Täällä on oppia, ettei tarvitse erikseen rukoilla kun joku tulee uskoon. Heidän oppinsa mukaan tarvitsee vain julistaa ja se on siinä. Ihminen joko ottaa tai ei Jumalan vaikuttaman uskon.Kyllä, tuota ei voi Raamatulla kumota ja niin se on. Mitä sitten jos usko ei ala syystä tai toisesta tuolla menetelmällä elämään? Tiedän tapauksia kun lähimmäisen puolesta on rukoiltu koko yö, ennenkuin henkilö pääsi vapaaksi ja uudestisyntymään. On muitakin vastaavia tapauksia. Heistä on tullut todella eläviä uskovia ja hyviä todistajia.
Tuolloin on rukous mennyt läpi, kuten Mohikaani muistaa vanhan sanonnan. Silloin jonkun asian puolesta rukoiltiin niin kauan, että meni läpi.
Danielin kirjassa:
Ja hän sanoi minulle: >>Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä., ovat sinun sanasi tuleet kuulluksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut.
Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentä yksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö.
Tuolloin on rukous mennyt läpi, kuten Mohikaani muistaa vanhan sanonnan. Silloin jonkun asian puolesta rukoiltiin niin kauan, että meni läpi.
Danielin kirjassa:
Ja hän sanoi minulle: >>Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä., ovat sinun sanasi tuleet kuulluksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut.
Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentä yksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö.
Vastaukset 74
Vanhimmat
1.Tim. 2:1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
Matt. 17:12 tämä laji (pahat henget) ei lähde ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla...
Aabraham rukoili pelastaakseen maailmanmielisen veljenpoikansa Lootin puolesta ja koetteli Jumalaa pelstaakseen Sodoman...
Kyllä Raamattu on täynnä esirukousta ihmisten pelastumisen puolesta.
* Aivan oikein, kyllä vasta uskoon tulleesta pitää huolehtia, ja esirukouksin auttaa alkutaipaleelle, Sana kehoittaa siihen. Jumala toimii Pyhän Hengen kautta seurakunnan puitteissa, ja vasta uskoon tullut tulee ohjata seurakunta yhteyteen, hän ei tuuliajolla voi selviytyä kovinkaan pitkälle, kun ei ole liitetty jäseneksi Kristuksen ruumiiseen. Ja se tapahtuu suun tunnustuksen perusteella ja upotuskasteen kautta liittyminen Kristukseen.
* " Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu", sanoo taivaan ja maan Herra Jeesus Kristus. Miksi tämä on NIIIIN vaikea uskoa ja totena pitää? Yksinkertaisuudessaan aivan helppo asia, jonka jokainen voi ymmärtää, jos kerran on ymmärtänyt uskossa ottaa vastaan Jeesus pelastajana.
mohikaani:kun ei ole liitetty jäseneksi Kristuksen ruumiiseen. Ja se tapahtuu suun tunnustuksen perusteella ja upotuskasteen kautta liittyminen Kristukseen.
Mihin se liittää jos joku mölisee väittää olevan uskossa ja väittää että on hänkin uusi luomus, tehden sen helluntailaisten edessä.
Sitten mohikaani lisää vielä upotuskasteen joidenka toimenpiteiden kautta liittytään kristukseen.
Eihän nämä "demoniset sakramentit" liitä kuin vastakristukseen ja niillä saa helluntailaisiin jäsenkirjan ja korvaukseksi kymmenykset ja runsaat huom! ruhtinaalliset kolehdit.
olikohan helluntaisaarnaaja helge fossmo upotuskastettu kun teki hirveitä tekoja
* Eenokki 12, pilkkaat Jumalan sanaa. " " Sydämen uskolla tullaan vahurskaaksi, SUUN tunnustuksella pelastutaan."! Näin sanoo Jumalan sana, ja sinä eenokki sanot sitä * mölinäksi"!
Te vauvakasteen uskovat supisette uskontunnustusta pappinne perässä, pelkkää teatteria. Suun tunnustus on sitä, että tunnustamme Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi, ja todistamme Hänen ristin työstään, kuolemastaan ja ylösnousemisestaan, ja iankaikkisesta elämästä Jumalan valtakunnassa. Ja sinä se vaan halveksit ja möliset.
* Kaste, Room.6: 3.4. " Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu hänen kuolemaansa.
4. Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä." !
* Tiedoksi eenokille, koska et tiedä, että Paavali puhuessaan " me/meistä" , puhuu seurakunnasta, ja tässä tapauksessa Rooman uskovien seurakunnasta. Ei siis tarkoita , niin kuin te luterilaiset tämän tulkkaatte, että on kyse juuri teistä ns. oikeaoppisista, jonka mukaan te myös halviksette , esm. helluntailaisia, ainakin eenokin suulla, ja muuta suun tunnustusta eenokki ei tunnekkaan, koska ei tunne Sanaa, luulee , mutta ei tiedä, niin kuin tietää tulisi.
* Oli tai ei, ei se muuta Raamatun sanaa kasteesta.
Mohis. Tarkoitin sillä mölinällä todistamista helluntaiseur. edessä.
Minä olen todistanut maailmalle ja jumalattomien edessä ja kärsinyt siitä paljon.
Ei minulla ole pappia muita kuin Jeesus.
Kyllä minä luulen tietäväni enemmän kuin Mohis.
Ihmeistä ja merkeistä kuten tiedät en halua puhua.
Se mitä olen puhunut se riittää.
Vastaan jos kysytään.
Jos olisin lutterin ja Melanctonin kanssa kellarissa tutkimassa Jumalan sanaa luulen että siellä kertoessani kokemuksiani lutterille hän olisi tarjonnut minulle ämpärillisen vahvaa kaljaa ja sanonut good boy.
Se siitä lutterin baarikaapista.
Upotuskaste jonka Mohis myöntää tekevän hirveitä tekoja kuuluu helluntailaisuuteen.
Olen samaa mieltä.
Älä sinä vääristele asiaa. Kuka ottaa kasteen on itse vastuussa vaeltamisestaan. Tuossa pappi Ruotsissa teki jo kammottavia tekoja. Siinä liikutaan jo rajoilla, onko enään paluuta?
Tukholman Filadelfian pastorit ja vanhemmisto ovat kertoneet julkisissa haastatteluissa että heillä on ollut vuosikausia ongelmia Knutbyn seurakunnan ja Helge Fossmon kanssa. Hänestä oli kanneltu Tukholmaan. Monet seurakuntalaiset olivat jättäneet tuon seurakunnan kun olivat kokeneet että julistus ja toiminta ei ollut tervettä. Tukholmasta olivat käyneet Knutbyn seurakunnassa useita kertoja puhumassa Helgelle "järkeä" mutta ilman toivottua tulosta.
