Uskovaisen elinikäodotukset

Näin uskovaisena ajattelisin, että tärkeintä on se, että Jumalan tahto toteutuu omassa elämässä. Elämä saisi olla juuri niin pitkä, että ehdin täyttämään Jumalan minulle tarkoittaman tehtävän. Siksi tässä lihassa viipyminen vielä toistaiseksi saattaa olla tarpeen, vaikka tiedänkin, että omalta kannaltani parempi olisi päästä jo pois.

Kyllähän Raamattukin antaa ymmärtää että piktä maallinen ikä on siunaus. Kuolema on kuitenkin yksi vihollisen voimista, ja tuli rangaistuksena syninnistä, tosin Jeesus sen kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voitti.
Kuolema erottaa meidät ajallisesti rakkaistamme ja emme sitten enää maan päällä tapaa.

Jumala on antanut ihmislle elämisen vietin; myös eläin pakenee viimeiseen hetkeeen asti kuolemaa.
Ihmiselle on vaistomaista kavahtaa kaikkea ennen kokematonta ja kuolema on tässä mielessä suuri uusi kokemus.
Olen kertonut että pelkäsin nuorena sairaloisesti kuolemaa. Olen tavannut useita ukovia kuolevia. Ykinkään näistä tapaamistani ei ole pelännyt, Sisareni mies kuoli kevättalvella ja sai tulla uskoon viimeisen elinkuukaudensa aikana ja ei hänellä ollut minkäänlaista kuoleman pelkoa. Hän valmisteli perheensä jäseniä jatkamaan elämää entiseen tapaan vaikka itse tiesi pian lähevänsä.

Uskon että kun kuolema lähestyy Jumala valmistaa uskovaa siihen hetkeen ja antaa sitten voimaa, että ei tarvitse pelätä. Hyvin levollisina olen poislähtevät nähnyt.
En ainakaan tällä hetkellä pelkää. Jos saisin valita niin mieluummin toivoisin, että ylösotto tapahtuisi ennen fyysistä kuolemaa.

Katsos aloittaja Avrami. Ei tässä kuolemaa pelätä, on vain tehtäväkenttä hoidettavana ja kun homma on tehty, niin sitten kutsun mukaan lähdetään.

Henkilökohtaisesti telttanarut on irti, eikä tämä maailman viettelys vedä mihinkään suuntaan, eli ei kiinnosta.

Miten sinun kohdalla on lähtösi valmius? Joko olet potkinut ovia?

Uskovaisena elän hyvillä mielin ja toisinaan pahoilla mielin tätä elämää niin kauan kuin sitä minulle annetaan. Vältän parhaani mukaan kauheasti kuvittelemasta, millainen tuonpuoleinen on, millainen Jumala on. Raamattu valottaa mielestäni melko vähän Jumalan olemuksesta yksityiskohtaisemmin, sen enempää kuin taivaasta, enkeleistä tai oikeastaan mistään, mitä emme näe. Raamatun perusasiat yritän pitää kirkkaana mielessä ja palata niihin aina uudelleen ja uudelleen. Sitäpaitsi raamattuhan on kirjoitettu ja luettavissa ihmisten käyttämillä kielillä, joten siinä suhteessa se on inhimillisten kykyjen rajaama jo kerronnallisestikin.

Entäpä, jos Jumalan salaisuudet olisikin tutkittavissa enkelien kielillä, niiden avaamana, antaisiko se enemmän syvyyttä mato matalan matkantekoon?

Vaikka ei silti, onhan Raamatussa kehotettu käyttämään kaikkia aisteja Jumalan tuntemisesta.

Mitenköhän tämä kaikki liittyy kuolemaan. Kuolemahan on tuntematon, arvoituksellinen, mutta niin on myös Elämän antaja, Jumala. Salattu Jumala, kuka häntä voi tutkia.

Kuolema ON Voitto !

Miksi ihminen haluaa elää tuskien ja murheen laaksossa jos on mahdollisuus päästä täydellisyyteen, mikl lie.

Itse en kaipaa enkä löydä mitään tästä maailmasta.
Jos itselläni olisi, mikä saattaa olla mahdollista, kutsu johonkin, olisiko se mielestäni niin arvokas että vapaaehtoisesti täällä vielä sekuntia pidempää viipyisin.

Ei, vaan sanoisin Jumalalle, etsi joku muu, lähetä joku muu.
ja toisaalta teille on hyväksi että pääsisin pois ennenkuin se että Jumala antaisi sen mitä olen pyytänyt, ja mitä on minulle luvattu.
Usko tämä.
ja jos uskot, tietysti sitten pyydät että Jumalani sallii minun pääsen heti ja nyt, kotiin :)
ellet sitten pyydä, saat itkeä :) tahi :(
Iloitkaa ja riemuitkaa, ellette jaksa
valittakaa ja itkekää.