Olen pähkäillyt joskos laittaisi sinne fallisakkeliin alasvetonarun, niin sujuis purjeen lasku alas asti kannella käymättä. Voisi jopa olla päteväkin vaikkapa hätäsen ukkospuuskan lähestyessä.
Kävi myös mielessä vetää se puominläpi, mutta purjeet laskettuna tai reivattuna se vyyhti puomin päässä ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Onko kokemuksia viritelmästä ja olisiko parempi vetää ratsastajien läpi vai ohi?
Kävi myös mielessä vetää se puominläpi, mutta purjeet laskettuna tai reivattuna se vyyhti puomin päässä ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Onko kokemuksia viritelmästä ja olisiko parempi vetää ratsastajien läpi vai ohi?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mulla 40 m2 isopurje ratsastajilla tulee alas itsestään, jos vain purje on päin tuulta. Keväisin voitelen mastouran, niin isopurjeen nosto ja lasku on helppoa.
Se missä olet oikeassa, on purjealan pienennys ajoissa eli kuten totesit ukkospuuskan lähestyessä eikä vasta puuskan jo iskettyä.
Jos haluat laskea ison kokonaan alas, eikö sekin onnistu pikaisella kannella käymisellä ja ilman lukuisten narujen sotkeutumisriskiä? Mitä enemmän vedät säätönaruja istuinlaatikkoon, sitä enemmän niistä tulee harmeja.
Läpilatat ja laiskajaakot aika tehokkaasti estää ison alastuloa kovemmassa tuulessa. Taitaa 30m2 ja sitä isommat vaatia aina miehen kannelle jos tilanne vaatii ison poistamisen kokonaan. Jos pistät ratsastajien shakkelin kautta naruja niin syntyy sotku. Minulla juuri on sellainen ja poistan heti kun pääsen veneelle.
"Läpilatat ja laiskajaakot aika tehokkaasti estää ison alastuloa kovemmassa tuulessa."
Taas esimerkki, miten mukavaksi tekevä juttu onkin riesa. Samanlainen on esim rullapurjeet ja niillä reivaaminen. Keep it simple stupid ja laiskajaakot ja rullalaitteet mäkeen.
Hyvillä laakeroiduilla vaunuilla iso rojahtaa kerralla alas, jos keula on suurin piirtein tuulessa. Purjeessa läpilatat, ja rikissä laiskajaakot. Laiskajaakkojen ansiosta purje pysyy puomilla ja sen saa nopeasti sidottua kiinni, jos ukkospuuska yllättää. Ainoa ongelma on hyvien vaunujen hinta. Halvalla ei hyvää saa.
Mikä on hyvä tai paras vaunu läpilattoille? Ison uusiminen on juuri ajankohtainen.
Paras on hyvän vihollinen, väitetään. Tällä tarkoitetaan käsittääkseni sitä, että liian pedantisti täydellisyyteen pyrittäessä jää usein se hyväkin saavuttamatta. Mutta asiaan...
Vaihdoimme keväällä viisi kautta purjehdittuun läpilatoitettuun noin 28 neliömetrin isoomme uudet laakeroidut vaunut liukusysteemisten tilalle, lattojen (4 kpl) kohdalle. Tässä yhteydessä jouduttiin vaihtamaan myös lattataskujen mastonpuoliset päät, joten työ jouduttiin teettämään purjeneulomossa. Kustannukset olivat yllättävän maltillisia.
Tämän kesän kokemusten perusteella muutos kannatti tehdä, vaikka purjeella olikin jo hiukan ikää. Purje tulee nykyisin todella paljon paremmin alas, ja nostokin tuntuu kevyemmältä. Seuraavaan purjeeseen voimme toivottavasti uusiokäyttää nyt hankittuja heloja, sillä maston profiilihan lopulta määrää vaunun sopivuuden.
Eri vaunumerkkien välisiä eroja en osaa arvioida. Omamme oli suhteellisen edullisesta päästä, mutta silti hyöty oli todella konkreettinen. Tästä syystä aloitin kommenttini tuolla filosofisella johdannolla.