Helge Fossmo on ollut ennen näitä kauheuksia ongelma Ruotsin helluntailaisuudessa. Tukholma olisi tahtonut päästä hänestä eroon/erottaa hänet tehtävästään seurakunnan paimenena jo paljon aikaisemmin. Mutta mitäs tehdä kun paikalliset uskovat siunaavat ja tahtovat pitää pastorinsa ja tukevat häntä? Toisella helluntaiseurakunnalla ei ole valtuuksia erottaa toisen seurakunnan pastoria tai vanhimmistoa. Sen voi vain paikalliset seurakunnan jäsenet tehdä.
Niin oliko Knutbyn helluntaiseurakunta helluntaiseurakunta enää ollenkaan, näiden asioiden tapahtuessa, se ei ole itsestään selvää. Eihän kukaan voinut edes kuvitella että siellä mitään murhia voi tapahtua. Ongelmat eivät siis olleet sitä luokkaa. Mutta suuret ongelmat olivat sillä, Tukholman Filadelfia oli tahtonut jopa lakkauttaa Knutbyn seurakunnan viimeisenä ratkaisuna. Mutta uskovat Knutbyssä olivat eri mieltä.
???
Kyllä meillä "vapaissa suunnissa" ihminen voi tulla uskoon ilman suurempaa hulabaloota.
Uudessa liitossa "syntiuhrialttari" voi sijaita missä vain, ei sitä tarvitse kirkkorakennukseen tai herätystelttaan rakentaa.
Uskoon voi tulla ihan itsekseenkin, eikä siihenkään tarvitse menneiden vuosikymmenten aikana syntyneitä toimintatapoja. Jumalan alttari toimii kaikkiallla. Toisen puolesta rukoileminen, eikä ns. synninpäästökään ole UT:ssa määritelty tapahtuvaksi tietyssä paikassa.
Toki paikallisseurakunta ja sen toiminta ovat edelleen Jumalan tahto ja Hänen säätämyksensä, mutta toimintatavoista on hyvä keskustella ja pyrkiä uudistamaan niitä mahdollisimman vähin rähinöin.
todelta todella evankeelinen kommentti.
Hyvin kirjoitettu todé!
Noin olen minäkin "vapaissa suunnissa" kuullut sanottavan. Tuo ""syntiuhrialttari""
ajattelu heittää kyllä yli hilseen. Toki sen ymmärrän, että ihminen ei tarvitse eritystä alttaria tajutakseen tilansa. Jos nimittäin on tilaan taipuvainen, se tila voi olla missä vain.
Sehän on mielentila, joka kulkee aina mukana.
Sinä tode* et siis hyväksy kun toisen puolesta käydään rukoustaistelua jossain kotiolosuhteissa niinkauan, että hän vapautuu? Et hyväksy sitäkään, että seurakunnassa on pelastusta etsivälle alttarkuusa, jossa saa esirukousta.
Onko sulla nyt huono fiilis jos olet taistellut Animaliaa vastaan?
Niin tietenkin. Tode kirjottaa vain Kolen kiusaksi ja ihmisten korvasyyhyyn.
uskoontulotapahtuma on aina alttarilla olemista Jumalan edessä.
Ilmaisu "syntiuhrialttari" on peräisin VT:sta, sen monimutakaisista uhrikäytännöistä:
Moos.13 "Jos kansa, Israelin seurakunta, vahingossa rikkoo Herran käskyn tekemällä jonkin kielletyn teon ja koko kansa näin tietämättään joutuu syynalaiseksi, 14 kansa antakoon, kun huomaa rikkoneensa, syntiuhriksi nuoren sonnin ja tuokoon sen pyhäkköteltan eteen. 15 Kansan vanhimmat pankoot kätensä uhrieläimen pään päälle, ja se teurastettakoon Herran edessä. 16 Virkaansa voideltu pappi vieköön sonnin verta pyhäkkötelttaan, 17 kastakoon sormensa vereen ja pirskottakoon sitä Herran edessä seitsemän kertaa pyhäkön väliverhon etupuolelle.
18 Hän sivelköön verta myös sen alttarin sarviin,.."
....27 "Jos joku kansan joukosta vahingossa rikkoo jotakin Herran käskyä vastaan ja tekemällä kielletyn teon joutuu syynalaiseksi, 28 hän tuokoon, kun huomaa rikkoneensa, virheettömän vuohen, kutun, uhrilahjaksi.
Jeesus-usko on mielentilaa, mutta on se paljon enemmän jotain muutakin. Jos se olisi vain mielentilaa, sillä ei pitkälle pötkittäisi. "Alttaria" siis tarvitaan, jotta ylimmäinen pappi voi ottaa syntisen vastaan!
Mukavia elokuun päiviä ja iltoja!
mitä on tuo jatkuva puhe Animaliasta?
Pidän ko. järjestöä epäterveenä, erityisesti sen antikristillisyyden takia. Olen aika hyvin selvillä järjestön "elämästä", ja siksipä en suosittele sen jäsenyyttä kenellekään.
En ole kirjoittanut rukoustaistelua vastaan, vaan ainoastaan vanhoja perinnäissääntöjä vastaan. Yksi sellainen on tämä ns. käsien nostatus. Toinen on sankoin joukoin "eteen tuleminen", joka on yksi uskovien käyttämä ilmaisu "alttarille astumisesta".
Anteeksi vain, mutta oli taas ihan pakko kirjoittaa oma mielipiteeni asiasta, josta ihan varmasti ollaan runsain määrin samaa mieltä, ei tosin täällä (!).
tode* Itse olen telttakokouksissa, kotikokouksissa, surakunnassa ja joka paikassa käyttänyt menetelmää, kuka tarvisee esirukousta, nosta kätesi. On arkoja ihmisiä, ja voi olla todella kova paikka kun jonkun ihmispelko sitoo, sanoa noin. Sen jäljeen on paljon helpompi mennä alttarille. Myöskin itse olen nostanut käteni ja saanut rukousvastauksia.
Jos tahdot tode* uudistaa helluntaisääntöjä, älä tee sitä kosmeettisesti vaan rukoile. Kun olet rukoillut sen jälkeen lisää rukousta. Kosmetiikka eikä ulkoiset parannukset koskaan ole tuoneet hengellistä parannusta.
