettävänä. Onselvää se, että MG-42:n tapaisella ruuttaajalla tulee luokoa.

huono vitsi kirjoitti:

"Katsos kun rumpulippaan kanssa ei tarvinnut raahata vyötä."

MG42 ja rumpulipas on huono vitsi. 1200-1500ls tulinopeudella lipas on parissa sekunnissa tyhjä, se kun veti vain 50 patruunaa. Ja sen jälkeen piti taas ladata, eli pyssy oli poissa pelistä ja pitkään ja muu ryhmä jäi alakynteen vihollisen tuliylivoimalle pulttareillaan.

Ja etenkään konekiväärillä ei kukaan ammu liikkeestä, niinkuin ei muillakaan aseilla. Kun liikutaan niin liikutaan nopsaan, samalla kun kaverit suojaa. Opit nämä tekniikat sitten kun käyt armeijan.

Kaikennäköisiä pellejä sitä kehuskelee armeijaopeillaan, ei olisi kannattanut mennä.

Ne jotka oikeasti tietävät jotakin aseista, tietävät sen, että konetuliaseella ei tyhjätä lipasta 2 sekunnin pitkällä sarjalla. 50 patruunan lippaalla ampuu tähdättyjä lyhyitä sarjoja paljon pidenmpään, tuollaisella tulinopeudella lyhytkin tulipurske tekee tuhojaan.

mg-42 kirjoitti:

"Hän voi sanoa ihan mitä lystää, mutta fakta on ettei kookoon takana tuntitolkulla pruuttaava kaveri pysty millään laskemaan moneenko hän osuu ja moniko niistä kuoli tai haavoittui. Siinä on muuta tekemistä ihan kylliksi kuin pitää yllä jotain tukkimiehen kirjanpitoa tappotilistä, ja dokumentoinnin puuttuessa adrenaalininkatkuiset muistikuvat tekee myöhemmin helposti tepposet."

Vähän omituisen kitkerä purkaus siihen näåhden, ettei ampuja väittänyt edes 'laskeneensa' tai pitäneensä 'tukkimiehen kirjanpitoa'. Maihinnousu tapahtui laskuveden aikaan ja siinä oli melkoisen aava kenttä maihinnousuijoilla ylitettävänä. Onselvää se, että MG-42:n tapaisella ruuttaajalla tulee luokoa.

Mitä ne muut tuhannet saksalaiset teki sillä aikaa kun Severloh torjui yksinään maihinnousua? Eikö heillä ollut samat suotuiset olosuhteet myös. Jenkkejähän olisi pitänyt silloin kaatua ja haavoittua kymmeniä tai satojatuhansia.

Ei kannata uskoa kaikkea, mitä noissa saksalaisten kalajutuissa sanotaan.

no mites muut? kirjoitti:

Mitä ne muut tuhannet saksalaiset teki sillä aikaa kun Severloh torjui yksinään maihinnousua? Eikö heillä ollut samat suotuiset olosuhteet myös. Jenkkejähän olisi pitänyt silloin kaatua ja haavoittua kymmeniä tai satojatuhansia.

Ei kannata uskoa kaikkea, mitä noissa saksalaisten kalajutuissa sanotaan.

Ihmettelen, että ei tullut tappioita enempää yleensäkkään.

Olen Thaimaassa ampunut sekä puoliautomaati kiväärillä että vuosi sitten rynnäkkökiväärillä, tosin aika lyhyeltä matkalta. Siitä ei olisi kukaan tullut elossa.

ihmettelen sitä ei kai nuo ole niin paljon kehittyneet, enkä ole ampunut kuin kauan sitten pystykorvalla.

no mites muut? kirjoitti:

Mitä ne muut tuhannet saksalaiset teki sillä aikaa kun Severloh torjui yksinään maihinnousua? Eikö heillä ollut samat suotuiset olosuhteet myös. Jenkkejähän olisi pitänyt silloin kaatua ja haavoittua kymmeniä tai satojatuhansia.

Ei kannata uskoa kaikkea, mitä noissa saksalaisten kalajutuissa sanotaan.

"Ei kannata uskoa kaikkea, mitä noissa saksalaisten kalajutuissa sanotaan."

Uskoa mitä? Mieshän kertoi ampuneensa laatikkokaupalla rannalle ja että siellä miestä kaatui. Ei hän lukumääriä kertonut eikä varmaan tiennytkään. Mikä siinä on se epäuskottava osa? Taitaa olla sinulle henkilökohtainen ongelma:-)

huono vitsi kirjoitti:

"Katsos kun rumpulippaan kanssa ei tarvinnut raahata vyötä."

