jo yli puolen vuoden ajan mutta en ole uskaltanut ottaa häneen yhteyttä. En ole saanut paljon mitään selville paitsi nyt viime aikoina sen missä ehkä voisin vielä tavata hänet jos hakeutuisin samaan paikkaan samaan aikaan. En vain tiedä miten selittäisin sen hänelle, en varmaan mitenkään järkevällä tavalla.
Siitä on jo kohta vuosi kun tapasin hänet ensimmäisen kerran ja melkein yhtä paljon aikaa kun hänet viimeksi näin. Tiedän kyllä minkälaisia kommentteja tulen tästä hyvästä saamaan mutta en välitä siitä. Olen edelleenkin palavasti ihastunut häneen enkä voi sille mitään. Ahdistaa ajatus siitä jos hän alkaa seurustella jonkun kanssa.
Kumpa kaikki ihastuneet vain uskaltaisivat ottaa rohkeasti yhteyttä omiin ihastuksensa kohteisiin niin ainakin saisi selville sen että onko toisella samankaltaisia tuntemuksia. Vaikka toinen ei olisi yhtään kiinnostunut niin eipähän tarvisi enää vaivata päätään moisella asialla. Täällä Suomessa se vain taitaa olla mahdoton juttu ilmaista kiinnostuksensa. Sen verran sisäänpäinkääntyneitä täällä ollaan. Tuskin uskallan koskaan tehdä mitään asian eteen sillä kaiken lisäksi kärsin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Siitä on jo kohta vuosi kun tapasin hänet ensimmäisen kerran ja melkein yhtä paljon aikaa kun hänet viimeksi näin. Tiedän kyllä minkälaisia kommentteja tulen tästä hyvästä saamaan mutta en välitä siitä. Olen edelleenkin palavasti ihastunut häneen enkä voi sille mitään. Ahdistaa ajatus siitä jos hän alkaa seurustella jonkun kanssa.
Kumpa kaikki ihastuneet vain uskaltaisivat ottaa rohkeasti yhteyttä omiin ihastuksensa kohteisiin niin ainakin saisi selville sen että onko toisella samankaltaisia tuntemuksia. Vaikka toinen ei olisi yhtään kiinnostunut niin eipähän tarvisi enää vaivata päätään moisella asialla. Täällä Suomessa se vain taitaa olla mahdoton juttu ilmaista kiinnostuksensa. Sen verran sisäänpäinkääntyneitä täällä ollaan. Tuskin uskallan koskaan tehdä mitään asian eteen sillä kaiken lisäksi kärsin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomi on paska maa
Voi luoja, miksi me olemme tällaisia....??
Jos et oo puhunu sille aikasemmin niin älä JUMALAUTA mene suoraan sanomaan sille, että oot kiinnostunu?! Ymmärrätkö että se säikyttää sen pois? Mitä teijän päässä liikkuu, ei normaali kanssakäyminen toimi NOIN? Ensin tutustutaan, soun familiar? Sitten ehkä, ehkä, aletaan pudottelemaan vihjeitä että tykkäis enemmän kuin kaverista. Et oo ala-asteelainen enää, oletan?
Onko sulle tapahtunut noin, jos se noin hirveää on?
Minäkin olen saannut kaksikin yllättävää rakauden tunnustusta. Toinen oli todellakin yläasteen lopussa, jossa selvisi, että tämä suloinen poika oli ihaillut minua kolmen vuoden ajan ja selvisi sitten ne nimettömät rakkaudentunnustukset aamun avauksissa!'
Sain kuulla niitä tämän tästä! Joku ihaili minua, mutta kuka? Olin kyllä hieman vaivaantunut, sillä en todellakaan ollut tottunut moiseen!!! Että mikä niin minussa? En tiedä sitä tänä päivänäkään! Jos joskus tapaan vielä tämän urhean nuorukaisen -joka siis on jo miehen iässä, haluan tietää ja kiittää häntä tuosta lahjasta ♥♥♥♥, se oli niin liikuttavan suloista!
