22-vuotias nainen, takana sos.tilanteiden ja julkisten paikkojen pelkoa, paniikki- ja ahdistusoireilua, masentuneisuutta.
Söin n. 2 vkoa essitalopraamia, sain siitä kamalaa ahdistusta, derealisaatiota, agressiivisyyttä, kognitiivisten kykyjen heikkenemistä yms muuta mukavaa ja lopetin sitten kesken. Sen jälkeen on oireet senkun pahentuneet, agressiivisyys tosin ehkä vähän helpottanut mutta ahdistus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, derealisaatio on voimakasta ja kestänyt nyt jo pari viikkoa yhteen putkeen, sen takia on tosi kurja olo. Tunteet on latistuneet ihan kamalasti.
Mulla on hyvin hetkittäisiä vainoharhaisia ajatuksia, pari sekuntia kestää. Lukiessa äsken jotain "mistä tiedän että tuttavani on hullu" kirjotusta mietin että onkohan toi minusta.. Tuntuu että en välillä tajua enää mistään mitään, saatan katsoa telkkaria kuitenkaan sisäistämättä mitä siinä tapahtuu, tuntuu vaikealta esim. harjata hampaita. Kyseenalaistan kaikki ajatukseni, ja tuntuu että ne on jotenkin outoja. En halua lähteä minnekkään vaan olla pelkästään kotona. Tämän myötä paniikkikohtaukset sosiaalisten tilanteiden pelon takia ovat vain iloinen muisto, ja en enää pelkää lähteä ulos sen takia, jotenkin vaan tuntuu tosi vaikealta.
Olen apaattinen. Aiemmin olin tosi puhelias, nyt puhuminen on ponnistelua. Haluaisin kertoa miltä musta tuntuu mut en saa sanaa suustani. Jos pitää vaikka kysyä jotain joltain niin sekin on tosi vaikeaa. Joka päivä nuo oireet vähän voimistuvat. Lääkkeen lopetin siis jo yli viikko sitten, siitä ei enää kai voi johtua mut pelottaa että se laukaisi jotain. Lääkäri sanoi et johtuu lisääntyneestä ahdistuneisuudesta, diapameja määräsi, en haluaisi niitäkään syödä kun sain eilen unihalvauskohtauksen ja heräsin unessa kamalan monta kertaa.
En sanoisi että olisi itsetuhoisia ajatuksia mut pelottaa että niitä tulee ja välillä tuntuu että en jaksa tätä oloa enää. Nythän on vielä tosi aikaista sanoa onko tämä skitsofreniaa mutta pelkään kamalasti että on. Sairauden ennuste pelottaa, varsinkin kun mulla ei ole aistiharhoja, mut pelkään sairastavani välillä kaikkia psyykkisia sairauksia, ja se kai enemmän viittaisi hebefreeniseen skitsofreniaan. Tuosta essitalopraamista tuli kamala lääkepelko ja sitten ku oon lukenu neuroleptien vaikutuksista niin ei paljoa naurata. Jos elämä tulisi koko ajan olemaan sellaista että pitäisi olla välillä sairaalassa niin en ihmettele miksi niin moni skitsofreenikko ampuu kuulan kalloonsa. Sitten kun tää koko ajan pahenee niin pelottaa myös se että kohta en enää voi puhua ollenkaan ja musta tulee kävelevä zombimainen vihannes.
Haluaisin vaan entisen itseni takaisin!
Söin n. 2 vkoa essitalopraamia, sain siitä kamalaa ahdistusta, derealisaatiota, agressiivisyyttä, kognitiivisten kykyjen heikkenemistä yms muuta mukavaa ja lopetin sitten kesken. Sen jälkeen on oireet senkun pahentuneet, agressiivisyys tosin ehkä vähän helpottanut mutta ahdistus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, derealisaatio on voimakasta ja kestänyt nyt jo pari viikkoa yhteen putkeen, sen takia on tosi kurja olo. Tunteet on latistuneet ihan kamalasti.
