Välillä tuntuu niin koomiselta elää tässä kontrastien yhteiskunnassa, jossa sisustusohjelmia ja vinkkejä pukkaa yksi toisensa jälkeen tv:stä, lehdistä, internetistä jne.. Vinkkejä ostaa loma-asunto ulkomailta.. Vinkkejä vielä isomman citymaasturin ostoon.. Tuntuu että ihmisillä on kokoajan vaan enemmän rahaa.. Kun tuntee sen toisen puolen, kaikki soopa tuntuu niin turhalta. Alipalkka-alan 1000 euroa palkkaa kuussa, mitenkäs sisustettas.. ?
Lehdet ovat täynnä laihdutusvinkkejä, ulkonäönkorostusvinkkejä, meikkivinkkejä, pukeutumisneuvoja ja joka paikka pursuaa "osta osta" "tämännäköisesti sinun pitäisi pukeutua, jos haluat menestyä työelämässä" jne jne... Marketit ovat isoja ja tavaraa löytyy. Jotta rikkaat pysyisi kärryillä muoti-ilmiöissä, pitäisi kokoajan ostaa lisää ja heivata vanhaa samaa tahtia kartanolle. Naisena oleminenkin ja kauneuskäsitykset ovat muuttuneet tasolle : "ota nämä irtoripset, maksaa vaan 40 euroa kuussa" "Laita hiukset kuntoon, 100 euroa kuussa" "Kuntosalikortti 60 euroa kuussa" Ei enää riitä, että on vain nainen vaan pitää korostaa naiseuttaan, parantaa naiseuttaa ja moni köyhempikin lähtee näihin hömpötyksiin vaikka syömällä sitten mitä sattuu. Eihän siinä tavallinen ihminen näytä miltään näiden korostettujen rinnalla :D Ei varmasti kaunis mallikaan kirppisvaatteissa ilman meikkejä näyttäisi yhtä säkenöivältä. Monesti kaupungilla kävellessään monta vuotta vanhoissa vaatteissaan ilman kalliita meikkejä tuntee itsensä homssuiseksi. Ja kyllä, ne halvimmatkin meikit ovat aika kalliita, kun miettii, mitä ruokaa niiden hinnalla saa.
Suuri osa ihmisestä haaveilee samaan aikaan kauneudesta, kauniista kodista, urheilullisuudesta, reissailusta, merkkilaukuista, merkkivaatteista... Kenellä on varaa, kysyn.. Ehkäpä joillakin on, joillakin todella tuntuu olevan varaa. Ja tältä materialistisuudenpalvonnalta ei voi välttyä oikein missään, varsinkaan kaupungin keskustoissa, siksi liikunkin usein luonnossa. Joskus köyhempänä ihmisenä kuljen alueilla, joissa on kokoajan vaan isompia omakotitaloja ja mietin, että miten näillä ihmisillä on varaa näihin?Yleensä pihalla on vielä iso autokin. Itse toivoisin, että minulla olisi varaa edes joskus ostaa edes uusi vaate ruoan lisäksi. Jotenkin kontrasti tuohon on niin suuri. Itsetunto on niin romottunut lapsuuteni köyhyyden takia, että mietin pitkään aikuisiällä että kelpaanko mihinkään edes töihin. Miten minä olen hyvä tyyppi, että pääsisin töihin.. Ihan keskinkertainen.. Ne menestyvät työssäkäyvät ovat niin erilaisia, siirtävät itsetuntonsa lapsiinsa ja tsemppaavat.... Jos joku sanoo että olet erityinen, ehkä alat uskoa siihen joskus.. Ehkä jotkut pärjäävät kyynärpäätaktiikalla ja uskon, että sitä pitää tällaisella menolla käyttää yhä enemmän. Taistella toisiaan vastaan.
Samaan aikaan sanotaan, ettei ole varaa terveyspalveluihin, Suomi on velkaa, pitää leikata ja leikata. Minne ne kaikki yt-neuvottelujen irtisanotut perheet häviävät? Miten heidän talojensa käy? Kokoajan lukee jotain 200 irtisanottu sen ja sen toimesta. Mihin me mennään tätä menoa? Tässä sitten opiskelemaan ja velan ottoon, vai...
On helppoa kun tajuaa, ettei tarvi mitään. Kaikki on vaan illuusiota. Helpompaahan kaikki olisi jos olisi rahaa ja joskus kuljeskellessaan kaupungilla, saattaa saada jotain materialistisia päähänpistoja. Joskus kehittelee mielessään ostoslistaa: nukumme miehen kanssa 120 senttisessä sängyssä, kunpa saisi leveämmän, kunpa joskus olisi edes varaa ostaa uudet verhot. Olisihan elämä helpompaa rahan kanssa... Jopa keskituloiset ihmiset omistusasuntoine ja autoineen tuntuvat minuun verrattuna rikkauden perikuvilta.
