Tämä ketju oli välittömästi poistettu. Laitan uudelleen:
"Luterilainen hengenelämä
>luterilainen<
15.8.2013 11:33
0
Aloitetaanpa tästä. Nyt virsikirjat ja Siionin virret, Halulliset sielut ja Siionin laulut, ym:t käteen, kädet ristiin ja laulamaan ja rukoilemaan. Luetaan yhdessä Raamattua ja vaikka Katekismustakin. Tuo ketjuun omaa, rakentavaa luterilais-kristillistä hengellisyyttäsi.
Jos tuntisit, o ihminen (vanha siionin virsi 28)
http://www.youtube.com/watch?v=0-lxQBfRGHc
Jesuksen ja sielun vuoropuhelu:
Jesus: 1.Jos tuntisit, o ihminen, Mun rakkaan sydämeni: Jos polttais sinua tulinen Rakkaus sisältäni: ja janooni jos maistaisit Sun perähäs, niin alkaisit Mua vissist' etsimähän. sielu: 2. O Jesus, Minä havaitsen Syntini hirmuiseksi, Ja rikokseni ylitsen Sun vihas tuliseksi. Mun peljättänyt laki on, Ja sydämeeni murheen tuon', Ah! saanenko viel' armoo? Jesus 5.Jos uskoll' tahdot armoa Veristä vastaanottaa, Kyll' Pyhä Henki lepoa Sun sydämelles tuottaa, Ja uskoon auttaa laupiaast', Jos nyt vain tulet rohkiast' Lankeemaan ristin ääreen. sielu: 6.Synnillä olen tahrattu: sellaisen'ko sinn' lähden? Pirulta olen vaivattu Synteini rumain tähden: Enkö siis ole siivotoin, Kun senkaltaisena tulla voin? Kaunistan itsen' ensin. Jesus: 7. Äl' itsees lainkaan kaunista; En kuuliaisuutt' uutta Vaikuttaa sinuss' minä saa, En liioin rakkautta, Jos ansiotan' uudeksi En sinull' ensin vaatteeksi Lahjoita puhtahaksi. sielu: 8.Mun, Jesus, päästit kuolemast', Siis auta elämähän, Synteini kahleiss' olemast' Ja tahtos tekemähän: Mun haudo kylmä rintan' kans, Hänt' pese saastaisuudestans. Sun huomaas itsen' annan. Jesus: 9. Sua pesevä mun vereni Hyväkses vuotaa alas. Sua lämmittävä tuleni Tykönän' aina palaa. Mahdolliseks sun tehnyt on Kipuni taivaan ilohon. Jos uskot, niin sinn' pääset. sielu: 10. Jo uskon, raskaast' armon saan Kuormastan' tällä eräll'. Nimeni taivaan kirjahan, Sun käsiis, piirrä verell'. Josk' sylihis myös sulkisit! Ja ett'en tyköös kulkis sitt', Käsilläs halajaisit. Jesus: 11. Sua autan, jos viel' lankeisit, Sua kannan käsilläni: Jos tyköön' vain et poikkee nyt, Pois minun ristiltäni: Ijäti olen sinussa, Niinkuin on Isä minussa: Henkeni sullen annan. sielu: 12. O Jesus! terve tultua! Mull' kihlapanttis lainaa; kohtele itse minua, Sun sanas täytä aina, Se sanas:ett'ei meitä saa Maailma, synti, saa'tana Eroittaa toisistamme.
Elias Laguksen siionin virret 1790
*
"Luterilainen hengenelämä
>luterilainen<
15.8.2013 11:33
0
Aloitetaanpa tästä. Nyt virsikirjat ja Siionin virret, Halulliset sielut ja Siionin laulut, ym:t käteen, kädet ristiin ja laulamaan ja rukoilemaan. Luetaan yhdessä Raamattua ja vaikka Katekismustakin. Tuo ketjuun omaa, rakentavaa luterilais-kristillistä hengellisyyttäsi.