Mik on tio Animalia jonka kanssa sinulla on napit vastakkain? Oletko loukannut heitä?
Olen pitkään uskossa olleena kuullut useita todistuksia, että asianomainen on ollut herätyksessä nuorena, jopa lapsena ja erikoisesti rippikouluaikaan, mutta kun on kysellyt miten löytää Jumala tai tulla uskoon, kukaan ei ole osannut johdattaa sisälle pelastukseen.
Eräs rouva oli mennyt jopa kirkkoherran virastoon herätyksessä. Pappi oli vastannut, että rouvalla taitaa olla nyt tulossa mummokuume. Jo kertoja oli närkästynty ja soittanut muutaman päivän perästä helluntaiseurakunnan pastorille ja saanut ysvävällisen kutsun välittömästi kotiin.
No siinä oli juteltu, kahviteltu ja sitten polvistuttu pastoripariskunnan olohuoneen lattialle ja jätettey elämä rukouksessa Jeesukselle.
Eräs seurakuntani vanhimmistoveli oli ollut myös herätyksessä teinivuosinaan, oli ollut kyyditsemässä kinkeripappia hevosella 60-luvulla. Poika oli kysellyt papilta neuvoa miten ihminen tulee tuntemaan Jumalan, mutta epäselväksi se oli jäänyt ..... kun kuulemma on jo uskossa olessaan kirkon jäsen; on rokotettu ja käynyt rippikoulun. Oli vierähtänyt sitten maailman pyörteissä reilut 20 vuotta, kun Pyhä Henki uudelleen otti miehen puhutteluun.
Noita uskoontuloja vastustaa tode*. Itse taa luin suurella mielenkiinnolla.
no höpsistä! Juuri tuotahan ajoinkin takaa eli ei siinä herätyskokousta tarvinnut odotella, eikä käsiennostatussessiota järjestää, kun rouva sai polvistua Jumalansa eteen.
Kuitenkin se on sinun vastustamaa ratkaisukritillisyyttä.
Usko tulee Raamatun opetusten kuulemisesta eikä lahko-oppien noudattamisista.
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut. Vain Jeesus antaa synnit anteeksi, opettaa helluntaiseurakunnat. Tästä olemme tode*,n kanssa samaa mieltä.
Lahkot ei sinua pelasta.
Vain Jeesus antaa synnit anteeksi,.."
Tietääkseni tuo Raamatun Sanan opetus perustuu juuri henkilökohtaisesti koettavaan ratkaisukristillisyyteen. Parannuksen teko eli uskon lahjan vastaanottaminen vaatii henkilökohtaisen päätöksen eli ratkaisun, kuten me herätyskristilliset asian ilmaisemme.
Usko tulee kuulemisesta....
Ajatteleeko tode että kun sanaa kuulee se herättää kuulijassa toivoa.
Hän hyväksyy sen ja päättää sydämessään seurata Herraa ja henkilökohtaisesti ratkaisee pelastusasian vapaalla tahdollaan, ottamalla vastaan pelastus?
* Ei eenokki 12 tunne Sanaa. " Usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Kristuksen Sanan kautta", sanooko Sana siis, että se herättää toivoa ? Minun mielestä siinä lukee , USKOA, ja juuri uskoa tarvitaan, voidaksemme ottaa Sanan saarnan vastaan, johon uskoon Jeesus vastaa ja antaa omaa uskoaan, joka sitten uudestisynnyttää, Jumalan Hengen kasteessa uudesti ylhäältä.
Ja näin on jokaisen Hengestä syntyneen laita, sanoo Jeesus.
* En ole eenokki 12 vielä hoksannut, miten sinä tulit uskoon, jos ei uskoa tarvita, mitä se sitten on, jolla voi tulla uskoon, ellei itse tarvitse sitä haluta tai tahtoa, miten uskovaksi voi muuten tulla? Missä ja miten se eenokille on tapahtunut. Vai etkö muista sellaista koskaan tapahtuneenkaan, se vaan on siellä, se usko, jostain vaan tullut joskus jollain tapaa'ko ?
Mielestäni aloitukseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, emmekä koskaan saa tietää, miten paljon on rukoiltu kenenkäkin uskoontulon puolesta, sillä Jumala "hälyttää" omiaan joskus rukoilemaan sellaisenkin puolesta, josta ei tiedä yhtikäs mitään, tietää vain, että nyt on käytävä rukoustaisteluun ja siitten voi vasta lopettaa, kun tuo "taistelu" alkaa "sulamaan" kiitokseksi ja ylistykseksi ja hengessään tietää; Voitto on saatu...Jeesus kun johtaa! Nuo ovat ihanimmista ihanimpia hetkiä!
Itse uskon, että kukaan ei kykene irrottautumaan vihollisen vallasta, ilman rukousta, mutta aina tuo rukoustaistelu ei ole asianomaisen itsensäkään tiedossa.
Sitä ovat saattaneet esirukouksin käydä jo edellä eläneet sukupolvet ja eräänä päivänä, kun ns. "rukousten malja on täynnä", alkaa Jumala toimimaan.
Tämä Koleerikon laittama Dan.10:12-13 kohta on antanut itselleni erään kerran suuren avun ja rohkaisun, kun epäusko ja väsymys alkoi painamaan, vaikka kuinka koettiin, että Jumala vielä vastaa, eikä mennyt aikaakaan tuon Sanankohdan esille tulosta, kun Jumala vastasi ja "rutosti" vastasikin.
Kiitos ja kunnia Hänelle!
Anteeksi!
Tämä lause ei kuulunut varsinaisesti tekstiini,
>>
Mielestäni aloitukseen ei ole yhtä oikeaa vastausta
""rukousten malja on täynnä""
Toisten kohdalla tämä esirukousmaljan täyttyminen ja rukouskode ei koskaan kohtaa.
Liekö Jumalalla sellainen motivaatio, että vaikka kuinka rukoiltaisiin niin Hän ei katso jonkun maljan täyttyvän?
Niin, jos skoon tulemisen osalta tarkoitat tuon rukousmaljojen täyttymistä, niin om muistettava, että tarvitaan myöskin asianomaisen oma tahto ja valinta.
Kuten noissa kummassakin viestissäni yritin tuoda esille, esirukous on lähinnä apua ja tukemista taistelussa vihollisen valtoja vastaan ja jos ja kun Jumala kutsuu ihmistä ja ihminen haluaa tuon kutsun ottaa vastaan, vihollinen ei kuitenkaan astu kiltisti sivuun ja totea, että : OK! anna laputta sinne Jeesuksen luokse!" vaan kyllä hän tekee kaiken voitavansa, estääkseen "kuninkuuden" vaihtumisen ja siinä tulevat nämä rukouset, joista tässä ketjussa on puhuttu, apuun ja tueksi.
