"Venäjä itkee Beslanin uhreja koko maailman myötätunto tukenaan. Mutta sureeko Venäjän johto?
Beslanin joukkomurha kaatoi kaikki kulissit Venäjän ytimen ympäriltä. Jäljelle jäi valitettavan tuttu kuva äärimmäisen kovasta, arvonsa tasapuolisesti imperiumin ja totalitarismin ajoilta valikoivasta ja häikäilemättömän opportunistisesta valtiojohdosta.
Venäjä voi näyttää jonkinlaiselta markkinataloudelta. Todellisuutta vahvasti taivutellen maasta voi puhua itäisenä demokratiana. Silmät enemmän kuin puoliummessa on niillä, joiden mielestä Venäjästä on tulossa oikeusvaltio.
Kaunistelua on helppoa perustella sillä, että vaikeassa tilanteessa maata rakentava johto tarvitsee tukea. Välillä on kuitenkin kysyttävä, mitä Vladimir Putin ja Venäjän eliitti muun maailman hyväntahtoisuuden turvin todella tekevät. Kuva ei ole miellyttävä, mutta vaikka ei haluaisikaan uskoa silmiään, viimeistään Beslan velvoittaa siihen.
Koulukaappauksen jälkimainingeissa on tullut selväksi, etteivät Venäjän julkiset organisaatiot nauti eivätkä ansaitse venäläisten luottamusta. Kaikkein vähiten ne runsaslukuiset viranomaiset, joiden tulisi vastata yhteiskunnan turvallisuudesta.
Yhteinen nimittäjä Venäjän julkisen vallan eri ilmentymille näyttää olevan, ettei yksilöllä ole edelleenkään arvoa sen enempää kuin oli tsaareille tai Stalinille. Tällaiselle arvopohjalle ei rakennu sellainen moderni valtio, jollaisten joukkoon Venäjä on viime vuodet pyrkinyt liittymään. Pahasti oikaisten, kuten taas tuli ilmi.
Beslanin tragediasta ei löydy yhtään Venäjän uudistumispyrkimyksiä tukevaa piirrettä. Koko kriisistä tuli sarja onnetonta osaamattomuutta ennaltaehkäisevästä tiedustelusta neuvottomien neuvotteluiden kautta silmittömään väkivaltaan. Yllätys ei ollut sekään, että kun julkinen Venäjä tiedottaa, totuuden vuoro on aina viimeisenä.
Kremlin todellinen huomion kohde on paljastunut pyrkimyksissä tulkita Beslanin tapahtumien vahvistavan noudatettua poliittista linjaa. Putinilla on kiire kansainvälistää tshetshenien taistelu, joten kuin tilauksesta tapettujen terroristien joukosta löytyi arabeja. Tämä sopii niin loistavasti yhteen Venäjän tavoitteiden kanssa, että todistustaakka on poikkeuksellisen raskas. Todisteita tuskin julki tulee.
Yhtä sulavasti Putin tulkitsee, että kriisialue tarvitsee entistä voimakkaammat turvallisuusjoukot ikään kuin joukoista olisi ollut kansalaisille paljonkin apua. Tshetshenien näkökulmasta heidän maansa miehitys vain vahvistuu ja otteet kovenevat. Jokseenkin täydellinen sensuuri taas takaa sen, ettei muu maailma pääse arvioimaan venäläistä kriisinhallintaa edes samassa mitassa kuin tapahtumia USA:n miehittämässä Irakissa.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) totesi lausunnossaan, että koetunlaisen kriisin ratkaisusta kantaa vastuun aina valtio. Tämä on ankara totuus Venäjälläkin, vaikka yhteys vallan ja vastuun välillä on mutkikas ja seuraukset viipyvät. Beslan ei unohdu eikä jätä Putinin hallintoa kieltämällä eikä kiertämällä. Lapsensa tappava yhteiskunta on pahasti sairas.
Sanotaan, että venäläinen kansanluonne on kohtalonuskoinen. Niin kauan kuin maasta puuttuu yksilöstä lähtevä aito kansanvalta, tulee aina joku, joka sanoo "Minä olen teidän kohtalonne".
Syvä myötätuntomme on läheisensä Beslanissa menettäneiden tavallisten ihmisten puolella.