Ensimmäinen kysymys on: kiskolla vai ilman ? Varmaan kaikki suurten valmistajien kuulalaakeroidut vaunut, jotka vaativat purjeuraan kiinnitettävän kiskon, toimivat mainiosti. Haittapuolena tuo kisko.
Tutkin aikanaan kiskottomia, suoraan purjeuraan sopivia vaihtoehtoja. Tuolloin eniten kehuja saivat Ronstanin kuulalaakeroidut vaunut (Ronstan ballslide system). Budjettisyistä päädyimme pyörällisiin vainuihin (Rutgerson). Eivät varmaan Ronstanin veroiset, mutta toki selkeästi perus-muoviliukuja paremmat.
Niinpä, onhan niitä kiskollisiakin versiota. Tuo eilen kuvaamani vaihdos koski siis pelkästään lattojen kohdalla olevia liukuja, eli tilalle tuli juuri Rutgersonin pyörälliset vaunut.
Vaihdos kannatti ilman muuta, sillä tällaisella kokoonpanolla purje tulee hyvin vaivattomasti alas. ISommat purjeet ja korkeammat mastot ovat sitten eri juttuja, ehkä niissä voi olla hyötyä vielä paremmista ja kalliimmista ratkaisuista.
Ok. Tieto siitä, että täyspitkät putoaa hyvin alas riittää. Olen ilmeisesti ollut liian epäileväinen ja teettänyt vain 2 ylintä täyspitkänä. Kiskoja en rakenna vaan mastouraan sopivat vaunut. Löytyy aika suolaisen hintaisia kun pelkkä ylin vaunu voi olla 5oo USD.
Mulla on neljä läpilattaa Seldenin MDS-ratsastajilla. Kyllä se ongelmitta alas tulee eli pitää jarruttaa, jotta saa purjeen laskostettua. Eihän nuokaan ilmaisia ole, mutteivat kuitenkaan maksa kuin pari kymppiä kappale.
Tulee kyllä suurimman osaa komiasti alas, mutta pari viimeistä metriä vaatii hiukan avitusta.
Läpilattoja on kaksi ylintä ja juurikin tuon hangottelun tähden en halunnut alempia läpilatoiksi.
Kuljen pienellä miehistöllä, jossa ainoa gasti osaa käytännössä ainoastaan ruoria käännellä.
MOB tilannetta voisi pitää lähes kohtalokkaana, siksi pyrin minimoimaan nuita kansivisiittejä.
Viimeiset 10 vuotta olen seilannut pääasiassa yksin enkä koe mitään tarvetta aloittajan esittämiin naruvirityksiin isopurjeen laskemiseksi. En pidä mastolle menemistä erityisenä riskinä. Keulakannelle meno merenkäynnissä on toinen juttu, mutta siihenkin voi varustautua valjailla ja kannen juoksuliinoilla.
Kannelle joutuu joka tapauksessa menemään vaikkapa virittämään keulapurjeen puomia virsaria varten tai spinnun takia. Jos oman veneen kannella ei totu liikkumaan merellä sekin on riski. Riskiä tulee myös erilaisista naruvirityksistä, jotka kuitenkin enemmin tai myöhemmin sotkeutuvat juuri silloin kuin ei pitäisi.
Jos veneessä on "laiskajaakot" tai sellaiset asentaa, mielestäni ne kannattaa tehdä isopurjeen tieltä poistettaviksi. Omaan paattiini olen laittanut plokit saalinkien puoliväliin, joiden kautta laiskajaakon liina tulee maston alaosan knaapiin. Liina on helppo löysätä ja laiskajaakko koota reivikoukun taakse. Silloin purjeen nosto ja laskukin onnistuu vaikka sivutuulessa. Korkeassa aallokossa ei ole kiva kääntää keulaa tuuleen ja saada purjetta paukkumaan vihreää vettä kannen yli.
Sama säädettävä laiskajaakkosysteemi mutten ole huomannut poistaa reissun aikana. Atlantin ylityksessä hinkkaa saumoja rikki kolme viikkoa. Kiitos vinkistä! Kokeilen.