Rukous ja esirukous kokonaisuutenaan on niin laaja alue, että aika mahdotonta kaikkia osa-alueita tässä käydä läpi, eikä minulla on edes
taitoa ja viisauttakaan sen kaiken sisällön esille tuomiseen.
Tässäkin puhun vain niistä osa-alueista, josta itsellä on jonkinmoista kokemusta, ja varsin pienimuoitoista sekin, eli joku toinen saattaa osata Sinulle paremmin ja laajemmin avata tätä aluet, jos olet kiinnostunut.
Kyllä. ...., että kylväjä ja leikkaaja olisivat yhtä. Aloituksessa olen sellaista oppia vastaan , missä vaan otetaan sanasta kiinni ja sitten ollaan uskossa. Uudestisyntyykö aina ihminen näin?
Sitä ovat saattaneet esirukouksin käydä jo edellä eläneet sukupolvet ja eräänä päivänä, kun ns. "rukousten malja on täynnä", alkaa Jumala toimimaan.
Ja tässä sitä tähkis..luulee teoilla täyttävän maljansa että jumala vastaisi ?
Kyllä se malja mikäli omiin tekoihisi uskot kaadetaan päällesi ja voi sitä valitusta kun et tiedä Jumalan teoista niitä tärkeimpiä uskon kohteita.
* Eenokki 12, miten niin, omiin tekoihin? Ei tähkis sellaisita mitään puhu, että olisi jotain tarvinnut tehdä? Eikö sun mielestä voikkaan rukoilla, kun se jo on sulle tekemsien kautta pelastusta ! Olet panikoitunut tekemisitä, usko ilman tekoja on kuollet, olet siis kuolleessa tilassa, jos rukouskin on sitä tekemistä uskon saadakseen ? Mä tunne erään ihmisen, joka sanoisi sinulle, " hyppää pituutta "!
" Silloin jonkun asian puolesta rukoiltiin niin kauan, että meni läpi. "
Voi hyvä tavaton!
Eikö tuo ole pakottamista? Eikös Raamattukin ohjeista, että ihmisen tarvii otollinen, jotta päätyisi sellaiseen tilaan, jossa Jeesuksen Sanoma alkaa itämään?
Niin, ehkä tuo kyseinen ilmaisu on vähän huono,
mutta en usko, että kysymyksessä on ollut minkäänlainen pakottaminen,
vaan kyseinen henkilö on itse tullut pyytämään rukousapua ja haluaa myös
itsekin olla tuossa rukouksessa niin kauan, että kokee saaneensa vapautuksen vihollisen otteesta ja tällainen henkilö on todella kiitollinen siitä, että mukanaan rukousksessa olevat ovat olleet valmiita hänen rinnallaa tuohon ns. rukoustaisteluun, eivätkä ole antaneet periksi vihollisen voimille ja jättäneet
häntä yksin kamppailemaan vihollista vastaan.
Meitä jokainen on vain ihminen ja niin ovat myöskin saarnamiehet / pastorit ja jos katsotaan hieman käytännön tasolla, mitä tuollainen tilanne saattaa tarkoittaa alttarilla kokouksen jälkeen.
Pastori on pitänyt saarnansa ja rukoillut jo ehkä kymmenienkin puolesta ja sitten tulee eteen vielä tällainen tapaus.
Saarnamiehelläkin alkaa jo fyysiset voimat vähintäänkin olla lopussa, paita ja puvuntaki roikkuu mahdollisesti hiestä märkänä selässä ja kellokin alkaa lähennellä jo puolta yötä ja kotiinkin olisi vielä ajettava, ehkä 300 km, ehkä enemmän tai vähemmä ja aamulla on oltava avaamassa seurakunnan toimistolla ovia sielunhoitoon tai keskustelemaan tulevia varten.
Ja jokainen pastori tietää senkin, että ketään ei voi pakottaa uskoon, joten kyllä noissa tilanteissa on ihan jostain muusta kysymys, kuin pakottamisesta.
Jokainen uskova kun tietää, että ihminen ei edes hakeudu esirukoiltavaksi uskoon tulemisensa puolesta, ellei Jumala ole häntä kutsunut, eli edes ihminen itse ei voi uskoa ottaa, kuten tavaraa kaupan hyllyltä, silloin kuin
häntä itseään huvittaa ja siksi pitäisikin pitää huoli siitäkin, ettei anna etsikkoaikansa mennä ohitse, puhumattakaan siitä, että miten sitten
joku voisi pakottaa jonkun toisen uskoon?
Mielestäni täysin absudria.
Enkä nyt halua Pakis_ Sinua tällä kommentillani ivata tai jollain tavoin lyödä lyttyyn, ymmärrän kyllä ajatuksesi ja kysymyksesi, ellet ole itse kokenut uskoon tuola / uudestisyntymistä.
Mutta kun sen saa itse kokea, silloin ymmärtää ja tietää, että on kysymys jostain sellaisesta, mikä ei ole ihmisen tehtävissä ja aikaansaatavissa.
"Mutta kun sen saa itse kokea..."
Sitä tunnetta ei vain voi siirtää sellaisenaan toiselle, koska se ei ole kuten sanoit, ihmisen aikaansaannos. Vaikka tällä palstalla, se juuri vaikuttaa olevan ihmisen aikaansaannos, sillä uskovat torailevat keskenään siitä mikä on oikea tapa uskoa ja kuka milloinkin kulkee harhassa. Myös henkilökohtaisiin kommenteihin uskovat pystyvät hyvinkin kärkkäästi, niinpä täällä ei saa oikein selkoa siitä -kuka on siinä 'oikeassa uskossa'. Vaikuttaa siltä, että syväharrasuskovat kiertävät kaukaa tämän palstan
Aloituksessa sai sellaisen kuvan, että rukoillaan niin kauan kunnes kohde antautuu.
En ota viestiäsi ivailuna :)
Olen aika pitkälle kanssasi samaa mieltä ja kaikista hurjin on se tilanne, että ihminen itse kamppailee sen asian kanssa, että onko uskoni nyt oikeanlaista, riittävän syvää ja harrasta yms.
