Elämä se kulkee taas ihan totutunlaisesti, eikä muutosta tiedossa.
Olen kolmatta kertaa menettämässä luottotietoni, sama kaava toistuu 3-4 vuoden sykleissä. Aina vain tarjolla pätkätöitä, sitten kun tulee työmarkkinoilla hieman pidempi tauko niin onnistun ryssimään asiani kertaheitolla.
Tässä taas käytiin ihan niinkuin ennenkin, ensin puolivuotta duunissa ja auton hankinta, kun ei jaksa kulkea töissä pyörälläkään, kännykkä ja puhelinliittymä, sanomalehti, espressokeitin ja kasa uusia vaatteita. Sitten loppuu taas hommat, kuluttaminenhan ei sitten siihen lopu ( asiaan sopeutuminen kestää 2-3kk)
Ennen ensimmäsitä työttömyyskorvausta on maksamatta auton lyhennys, puhelinlaskuv vuokra ja sähkölasku.. Joo eipä mene kauan kun vouti lähestyy kirjeellä ja vuokranantaja hakkaa oven takana. Tästä prosessista 2 kuukautta niin, luottotiedot kuralla taas 2-3 vuotta.
onnistun aina löytämään työpaikan juuri ennen "totaalista" romahdusta, ensimmäiset 2kk menee ihan kivasti, sitten tulee voutilta kirja missä pitäis pidättää ulosottoon rahaa. Sitten istutaan johtajan/ henkilöstöpäällikön, tai jonkun vastaavan kanssa palaverissa, missä yritän naama punaisena vakuuttaa, että olen hyvä työntekijä ja minuun voi luottaa. yleensä saan vähintään toisen koeajan 3kk tai jopa puoleksi vuodeksi, mutta ei vakinaisteta, koska olen epäkelpo perseaukinen ulosotossa oleva luuseri, jolla ei ole kuin näennäinen ihmisarvo ja suhtautuminen muuttuu muutenkin aina nihkeäksi.
Saman kaavan toistuessa olen tottunut asiaan, mutta silti koen tulevani lopunelämääni syrjityksi työelämässä. Vanhempani olivat konkurssiyrittäjiä ja leipä oli aikoinaan tiukassa, tai sitä ei ollut ollenkaan. joskus epäilen mielessäni, onko tämä ns. periytyvä ominaisuus ja siirränkö tahtomattani geeneissä pesivää epäonnistumista omille lapsilleni taakaksi.
Ei tätä paskaa enään jaksaisi, kunnioitettavassa 42 vuoden iässä pitäisi olla joku "tasaisuus" elämässä, eikä jatkuvaa hengissäselviämis taistelua. Ei enään ei.
Olen kolmatta kertaa menettämässä luottotietoni, sama kaava toistuu 3-4 vuoden sykleissä. Aina vain tarjolla pätkätöitä, sitten kun tulee työmarkkinoilla hieman pidempi tauko niin onnistun ryssimään asiani kertaheitolla.
Tässä taas käytiin ihan niinkuin ennenkin, ensin puolivuotta duunissa ja auton hankinta, kun ei jaksa kulkea töissä pyörälläkään, kännykkä ja puhelinliittymä, sanomalehti, espressokeitin ja kasa uusia vaatteita. Sitten loppuu taas hommat, kuluttaminenhan ei sitten siihen lopu ( asiaan sopeutuminen kestää 2-3kk)
Ennen ensimmäsitä työttömyyskorvausta on maksamatta auton lyhennys, puhelinlaskuv vuokra ja sähkölasku.. Joo eipä mene kauan kun vouti lähestyy kirjeellä ja vuokranantaja hakkaa oven takana. Tästä prosessista 2 kuukautta niin, luottotiedot kuralla taas 2-3 vuotta.
onnistun aina löytämään työpaikan juuri ennen "totaalista" romahdusta, ensimmäiset 2kk menee ihan kivasti, sitten tulee voutilta kirja missä pitäis pidättää ulosottoon rahaa. Sitten istutaan johtajan/ henkilöstöpäällikön, tai jonkun vastaavan kanssa palaverissa, missä yritän naama punaisena vakuuttaa, että olen hyvä työntekijä ja minuun voi luottaa. yleensä saan vähintään toisen koeajan 3kk tai jopa puoleksi vuodeksi, mutta ei vakinaisteta, koska olen epäkelpo perseaukinen ulosotossa oleva luuseri, jolla ei ole kuin näennäinen ihmisarvo ja suhtautuminen muuttuu muutenkin aina nihkeäksi.
Saman kaavan toistuessa olen tottunut asiaan, mutta silti koen tulevani lopunelämääni syrjityksi työelämässä. Vanhempani olivat konkurssiyrittäjiä ja leipä oli aikoinaan tiukassa, tai sitä ei ollut ollenkaan. joskus epäilen mielessäni, onko tämä ns. periytyvä ominaisuus ja siirränkö tahtomattani geeneissä pesivää epäonnistumista omille lapsilleni taakaksi.
