Palstan uskovaiset puhuvat yleensä hyvin arvostavaan ja kunnioittavaan sävyyn Raamatusta. Heidän mukaansa sieltä löytyy kaikki viisaus maailmassa ja kirjan lukeminen on muutenkin lähes maaginen kokemus. Ajattelin lukemista harrastavana ateistina antaa vastapainoksi oman mielipiteeni kyseisestä kirjasta. Ajattelin arvioida Raamatun:
1) Kaunokirjallisena teoksena.
2) Moraalisena ohjekirjana.
3) Historian ja luonnontieteen oppikirjana.
1) Raamattu kaunokirjallisena teoksena.
Raamattu jakaantuu kahteen osaan ja nämä osat vielä useampiin erillisiin kirjoihin. Raamattua ei ole selkeästi tarkoitettu luettavaksi yhtenäisenä teoksena, mutta uskovat niin tekevät joten yritän minäkin. Vanha testamentti on hyvin raskassoutuinen ja suoraan sanoen tylsä. Päähenkilöt vaihtuvat tiuhaan tahtiin, eikä kenelläkään heistä tunnu olevan minkäänlaista persoonallisuutta. Ainoa jatkuvasti juonessa mukana oleva henkilö on Jahve, eikä hän ole mitenkään miellyttävä tai samaistuttava henkilö.
Raamattu käyttää paljon toistoa, mikä pahentaa juonen sekavuutta entisestään. Juuri, kun olet lukenut yhden luomiskertomuksen, silmille hyppää toinen, hieman erilainen, luomiskertomus. Juonen kannalta täysin epäolennaiset sukuluettelot ovat todella puuduttavia eikä niillä näytä olevan minkäänlaista merkitystä teoksessa; ehkäpä kirjailijalle on maksettu palkkaa sanojen lukumäärän perusteella. Myös yksityiskohtaiset ohjeet uhrilahjoista ovat tyhjänpäiväisiä.
Joosuan kirjasta lähtien meno paranee hieman: Samuelin kirjat ovat lähes luettavaa pseudohistoriallista fantasiaa. Tosin toisto ja henkilöhahmojen persoonattomuus vaivaavat yhä. Tekstin sisäiset ristiriitaisuudet ja tapahtumien luettelomainen selostus kuitenkin vievät suuremman lukuinnostuksen. Taisteluita, ihmeitä ja rakkaustarinoita riittää, mutta suuret tapahtumat vain luetteloidaan yhtä tympeän byrokraattisesti kuin Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelman tavoitteet. Kuninkaiden kirjoissa tympeä luetteloiminen viedään huippuunsa: kuninkaiden hallituskaudet, rakkauselämä, taistelut ja persoonallisuus kuitataan parilla virkkeellä. Äärimmäisen puuduttavaa.
Jobin kirja on jonkilainen sairas kidutusfantasia. Kaksi jumalolentoa kiduttavat Jobia ja tappavat hänen läheisiään typerän vedon takia. Kuvottavaa, en voi suositella kuin vannoutuneille sadisteille. Inhan kidutuspornon jälkeen päästään psalmeihin. Hengelliset laulut eivät oikein pääse oikeuksiinsa ilman musiikkia ja herran jatkuva ylistäminen kuulostaa hyvin oudolta. Raamatun päähenkilö kun on edellisillä viidelläsadalla sivulla käyttäytynyt hyvin vastenmielisesti. Saarnaaja, Sananlaskut ja psalmit eivät oikein kuljeta juonta eteenpäin, mutta ovat ehkä Raamatun parasta antia. Saarnaja ja Sananlaskut tarjoilevat ihan hyviäkin opetuksia ja Laulujen laulussa naisista puhutaan kerrankin positiiviseen sävyyn.