Mutta itse uskon ja luotan siihen, että joka tuota Jumalalta kyselee vilpittömin mielin, Jumala kyllä kykenee johdattamaan oikealle tielle, kuten Psalmissa sanotaan ja jos kokee sisimmässään rauhaa Jumalan kanssa, silloin on ihan yks ja hailee, mitä mieltä joku toinen on uskostani.
Minä tiedän omalla kohdallani, etten ole ollenkaan täydellinen ja riittävän syvällinen, mutta minua ovat aina lohduttaneet Raamatun sanat siitä, että joka vanhurskauteen pyrkii........ ts. uskon että Jumala katsoo ensisijaisesti meidän haluumme ja tahtoomme seurata ja palvella Häntä, eikä Hän odota ja vaadi keneltäkään enempää, kuin mihin on eväitä.
Eli Jumalalle riittä se sinapinsiemenenkin kokoinen usko, kunhan se tulee
vain vilpittömästä sydämestä ja kuten tuolla toisessa ketjussa olemme todenneetkin, että harvalla meillä on edes sen vertaa.
Mutta sehän se pitääkin ihmisen nöyränä, kun tietää ja joutuu tunnustamaan, etten omalla hartauteni tai syvällisyyteni määrällä pääse ylittämään maaliviivaa, vaan ainoastaan siksi, että Hän on ottanut omakseen ja on valmis kanssani ylittämään maaliviivan ja seisomaan siinä tilanteessa rinnallani VOITTAJANA, Puolustajanani, Vapahtajanani ja Lunastajani ja näin Hänen käsivarsillaan minäkin riittämätön riitään, etkä arvaa, minkälaista iloa tuo tieto tuokaan. :)
Oikein pakis. Se on merkki ratkaisukristillisyydestä
Jeesus on antautunut ihmisten puolesta älkäämme luulko mitään saavamme ja saavuttamaan jotain ilman Kristusta.
Antikristus liikkuu helluntailaisten keskellä valitettavasti.
* Nythän taas, eenokki ei käsitä ! Juuri Jeesusta Kristusta rukoillaankin , joskus yötä päivää, että Jeesus Kristus vastaisi ja teksi mitä me emme voi, siis pelastusta Jumalan Hengessä Kristuksen kautta ja Hänessä. Ymmärrys hoi, äly älä jätä !
Sanokaas kuka oli rukoillut niiden kolmentuhannen puolesta jotka yhden ainoan saarnan vaikutuksesta halusivat antaa elämisensä Jeesuksen haltuun, niinsanotusti.
Eli nyt liikutaan kyllä sellaisell aalueella, että siinä on suuri vaara mennä metsikköön jollain tapaa, kun aletaan kovasti "rukolemaan voittoon" asioita, joista ei ehkä edes paljonmitään tiedetä omalla tasolla, puhumattakaan Jumalaln tasoista.
Nimittäin nuorenpana olin piireissä, jissa yhtenään harrastettiin sitä voittorukoilua, ja täytyy sanoa, että kun aikaa on kulunut muutam akymmenen vuotta niistä päivistä, on todettava, että suunnilleen kaikki voittorukouintoilijat ovat enemmän tai vähemmän kinttupoluilla, ja itsekkin harmistelen liki päivittäin, etten enempi seurannut sitä sisäistä ilmapiiriä, joka aina vieroksui niitä yöllisiä voittorukouksia, joissa ei edes tiedetty, mitä tässä todella ollaan rukoilemassa., vaan kovasti oltiin vaan Jumalaa opastamassa, että tee nyt hyvänen aika niin ja niin.
läheiseni sairastaessa ei ollut puutetta niistä "Jumalan lähettämistä voittorukoilijoista", mutta sitten kun laitoin potilaan hautaan, on ollut todella iso puute niistä arkipäivän uskovista joilla on muutakin mielessä kuin voittoon rukoilemiset.
eli kaikki häipyivät kun voittorukoilukohde oli mennyttä, eikä heitä ole sen koommin näkynyt.
Sinä näet vain vaaroja, et mahdollisuuksia.
Pietarin seurueineen ei tarvinnut rukoilla voittoon Korneliusta ja hänen perhekuntalaisiaan eikä paljon vanginvartijaakaan ja hänen perhekuntalaisiaan. Sama Filippoksen kanssa. Hän julisti Kristusta kansalle. Ne, jotka ottivat hänen sanansa vastaan ja uskoivat, ne kastettiin.
Jos ihmisille annetaan ymmärtää että pelastusta etsivä täytyy rukoilla läpi, syntisten rima nousee korkealle. Kuka sen riman nosti? Kuka sen riman jaksaa ylittää kun ei ole varma eikä voi luottaa siihen että pääsenkö läpi yörukouksenkaan jälkeen. Kuka sen voi taata? Koleerikkoko???? Kuka tahtoo altistaa itsensä sellaiselle riskille että ihmiset epäonnistuvat rukouksessaan ja minä en pelastukaan vaikka tahdon ja etsin sitä?
Jos yksilön pelastusasia pannaan toisten ihmisten onnistuneiden rukousten ja rukouksessa saavutettujen voittojen varaan, eikä Kristuksen varaan, ollaan syvällä mettähallituksen puolella. Ei olla enää Sanan viitoittamalla varmalla pelastustiellä. Sieltä allikosta täytyy selaisen opin opettajan sitten ryömiä takasin Kristustielle.
Ihan totta mitä mainitsit Korneliuksesta ja muusta. Mutta kun aina ei mene niin. Jos et ole sellaista kokenut, et ole voinut tehdä evankeliumintyötä ainakaan kovin kauvaa. Sama voima on Herran, kuuluu laulu, joka on raamatullinen. Onko sinulla jaikali tuota voimaa niin paljon, ettei koskaan tarvitse kenenkään puolesta rukoilla?
> Jos ihmisille annetaan ymmärtää että pelastusta etsivä täytyy rukoilla läpi, syntisten rima nousee korkealle. < jaikali kirjoittaa.
Mutta kun ei aina mene kuten Korneliuksen kodissa.
Pietarin saarnan vaikutuksesta tuhansia otti vastaan Jeesuksen, lähtien seuraamaan Häntä totuudess. Käytäntö osoittaa, että aina ei mene läpi, vaan uskoontulo vaiheessa joudutaan taistelemaan rukouksissa, kuten sanoin vaikka koko yö. Minulla on esimerkkejä. He halusivat tulla uskoon, mutta silti ei tapahtunut uudestisyntymistä. Vasta pitkällisen kamppailin jälkeen rukoiltava uudestisyntyi ja vapautui,
>Jos ihmisille annetaan ymmärtää että pelastusta etsivä täytyy rukoilla läpi, syntisten rima nousee korkealle. Kuka sen riman nosti? Kuka sen riman jaksaa ylittää kun ei ole varma eikä voi luottaa siihen että pääsenkö läpi yörukouksenkaan jälkeen. Kuka sen voi taata? Koleerikkoko???? < jaikal.
