"Kaikki" jumaluusopista yleispiirteittäin

Ja vielä yksi kysytty asia: miksi vain jotkut muistavat että eletään vain yhtä elämää ja että eri elämät kuuluvat samaan elämään. Eri elämät ovat saman elämän eri päiviä.

Kuva:
http://www.esotericscience.org/diagrams/12b-Subtle-Energy-Bodies.jpg

Kyseiset ilmentävät suurempaa kausaalikehoa (greater causal body) päivätajunnassaan ihan kehossa ollessaan. Tämä mahdollistaa jatkuvan tioetoisuuden. He ovat tuoneet kausaalikehonsa mukanaan, kun taas suurin osa tuo vain jonkun pienen osasen siitä ja sekin osanen on unenkaltaisessa tilassa. Kyse on siis määrästä ja laadusta (intensiteetistä ja hereillä olemisen asteesta).

Kuvassa tietoisuus on pään päällä. Todellisuudessa se koetaan kehossa niinkuin se olisi liittynyt kiinteästi kehoon. Tietty ilmavuss mukana, joka osoittaa, ettei tietoisuus ole kehoon takertunut, Tietoisuus on "kehoton keho".

Tietoisuus voi hyvinkin erillinen osa biomassasta(nde-kokemukset), dualismi on siis luultavasti totta, mutta miksi?
Miksi ajatus (tai energia >"mikä lie") emansoituu ja eriytyy näin rajusti ja niin että seuraukset ovat melko tramaattiset?
Luulisi että olisi olemassa edes jonkinoloinen "turvakytkin automaatio", joka pitäisi systeemin perus-elementeissään kasassa niin, ettei täydellistä eroa tietoisuuden, tiedon, kokemuksen ja kokemattomuuden välillä olisi, outoa?

Varsin laajoja opintoja edellytetään joltakulta toiselta jotta pääsisi perille mitä tarkoitat.

"Eri elämät ovat saman elämän eri päiviä." Noin minäkin ajattelen ja koska F-secure varoitteli noista linkeistä joita toit esille ja lisäksi ne lienevät vieraskielisiä en ronki niitä vaan opetan itseäni suomen kielellä.

Elämän ymmärrän ikuisena hengen toimintana johon kuuluu tämä fyysinen ilmentymä, ilmeisesti useita. Syytä tällaiseen kokemukseen ovat ajattelijat aina miettineet. Se olkoon toisen avauksen aihe.
Ilmeisesti lataamme itsemme tietyin odotuksin ja koska noita odotuksia ei tunnu saavuttaneensa hakeudumme tämän kehon hylkäämisen jälkeen uudelleen kehoon tällä tai jollakin toisella elämän muodolla. (värähtely tasolla?)

Elämä on omalakisensa automaatti jolla tarkoitan yksilön oman tahdon toteutumisen mahdollisuutta. Kun tuo oma tahto kuitenkin antaa palautteen että kaveri ei voi hyvin koska minä olen on oltava mekanismi joka opettaa minulle itseni hyväksymisen.

Vai mitä mieltä olet. Eikö vain joskus ole mieleesi tullut että olet tekemässä jotain jonka olisi joku toinenkin voinut tehdä. Olet siis tavalla tai toisella syömässä kaverin leipää. Pallo on yhteinen ja varat rajallisia.

Siksi lopulta ajattelija päätyy jonkinlaiseen hyväksymiseen aatesuunnasta riippumatta.
On hyväksyttävä se mikä on. Kun tämän idean "viljelee puhtaaksi" vapauttaa itsensä jälleensyntymien kierrosta, koska ei tarvitse tulla parantamaan maailmaa. Maailma on se mikä on myös nyt. Kun tulen uudelleen silloinkin se on nyt. Eli hetki on sama. Mieleni on kenties "viisaampi"? Miksi en siis hyväksyisi NYT sitä mikä on?