Profeettakirjallisuus sisältää paljon sormenheristystä ja ennustuksia profeettojen tekojen ja elämän lisäksi. Ennustukset toimivat ikäänkuin pohjustuksena Vanhan testamentin jatko-osalle. Profeetat ovat sentään saaneet kukin oman kirjansa, joten jonkinlaista henkilökuvaa alkaa kehittyä. Valitettavasti luettolomaisesta esitystavasta ei ole luovuttu, mikä tekee lukukokemuksesta melkoista kärsimystä.
1) Kaunokirjallisena teoksena.
2) Moraalisena ohjekirjana.
3) Historian ja luonnontieteen oppikirjana.
1) Raamattu kaunokirjallisena teoksena.
Raamattu jakaantuu kahteen osaan ja nämä osat vielä useampiin erillisiin kirjoihin. Raamattua ei ole selkeästi tarkoitettu luettavaksi yhtenäisenä teoksena, mutta uskovat niin tekevät joten yritän minäkin. Vanha testamentti on hyvin raskassoutuinen ja suoraan sanoen tylsä. Päähenkilöt vaihtuvat tiuhaan tahtiin, eikä kenelläkään heistä tunnu olevan minkäänlaista persoonallisuutta. Ainoa jatkuvasti juonessa mukana oleva henkilö on Jahve, eikä hän ole mitenkään miellyttävä tai samaistuttava henkilö.
Raamattu käyttää paljon toistoa, mikä pahentaa juonen sekavuutta entisestään. Juuri, kun olet lukenut yhden luomiskertomuksen, silmille hyppää toinen, hieman erilainen, luomiskertomus. Juonen kannalta täysin epäolennaiset sukuluettelot ovat todella puuduttavia eikä niillä näytä olevan minkäänlaista merkitystä teoksessa; ehkäpä kirjailijalle on maksettu palkkaa sanojen lukumäärän perusteella. Myös yksityiskohtaiset ohjeet uhrilahjoista ovat tyhjänpäiväisiä.
Joosuan kirjasta lähtien meno paranee hieman: Samuelin kirjat ovat lähes luettavaa pseudohistoriallista fantasiaa. Tosin toisto ja henkilöhahmojen persoonattomuus vaivaavat yhä. Tekstin sisäiset ristiriitaisuudet ja tapahtumien luettelomainen selostus kuitenkin vievät suuremman lukuinnostuksen. Taisteluita, ihmeitä ja rakkaustarinoita riittää, mutta suuret tapahtumat vain luetteloidaan yhtä tympeän byrokraattisesti kuin Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelman tavoitteet. Kuninkaiden kirjoissa tympeä luetteloiminen viedään huippuunsa: kuninkaiden hallituskaudet, rakkauselämä, taistelut ja persoonallisuus kuitataan parilla virkkeellä. Äärimmäisen puuduttavaa.
Jobin kirja on jonkilainen sairas kidutusfantasia. Kaksi jumalolentoa kiduttavat Jobia ja tappavat hänen läheisiään typerän vedon takia. Kuvottavaa, en voi suositella kuin vannoutuneille sadisteille. Inhan kidutuspornon jälkeen päästään psalmeihin. Hengelliset laulut eivät oikein pääse oikeuksiinsa ilman musiikkia ja herran jatkuva ylistäminen kuulostaa hyvin oudolta. Raamatun päähenkilö kun on edellisillä viidelläsadalla sivulla käyttäytynyt hyvin vastenmielisesti. Saarnaaja, Sananlaskut ja psalmit eivät oikein kuljeta juonta eteenpäin, mutta ovat ehkä Raamatun parasta antia. Saarnaja ja Sananlaskut tarjoilevat ihan hyviäkin opetuksia ja Laulujen laulussa naisista puhutaan kerrankin positiiviseen sävyyn.