MG42 ja rumpulipas on huono vitsi. 1200-1500ls tulinopeudella lipas on parissa sekunnissa tyhjä, se kun veti vain 50 patruunaa. Ja sen jälkeen piti taas ladata, eli pyssy oli poissa pelistä ja pitkään ja muu ryhmä jäi alakynteen vihollisen tuliylivoimalle pulttareillaan.

Ja etenkään konekiväärillä ei kukaan ammu liikkeestä, niinkuin ei muillakaan aseilla. Kun liikutaan niin liikutaan nopsaan, samalla kun kaverit suojaa. Opit nämä tekniikat sitten kun käyt armeijan.

"
MG42 ja rumpulipas on huono vitsi. 1200-1500ls tulinopeudella lipas on parissa sekunnissa tyhjä, se kun veti vain 50 patruunaa. Ja sen jälkeen piti taas ladata, eli pyssy oli poissa pelistä ja pitkään ja muu ryhmä jäi alakynteen vihollisen tuliylivoimalle pulttareillaan. "
Sama päti BAR:iin ja mihin tahansa ei-vyösyöttöiseen aseeseen.
Armeija on käyty, älä siitä huoli. sinä siinä väitit että liikkestä voi tulittaa

mg-42 kirjoitti:

"Ei kannata uskoa kaikkea, mitä noissa saksalaisten kalajutuissa sanotaan."

Uskoa mitä? Mieshän kertoi ampuneensa laatikkokaupalla rannalle ja että siellä miestä kaatui. Ei hän lukumääriä kertonut eikä varmaan tiennytkään. Mikä siinä on se epäuskottava osa? Taitaa olla sinulle henkilökohtainen ongelma:-)

"Ei hän lukumääriä kertonut eikä varmaan tiennytkään."

Eipä tietenkään, mitä nyt on muistelmissaan väittänyt aiheuttaneensa 1000 miehen tappiot. Jokainen voi itse arvioida, miten vakavasti tämän kaverin satuilut voi siltä pohjalta ottaa... ettei vaan olisi ollut Sven Hasselin ja kumppanien taistelutoveri.

Kalajuttuja kaikki tyynni. Kuvaavaa onkin, miten nuo sakujen kalavaleet uppoaa täydellisesti siihen sakujen fanipoikaposseen mikä noita juttuja muna vaahdossa jauhaa. On Rudel, Wittmann, Severloh ja kaikki muutkin...

Luojan kiitos ettei länsiliittoutuneet tai neukut sortuneet moiseen satuiluun.

totuus on tärkiää kirjoitti:

"Ei hän lukumääriä kertonut eikä varmaan tiennytkään."

Eipä tietenkään, mitä nyt on muistelmissaan väittänyt aiheuttaneensa 1000 miehen tappiot. Jokainen voi itse arvioida, miten vakavasti tämän kaverin satuilut voi siltä pohjalta ottaa... ettei vaan olisi ollut Sven Hasselin ja kumppanien taistelutoveri.

Kalajuttuja kaikki tyynni. Kuvaavaa onkin, miten nuo sakujen kalavaleet uppoaa täydellisesti siihen sakujen fanipoikaposseen mikä noita juttuja muna vaahdossa jauhaa. On Rudel, Wittmann, Severloh ja kaikki muutkin...

Luojan kiitos ettei länsiliittoutuneet tai neukut sortuneet moiseen satuiluun.

"Eipä tietenkään, mitä nyt on muistelmissaan väittänyt aiheuttaneensa 1000 miehen tappiot."

Missä ihmeen muistelmissa?

"Luojan kiitos ettei länsiliittoutuneet tai neukut sortuneet moiseen satuiluun. "

Hehe. Uskotko tuohon edes itse? Neukkujen omat pudotustilastot esim.Talvisodan ajalta on varsin helppo todeta suureksi osaksi satuiluksi. Lentävien linnoitusten kk-ampujat väittivät eräälläkin pommitusreissulla saaneensa 52 pudotusta kun todellisuudessa vain 2 konetta putosi. Myös Englannin ilmataistelun osalta 1940 on aivan vastaavia ylityksiä briteillä. Ja tietenkin myös saksalaisilla.

Kasikkien maiden itse ilmoittamat ilmavoitot sisälsivät sekä ilmaa että voittoja. Sopii toivoa, että 'se totuus on tärkeää' symmetrisesti kaikkiin ilmansuuntiin.

mg-42 kirjoitti:

"Eipä tietenkään, mitä nyt on muistelmissaan väittänyt aiheuttaneensa 1000 miehen tappiot."