Ei tätä paskaa enään jaksaisi, kunnioitettavassa 42 vuoden iässä pitäisi olla joku "tasaisuus" elämässä, eikä jatkuvaa hengissäselviämis taistelua. Ei enään ei.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei jaksa mutta lopettaa ei malta
Jos et enää jaksa kierrettäsi, on jonkin asian muututtava. Suhteesi rahankäyttöön on absurdi, kun huomioi ikäsi. Jospa seuraava työpätkä menisikin vanhoja velkoja maksellen, fillarin selässä maisemista nauttien? Vaatteitakin sinulla on jo kasa ja kahvinkeitin toimii.
Suhteesi itseesi on myös ikävästi vinksallaan. Miksi arvostat itse itsesi noin alas, ikäänkuin 'ansaitsisit' kaikki ikävyydet, jota holtiton rahankäyttösi sinulle aiheuttaa? Oma asenteesi heijastuu ympäristöösi, saat huonoa palautetta, asiat eivät suju. Olisivatko asiasi edes eri tavalla, jos sinulla olisi vakituiset työtulot? Aikuiseksi kannattaa kasvaa ajoissa, vastuu elämästäsi ja valinnoistasi on yksin sinulla.
Haluaisin kysyä mitä työtä teet, jos joudut selittelemään esimiehellesi/toimitusjohtajalle, että olet luotettava työntekijä. Tieto palkan ulosmittaamisestahan menee palkanlaskentaan eikä esimiehelle. Palkanlaskijahan on vaitiolovelvollinen saamastaan ulosottomiehen ilmoituksesta! Näin ainakin minä olen ymmärtänyt vai onko minulla väärää tietoa?!
Olen töissä markkinointialan yrityksissä, aina sen mukaan kun hommia löytyy. Nykyisin vain kovin harvakseltaan. Omalla kohdallani ei palkanlaskija ole ainakaan kertaakaan pimittänyt tietoa työnantajalta, kyllä se lähes joka kerta on ollut vakava puhuttelu ja ihmetys, miksi velat ovat syntyneet ja kauanko niitä olis tarkoitus maksella.
En tiedä onko tämä markkinointipuolella joku moraalisääntö, että ei saa voutin perintäohjeita työntekijöistä tulla, vai onko asia vain niin, että työnantajat ovat ummikoita ja tilanne heille uusi?
Yht.äkkiä uskoisi että kyseinen "luottotiedot oltava" mentaliteetti olisi pesiytynyt vain pankkeihin, ja muille rahaa käsitteleviin laitoksiin (esim. kauppoihin).
Myönnän että omissa kulutustottumuksissa olisi muuttamisen varaa, ja olisi hyvä jos oppisin elämään ilman rahaa, eli välittömästi töiden loppuessa möisin auton ja puhelimen pois. lopettaisin sanomalehden ja puhelinliittymän. Mutta kun aina välissä tulee sellainen tunne että ne ovat perusoikeuksia, menee aina aikaa tajuta että on persaukinen köyhä ja työttömyyskorvaus tulee vasta 1,5kk:den päästä siitä kun lopputilin aikaiset kesälomat on lusittu..
Niin ja lopputulema on aina sama.. sykli saavutta huippunsa ja auringonpilkut on vähissä, elämä on yhtä fuckin revontulta taas seuraavat 2-3 vuotta.
Itse toimin varsin vastuun alaisessa tehtävässä. Lappu tuli ainakin toimarille kerroin rehellisesti sossineeni ja kuinka olin yrittänyt viimeiseen asti asiat hoitaa. Mielestäni oli ihan hyvä tulipahan pöytä puhtaaksi ja sain osoittaa olevani luottamiksen arvoinen.
Tilanteesi ei taida olla muuta järkevää vaihtoehtoa kuin hoitaa kerran taas asiat reilaan ja ottaa vaikka oma pyyntöinen luottokielto.
Luotolla eläminen ei näytä onnistuvan.jos ei pälkat riitä kouluttaudu opiskele . Hanki parempi pidempiaikainen työ.
Osanotto aloittajalle! Tsemppiä!
Olen elänyt saman elämän, pelastus tuli vasta isosta perinnöstä. Ennen sitä ei toivoakaan ihmisarvoisesta suhtautumisesta työpaikalla, jouduin samantien esimiehen silmätikuksi: kassalta siivoojaksi, potkuja ei voitu antaa kun olin vanhin työntekijä, mutta elämästä tehtiin helvettiä!
Ja kun tämä uo tieto olisikin vain rajoittunut esimieheen, voi voi..
Oikeesti jaksamista.
Jep jep.. Näinhän se menee, paitsi jos osaa mennä soskuun ajoissa.