Profeettakirjallisuus sisältää paljon sormenheristystä ja ennustuksia profeettojen tekojen ja elämän lisäksi. Ennustukset toimivat ikäänkuin pohjustuksena Vanhan testamentin jatko-osalle. Profeetat ovat sentään saaneet kukin oman kirjansa, joten jonkinlaista henkilökuvaa alkaa kehittyä. Valitettavasti luettolomaisesta esitystavasta ei ole luovuttu, mikä tekee lukukokemuksesta melkoista kärsimystä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jatkuu
Uusi testamentti aloitetaan "repäisevästi" sukuluettelolla. Tarina muuttuu kuitenkin jännittävämmäksi nopeasti. Jeesus sentään on persoonallisempi ja mukavampi kuin se Vanhan testamentin hullu hirmuhallitsija Jahve. Itse tarinassa Jeesuksen lapsuus ja nuoruus jäävät kokonaan käsittelemättä ja painopiste Jeesuksen aikuisiän teoissa ja opetuksissa. Vertauksia ja opetuksia vilisevä kieli on huomattavasti rikkaampaa kuin VT:n "Mahalael eli 895 vuotta ja kuoli sitten" -jauhanta. Evankeliumi Matteuksen mukaan oli oma suosikkini Raamatun kaikista kirjoista.
Matteuksen evankeliumin jälkeen kirjan voikin jo sulkea. Petoksia, julmia kuninkaita, ihmeitä ja uhrautuvaisuutta sisältävä tarina on ihan kohtuullinen, mutta Raamattu tarjoilee saman kaman neljä kertaa peräkkäin pienin muutoksin. Tämä on yksinkertaisesti idioottimaista. Vaikka lukisit evankeliumeista vain yhden, et menetä mitään olennaista. Evankeliumi päättää tarinan, mutta kirja jatkuu apostolien teoilla ja kirjeillä. Jeesuksen seuraajien höpinät eivät vain enää jaksa kiinnostaa samalla tavoin, kun tarinan päätähti on jo poissa pelistä.
Kirjan päättää Johanneksen ilmestys. Jos odotat järkevää ja tarinan lukuisat irtonaiset langanpäät yhteen sitovaa loppua, joudut pettymään. Johanneksen ilmestys on jonkinlainen shamanistis-rappioromanttinen päihteiden väärinkäytön ja mielisairauden yhdistelmän ylistys. Aivan kuin joku olisi saanut huonon tripin mielisairaalan vessassa ja kirjoittanut kokemansa ylös. Tekstin on ilmeisesti tarkoitus pelotella lukijaa, mitään muuta merkitystä sillä ei näytä olevan. Näin sekavan, harhaisen ja heikkotasoisen tekstin tosin ei uskoisi pelottavan ketään.
Raamattuun tutustuneena voin todeta, että kaunokirjallisena teoksena en suosittele kenellekkään. Sekavuus, luettelomaisuus, tylsät henkilöhahmot ja jatkuva toisto tekevät lukukokemuksesta silkkaa tuskaa. Kirjan sisältämä pedofilia, raiskaukset ja massamurhat ovat myös aika HC-tavaraa. Kaunokirjallisena teoksena käytännössä mikä tahansa muu kirja on tasokkaampi kuin Raamattu.
Arvostelun osat 2 ja 3 naputtelen myöhemmin
En ole lukenut Raamattua kannesta kanteen, mutta kaikki lukemani
sopii hyvin yhteen aloittajan kuvauksen kanssa.
Eniten ihmettelen, miten tämän satukirjan vielä nytkin jotkut ottavat
vakavasti.
En keksi muuta syytä, kuin että vuosituhantinen, herkeämättömästi
jumputtanut uskontopropaganda on luonut meihin perinnöllisen,
traumaattisen "geenin", jonka edessä yksinkertaiset fundamentalismin
rivijäsenet ovat voimattomia.
Fundamentalistijohtajista tuskin kukaan ottaa uskontoa vakavasti,
heille se on maallisen vallan hallintoväline.
Onneksi meillä eivät uskonoppineet edusta ylintä toimeenpanovaltaa kuten Välimeren suunnassa.