Missä ihmeen muistelmissa?

"Luojan kiitos ettei länsiliittoutuneet tai neukut sortuneet moiseen satuiluun. "

Hehe. Uskotko tuohon edes itse? Neukkujen omat pudotustilastot esim.Talvisodan ajalta on varsin helppo todeta suureksi osaksi satuiluksi. Lentävien linnoitusten kk-ampujat väittivät eräälläkin pommitusreissulla saaneensa 52 pudotusta kun todellisuudessa vain 2 konetta putosi. Myös Englannin ilmataistelun osalta 1940 on aivan vastaavia ylityksiä briteillä. Ja tietenkin myös saksalaisilla.

Kasikkien maiden itse ilmoittamat ilmavoitot sisälsivät sekä ilmaa että voittoja. Sopii toivoa, että 'se totuus on tärkeää' symmetrisesti kaikkiin ilmansuuntiin.

Mikä ihmeen tarve porukalla on vängätä ja trollata aivan turhaan. Et osaa googlettaa vai mistä kiikastaa?

Näissä muistelmissa: Severloh, Heinrich (2004). WN-62 - Erinnerungen an Omaha Beach Normandie, 6. Juni 1944. Hek Creativ Verlag. ISBN 978-3-932922-11-4

nämä muistelmat kirjoitti:

Mikä ihmeen tarve porukalla on vängätä ja trollata aivan turhaan. Et osaa googlettaa vai mistä kiikastaa?

Näissä muistelmissa: Severloh, Heinrich (2004). WN-62 - Erinnerungen an Omaha Beach Normandie, 6. Juni 1944. Hek Creativ Verlag. ISBN 978-3-932922-11-4

Hyvä. Uskotaan, että mies oli kirjoittanut muistelmat, joskaan en ole lukenut niitä. Näkyi olevan myös englanninkielisenä Amazonilla.

Mitä tulee vänkäämiseen ja trollaamisenn niin ihmettelin vain vastapuolen jyrkkää asennettä. Itse en käy kuumana, kutta käsittääkseni henkilö, jonka suuhun istuu sanat 'miten nuo sakujen kalavaleet uppoaa täydellisesti siihen sakujen fanipoikaposseen mikä noita juttuja muna vaahdossa jauhaa' tuntuu kokevan asian ylen tärkeänä ja siksi hänellä pannu kuumottaa kovasti?.

UPDATE_10344629 kirjoitti:

Ihmettelen, että ei tullut tappioita enempää yleensäkkään.

Olen Thaimaassa ampunut sekä puoliautomaati kiväärillä että vuosi sitten rynnäkkökiväärillä, tosin aika lyhyeltä matkalta. Siitä ei olisi kukaan tullut elossa.

ihmettelen sitä ei kai nuo ole niin paljon kehittyneet, enkä ole ampunut kuin kauan sitten pystykorvalla.

Tapahtuiko ammuskelusi ihan oikeissa taisteluolosuhteissa?

asiaa ja ei asiaa kirjoitti:

MG42 ei ollut susi. Se oli uraauurtava vekotin varsinkin aikalaisiinsa nähden.

Mutta totta on, että tulinopeus oli aivan järjetön ja söi aseen uskottavuutta ja käyttökelpoisuutta valtavasti. Filosofia millä sitä yritettiin puolustella oli täysin p*erseestä. Ylikuormitetut kivääriryhmät joutui raahaamaan tajuttomat määrät patruunavöitä (100ptr vyö = 3,5kg) ja vaihtopiippuja (á 3,5kg/kpl), mikä söi niiltä monesti manööveri- ja lähitaistelukyvyn kokonaan, kun pudottamalla tulinopeus puoleen olisi kuormakin lähes puolittunut tulitehosta lainkaan tinkimättä.

1200ls/min tulinopeuden hyödyistä kertoo tosiaa se, ettei kukaan ole moista laajemmalti ottanut käyttöön Suomea lukuunottamatta (surullisenkuuluisa kvkk62). 600ls/min on se, mikä on nykyisinkin hyväksytty optimaaliseksi lukemaksi pitkää patruunaa ampuville konekivääreille ja 900ls/min on käytössä lyhyen patruunan aseilla.

"Mutta totta on, että tulinopeus oli aivan järjetön ja söi aseen uskottavuutta ja käyttökelpoisuutta valtavasti. Filosofia millä sitä yritettiin puolustella oli täysin p*erseestä."

