Eräs lähetystyöntekijä sanoi kerran,kun hän oli menossa johonkin seurakuntaan: "Kerronko totuuden vai pidänkö intoa yllä?" Sitä minäkin olen miettinyt ajatellessani saamaani aihetta Kuka pääsee taivaaseen? Ihmiset näet pääsääntöisesti uskovat, että heille käy hyvin heidän kuoltuaan. Eräs henkilö totesikin kerran hiukan sarkastisesti: "Nykyään ei tarvitse taivaaseen päästäkseen muuta kuin kuolla." Siltä se tosiaan näyttää, kun kuuntelee keskusteluja ja puheita hautajaisissa. Kaikkien uskotaan päässeen taivaaseen tai ainakin jonkinlaiseen lepoon ja rauhaan. Samaan tulokseen tulee useimpia saarnoja ja hengellisiä puheita kuunnellessaan.
Jeesus, joka tietää, mitä rajan takana on, varoittaa ihmisiä kerran toisensa jälkeen itsepetoksesta. Se on petoksista vaarallisin, ja sen seuraukset ovat kauhistavat, kun seisomme taivaan portilla. Jeesus varoittaa koska hän rakastaa. Kuolleen uskon tuntomerkki on pitää taivaaseen pääsyä itsestään selvänä. Siellä, missä usko on elävää, ihmisellä on arka tunto Jumalan sanan edessä. Kuollutta ja elävää uskoa ja sitä, mihin ne johtavat, Jeesus kuvaa monin tavoin. Hän herättelee meitä ajattelemaan vakavasti sielumme pelastusta.
Luuk.16 Jeesus puhuu kahdesta miehestä ja heidän iäisestä osastaan. Toinen miehistä oli rikas. Hänen kerrotaan pukeutuneen ylellisesti ja eläneen loisteliasta elämää yltäkylläisyydessä. Toinen oli köyhä Lasarus, joka istui rikkaan miehen portin pielessä ja eli rikkaan pöydästä jääneistä tähteistä. Hänen tilansa oli kurja. Hän oli täynnä paiseita ja kapiset kulkukoirat, jotka olivat juutalaisille saastaisia eläimiä, nuolivat häntä. Ihmisten silmissä mies oli temppelisääntöjen mukaan saastainen. Kukaan ei ajatellut, että hän saisi hyvän osan kuoltuaan. Hänestä Jeesus puhuu nimeltä, mikä antaa olettaa, että hän puhuu todellisista ihmisistä.
Aikanaan miehet kuolivat. Rajan takana koitti yllätys. Köyhän, saastaisen Lasaruksen enkelit veivät Aabrahamin helmaan, mikä oli Jeesuksen ajan ihmisille paras ilmaus, kun he ajattelivat iäisyyttä. Rikas mies taas oli Jeesuksen mukaan tuonelassa, vaivoissa. Jeesus ei puhu mitään unesta, ei levon ja rauhan maasta, johon kaikki polut johtavat. Rikas mies toivoi, että Aabraham lähettäisi Lasaruksen lievittämään hänen tuskaansa, mutta se ei ollut mahdollista. Miesten välissä oli juopa, jonka yli ei päässyt. Sitten rikas mies muisti viisi veljeään ja toivoi, että Lasarus lähetettäisiin varoittamaan heitä, jotta hekin eivät joutuisi tähän vaivan paikkaan. Rikas mies ajatteli, että veljet nöyrtyisivät parannukseen, joku kuolleista menisi heidän luokseen. "31. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."
Jokiranta.
Jeesus, joka tietää, mitä rajan takana on, varoittaa ihmisiä kerran toisensa jälkeen itsepetoksesta. Se on petoksista vaarallisin, ja sen seuraukset ovat kauhistavat, kun seisomme taivaan portilla. Jeesus varoittaa koska hän rakastaa. Kuolleen uskon tuntomerkki on pitää taivaaseen pääsyä itsestään selvänä. Siellä, missä usko on elävää, ihmisellä on arka tunto Jumalan sanan edessä. Kuollutta ja elävää uskoa ja sitä, mihin ne johtavat, Jeesus kuvaa monin tavoin. Hän herättelee meitä ajattelemaan vakavasti sielumme pelastusta.