Mulla on hyvin hetkittäisiä vainoharhaisia ajatuksia, pari sekuntia kestää. Lukiessa äsken jotain "mistä tiedän että tuttavani on hullu" kirjotusta mietin että onkohan toi minusta.. Tuntuu että en välillä tajua enää mistään mitään, saatan katsoa telkkaria kuitenkaan sisäistämättä mitä siinä tapahtuu, tuntuu vaikealta esim. harjata hampaita. Kyseenalaistan kaikki ajatukseni, ja tuntuu että ne on jotenkin outoja. En halua lähteä minnekkään vaan olla pelkästään kotona. Tämän myötä paniikkikohtaukset sosiaalisten tilanteiden pelon takia ovat vain iloinen muisto, ja en enää pelkää lähteä ulos sen takia, jotenkin vaan tuntuu tosi vaikealta.
Olen apaattinen. Aiemmin olin tosi puhelias, nyt puhuminen on ponnistelua. Haluaisin kertoa miltä musta tuntuu mut en saa sanaa suustani. Jos pitää vaikka kysyä jotain joltain niin sekin on tosi vaikeaa. Joka päivä nuo oireet vähän voimistuvat. Lääkkeen lopetin siis jo yli viikko sitten, siitä ei enää kai voi johtua mut pelottaa että se laukaisi jotain. Lääkäri sanoi et johtuu lisääntyneestä ahdistuneisuudesta, diapameja määräsi, en haluaisi niitäkään syödä kun sain eilen unihalvauskohtauksen ja heräsin unessa kamalan monta kertaa.
En sanoisi että olisi itsetuhoisia ajatuksia mut pelottaa että niitä tulee ja välillä tuntuu että en jaksa tätä oloa enää. Nythän on vielä tosi aikaista sanoa onko tämä skitsofreniaa mutta pelkään kamalasti että on. Sairauden ennuste pelottaa, varsinkin kun mulla ei ole aistiharhoja, mut pelkään sairastavani välillä kaikkia psyykkisia sairauksia, ja se kai enemmän viittaisi hebefreeniseen skitsofreniaan. Tuosta essitalopraamista tuli kamala lääkepelko ja sitten ku oon lukenu neuroleptien vaikutuksista niin ei paljoa naurata. Jos elämä tulisi koko ajan olemaan sellaista että pitäisi olla välillä sairaalassa niin en ihmettele miksi niin moni skitsofreenikko ampuu kuulan kalloonsa. Sitten kun tää koko ajan pahenee niin pelottaa myös se että kohta en enää voi puhua ollenkaan ja musta tulee kävelevä zombimainen vihannes.
Haluaisin vaan entisen itseni takaisin!
Vastaukset 15
Vanhimmat
viikon jälkeen vasta alkaa ne kunnolliset sivuoireet
Sivuoireita ne ei enää voi olla koska lääke on poistunut elimistöstä jo aikaa sitten, en jotenkin oikein usko enää että olisi vieroitusoireitakaan.
Autan mielelläni parhaani mukaan.
"Söin n. 2 vkoa essitalopraamia, sain siitä kamalaa ahdistusta, derealisaatiota, agressiivisyyttä, kognitiivisten kykyjen heikkenemistä yms muuta mukavaa ja lopetin sitten kesken."
Essitalopraami, kuten kaikki muutkin SSRI-luokan aineet aiheuttavat masennuksen ja ahdistuksen pahentumista viimeistään pitkällä aikavälillä. Varsinkin käytön alussa voi olla em. oireiden lisäksi voimakastakin agressiota ja jopa itsetuhoisuutta. Tämä yleensä häviää 2-4 viikkossa, mutta alkaa sen jälkeen taas hitaasti kehittymään. SSRI-käyttö vie lopulta aina syventyneeseen masennukseen, ahdistukseen sekä kokonaisvaltaisesti huonontuneeseen mielen ja fyysisen terveyden tilaan.
"Sen jälkeen on oireet senkun pahentuneet, agressiivisyys tosin ehkä vähän helpottanut mutta ahdistus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, derealisaatio on voimakasta ja kestänyt nyt jo pari viikkoa yhteen putkeen, sen takia on tosi kurja olo. Tunteet on latistuneet ihan kamalasti."
Kaikki mainitsemasi asiat ovat normaalia SSRI-käytön alkaessa, aikana ja heti lopetuksen jälkeen. Niin myös apaattisuus ja kyvyttömyys/haluttomuus puhumiseen. Kokemus voi olla hyvinkin stressaava. Koska lopetit käytön seinään, vieroitusoireiden ilmaantuminen on hyvin todennäköistä.