Ymmärrän alasvetuköyden litsattavassa keulapurjeessa. Isopurjehan tulee alas omineen, laiskajaakot helpottavat hommaa ja vaikeuttavat ainoastaan nostoa jolloin pitää olla tarkemmin tuulensilmässä.
Jos ison ratsastajat eivät luista, niin korjaa vika (muoviratsastajiin silikonia tai teflonia sprayputelista) äläkä kehitä mitään viritelmiä.
Esim. H-veneessä fokan alasvetäjä on kätevä yksinpurjehduksessa, se ja skuutti tiukalle, niin saa purjeen pysymään kannella siellä käymättä.
Nystyrät hierontaan. Fallista looppi, jonka vapaa pää palaa fallikulmaan. Löysää sen verran,että käsittely on sujuvaa.
Samalla kaukalossa oleva köysimäärä vähenee, kun vapaa pää juokseekin ylös. Samma på takaperin toimii laskuvaiheessa purjeen alas vetäjänä, toki huonontaa vapaata pudotusta, mutta helppo kiskasta myös alas.
Djonkkiriki. Ei ratsastajia, ei mastouraa, ei huolia. Tulee alas skuuttia löysäämällä kuin rullaverho bambulattojen painamana jääden lazyjackkien varaan. Lazyt on alunperin kiinalaista huipputekniikkaa kuten uppoamattomat, osastoihin laipioidut rungot.
Laiska-Jaakko De la Gardie oli ruotsalainen kreivi
Tuuliperäsimen keksijän Blondie Haslerin kansanvene Jester taisi olla djonkkirikattu helppouden vuoksi. Ylitti Atlantin muistaakseni 5 kertaa. Purje laskettiin fallista eikä skuutista. Uppoamattomat osastot ovat kyseenalaisia muissakin kuin Titanicissa mutta keveisiin veneisiin kuten Etap ja Pogo uppoamattomuus on mahdollista tehdä vaahdolla.
Alasvetoköydestä:
Juu, on tullut kokeiltua. Ja on se siellä edelleenkin.
Taustaa: 2006 (muistaakseni) osuttiin välimerellä melkoseen ukkosmyräkkään ihan äkkiseltään. Reivattiin kyllä joo, mutta sen viimeisen reivin saaminen oli jo aika hankalaa, puhumattakaan purjeen alasvedosta sen vikan reivin jälkeen myrskyn ollessa jo päällä.
Osin näin on siksi, että isossa veneessä on puomi aika ylhäällä ja kun siinä puomilla on jo muutaman reivin verran purjetta, ei millään enää yltä sinne mastoliesmaan ja ratsastajille repimään sitä purjetta alas. Puoshaalla ja erikseen kyseistä toimenpidetä varten tehdyllä koukulla koitettiin, vaikeaa ja vaarallistakin.
Siispä päätin, että ARCcin lähdettäessä (2008) asialle on tehtävä jotain. Tehtiin alasvetoköysi. Alkuun vaan fallikulmasta reivilenkeille ja siitä alas. Lopputuloksena köysi vaunujen välissä ja lisää sotkua/vaivaa. Seuraava vaihe oli vetää se köysi fallikulmasta jokaisen vaunun kautta alas. Jo lähti toimimaan!
Tärkeätä oli silti, että köysi on tiukalla, kun purje on kokonaan nostettuna.
Reivaamiset ja purjeen laskut helpottui todella huomattavan paljon tuon alasvetoköyden ansiosta.
Mika esitti oleellisen pointin: isossa veneessä puomi voi olla niin korkealla, ettei purjeen mastoliesmaan ulotu ilman kiipeilyä. Silloin alasvetonaru voi tosiaan olla hyödyllinen!
Omassa toppirikisessä perinteisen mallisessa paatissani isopurje on vain n. 30 m2, vaunuja 12 (Facnor), reivejä kolme. Alasvetonarulle ei ole ollut tarvetta, vaikka monia meriä on tullut ylitettyä (myös arc) ja toisinaan isopurje on pitänyt ottaa kokonaan alas täysmyötäisellä korkeassa aallokossa.