Opiskelen ja suhtaudun erittäin skeptisesti tulevaisuuteen. Moni nuori on täydellisen aivopesty haluamaan lisää ja lisää, mutta minkäänlaisen yhteiskunnan rakentamiseen tai auttavaisuuteen ei. Minä en näe tulevaisuutta valoisana.
Lehdet ovat täynnä laihdutusvinkkejä, ulkonäönkorostusvinkkejä, meikkivinkkejä, pukeutumisneuvoja ja joka paikka pursuaa "osta osta" "tämännäköisesti sinun pitäisi pukeutua, jos haluat menestyä työelämässä" jne jne... Marketit ovat isoja ja tavaraa löytyy. Jotta rikkaat pysyisi kärryillä muoti-ilmiöissä, pitäisi kokoajan ostaa lisää ja heivata vanhaa samaa tahtia kartanolle. Naisena oleminenkin ja kauneuskäsitykset ovat muuttuneet tasolle : "ota nämä irtoripset, maksaa vaan 40 euroa kuussa" "Laita hiukset kuntoon, 100 euroa kuussa" "Kuntosalikortti 60 euroa kuussa" Ei enää riitä, että on vain nainen vaan pitää korostaa naiseuttaan, parantaa naiseuttaa ja moni köyhempikin lähtee näihin hömpötyksiin vaikka syömällä sitten mitä sattuu. Eihän siinä tavallinen ihminen näytä miltään näiden korostettujen rinnalla :D Ei varmasti kaunis mallikaan kirppisvaatteissa ilman meikkejä näyttäisi yhtä säkenöivältä. Monesti kaupungilla kävellessään monta vuotta vanhoissa vaatteissaan ilman kalliita meikkejä tuntee itsensä homssuiseksi. Ja kyllä, ne halvimmatkin meikit ovat aika kalliita, kun miettii, mitä ruokaa niiden hinnalla saa.
Suuri osa ihmisestä haaveilee samaan aikaan kauneudesta, kauniista kodista, urheilullisuudesta, reissailusta, merkkilaukuista, merkkivaatteista... Kenellä on varaa, kysyn.. Ehkäpä joillakin on, joillakin todella tuntuu olevan varaa. Ja tältä materialistisuudenpalvonnalta ei voi välttyä oikein missään, varsinkaan kaupungin keskustoissa, siksi liikunkin usein luonnossa. Joskus köyhempänä ihmisenä kuljen alueilla, joissa on kokoajan vaan isompia omakotitaloja ja mietin, että miten näillä ihmisillä on varaa näihin?Yleensä pihalla on vielä iso autokin. Itse toivoisin, että minulla olisi varaa edes joskus ostaa edes uusi vaate ruoan lisäksi. Jotenkin kontrasti tuohon on niin suuri. Itsetunto on niin romottunut lapsuuteni köyhyyden takia, että mietin pitkään aikuisiällä että kelpaanko mihinkään edes töihin. Miten minä olen hyvä tyyppi, että pääsisin töihin.. Ihan keskinkertainen.. Ne menestyvät työssäkäyvät ovat niin erilaisia, siirtävät itsetuntonsa lapsiinsa ja tsemppaavat.... Jos joku sanoo että olet erityinen, ehkä alat uskoa siihen joskus.. Ehkä jotkut pärjäävät kyynärpäätaktiikalla ja uskon, että sitä pitää tällaisella menolla käyttää yhä enemmän. Taistella toisiaan vastaan.
Samaan aikaan sanotaan, ettei ole varaa terveyspalveluihin, Suomi on velkaa, pitää leikata ja leikata. Minne ne kaikki yt-neuvottelujen irtisanotut perheet häviävät? Miten heidän talojensa käy? Kokoajan lukee jotain 200 irtisanottu sen ja sen toimesta. Mihin me mennään tätä menoa? Tässä sitten opiskelemaan ja velan ottoon, vai...
On helppoa kun tajuaa, ettei tarvi mitään. Kaikki on vaan illuusiota. Helpompaahan kaikki olisi jos olisi rahaa ja joskus kuljeskellessaan kaupungilla, saattaa saada jotain materialistisia päähänpistoja. Joskus kehittelee mielessään ostoslistaa: nukumme miehen kanssa 120 senttisessä sängyssä, kunpa saisi leveämmän, kunpa joskus olisi edes varaa ostaa uudet verhot. Olisihan elämä helpompaa rahan kanssa... Jopa keskituloiset ihmiset omistusasuntoine ja autoineen tuntuvat minuun verrattuna rikkauden perikuvilta.
Opiskelen ja suhtaudun erittäin skeptisesti tulevaisuuteen. Moni nuori on täydellisen aivopesty haluamaan lisää ja lisää, mutta minkäänlaisen yhteiskunnan rakentamiseen tai auttavaisuuteen ei. Minä en näe tulevaisuutta valoisana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.