Jos tuntisit, o ihminen (vanha siionin virsi 28)
http://www.youtube.com/watch?v=0-lxQBfRGHc
Jesuksen ja sielun vuoropuhelu:
Jesus: 1.Jos tuntisit, o ihminen, Mun rakkaan sydämeni: Jos polttais sinua tulinen Rakkaus sisältäni: ja janooni jos maistaisit Sun perähäs, niin alkaisit Mua vissist' etsimähän. sielu: 2. O Jesus, Minä havaitsen Syntini hirmuiseksi, Ja rikokseni ylitsen Sun vihas tuliseksi. Mun peljättänyt laki on, Ja sydämeeni murheen tuon', Ah! saanenko viel' armoo? Jesus 5.Jos uskoll' tahdot armoa Veristä vastaanottaa, Kyll' Pyhä Henki lepoa Sun sydämelles tuottaa, Ja uskoon auttaa laupiaast', Jos nyt vain tulet rohkiast' Lankeemaan ristin ääreen. sielu: 6.Synnillä olen tahrattu: sellaisen'ko sinn' lähden? Pirulta olen vaivattu Synteini rumain tähden: Enkö siis ole siivotoin, Kun senkaltaisena tulla voin? Kaunistan itsen' ensin. Jesus: 7. Äl' itsees lainkaan kaunista; En kuuliaisuutt' uutta Vaikuttaa sinuss' minä saa, En liioin rakkautta, Jos ansiotan' uudeksi En sinull' ensin vaatteeksi Lahjoita puhtahaksi. sielu: 8.Mun, Jesus, päästit kuolemast', Siis auta elämähän, Synteini kahleiss' olemast' Ja tahtos tekemähän: Mun haudo kylmä rintan' kans, Hänt' pese saastaisuudestans. Sun huomaas itsen' annan. Jesus: 9. Sua pesevä mun vereni Hyväkses vuotaa alas. Sua lämmittävä tuleni Tykönän' aina palaa. Mahdolliseks sun tehnyt on Kipuni taivaan ilohon. Jos uskot, niin sinn' pääset. sielu: 10. Jo uskon, raskaast' armon saan Kuormastan' tällä eräll'. Nimeni taivaan kirjahan, Sun käsiis, piirrä verell'. Josk' sylihis myös sulkisit! Ja ett'en tyköös kulkis sitt', Käsilläs halajaisit. Jesus: 11. Sua autan, jos viel' lankeisit, Sua kannan käsilläni: Jos tyköön' vain et poikkee nyt, Pois minun ristiltäni: Ijäti olen sinussa, Niinkuin on Isä minussa: Henkeni sullen annan. sielu: 12. O Jesus! terve tultua! Mull' kihlapanttis lainaa; kohtele itse minua, Sun sanas täytä aina, Se sanas:ett'ei meitä saa Maailma, synti, saa'tana Eroittaa toisistamme.
Elias Laguksen siionin virret 1790
*
Vastaukset 4
Vanhimmat
Katekismus: http://www.evl.fi/katekismus/ :
Kymmenen käskyä
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
(2 Moos. 20:2–17; 5 Moos. 5:6–21)
Rakkauden laki
ENSIMMÄINEN KÄSKY
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
"Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin asia.
Jumala lähestyy meitä keskellä elämää, vaikka emme sitä aina ymmärräkään. Kohdatessaan hänet ihminen sekä pelkää että rakastaa häntä. Jumalan pyhyys herättää pelkoa, mutta Jumalan rakkaus vetää puoleensa.
Käskyissään Jumala osoittaa, miten meidän tulee elää. Samalla hän paljastaa itsekkyytemme ja pahuutemme. Ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan me elämämme rakennamme. Kuka tai mikä on meidän jumalamme?
Jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää toivonsa. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat.
Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.
Jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliin, käännymme pois Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Koska Jumala on kaiken hyvän antaja, rakkautemme kuuluu hänelle. Hän tahtoo olla ainoa Jumalamme.
Jeesus sanoi: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:21)
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Luuk. 10:27) "
" Lutherin Vähäkatekismus:
1.Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen."
*
Uskontunnustus:
Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.