No, lopulta kun yläaste loppui, eräs poika, jota en ollut huomannut koskaan, kutsui minua nimeltä ja antoi minulle sormuksen. Kultaisen, jossa oli kolme timanttia!!!! Se on minulla vieläkin. Enkä muista hänestä kuin vilauksen -sen joka poistui juoksuaskelin ulos ovesta. En ollut koskaan aikaisemmin rekiströinyt kyseistä poikaa!
Selvittelimme ystäväni kanssa, kuka poika oli, millä luokalla hän oli jne...kävimme ihan opettajan huoneessa kyselemässä, sillä yritin tavoittaa häntä, mutta hän oli jo mennyt!
tämä on niin suloista että en pysty sitä liikuttumatta muistelemaan.! Opettajatkin olivat aivan haltioissaan!
En todella tiedä hänestä kuin etunimen. ♥ Minä niin toivon että hänen elämä on mennyt hyvin ja että elämä olisi kohdellut näin herkkää ihmistä hyvin.
Ajatelkaa! Sormus jossa on kolme timanttia!
JA tämä tulee muuten nimimerkillä!
Tämä poika oli minua vuoden nuorempi. Sen tiedän.
Olisi ihana jutella joskus, millaista elämä on ollut jne....Ihan todella!
Jos hän kävisiä täällä ja tunnistaisi itsensä, niin se oli kauneinta, mitä minulle on koskaan tapahtunut ja muistan sen aina! Minua harmitti, että juoksit pois!
Pidin sitä sormusta usein. Se oli kaunis!
Olen todella kiitollinen antamastasi lahjasta!
nimenomaan ne on yläaste juttuja, liikutaan aika alkeellisilla tasoilla jos parikymppinen toimii samalla kaavalla.
Onneksi sinä tiedät, kuinka ihmisten täytyy toimia tehdäkseen oikein. Mä olen täysin eri mieltä sun kanssa -täysin eri mieltä! :)
Sulla taitaa tietysti olla rutkasti kokemusta kuinka hommat hoidellaan -näemmä :)
En ole sanonutkaan että suoraan menisin hänelle sanomaan että olen kiinnostunut. En oikein tiedä mitä tehdä tällaisessa tilanteessa kun en ole koskaan seurustellut. Todennäköisesti en tee mitään ja kadun sitä loppuikäni. Olen sentään pian 25-vuotias mies.
Rohkeasti vaa puhumaan, vaikka kysele kuulumisia tai miten kesä meni ja että muistakko minut. Ei kannata jäädä pohtimaan ja sitten se myöhemmin kaduttaa kun ei mitään tehnyt. Elämä on liian lyhyt.
Säälittävää. En ole Facebookissa, mutta tosta nimettömästä lukemastani Suomi24- vuodatuksesta heräsi vain yksi ajatus: KUINKA yleistä on, että ihmisiä ahdistellaan netissä ja muualla ja etenkin naisia, mutta myös viattomia miehiä maineen mustaamisen mielessä? Jos joku ei suoraan pysty ottamaan yhteyttä, on aivan varmaa, että ei siinä kukaan ole "ihastunutkaan".
Tiedän, että tätä ei edes näin nimettömänä tänne pitäisi kai kertoa, mutta yhdenkin _ystäväni_ kanssa just juttelin ja ystävä = ei netissä solmittu tuttavuus, ja ystäväni kertoi mulle, että kuinka ahdisteltu ollut. Eikä ole ainoa. Tiedän monia muitakin naisia, jotka mulle on uskoutuneet ahdistelusta ja miehet on aivan uskomattomia; joskus muodollisesti ihan älykkäätkin, jos he luulevat, että joku nainen on muka heidän elämänsä nainen, vaikkei nainen ilmaisisi kiinnostusta. Se on aivan uskomatonta, mitä naisen kipeät miehet voivat toimia "ihastuksen kohteidensa suuntaan", jos kuvittelevat ja ovat sikäli yksinäisiä, että joku parisuhde olisi mahdollinen, vaikkei nainen ole kiinnostusta sellaiseen ilmaissut tai ainakin sanonut ei. Ja että miten sitten myös fiksuja kilttejä miehiäkin kai usein piinataan, vaikkapa joskus väittämällä stalkereiksi asiattakin, vaikka kyllä stalkerit ihan oikeasti on aina vain sellaisia, joilla on hyvin kapeat sosiaaliset taidot, ts.sellainen "huono sosiaalinen silmä", niin sanoakseni.