Ei kait siinä oikein muu auta kohdallasi kuin hankkia jonkinlainen ulkopuolinen asioiden hoitaja, tai holhooja. Jos et kerran osaa raha-asioitasi hoitaa sen vertaa, että toistat aina samat virheet, johonkin tuollaiseen sinun olisi nöyrryttävä, vaikka se miten tyhmältä tuntuisi. Annat raha-asioidesi hoidon vaikka äidillesi ihan virallisesti tms. Opettelet sitten pikkuhiljaa rahankäyttöä. Äitisi säästää sivuun pari tonnia ylimääräistä rahoistasi niin, että kun taas aloitat itse asioitasi hoitamaan ja taas sössit ne, sieltä saa ainakin hätärahan.
ei taida olla mistä säästellä, omalla kohdallani vaikka elelisin kuinka nuukasti niin heikkoo tekee ja vanhemmista ei kirstunvartijoiksi ole, kirstu on aina tyhjä.
olen pätkätöissä ja pistää ihan huolella työttömyyskorvaukset aina niin sekaisin että asiat ihan solmussa, ennenkuin alkaa taas rahaa tulla mistään. Ja sitten iskee taas parinviikon sairausloma tuuraus. Mistä taas uusi rumba kelan/ mollin välillä ja rahat loppuu...... Aargh!
Esim. puhelinliittymäni on poikki useamman kerran vuodessa, mikä osaltaan aina vaikeuttaa työnsaantia edes pätkittäin, kun minua ei ole tavoitettu ;)
ei tähän totu koskaan. aloittajalle täysi ymmärrys tilanteeseen.
Oon ollut myös voutin asiakkaana ja erittäin vastuullisissa työtehtävissä. Työnantajani ei koskaan saanut tietää voutin asiakkuudestani, koska sovin työpaikan saatuani voutin kanssa että palkasta ei pidätetä mitään, vaan tilitän oma-aloitteisesti kerran kuukaudessa osan palkastani. Voutille se sopi ja homma toimi.
Kävipä sittenkin tuuri!
Sain auton myytyä ja laskut maksuun. Työt alkaa 2.9 ja sopimus toistaiseksi. Nyt ei ole enään hätää ja duunipaikka kivenheiton päässä nykyisen vuokranantajan rivitalon rakennustyömaalla.
Kyllä tämä tästä :)
Nyt OTA OPISKSI!
Sinulle tarjottiin nyt siis mahdollisuus vielä vakauttaa elämäsi kerta heitolla. Jos sinulla ei vielä ole säästötiliä, niin avaa sellainen! Siirrä HETI palkan tullessa osa sinne. Vaikka aluksi satanen kuussa. Teet sen siis HETI ensimmäisenä palkkapäivän koittaessa. Sen jälkeen voit sitten nauttia lopusta palkastasi vapaammin, mutta kuitenkin niin, että et varmasti sorru säästötilisi käyttöön kuun lopulla.
Suggeroi itsesi ajattelemaan, että tuo maksu on esim. pikavipin lasku. Se on ikävä ja pakollinen maksu, joka on ehdottomasti tehtävä ja kun olet maksanut, se on sitten mennyt ja sillä selvä.
Satanen kuussa riittää jo siihen, että sinulla on aika nopeasti kasassa kohtuullinen varakassa, joka pelastaa sinut, jos tulee jokin aivan äärimmäinen hätä.
Tärkeintä on, että et jossittele, tai mieti asiaa. PAKOTA itsesi tekemään tuo. Avaa se tili tänään, etkä huomenna!
Täällä töissä on mukavaa, toinen päivä menossa ja yrittäjä/ vuokranantaja on monen konkurssin veteraani. Avauduin ja kerroin taustastani ja ymmärrystä löytyi, onhan hänellä omakohtaista kokemusta (en olisi uskonut)
Nyt sain vielä hänen kauttaan lisä/ iltatyön ja fiksaan eräälle autoliikkeelle autoja.
Aukaisin jo valmiiksi säästötilin, nyt menee jatkossa 200€/ kk talletukselle automaattisiirrolla ja tähän tiliin en hanki mitään korttia.
Kiitos kaikille ymmärryksestä ja kannustuksesta!
"Aukaisin jo valmiiksi säästötilin, nyt menee jatkossa 200€/ kk talletukselle automaattisiirrolla ja tähän tiliin en hanki mitään korttia. "
Nyt sitten pidät tuon perkele, etkä petä meitä! Ja muut seuraa perässä.
Tilanteeni päivitystä! Kaikki on ok ja rivitalotyömaa edistyy.
Iltapuhteiksi otettu autonfiksaus homma on osoittautunut ihan hyväksi jutuksi, lasten kanssa putsataan, vahataan ja tehdään pieniä kosmeettisia korjauksiakin ajoneuvoihin.
Huhu meistä on levinnyt ja viime viikolla sain parikin puhelua eri autoliikkeiltä, josko kerkeisin ottaa heidänkin vaihtoautojaan käsittelyyn.
Eli jostain syystä töitä on nyt ihan yllinkyllin, ja jotenkin turvallinen olo asioiden suhteen. Kiitos kaikille!
noniin hieno homma =))
Kukaan, paitsi palkanlaskija, tietää että palkastani maksetaan osa suoraan uo:lle. Kun aikoikaan soitin ja kysyin että saanko potkut nyt, niin hän vastaisi "no ei, miten sä mutten voisit maksaa velat?". Nykypäivää. Velat voi estää pääseminen tiettyyn työtehtäväänIpaikkaan. Mutta velat EI STÄÄ TYÖNTEKOA: Ja en saannut lisää koeaikaa, vaan vakitusta.