Valituksen aihetta näyttää lähinnä olleen yksiköillä, joissa vaihettiin MG-42:n verrattain kylmiltään ampujien totuttua vanhempaan asetyyppiin.

Perusfilosofia aseen taustalla sinänsä ei ollut ongelmana ja idea "haulikkomaisesta" tulikartiosta suuren tulinopeuden ansiosta perustui kokemukseen kenttäoloissa.

Me Again kirjoitti:

Tapahtuiko ammuskelusi ihan oikeissa taisteluolosuhteissa?

No ei, muta toisaalta sain vain muutaman minuutin opastuksen. Totta kai homma on eri kun luotia tulee vastaan. Ajatukseni lähti siitä, että niillä pystyy koulutettu ampumaan nopeasti ja tarkasti.

mgsus kirjoitti:

Käytännössä aseen käyttökelpoisuus on ratkaisevaa, ei tekniset yksityiskohdat.

Tällä periaatteella MG-42 oli susi. Mitä muuta voi sanoa ryhmän tulitukiaseesta, jolla ei etutuelta osunut maaliin ollenkaan, kun liipasinta painettaessa etutuki irtosi maasta ja piippu heilahti taivaalle? Ainoa keino käyttää asetta oli asettaa se kolmijalalle joka taas oli raskaampi, kuin ase itse ja vaati vielä yhden miehen raahamaan tätä rautakokoelmaa.

Asettaisin MG-42:n samalle viivalle amerikkalaisten M1918 BAR- tukikiväärin kanssa. Kummankin oli tarkoitus toimia kevyenä ryhmän konekiväärinä ja kumpikin epäonnistui, BAR lähinnä siksi, että lipas veti vain 20 laukasta johtaen lataamiseen melkeimpä useammin kuin MG-42:lla. Toisaalta BAR ei rasittanut huoltoa ollenkaan siten, kuin MG-42 eikä vaatinut kahta tai kolmea miestä ryhmästä palvelemaan vain yhtä asetta, joten se taitaisi olla himpun verran parempi.

Mitä taas tulee muihin aikalaisaseisiin, niin vaikka MG-42 oli teknisesti hieno, niin ei se hirvittävästi parempi ollut. Tuolla filmillä oli kaksi versiota M1919 konekivääristä. Kolmijalalla oli vesijäähdytteinen A4 ja maasta ampuu etutuella varustettu A6 versio. A6 oli liian raskas tarkoitukseensa ja hankala käyttää, mutta M1919A4 oli tehokas ja luotettava vekotin joka oli käyttäjiensä suosiossa. Aseesta oli olemassa AN versio, jonka tulinopeus oli 1200 tarkoitettuna lentokoneisiin. Ei MG-42 mitenkään hirvittävästi parempi ollut. Pikemminkin vain tuotanon kannalta paranneltu versio MG-34 konekivääristä lisättynä "superase"- huumasta kärsivän sodanjohdon ajatuksilla.

Suomessa Browning konekivääri oli muuten vakiona Hurricaneissa, eli brittien lisenssi A2 versio uudelleen kalibroituna .303 ammuksille ja kohotetulla tulinopeudella (noin 1000-1200 laukausta min).

Oletko koskaan ampunut MG-42:lla? Jutuistasi päätellen et...Etujalkoja pitää työntää ammuttaessa ETEENPÄIN niin pysyy ase lapasessa...ei niin kuin idiootit ampuu aseella etujalat taaksepäin painettuna ja ase hyppii villisti käsissä...

Kysyn vaan kirjoitti:

Telkkarissa tuli ohjelma jossa haastateltiin tuota sotilasta. Hän oli korkealla rannan yläpuolella erinomaisessa asemassa ja sieltä tappoi ja haavoitti satoja. Eihän kaikki tietenkään kuolleet, suurin osa oli haavoittui mutta kymmenittäin kuoli.

2000 ruumista ja ampujana Hans Severloh. Voitte googlata asiasta.

Heh-heh, siellä tehtiin selvää jälkeä jenkkipojista...

Hyvä uutinen kirjoitti:

Heh-heh, siellä tehtiin selvää jälkeä jenkkipojista...

Oli samainen Peiper käsissään. Kansiot ja muut tiedot oli varmasti myös syyttäjillä. Ei hirttäminen silti onnistunut jostain syystä. Piti ranskalaisten homoseksuaalien murhata Peiper vuonna 1976.