Kukaan ei nosta rimaa vaan puhun kokemuksella mitä on tapahtunut. Olet jaikali hakoteillä jos toisen kokemuksia alat vähättelemään. Miksi sinä olet niin ahdistunut?
>Jos yksilön pelastusasia pannaan toisten ihmisten onnistuneiden rukousten ja rukouksessa saavutettujen voittojen varaan, eikä Kristuksen varaan, ollaan syvällä mettähallituksen puolella.< - edelleen jaikali.
Kuka on sanonut, että asiassa olisi mitään tekemistä uskossa onnistuneiden kautta? Minusta löytyy heti ne tuhat syytä, ettei Jumala käyttäisi, mutta Herra näkee sydämeni ja halun tehdä täyttä totta.
Älä taakoita ihmisiä jaikali. Äläkä koita tehdä toisten kokemuksia tyhäksi. Jos koitat, olet jo pahasti hakoteillä.
Ei kukaan voinut rukoilla niiden 3000 puolesta koska ei ollut helluntailaisia.
Ne 3000 uskoivat apostolin saarnaan, mutta kenen sydämessä se sai alkunsa?
* Olihan siellä ainakin apostolit ja 120 muuta helluntailaista :) ??
* Heidän ei tarvinnut pyytää rukous apua, koska Pyhä Henki oli juuri annettu ensimmäiselle helluntaiseurakunalle, voima oli niin todellinen ja lähellä jokaista, usko oli ja he kaikki saivat uskon sydämeensä, ja niin heidät kastettiin uskovien kasteella kohta, ja liitettiin seurakuntaan, eli Kristukseen ! Usko oli todellista, kun voima oli Itse läsnä, eli Pyhä Henki, ja johti nämä 3000 sielua Jeesusken luokse uudestisyntymään Jumalan Hengen kasteessa.
Aamen!
Jumalan voima on sama tänäänkin kuin helluntaipäivänä, Hebr.13:8. Sama voimavaikutus ei vaan näy. Ehkä jossain mistä löytyy joku alkuperäiskansa, kuka ei koskaan ole kuullut evankeliumia, heidän keskuudessaan voisi toimia työntekijällä tuollainen Pyhän Hengen voima. Me olemme hengellisesti liian hyvin katetussa pöydässä. Suomen kansalla alkaa olla ähky uskonasioille, koska Jumala on potkittu pois kouluista ja tulokset ovat nähtävillä.
Monenlaista myyräntyötään kanssa tekevät nämä uskonnolliset helppoheikit. Oliko se herra Helluntai kuka sanoi: Hullut ovat pilanneet helluntain!
>>>Ei kukaan voinut rukoilla niiden 3000 puolesta koska ei ollut helluntailaisia.
>>>Olihan siellä ainakin apostolit ja 120 muuta helluntailaista :)
vaikuttaa Pyhän Hengen kautta tuota rukoilua ilman, että uskova edes tietää, kenen puolesta rukoilee ja sitten tuntea hengessä, että voitto tulee tai tuli. Kyseessä voi olla mikätahansa asia jonkun elämässä, jolloin Jumala herättää omiaan rukoilemaan näin.
Eenokki, Tode ja Pakis ova yhtä pataa tässä luetussa viestiketjussa. Mitä se kertoo heidän tilastaan?
Onko tuossa mitään uutta?
Kun uskoa tunnustava esittä mielipiteen minkä muotojumaliset hyväksyvät, on jotain pielessä. Täällä tode* vesittää hengellistä elämää. Kaikista romaneistakin antoi todistuksen; tulevat kokouksen lopussa kokoukseen etupenkkiin, ja kohta lähtevät pois.
Jaa kun selasin alemmas niin tämän huomasin.
En tunne todea enkä pakista, mutta eipä ole moittimista kun molemmat puhuvat oikeista asioista.
Kolelle sanoisin kyssärinä.
Onko se kädennosto merkkinä jonka noustessa Jumala sanoo aamenensa?
Eikö pitäisi olla se varma ja luotettu Välimies?
Tode kirjoittaa:
>>
Uskoon voi tulla ihan itsekseenkin, eikä siihenkään tarvitse menneiden vuosikymmenten aikana syntyneitä toimintatapoja. Jumalan alttari toimii kaikkiallla. Toisen puolesta rukoileminen, eikä ns. synninpäästökään ole UT:ssa määritelty tapahtuvaksi tietyssä paikassa.
Toki paikallisseurakunta ja sen toiminta ovat edelleen Jumalan tahto ja Hänen säätämyksensä, mutta toimintatavoista on hyvä keskustella ja pyrkiä uudistamaan niitä mahdollisimman vähin rähinöin.
>
mutta toimintatavoista on hyvä keskustella ja pyrkiä uudistamaan niitä mahdollisimman vähin rähinöin.
Yhdyn kysymykseesi tähkäpää, sillä tode* ei käsitä, että ei ulkoiset puitteet auta vaan rukous.
johan meni mutkikkaaksi!
Lainaan aloitusta:
"Täällä on oppia, ettei tarvitse erikseen rukoilla kun joku tulee uskoon. Heidän oppinsa mukaan tarvitsee vain julistaa ja se on siinä. Ihminen joko ottaa tai ei Jumalan vaikuttaman uskon."
Ns. synninpäästö on Jumalan Sanasta, mutta ei siihen hetkeen päästäkseen tarvita välttämättä helluntailais-vapaakristillistyyppistä kokouskäytäntöä "käsien nostatuksineen" ja "eteenmarssimisineen". Rukoileminen on tärkeää ja matkalaisen tielle siunaaminen, ja opetuslapseuttaminen jne...
Jos joku vierastaa ko. showtyyppistä tapaa pyörittää kokousrumbaa, niin, ei siitä vielä harhaoppiseksi tai kylmenneeksi pidä nimetä. (tämä koleerikolle, joka niin herkästi jysäyttää eri tavalla ajattelvaa kalloon)
>(tämä koleerikolle, joka niin herkästi jysäyttää eri tavalla ajattelvaa kalloon) < tode*
Eipä ole tarkoitus niin kovasti jysäyttää. Mutta asiaaan.
