Ujostako näyttelijä?

esiintyvistä taiteilijoista on ujoja. ei kai siitä voi parantua, mutta sen voi voittaa.

Nimittäin jos tahtoo sitä kovasti, ja on valmis tekemään sen eteen paljon työtä. Tottakai potentiaaliakin tulee löytyy. Tästä tuleekin mieleen että Jean Sibeliusta näytellyt (en muista nyt nimeä) Sibelius leffassa oli kertomansa mukaan ujo, ja joutui hakemaan muistaakseni 3 kertaa teatterikouluun, ennenkuin hänet hyväksyttiin sisään. Tuo siis tuli ilmi yhdessä haastattelussa.

ensimmäinen askeleesi on että hyväksyt ittesi sellaisena kuin olet. Et voi itseäsi miksikään muuttaa.
Olin itse kriisissä vielä vuosi sitten.Tämä aiheutti sen että menin vielä enemmän lukkoon.
Kirjastosta löysin kirjan jossa kerrottiin ujoudesta ja sen voittamisesta.
Oikeastaan oon tullu siihen tulokseen että ujous on vain käsite.Esim armeijassa ollessani ujous hävisi ajoittain melkein kokonaan. Kun oli pakko vaan mennä niin omat estot ei päässy pintaan.
Sama voi päteä myös näyttelemiseen. Aikaa myöten siihenkin osittain tottuu. Eli tällaiset tilanteet joissa joutuu ottamaan itsensä esille, on monesti todella hyvää terapiaa.
Nykyään olen vieläkin ujo, mutta monet sellaiset lukot joita en uskonu koskaan avaavani on nyt auki.Omaan tervehtyneen itsetunnon ja osaan jo iloita elämästä sellaisena kuin se on.
Ainahan sitä voi ja pitääkin pyrkiä eteen päin. Suurin virhe on se että pakenee kaikkea epämiellyttävää ja jää kotiin makaamaan. Se on todellinen noidankehä.

Jostain syystä monet näyttelijöistä ovat olleet ujoja mm. Jonna Järnefelt. Näin olen lukenut. Ehkä siinä pääsee kokeilemaan rohkeana elämistä roolin takana. Ja ujoilla on tiettyä herkkyyttä tunnetilojen suhteen ehkä?

Niin siis oon itsekki ollu joskus tosi ujo. Siis tosi ujo. En juuri koulussa puhunut ja ei hirveästi ollut kavereita. Tai no niiden joidenkin kavereiden kanssa en ollut ujo, mutta aina uusien ihmisten kanssa. Aloitin sitten teatteri-ilmaisun harrastamisen joskus kuudennella luokalla. Nyt oon lukion ensimmäisellä ja en todellakaan ole ujo. Tai no vieraiden ihmisten kanssa saatan olla aluksi hiljainen ja katsella tapahtumia ja keksusteluja sivusta, mutta näytelmiin ja näyttelemiseen antaudun täysillä. Monesti ollut isoissakin rooleissa ja oon saanut kehuja ja kannustusta. Ei se ihan näin montaa vuotta ole vienyt se ujoudesta irti pääseminen, mutta teatterin harrastaminen on edistynyt ja nautin näyttelemisestä. Aluksi kun en edes meinannut uskaltaa heittäytyä ja tein kaiken vähän niin ja näin ja missä se aita on matalin. Nyt haluankin vaativia ja hankalia rooleja, koska haluan kehittyä.

Mutta siis ehdottaisin, että meet johonkin teatteri-ilmaisun tai ilmaisutaidon kursseille ja sitä kautta koitat päästä näyttelemisen alulle.

Tsemppiä sulle ja onnee näyttelijän uraan!

Uskon kyllä siihen, että jos jotain tarpeeks haluut ni se kyllä voi myös onnistua. Sun kohdalla se on paljon kiinni susta. :)
Mä oon melkein aina ollu ujo, ja käyny läpi myös koulukiusaamis helvetin sen takia. Nyt alan hyväksyä itteni ja olen saanu myös tukea ja kannustusta. Huomasin vasta muutama viikko sitten, että musta on tullu rohkeempi. :)

Kyllä susta voi näyttelijä tulla, monet suuret starathan ovat olleet todella ujoja. Suhtaudu asioihin ja ihmisiin positiivisesti, hymyile ja ole avoin niin sitä kautta saat rohkeutta.
Liity jonnekin pikku teatteri juttuun tms. se olis jo tosi hyvä homma!

Ujoja julkkiksia:Marilyn monroe, johnny depp, cameron diaz, blake lively ja monta muuta :D
Ite olen ujo, ja aion joskus hakeutua näyttelijäksi.Näytteleminen on kuulemma parasta terapiaa ujoudelle :)