Jos pitää paikkansa että kärsit "sosiaalisten tilanteiden pelosta", kuten nimetön kirjoitat, et voi olla ihmisen psykologian yleisperteiden perusteella stalkkeri, ts. et voi olla ei- toivotusti ketään vainoava. Mullakin on kokemusta stalkerista (syrjäytynyt mies, ei kovin viehättävä ulkomuodoltaan ja tapahtui parikymmentä vuotta sitten) ja ei se ainakaan ujo ollut, vaan hörhö joka soitteli mulle ja mun perheen puhelimeen itsemurhauhkauksia jos en halunnut mennä tapaamaan häntä, eikä lopettanut edes siihen että sanoin että ei kiinnosta parisuhdemielessä, vaan kun sitä tyyppiä piti kaikki päivät työpaikallakin silloin 1990-luvulla katsella, niin joka päivä siltä oli pöydälläni joku dramaattinen käsinkirjoitetu rakkauskirje, missä se välillisesti uhkaili minua että minä muka olen syypää hänen kurjuuteensa, kun en halua parisuhdetta hänen kanssaan ja muuta.
Kuule aika pelottavaa lukea tuollaista sontaa. Sinä ja sun tyyppiset nimettömät Suomi24-kirjoittajat yritätte ilmeisesti pelottelutarinoillanne ( niinkö?) varmistaa, etten mä koskaan tulis Facebookiin, vaikka melkein kaikki rakkaat ystäväni siellä ovatkin...
Minä en ole kylläkään koskaan ahdistellut ketään esim seuraamalla, soittelemalla, lähettelemällä viestejä tai mustamaalaamalla netissä. Olen vain käynyt katselemassa ihastuksen kohteeni facebook profiilia aina välillä eikä hän siitä mitään tiedä. Itse olen kyllä joskus joutunut nettihäiriköinnin ja mustamaalaamisen kohteeksi.
Jos saisin tietää ettei hän ole pätkääkään kiinnostunut minusta antaisin asian olla ja unohtaisin hänet. En kuitenkaan tule koskaan saamaan asiasta selvyyttä jos en uskalla ottaa häneen yhteyttä millään tavalla.
Luonteeltani olen fiksu, liian kiltti ja herkkä mies, eli juuri sellainen jolla on hyvät ainekset jäädä ikuiseksi vanhaksi pojaksi. Pidän itseäni melko tavallisen näköisenä miehenä eli en ole mielestäni komea mutta en mikään vastenmielisen näköinenkään. Olen ollut myös koulukiusattu ja minulla todellakin on sosiaalisten tilanteiden pelko.
En ole myöskään mikään trolli jos joku sitä epäilee. En kai sitten tunne riittävän hyvin käsitettä stalkkeri. Ehkä en sitten olekkaan sellainen koska minulla ei ole tapana ahdistella muita ihmisiä. Tiedän kyllä mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei ja osaan kunnioittaa toisten ihmisten rajoja. Nykyaikana miesten ei ilmeisesti saisi edes katsella naisten facebook profiileja tai on heti muiden mielestä sairas stalkkeri. Ainakin naisten mielestä.
Aika outoa... JOKA IKINEN sana kuulostaa minulta :P
Kuulostaa ihan minulta :D
Tartu härkää sarvista!