Olen ollut mukana ja pitänyt aika paljon telttakokouksia, kotikokouksia, omakotitaloissa, kerrostaloasunnoissa jne. Kyllä noissakin kysytään samalla tavalla kuka haluaa esirukousta tai tulla uskoon. Samoin niissä tilaisuuksissa, mitä on seurakunnissa.
Tässä ei ole kysymys tode*,n mainitsemasta showsta. Minulla ei riitä taidot hauskuuttamaan showta. Jopet ja muut hoitakoon sen puolen.
Taisteletko sinä tode* jotenkin periaatteesta minua vastaan?
Jos olis rukoiltu kymmenenkään prosenttia ymmärrystä koko helluntaille, tuskin oltaisiin näin syvällä suossa.
muistan tapauksen kun joku oli niin kovasti pahoittunut kun joku oli rukouskokouksessa rukouillut seurakuntaan hengellisesti ymmärtäväisiä ihmisiä, kun pitäisi vaan rukoilla sieluja ja herätystä !
Aivan kuin ne olisivat ristiriidassa keskenään !
eli melkein samaa kuin autokoululainen pyytäisi ensimmäiseksi nopeampaa autoa jolla kulkea siellä koulussa.
Koko uskossaoloaikana olen aina ollut sitä mieltä että helluntaissa ei puutu mitään niin paljon kuin tervettä järjen käyttöä, jonka JUmala on henkeyttänyt.
Siinäei ole tilaa lihalle ei sielun ailahduksille eikä kyynärpäille. Monenkin mielstä se on hengettömyyttä kun ei aina ole käsi pystyssä ja suu auki.
Jos minunkin elämäni asioiden kohdalla olisi ollut rehellisyyttä niillä uskovilla jotka LUULIVAT olevansa Jumalan asialla, h e olsivat ottaneet jälestäpäin yhteyttä ja todenneet että olinkin vain luuloissani ja sielun vietävänä enkä erottanut niitä JUmalan äänestä, niin heillä olisi ollut jopa kasvun mahdollisuutta.
Mutta ei, ennemmin vaan hiljaa ja niskat koukussa kuin edellistä, eli taas on kyse terveestä ajattelusta ja pieleen menneen kurssin oikaisusta.
mutta harvinaista se on.
Tuota tekstiä jos ei ymmärrä on jo älyssä vikaa. Asia on täyttä totta. Olisiko käynyt niin, jotta ymmärtämättömät eivät periaatteesta ole ymmärtävinään?
Niin, eikös se Mannisen Veikkokin usein vihjaissut, että Jumala on erittäin humoristininen, kun Sanassaan sanoo:
Jaak. 1
5. Mutta JOS joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
Olisi kai pitänyt suoraan ja rehellisesti laittaa, että KUN TEILTÄ KAIKILTA puuttuu viisautta, anokaa hyvät ihimiset, niin saatta sitä, kunhan anotte yhtään epäilemättä. :)
Hei tähkäpää. Juu, kyllä Veikko Manninen sanoi juuri noilla sanoilla viisaudesta. Olin itse kuulemassa. On sanonut varmaankin useassa eri paikassa, mutta ollaankohan me oltu kuulemassa samassa paikassa? =)
Mutta, kannattaako kirjoittaa kuin asiaa painotaakseen tikkukirjaimilla välillä? Se on kuin huutaisi. Kirjoittaja haluaa painottaa tuolloin sanomaansa, mutta se voi tehdä myös negatiivisen vaikutuksen. Ihmiset eivät ole tyhmiä.
Jaakobin kirjeen kohta on ollut jokapäiväinen rukousaiheeni melko pitkään.
Hyviä aamupäiviä Koleerikolle!
Tiedä tuota, vaikka olisimme olleet kuulolla samassa paikassakin, mutta kyllähän Veikolla olivat ne omat juttunsa, jotka heitti aika ajoin siellä sun täällä.
Kuten esim. sekin, kun ihmisiä tuli myöhässä kokoukseen ja penkissäolijat kääntyivät katsomaan, että kukahan se lie sieltä tuleekaan, Veikko tokaisi pöntöstä, että hän kyllä ilmoittaa sitten, kun sieltä tulee hevonen.
Hän oli todella verbaalisesti lahjakas puhuja ja hänen huumorinsakin oli sellaista, että monta kertaa jäi kuulijan arvioitavaksi, oliko hän tosissaan, vaiko lie sarkasmiaan, taiko totaalista huumoria. :)
TUOSTA TIKKUKIRJAIMILLA KIRJOITTAMISESTA:
En tiedä kannattaako vai ei, :) mutta itse luen mielelläni tekstiä, missä olennainen, eli se minkä kirjoittaja haluaa erityisesti huomioitavan, on esim. boldattuna, mutta koska täällä ei ole tuota mahdollisuutta, monet käyttävät isoilla kirjaimilla kirjoittamista ja minusta se on ihan OK.
Itse miellän huudoksi sellaisen tekstin, jossa on huutomerkki lopussa, joka on tarkoitettukin nimensä mukaiseeen käyttöön.
Eivätkä isoilla kirjaimilla kirjoittamiseni ole näin ollen merkki siitä,
että olettaisin ihmisten olevan tyhmiä.
Minulla on omassa tyhmyydessäni ihan riittävästi tekemistä, joten ei ole kyllä minkäänlaista mahdollisuutta funtsailla muiden tyhmyyksiä. :)
Tiedän varsin hyvin persoonassani olevan paljon muutakin sellaista, joka saattaa luoda negatiivista vaikutusta, mutta joudun toteamaan kuin Tuula Palola eräässä ajatelmassaan:
Minun on oltava minä,
vaikka kaikki eivät minusta pitäisikään.....
Tuula Palola / kirjassaan: En pelkää sinua elämä
Olen vanhetessani tullut huomaamaan, että on viisasta elää ja olla oma itsensä, sillä ihminen ei pääse pitkällekään, yrittämällä olla jotain muuta,
kuin mitä on.
Tuo "huomaaminen" on vapauttanut jatkuvasta itsekontrollista, joka niin usein sitoo ja kangistaa meitä ihmisiä määrätynlaisiin kaavoihin,
näin estäen toimimasta esim. joidenkin Jumalan antamien kehoitusten mukaisesti, kun itsekontrolli kuiskuttaa koko ajan korvaan;
"Et sinä voi, et edes osaa, et uskalla edes uskaltaa..... jne.
Kaikki tämä ystävyydellä.