Hannu Ollikainen"
http://www.talentum.com/doc.te?f_id=614027
Beslanin joukkomurha kaatoi kaikki kulissit Venäjän ytimen ympäriltä. Jäljelle jäi valitettavan tuttu kuva äärimmäisen kovasta, arvonsa tasapuolisesti imperiumin ja totalitarismin ajoilta valikoivasta ja häikäilemättömän opportunistisesta valtiojohdosta.
Venäjä voi näyttää jonkinlaiselta markkinataloudelta. Todellisuutta vahvasti taivutellen maasta voi puhua itäisenä demokratiana. Silmät enemmän kuin puoliummessa on niillä, joiden mielestä Venäjästä on tulossa oikeusvaltio.
Kaunistelua on helppoa perustella sillä, että vaikeassa tilanteessa maata rakentava johto tarvitsee tukea. Välillä on kuitenkin kysyttävä, mitä Vladimir Putin ja Venäjän eliitti muun maailman hyväntahtoisuuden turvin todella tekevät. Kuva ei ole miellyttävä, mutta vaikka ei haluaisikaan uskoa silmiään, viimeistään Beslan velvoittaa siihen.
Koulukaappauksen jälkimainingeissa on tullut selväksi, etteivät Venäjän julkiset organisaatiot nauti eivätkä ansaitse venäläisten luottamusta. Kaikkein vähiten ne runsaslukuiset viranomaiset, joiden tulisi vastata yhteiskunnan turvallisuudesta.
Yhteinen nimittäjä Venäjän julkisen vallan eri ilmentymille näyttää olevan, ettei yksilöllä ole edelleenkään arvoa sen enempää kuin oli tsaareille tai Stalinille. Tällaiselle arvopohjalle ei rakennu sellainen moderni valtio, jollaisten joukkoon Venäjä on viime vuodet pyrkinyt liittymään. Pahasti oikaisten, kuten taas tuli ilmi.
Beslanin tragediasta ei löydy yhtään Venäjän uudistumispyrkimyksiä tukevaa piirrettä. Koko kriisistä tuli sarja onnetonta osaamattomuutta ennaltaehkäisevästä tiedustelusta neuvottomien neuvotteluiden kautta silmittömään väkivaltaan. Yllätys ei ollut sekään, että kun julkinen Venäjä tiedottaa, totuuden vuoro on aina viimeisenä.
Kremlin todellinen huomion kohde on paljastunut pyrkimyksissä tulkita Beslanin tapahtumien vahvistavan noudatettua poliittista linjaa. Putinilla on kiire kansainvälistää tshetshenien taistelu, joten kuin tilauksesta tapettujen terroristien joukosta löytyi arabeja. Tämä sopii niin loistavasti yhteen Venäjän tavoitteiden kanssa, että todistustaakka on poikkeuksellisen raskas. Todisteita tuskin julki tulee.
Yhtä sulavasti Putin tulkitsee, että kriisialue tarvitsee entistä voimakkaammat turvallisuusjoukot ikään kuin joukoista olisi ollut kansalaisille paljonkin apua. Tshetshenien näkökulmasta heidän maansa miehitys vain vahvistuu ja otteet kovenevat. Jokseenkin täydellinen sensuuri taas takaa sen, ettei muu maailma pääse arvioimaan venäläistä kriisinhallintaa edes samassa mitassa kuin tapahtumia USA:n miehittämässä Irakissa.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) totesi lausunnossaan, että koetunlaisen kriisin ratkaisusta kantaa vastuun aina valtio. Tämä on ankara totuus Venäjälläkin, vaikka yhteys vallan ja vastuun välillä on mutkikas ja seuraukset viipyvät. Beslan ei unohdu eikä jätä Putinin hallintoa kieltämällä eikä kiertämällä. Lapsensa tappava yhteiskunta on pahasti sairas.
Sanotaan, että venäläinen kansanluonne on kohtalonuskoinen. Niin kauan kuin maasta puuttuu yksilöstä lähtevä aito kansanvalta, tulee aina joku, joka sanoo "Minä olen teidän kohtalonne".
Syvä myötätuntomme on läheisensä Beslanissa menettäneiden tavallisten ihmisten puolella.
Hannu Ollikainen"
http://www.talentum.com/doc.te?f_id=614027
Vastaukset 1
Vanhimmat
asiaa! Juuri näin asiat tulisi laajemminkin nähdä myös kansan keskuudessa. Onneksi nykyään on sentään herännyt uudestaan kiinnostus historiaan ja poliittisiin sekä uskonnollisiin tekijöihin sen argumentteina.