Annan anteeksi itselleni sen minkä koen, hyväksyn hyväksymisen? Hyväksy sinut vaikka en ajattele samoilla käsitteillä. Samalla vapautan itseni varioimasta miten minun esittämäni "totuus" ymmärretään. Keskustella voidaan, teoreettinen mahdollisuus on oppia ajattelemaan liki samoin kuin sinä. Se ei ole olennaista, olennaista on hyväksyä erilaisuuden harha.

Turvakytkinautomaatio on se tila, kun liike pysähtyy massaisuuden kasvaessa rittävästi. Fyysinen keho on jo hyvin massainen keho. Tästä tilasta hyvin harva jos kukaan enää massaisempaan "infernoon" ajautuu, sillä sellainen vaatisi erikoistaitoja. Pitäisi olla ensin melkoisen tietävä jotta voisi vielä syvemmälle upota. Tämä todellisuus on siis ultimate päätepiste ihmisille. Päätepiste massaisuuteen putoamisessa. Kun täällä oivaltaa, niin oivallus on syvä ja varmasti koeteltu.

Dualistisuus on kyllä olemassa duaalisessa maailmassa ja duaalisessa käsityskyvyssä. Kvanttimekaniikan maailmasta katsottuna ei ole duaalisuutta kovin todellisena. Sillä tietoisuus voi myös samaistua mihin tahansa, silti takertumatta siihen mitenkään. Tämä on ykseyttä.

Ykseys-duaalisuus on parempi sana. Tai kuten ykseys-erillisyys. Tässä termissä kohtaamme molemmat todellisuuden puolet, ykseyden ja duaalisuuden. Me tarvitsemme ihan uuden sanan, sillä minusta ykseys-erillisyys on yksi koettava juttu. On huomattava, että kvanttimekaniikan maailmasa pätee omat luonnonlait.

Jos vielä vähän spämmään tähän tajunnanvirtaa.

Tämä mietelause voi ehkä auttaa ymmärtämään mitä ajan takaa:

" Tietoisuus voi samaistua kohteeseen takertumatta siihen mitenkään. "

- tuo kuvaa tietoisuuden kenttää, joka sisältää nuo ilmiöt, joita tarkkaillaan. Se on kuitenkin niin herkkävireinen, ettei kosketa kohdetta vaikka näennäisesti tarkkaileekin. Mitään ulkopuolista tarkkailijaa ei ole. Tämä kuvaa kvanttimekaniikan trkkailuongelman ja ratkaisun siihen.

Kun ei ole ulkopuolistya tarrkkailijaa, niin kohteen tila ei muutu. Jos olisi ulkopuolinen tarkkailija, kohteen tila muuttuisi. Tämä on yksi fysiikan laki joka tunnetaan.


Seuraavalla pääsen itse lähelle ajatuksiani, miksei siis periaatteessa kuka tahansa?
" Tietoisuus voi samaistua kohteeseen takertumatta siihen mitenkään. "

Maalliseen ihmis-elämään kyllääntyy melko varmasti kun elää ja kokee.
Ihminen tajuaa lopulta ettei muunnokset tästä kontekstista (maailman ilmiöiden ihastelu, nauttiminen antamistaan, kärsimys jne) olkoon ne kuinka hienoja tahansa, tavallaan kylläkään nosta tajullisuutta kuin "siihen itseensä"? Vaikuttaa siltä ettei maailmalla ole muuta tarkoitusta kuin itsetarkoitus pitää maailma sellaisena kuin se on?

Dualismi voidaan ajatella olevaksi, jopa niin että tietoisuudet voisivat olla täysin erillisistä maailmoistakin?
Voi olla siis monta maailmankaikkeutta, tai pikemminkin useita itsenäisiä ja suvereeneja tietoisuuskokonaisuuksia "Yksejä" joiden "seikkailijat2 tai mitstä syystä lie ovat niistä liikkuneet pois, ovat saapuneet tähän ja tämä maailma olisi kuin kohtauspaikka?