Luopumuksen tilassa oleva Suomi tarvii etsikkoajan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11666606#comment-63116205
Sukuluettelo oli yksi arvokkaimmista esineistä mitä heprealainen omisti.
Jobin kirja kuvaa osuvasti ihmiskunnan nykyistä tilannetta: meillä on kärsimyksiä, mutta meille ei elämämme aikana kerrota niiden täsmällistä syytä.
Kaunokirjallisuuden tehtävä on viihdyttää, ja Raamatun huonot arvosanat eivät tässä asteikossa ole yllätys.
Moi 4Jkr.
Raamattu on laaja teos. Se on monipuolinen. Se on kirvoittanut mm. elokuvantekijöitä. Aiheita löytyy jopa viihteeseen.
Jumala itse on huumorin alkaja. Huumorintaju onkin hienoimpia lahjojamme.
1.Kun:
18:21 Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään.
18:22 Niin Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä.
18:23 Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta.
18:24 Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä."
18:25 Ja Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta."
18:26 Niin he ottivat sen mullikan, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty.
18:27 Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää."
18:28 Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta.
18:29 Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!
18:30 Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa minun luokseni." Ja kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu.
18:31 Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva sinun nimesi."
18:32 Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä.
18:33 Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden päälle.
18:34 Ja hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle." Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta." Ja he tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta." Ja he tekivät niin kolmannen kerran.
18:35 Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä.
18:36 Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän.
18:37 Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin."
18:38 Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.
18:39 Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!"
Gideon oli arkajalka.
Tuom:
6:11 Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa, korjatakseen ne talteen midianilaisilta.
6:12 Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!"
6:13 Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin."
6:14 Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut."
6:15 Hän vastasi hänelle: "Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä."
Arkajalka yrittää luistaa.
6:36 Silloin Gideon sanoi Jumalalle: "Jos sinä aiot vapauttaa Israelin minun kädelläni, niinkuin olet puhunut,
6:37 niin katso, minä panen nämä kerityt villat puimatantereelle: jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki maa muuten jää kuivaksi, niin minä siitä tiedän, että sinä minun kädelläni vapautat Israelin, niinkuin olet puhunut."
6:38 Ja tapahtui niin. Sillä kun hän varhain seuraavana päivänä nousi ja puristi villoja, pusersi hän kastetta villoista koko vesimaljan täyden.
6:39 Ja Gideon sanoi Jumalalle: "Älköön vihasi syttykö minua kohtaan, jos minä vielä kerran puhun. Anna minun vielä kerta tehdä koetus villoilla. Anna ainoastaan villojen jäädä kuiviksi ja kastetta tulla kaikkialle muualle maahan."
6:40 Ja Jumala teki niin sinä yönä; ainoastaan villat jäivät kuiviksi, ja kastetta tuli kaikkialle muualle maahan.
Herra ei jaa kunniaansa. Sotaväki minimoidaan. Valiojoukko: "Latkijat" ;-)
7:2 Mutta Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä, antaakseni Midianin heidän käsiinsä; muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: 'Oma käteni vapautti minut.'
7:3 Julista siis kansan kuullen näin: 'Se, joka pelkää ja on arka, palatkoon takaisin ja väistyköön Gileadin vuorilta.'" Niin kansasta palasi takaisin kaksikymmentäkaksi tuhatta, ja kymmenentuhatta jäi.
7:4 Ja Herra sanoi Gideonille: "Vielä on väkeä liian paljon; vie heidät alas veden ääreen, niin minä siellä heidät sinulle tutkin. Se, josta minä sinulle sanon: 'Tämä lähteköön sinun kanssasi', se lähteköön kanssasi; mutta jokainen, josta minä sinulle sanon: 'Tämä älköön lähtekö sinun kanssasi', se älköön lähtekö."