"Lääkkeen lopetin siis jo yli viikko sitten, siitä ei enää kai voi johtua mut pelottaa että se laukaisi jotain. Lääkäri sanoi et johtuu lisääntyneestä ahdistuneisuudesta"
Toivottavasti seuraava tieto saa sinut hieman rauhoittumaan. Oireilusi voi ja todennäköisesti johtuukin edelleen lääkkeen vaikutuksesta. Kuten aikaisemmin sanoinkin, kärsit suurella varmuudella vieroitusoireista. Et ole ainoa, jonka lääkäri ei osaa vieroitusoireilua tunnistaa ja siitä sinulle kertoa. En ole muutoinkaan ihan täysin vakuuttunut lääkärisi ammattitaidosta. Osasiko hän todella itse päätellä, että kovempi ahdistuksesi johtuu lisääntyneestä ahdistuneisuudesta? Vau! Ei ole mennyt opiskeluvuodet hukkaan. Lisääntynyt ahdistuneisuus on yleisimpiä vieroitusoireita.
"Tuosta essitalopraamista tuli kamala lääkepelko ja sitten ku oon lukenu neuroleptien vaikutuksista niin ei paljoa naurata."
Ei ihme, että laittaa pelottamaan, ja noiden neuroleptejen vaikutukset eivät naurata kyllä ketään muutakaan.
"Haluaisin vaan entisen itseni takaisin!"
Saat varmasti itsesi vielä takaisin, mutta valmistaudu siihen, että vieroitusoireet kestävät useita päiviä tai jopa viikkoja. Jokainen tapaus on niin yksilöllinen, että tarkempaa arviota on mahdoton antaa. Oireet helpottavat vain ajan kanssa, joten ole kärsivällinen. Tsemppiä sinulle!
Mainitsemiesi lisäksi SSRI-valmisteet ehkäisevät T3V:n muodostumista lisäämällä haitallisen rT3:n määrää. http://keskustelu.suomi24.fi/node/11617052 T3V : rT3-suhde pitää olla vähintään 20, mutta SSRI:t siis pitävät sen alle 20:n.
Näin ollen hyvän olon tunne ei ole koskaan mahdollista SSRI-valmisteiden käytön aikana ja sen jälkeen.
Yli pari viikkoa tässä on jo kärvistelty ja olen huolissani erityisesti koska en oikein tunne enää mitään ja mun on erityisesti aamuisin ja päivisin vaikea puhua.
Lisäksi aiemmin halusin vielä tavata kavereita vaikkakin ahdisti, nyt Mua ei enää kiinnosta ollenkaan ja ajatuskin tuntuu epämiellyttävältä koska en jaksaisi selittää mun tilaa ja olen vaan jotenkin haluton. Hampaiden pesukin on vaikea homma. Suihkussa en jaksa käydä.
Tykkäsin pukeutua, nyt olen päivät pyjamassa tai vedän helpoimmin sujahtavat kollarit jalkaan. Kaupassa käynti ei olisi kamalaa enää paniikkikohtausten takia, vaan koska vaatii kamalasti keskittymistä niin ei huvita lähteä. Makaan lähinnä sohvalla sen ajan mitä olen hereillä. Ahdistaa ja pelottaa mut ajattelen niistäkin jotenkin että ihan sama, ne tuntuu koko ajan olevan läsnä mut jotenkin vaimentuneena.
Saako kysyä miten voit nyt viikko myöhemmin? Näiden aineiden kanssa palautuminen voi kestää yllättävän kauan pienelläkin käytöllä.
Nimimerkille -snafu-:
Mitä voisimme oikeasti tehdä, että tälle vastuuttomalle SSRI/SNRI lääkitykselle tulee stoppi. Allekirjoitan -snafu. kommentiti 100 %. Monilla nuorilla tuo essitalopraami ja vastaavat lääkkeet johtavat kasvaneeseen ahdistukseen, sekavuuteen, ja fyysiseen pahoinvointiin. Nämä oireet eivät ole kuviteltuja. Pahin kaikista on se, että nämä nuoret saadaan pelkäämään, että he sairastuvat psykoosiin.