Tuo ns. reikarnaatio ei ole uskon asia vaan todellista, koska se on syyn ja seurauksen lain aiheuttama
Tuon lain tuloksena on meille syntynyt materiasta ego sielu
joka ei voi kuolla niinkauan kuin karmamme kestää

Tätä sanotaan sitten sitten jälleensyntymäksi, joka tosiasiassa ei ole persoonan jälleen syntymistä vaan tuon peroonan edelliseltä peroonaltaan saamastaan syistä ja seurauksista, joka jatkuvat edelleen uudelle persoonalle, ellemme ole selvittäneet itsellemme, mistä ja minkä vuoksi tuo psykologinen permä on syntynyt

Kvanttimaailmalla on merkitystä tässä elämän ilmenemisessä
sillä sieltä saamme sen elinvoiman joka pitää meitä hengissä elämämme ajan.
Sanoisin sitä madon reiäksi jonka kautta me olemme yhteydessä tuon elämän ajattomaan lähteeseen, mutta emme ole siitä tietoisia, koska tuo materiasta syntynyt ajallinen elin
tukkii tuon yhteyden

Valistuneelle.

Nimimerkkini quantum foam eli kvanttivaahto tulee juuri singulariteettiajatuksesta, että on olemassa madonreikiä tai pieniä mustia aukkoja/singulariteetteja, jotka muodostavat tämän universumin pienimmät peruspalikat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttivaahto

Teoriaa ei ole todistettu, ei lähimainkaan, mutta saattaa pitää paikkaansa.

Idean makromaailmasta ja tähän ketjuun sain syvässä unitilassa, kun eräs fyysikko kertoi että olet nyt mikromaailmassa. Syvin unitila on mikromaailmaa. Kertoi universumin pienimmän palikan olevan noin 10 potenssiin -50 metriä kooltaan (10 pot-50m). Ilmeisesti säie tai musta aukko.

Säieteoria on toistaiseksi vielä vahvemmalla pohjalla kuin tämä Wheelerin mustien aukkojen teoria.

Oli niin tai näin, mikromaailma vaikuttaa selkeästi ainakin omaan käyttäytymiseen, vaikka se olisikin mielikuvitusta. Väittäväthän valistuneet kaiken materian olevan unta.
" Elämä on unta, kuolemanjälkeinen on unta, unesta uneen kuljemme emmekä juurikaan muuta tee kuin uneksi."

Tuntuu että mitä syvemmällä unessa vaikuttaa, sen tiedemiesmäisempiä ajatukset ovat. Unen asteita. Syvä uni lähempänä todellisuutta? Ainakin vaikuttaa todellisemmalta, mutta sekin on kulissia, loistavaa kyllä.

Ihmisen tasolla, luulenpa että jopa valaistuneen ihmisen tasolla tarkoitus on vain elää ja muodostaa rakentavia vuorovaikutusyhteisöjä. Ei sen kummempaa kuin eläminen.

Nimimerkille Totanoin?

Maailma on mielettömän, mielelle suorastaan katasrofaalisen suuri käsitettäväksi. Jos on todellakin singulariteetit odottamassa yhä syvemmälle perusrakenteisiin mentäessä, niin mitä taphtuu kun mennään mustaan aukkoon kokoluokkaa 10 pot -35 m -10pot-50 m ?

Valaistuminen kenties? Mustassa aukossahan kaikki materiaalinen repeytyy äärettömän pitkäksi valovirraksi, "venyy ja paukkuu". Todellinen ajaton nykyhetki siellä?

Jopa avaruus katoaa, sillä 4. jhanassakin syvämeditaatiossa on vielä yksi materiaalinen elementti olemassa - avaruudellinen olotila.

Mutta meidän tehtävä kait on tehdä mahdottomasta mahdollinen. Mahdotonta ei oikeasti olekaan?

Mahdotonta ei oikeasti olekaan?

Näin on ja se juuri tekee tästä niin mielenkiintoisen "loppuun saakka"