7:5 Niin hän vei väen alas veden ääreen. Ja Herra sanoi Gideonille: "Aseta erikseen jokainen, joka latkii vettä kielellään, niinkuin koira latkii, ja samoin jokainen, joka laskeutuu polvilleen juodaksensa."
7:6 Niiden luku, jotka latkivat kädestä suuhunsa, oli kolmesataa miestä; kaikki muu väki oli laskeutunut polvilleen juomaan vettä.
7:7 Silloin Herra sanoi Gideonille: "Niillä kolmellasadalla miehellä, jotka latkivat, minä vapautan teidät ja annan Midianin sinun käsiisi; kaikki muu väki menköön kukin kotiinsa."
Mölyllä voittoon :-D
7:18 Kun minä ja kaikki, jotka ovat minun kanssani, puhallamme pasunoihin, niin puhaltakaa tekin pasunoihin kaikkialla leirin ympärillä ja huutakaa: 'Herran ja Gideonin puolesta!'"
7:19 Niin Gideon ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssansa, tulivat leirin laitaan keskimmäisen yövartion alussa; vartijat olivat juuri asetetut paikoilleen. Silloin he puhalsivat pasunoihin ja särkivät saviruukut, jotka heillä oli käsissään.
7:20 Niin ne kolme joukkoa puhalsivat pasunoihin, murskasivat saviruukut, tempasivat vasempaan käteensä tulisoihdut ja oikeaan pasunat, puhalsivat niihin ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!"
7:21 Ja he seisoivat kukin paikallaan leirin ympärillä. Mutta leirissä kaikki juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat.
Tämä on Jumalan sana.
"Kaunokirjallisuuden tehtävä on viihdyttää, ja Raamatun huonot arvosanat eivät tässä asteikossa ole yllätys."
Kuitenkin monet uskovat ihastelevat Raamatun kaunista kieltä ja tarinoita. Moni uskova on sannonut minulle, että Raamattu on maailman paras kirja, myös kaunokirjallisena teoksena. Onko Raamattu mielestäsi pitkästyttävä lukukokemus?
Yurkin esimerkit ovat kaunokirjallisia ja mukaansatempaavia. Mm. rakennusohjeet ja säännökset ovat raskaampaa tekstiä lukijalle, ja siksi en ylläty siitä, että kokonaisuus ei saa hyvää arvostelua kaunokirjallisena teoksena.
yurki1000 jätti Elian tarinassa sopivasti moraalittomuuden huipun pois. VT:n jumala HERRA näet tappoi 450 Baalin pappia huumorintajuisen jumalan huumorin ilmauksena.
Mikä oli opetus. Vääräuskoisia saa tappaa.
Aloituksen kohtaa b vastaan: Raamattu on moraalittomuuden huippukirja. Epäsiveellisyytensä takia se pitäisi kieltää.
Missään muussa kirjassa ei pidetä tappamista niin hyveenä kuin raamatussa.
Mihin pyrit? Olet pihalla, koska et halua selvittää asioita. Kokemukseni: Ateisti rakastaa tietämättömyyttä.
Ei hätää. Langennut maailma tarvii kutsun. Sitäkin voi pitää eräänlaisena luonnonlakina.
http://www.andreas.fi/uskoonTulo.htm
Uskonnollinen saasta johtuu siitä , että vuosituhantinen, herkeämättömästi jumputtanut uskontopropaganda on luonut meihin perinnöllisen, traumaattisen "geenin", jonka edessä yksinkertaiset fundamentalismin rivijäsenet ovat voimattomia.
Fundamentalistijohtajista tuskin kukaan ottaa uskontoa vakavasti,
heille se on maallisen vallan hallintoväline.
Onneksi meillä eivät uskonoppineet sentään edusta ylintä toimeenpanovaltaa kuten Välimeren suunnassa.
VAPAUDU SINÄKIN YURKI USKONNOLLISESTA SAASTASTA;
VAIKKA SE VAATISI TUHANSIA PONNISTELUJA.