Olisiko tässä jokin joukko kanne paikallaan?
http://www.youtube.com/user/vihreysjavoimavarat/videos TÄSTÄ VOISI OLLA APUA MULLA ON SKITSODIAGNOOSI katsoisitko mitä yritän sanoa KIITOS
En edes tajunnut että olen aikaisemmin tänne kirjoittanut. Kirjoitin nyt siis taas samasta asiasta uuden aloituksen, josta varmaan käy ilmi että tilani on huonontunut. En saa nukuttua ollenkaan edes unilääkkeillä ja minulla on tunne että olen menettämässä itseni. En siis tarkoita sekoamisen pelkoa koska sitä on myös vaan on oikeasti alkanut tuntua että lipuu pikkuhiljaa pois tästä maailmasta. Aamulla en tiedä olenko nukkunut.
Ahdistus on pahentunut myös todella paljon. Eristäydyn enemmän ja enemmän. Mulla on vainoharhaisia ajatuksia. Viimeaikoina myös itsetuhoisia ja masentuneita ajatuksia, epätoivoa, pelkotiloja. Millaista tuhoa voikaan yksi lääke aiheuttaa, on tosi vaikea uskoa että tästä palaisi enää normaaliksi. Uskoisin että lääkkeen syöminen ei sinänsä ole aiheuttaja, mutta on pistänyt aivokemiat niin sekaisin että kai vakava psyykkinen sairastuminen on mahdollista. Unettomuus ei auta yhtään, mutta en tiedä onko se syy vai seuraus. Ajatukset myöh köyhtyy entisestään.
Mä luulen että oon vakavasti psyykkisesti sairas vaikka poliisilta tuli tänään postissa uus ajokortti kadonneen tilalle. Sen verran on edesvastuullisuutta et en heti oo hyppäämässä auton puikkoihin vaan odotan et saan oman auton ja ajan kesämökille harjoittelemaan. Pahimmillaan mulla oli niin etten saanut psykooseiltani nukuttua mutta avohoito ja sopiva lääkitys auttoi.
Neurolepteistä kirjoitetaan kaikenlaista mutta onkohan omakohtaisia kokemuksia vai onko luettu joitakin tutkimustuloksia. Ittellä on neuroleptilääkitys ja olen lukenut juttuja joiden mukaan menee hyvin neuroleptilääkityksessä. Itse kirjoitan nykyaikaisen suomalaisen psykiatria puolesta koska luotan siihen. Olen myös neuroleptilääkityksessä ja koen että menee paremmin kuin ilman lääkitystä. Erikoissairaanhoito on ollut asiallista kokemuksieni mukaan. Jos olisin vaikeuksissa niin ottaisin välittömästi yhteyttä avohoitooni. Erikoislääkärini on ymmärtäväinen ja hoitajakin. Kehotan siis luottamaan erikoissairaanhoitoon enemmän kuin joitakin epämääräisiä arvosteluja neurolepteistä.
Vielä pakko sanoo ku jäi vaivaamaan et ei skitsofreniassa oo mitään pelättävää ainakaan mun mielestä ja mä olen skitsofreenikko joka mm. opiskelee itsekseen ruotsia,englantia ja on ajokortti ja oikeastaan kaikki asiat ihan hyvällä mallilla.
Ei pelota sillä olen tutkinut asian perusteellisesti. Olen niin
herkkä että vaistoan toisen ihmisen tunteet niin hyvin että olen
usein todistettavasti voinut pukea ne sanoiksi. On vain kyettävä
valitsemaan seuransa oikein.
Onneksi olen saanut elämäni taloudellisesti järjestykseen etten
ole riippuvainen kaikenlaisista turhista vaikeuksista.
Ok. Käyn taas tauon jälkeen mukavassa mielenterveysporukassa Helsingissä. Monilla on skitsofrenia ja silti tuntuu menevän ihan hyvin. Kun on semmosessa porukassa niin se vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen ja siihen et kaikki tuntuu menevän hyvin. Kyllä sitä yksinkin jaksaa mutta porukassa on minusta varmempaa. Hyvä porukka ja hyvä olo. Kauheetahan olisi joutua kokemattomuuttaan johonkin itselleen sopimattomaan seuraan. Toisista ihmisistähän voi saada vaikutteita. Jos kaks ihmistä on pitkään tekemisissä keskenään niin ne kumminkin hieman samaistuu keskenään.
P*skapuhetta.
Onhan se kivaa olla idiootti ja uskoa olevansa joku natsitohtorien diagnosoima "skitsofreenikko" ja kohtelu sitten sen mukaista.
haluat myrkyttää itsesi neurolepteillä jne. voi voi.
otan osaa.