Ulkona sataa, joten nyt on hyvä hetki kirjoittaa minua kummastuttavista asioista. En varmasti ole yksin kummastusteni kanssa, mutta asioista keskustellaan harvoin tästä lähtökohdasta, jota itse jälleen mietin ja ihmettelen.
Jokaisella ihmisellä on tietenkin asioista omat mielipiteensä ja kaikilla meillä on omat tapamme. Siihen ei ole mitään sanomista. Jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, kunhan ei vahingoita muita.
Yhteiskunnassa ja ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä minua ihmetyttää, että me vakavasti puhumme ja huomioimme tekemisissämme, ihan lainsäädäntöä ja muita ohjeita kirjoittaessamme, että jotkut ihmiset uskovat olemattomaan ja tämä usko tulee huomioida erityisellä tavalla kaikessa yhteisessä tekemisessä ja sopimisessa.
Me varomme, jo lainkin määräämänä, loukkaamasta näitä ihmisiä ja sovittelemme asiat niin, että se ei kävele näiden mielikuvitushahmojen "tahdon" yli, ainakaan liian rajusti.
Koko yhteiskunta siis varoo loukkaamasta ja mukauttaa toimintansa näiden mielikuvitusolentojen kuviteltuja haluja myötäillen.
Minusta on todella absurdia, että suostumme pelaamaan tällaista kummallista peliä. Kaikkein johdonmukaisinta ja kaikille parasta olisi tarjota apua näille yliluonnolliseen turvautuville. Sehän on eräänlainen avunhuuto, kun ihminen ilmoittaa tarvitsevansa tällaista apua. Ihminen ei tuollaista apua tarvitse, ellei hänen mielensä ole murtunut joltain osin.
Jos ihminen tarttuu pulloon avun saadakseen, toteamme, että hoitoon tällainen ihminen on pikimmiten saatava. samoin syömishäiriöt haluamme hoitaa kunnolla. Miksi tällainen yliluonnolliseen tarttuminen on julistettu koskemattomaksi ja suojelluksi asiaksi, johon ei saa puuttua? Kuitenkin muihin vastaaviin häiriöihin voimme puuttua.
Tällaisiin uskonoppeihin perustuvat ja niillä perustellut keskustelut tuntuvat kovin irrallisilta ja kummallisilta. Varmaan muistakin tuntuu hassulta keskustella vakavasti, toisia huomioiden ja sisältöä analysoiden tyhjästä.
Miksi me siis suostumme pelaamaan tätä typerää peliä?
Jokaisella ihmisellä on tietenkin asioista omat mielipiteensä ja kaikilla meillä on omat tapamme. Siihen ei ole mitään sanomista. Jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, kunhan ei vahingoita muita.
Yhteiskunnassa ja ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä minua ihmetyttää, että me vakavasti puhumme ja huomioimme tekemisissämme, ihan lainsäädäntöä ja muita ohjeita kirjoittaessamme, että jotkut ihmiset uskovat olemattomaan ja tämä usko tulee huomioida erityisellä tavalla kaikessa yhteisessä tekemisessä ja sopimisessa.
Me varomme, jo lainkin määräämänä, loukkaamasta näitä ihmisiä ja sovittelemme asiat niin, että se ei kävele näiden mielikuvitushahmojen "tahdon" yli, ainakaan liian rajusti.
Koko yhteiskunta siis varoo loukkaamasta ja mukauttaa toimintansa näiden mielikuvitusolentojen kuviteltuja haluja myötäillen.
Minusta on todella absurdia, että suostumme pelaamaan tällaista kummallista peliä. Kaikkein johdonmukaisinta ja kaikille parasta olisi tarjota apua näille yliluonnolliseen turvautuville. Sehän on eräänlainen avunhuuto, kun ihminen ilmoittaa tarvitsevansa tällaista apua. Ihminen ei tuollaista apua tarvitse, ellei hänen mielensä ole murtunut joltain osin.
Jos ihminen tarttuu pulloon avun saadakseen, toteamme, että hoitoon tällainen ihminen on pikimmiten saatava. samoin syömishäiriöt haluamme hoitaa kunnolla. Miksi tällainen yliluonnolliseen tarttuminen on julistettu koskemattomaksi ja suojelluksi asiaksi, johon ei saa puuttua? Kuitenkin muihin vastaaviin häiriöihin voimme puuttua.
Tällaisiin uskonoppeihin perustuvat ja niillä perustellut keskustelut tuntuvat kovin irrallisilta ja kummallisilta. Varmaan muistakin tuntuu hassulta keskustella vakavasti, toisia huomioiden ja sisältöä analysoiden tyhjästä.
Miksi me siis suostumme pelaamaan tätä typerää peliä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tämä http://aineisto.blogspot.fi/2013_02_01_archive.html on laittanut miettimään kaikenlaista
Mikähän tässä tekstissä on tuo huoli? Mikä on se kauhea, minkä takia tutkimuksen tuloksena syntynyt tieto, joka on suhteessa todellisuuteen, olisi jotenkin vaarallista?
Minä en jaksa moiseen roskaan aikaani tuhlata. Tässä on kyse samanlaisesta hölynpölystä, johon ihmiset hurahtavat ja olettavat ja odottavat, että muut ottaisivat ne vakavasti. Vakavasti otan ainoastaan sen, että mielesi häiriö on ilmeisesti hoitamatta ja hoitoa vailla.
Sinä olet ymmärtänyt nämä asiat pahasti väärin.
Uskonnossa on kysymys toiveista ja tavotteista. Saahan ihminen toivoa hyvää ja pyrkiä pois pahuudesta omassa ja muidenkin elämässä.
>>että jotkut ihmiset uskovat olemattomaan ja tämä usko tulee huomioida erityisellä tavalla kaikessa yhteisessä tekemisessä ja sopimisessa.
Hyvän elämän tavoittelu ei ole olematonta. Itse asiassa se on tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä. Täytyy ensin olla näytä mielikuvitusjuttuja, että niistä joskus voi tulla todellisuutta. Et näytä paljon ymmärtävän ihmisen henkistä puolta.
Ihminen on Jumalan luomana jo luonnostaan uskonnollinen, vaikka ei olisikan kristitty ja suurin osa lakien laatijoista on uskonnollisia. Terve usko tai uskonnollisuus ei tuhoa vaan on paremminkin voimauttava tekijä ja antaa elämäntarkoitusta ja inspiroi auttamaan ja tekemään kehitysyhteistyötä. Jos tartyy pulloon, alkoholisoituu: lapset jäävät hoitamatta, työt tekemättä ja yskilö on lopulta sosiaalitoimen vakioasiakas. Samoin syömishäiriöt johtavat ennenaikaisesti jopa hautaa.
Siis uskonharjoittajat, jotka käyvät vapaa-aikoinaan kirkossa, touhuavat seurakunnan toiminnoissa, hoitavat perheensä, arjen hallinta on kondiksessa ja selviävät maanantaina vielä sorvin ääreenkin.
Miksi pitäiksi puuttua ja hoitaa hekilöitä, jotka eivät vanhingoita ketään ja selviytyvät elämässää.
Ja aikanamme kun ne todella vakavasti mansentuneet ja mieletään rampaantuneet henkilöt eivät saa apua ja pääse hoitoon rusurssipulan vuoksi.