Tässähän tuo, mitä tuossa lopussa siteerasin:
Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä kun korvissa soi:
ääniä tuolta ja täältä:
"Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!"
Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.
Elleivät voimasi perille yllä
matkallakin on mukavaa kyllä.
Iloisena saatat sanoa nyt:
"Olenhan ainakin yrittänyt!"
- Kaisa Kantola -
Toki tuohon en yhdy, jos hengellisen aspektin kautta tuota runoa luen:
"Elleivät voimani perille yllä, matkallakin on mukavaa kyllä." :)
Hei Tähkis. Missähän Raimo ja Tuula Palola nykyään vaikuttaa? Raimo Palolan kirja Koukku on hyvä elämänkerta. Tarinaansa kertoessaan tulee esille uskovan sairaanhoitajan Jumalan rakkaus ja teot. Myöhemmin Raimo avioitui tämän kanssa.
Veikko Mannista kuuntelin viimeksi Tukholman suomalaisessa helluntaiseurakunnassa. Johti kokouksen loppuun ja loppurukoukseen. Oli Henkeä ja tunnelmaa. Matkassani oli mies, kuka sanoi kokouksen jälkeen; se vanha mies tunsi sinut.
Itse mielessäni sanoin Veikkoa ministeri Manniseksi. Arvelin, että ilman uskoa Veikkoa olisi ollut politiikassa.
En tiedä minäkään, missä päin Palolat menevät.
Viimeisen tietoni mukaan Raimo on ollut Vaasan helluntaiseurakunnan saarnaajana aika pitkäänkin, mutta ei ollut näköjään enää.
Raimon tie on ollut kyllä ihmeellinen osoitus siitä, miten Jumala voi nostaa syvältäkin ja ihminen saa kasvaa Jumalan koulussa niin, että voin toimia jopa
paimenena Jumalan tarhoissa.
Tuo ministeri Manninen on kyllä tosi osuva "nimi" Veikolle.
Ei tosiaankaan tiedä, mitkä olisivatkaan olleet mahdollisuutensa ns. sekulaari puolella.
Eräänlainen...... jossain mielessä erikoinen persoonallisuushan hänkin oli, joka olisi varmasti lisännyt mahdollisuuksiaan olla kansan suosikkina.
Voisiko puhua Timo Soinin kaltaisuudesta; paljon tietoa ja lahjakasta ilmaisutapaa samassa paketissa.
Mielestäni myöskin Yli-Vainion Niilossa oli jotain samankaltaisuutta Veikon kanssa ja Niilostahan on myöskin aina sanottu, että olisi ollut oiva poliitikko.
Heippa ~~tähkäpää~~. Tunnut kyllä jotenkin tutulta, vai onko niin, että ajatusmaailma ja hengellinen näkemys on lähellä toisiaan? Itse tulin pystymetsästä uskoon. Vankilassa koin uudestisyntymisen, eli linnassa olen uskoon tullut. Se on historiaa, ja en paljoa kerro, mutta sanon nyt kuitenkin. 80- luvulla tapahtui tuo muutos ja se oli raju. Yhteiskunta huomasi muuttuneen elämän ja tuli omalta osaltaan hienosti vastaan. Sen tähden on alatienkulkijat sydämellä.
On itseäkin pyydetty politiikkaan, mutta ei ole minun juttu.
Unohtui sanoa eräs asia. Kun tulin seurakuntayhteyteen ja tutustuin uskoviin, ei kukaan puhunut toisesta uskovasta pahaa. Itse näin heidät liki täydellisinä. Pikku hiljaa opin käytännössä huomaamaan, ettei tässä ollakaan aivan enkelien
seurassa, =)
Hyvin tärkeää meille pidemmän aikaa uskossa olleille, ettei tehdä toisista seurakuntalaisista kenellekään etukäteisarviota, antaa jokaisen itse huomata mitä vieressä tapahtuu.
>>>
Heippa ~~tähkäpää~~. Tunnut kyllä jotenkin tutulta, vai onko niin, että ajatusmaailma ja hengellinen näkemys on lähellä toisiaan? Itse tulin pystymetsästä uskoon.
>>
Unohtui sanoa eräs asia. Kun tulin seurakuntayhteyteen ja tutustuin uskoviin,
ei kukaan puhunut toisesta uskovasta pahaa. Itse näin heidät liki täydellisinä. Pikku hiljaa opin käytännössä huomaamaan, ettei tässä ollakaan aivan enkelien seurassa, =)
>
Hyvin tärkeää meille pidemmän aikaa uskossa olleille, ettei tehdä toisista seurakuntalaisista kenellekään etukäteisarviota, antaa jokaisen itse huomata mitä vieressä tapahtuu.
Hei Tähkis. Oletko ollut vankilatyössä mukana? Jyväskylässä tapasin yhtä ryhmää, kuka teki Viipurin alueella vankilatyötä.
Ennenkuin pääse ihmisen kyhäämän uskon risuaidan läpi, niin siinä pitää temppuilla ja lupia hakea, tulla hyväksytyksi ja leima otsaan, kuulut meihin.
Jeesus sanoi: "menkää ja TEHKÄÄ kaikki minun..." eikä siinä tarvinnut ihmisen risuaitoja kumarrella..
No missäs asustelet, minä tulisin sitten TEKEMÄÄN sinusta opetuslapsen enkä paljoa kysele lupia, vai mitä ?
body2: "Jeesus sanoi: "menkää ja TEHKÄÄ kaikki minun."
Melkein, mutta ei aivan - kreikankielisessä alkuperäisessä Raamatussa kohta kuuluu "opetuslapseuttakaa kaikki kansat..." En halua saivarrella, mutta ero on merkittävä, me emme tee kenestäkään Jeesuksen seuraajaa, vaan ainoastaan julistamme evankeliumia, ilosanomaa ristillä syntiemme vuoksi kuolleesta ja ylösnousseesta Vapahtajastamme.
Ero on samankaltainen kuin hedelmän tuottamisessa, josta joskus näissäkin ketjuissa puhutaan. Me emme tuota hedelmää, me ainoasaan KANNAMME hedelmää. Heldelmän tuottaa runko, johon juurien kautta hedelmän tuottamiseen tuleva ravinne tulevat. Usko on vain oksa, joka kantaa, kannattelee, puun (Kristus) tuottamaa hedelmää.
Opetuslapseuttaminen on samaa kuin evankeliumin julistaminen, Jeesuksesta todistaminen. Sen me teemme ja Jumala suokoon meille rohkeutta siihen - opetuslapsen tekee, syntisen uudestisynnyttää, Herra.