- Selitys: http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html :
ENSIMMÄINEN USKONKOHTA
"Minä uskon Jumalaan,
Uskontunnustuksessa on lyhyesti sanottu, mitä Jumala antaa meille ja mitä hän tekee hyväksemme. Me emme kykene täyttämään käskyihin sisältyvää uskon ja ehdottoman rakkauden vaatimusta. Mutta Jumala lahjoittaa meille uskon ja avaa sydämemme rakkaudelle.
Järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös uskovalle salatuiksi. Jumala on kuitenkin ilmoittanut meille itsestään kaiken, mikä on tarpeen, jotta voimme elää uskossa häneen.
Jumala lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luonut kaiken, hän on tullut kaltaiseksemme Pojassa ja hän on läsnä Pyhässä Hengessä. Jumala ei ole pelkkä kaukainen alkusyy eikä persoonaton voima, vaan hän vaikuttaa luomakunnassa ja historiassa ja kohtaa meidät henkilökohtaisesti.
Uskontunnustus on Jumalan hyvien tekojen ylistys. Samalla kun pyydämme uskoa itsellemme, kiitämme Jumalaa hänen rajattomasta rakkaudestaan. Uskossa otamme vastaan Jumalan lahjat ja turvaamme häneen, pidämme hänen lupauksiaan tosina ja uskallamme heittäytyä niiden varaan. Kirkon yhteinen usko tukee meitä myös silloin, kun oma usko horjuu.
Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. (Ps. 100:3)
Jeesus sanoi: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32)"
*
Virsi 167 on Uskontunnustusvirsi, mutta en löydä sitä netistä, laulettuna.
Mutta kaunis on myös Siionin laulu 167: On koti jonne myrskyt maan
http://www.youtube.com/watch?v=X4VNl7VYM1Q
1. On koti, jonne myrskyt maan / ei saavu konsanaan. / Ei sinne aallot raivollaan / käy rauhaa sortamaan. / Oi, koti, jonne matkani / taistoista maiden kiitävi.
2. Ei sinne huolet ennättäy, / ei kyynelvirtakaan. / Ei siellä kuolo kylmä käy, / on lepo, elo vaan. / Siell' uupunehet rauhan saa, / siell' taistot kaikki taukoaa.
3. On koti myöskin päällä maan / Jumalan lapsilla, / Siionin kansa turvanaan / käy Hengen johdolla. / Sen kautta käydään kunniaan, / kun täällä hetken taistellaan.
Tuntematon 1919, uud. ja säk. 3 Pekka Kinnunen 1976
*
Mannaa tälle päivälle: http://sley.fi/node/903
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
1. Joh. 5:4 - lauantai 17. elokuuta
Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Tämä syntyminen joutuu todella koetteelle, kun kiusaus ja kuolema lähestyvät. Silloin käy ilmi, kenellä se syntymä on, kenellä ei. Järki kiertelee ja vääntelee eikä mitenkään luovu omasta käsityskannastaan ja tahdostaan. Se ei voi luottaen turvautua evankeliumiin eikä hylätä omaa valoaan. Jumalasta syntyneet ja juuri uudestisyntyvät lähtevät matkaan seuraten mukana. He jättävät kaiken omansa: valon, hengen, omaisuuden ja kunnian. Siksi he oikeina lapsina saavat iankaikkisen perinnön.
Kun vanha mieli on kuollut, ihmisen koko elämän ja kaikkien kykyjen on taivuttava ja muututtava uuden mukaisiksi. Niin kuin käärme luodessaan nahkansa etsii ahtaan kolon, pujottautuu se läpi jättäen vanhan nahkansa kolon ulkopuolelle, niin on ihmisenkin antauduttava evankeliumiin ja sulkeuduttava sen lupauksiin luottaen siihen, että Jumala ei voi valehdella. Näin hän luo nahkansa ja jättää ulkopuolelle sen vanhan, nimittäin oman valonsa, mielipiteensä, tahtonsa, rakkautensa, halunsa, puheensa ja toimensa sekä muuttuu kokonaan uudeksi ihmiseksi, joka toisin arvostelee ja päättelee, toisin tahtoo ja mielii, toisin puhuu ja ajattelee, toisin rakastaa ja haluaa, toisin menettelee ja vaikuttaa kuin aikaisemmin.
*