Luuk.16 Jeesus puhuu kahdesta miehestä ja heidän iäisestä osastaan. Toinen miehistä oli rikas. Hänen kerrotaan pukeutuneen ylellisesti ja eläneen loisteliasta elämää yltäkylläisyydessä. Toinen oli köyhä Lasarus, joka istui rikkaan miehen portin pielessä ja eli rikkaan pöydästä jääneistä tähteistä. Hänen tilansa oli kurja. Hän oli täynnä paiseita ja kapiset kulkukoirat, jotka olivat juutalaisille saastaisia eläimiä, nuolivat häntä. Ihmisten silmissä mies oli temppelisääntöjen mukaan saastainen. Kukaan ei ajatellut, että hän saisi hyvän osan kuoltuaan. Hänestä Jeesus puhuu nimeltä, mikä antaa olettaa, että hän puhuu todellisista ihmisistä.
Aikanaan miehet kuolivat. Rajan takana koitti yllätys. Köyhän, saastaisen Lasaruksen enkelit veivät Aabrahamin helmaan, mikä oli Jeesuksen ajan ihmisille paras ilmaus, kun he ajattelivat iäisyyttä. Rikas mies taas oli Jeesuksen mukaan tuonelassa, vaivoissa. Jeesus ei puhu mitään unesta, ei levon ja rauhan maasta, johon kaikki polut johtavat. Rikas mies toivoi, että Aabraham lähettäisi Lasaruksen lievittämään hänen tuskaansa, mutta se ei ollut mahdollista. Miesten välissä oli juopa, jonka yli ei päässyt. Sitten rikas mies muisti viisi veljeään ja toivoi, että Lasarus lähetettäisiin varoittamaan heitä, jotta hekin eivät joutuisi tähän vaivan paikkaan. Rikas mies ajatteli, että veljet nöyrtyisivät parannukseen, joku kuolleista menisi heidän luokseen. "31. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."
Jokiranta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Me ateistitpa emme mokomia kuvitelmia elättele :-)
Kuinka rikkaalle miehelle kävi näin? Hänet oli ympärileikattu Jumalan käskyn mukaan, ja hän oli noudattanut Mooseksen lakia kunnon kansalaisen tapaan. Häntä ei syytetä mistään erityisistä synneistä. Todennäköisesti hän oli muiden tapaan käynyt sapattina synagogassa ja ainakin kerran vuodessa juhlilla Jerusalemissa. Hän oli kuin kuka tahansa suomalainen, joka on kastettu ja rippikoulun käynyt, kirkollisesti vihitty ja kunnon kansalaisena elänyt ja lopulta kirkollisesti hautaan siunattu. Mikä oli mennyt vikaan? Kuinka ihmeessä hän oli joutunut vaivan paikkaan?
Rikasta miestä ja Lasarusta ei erottanut toisistaan omaisuus, sillä ei köyhyys sen enempää kuin rikkauskaan ole Jumalan arviointiperuste. Heidän välillään oli yksi perustava ero, joka näkyy sanoissa: "Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä." "Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös."
Rikkaalla miehellä oli Jumalan sana niin kuin Lasaruksellakin. Hän oli kuullut sitä kaiken ikänsä, mutta hän ei ollut kuunnellut, niin että sana olisi päässyt hänen sydämeensä. Hän ei tajunnut Jumalan pyhyyttä eikä oman sydämensä syntisyyttä, niin että hän olisi kääntynyt Jumalan puoleen. Vaikka hän mahdollisesti eli Jumalan käskyjä noudattaen, hän eli sisimmässään erossa Jumalasta. Siinä oli hänen elämänsä suuri murhenäytelmä.
Lasarus oli kuullut Jumalan puheen ja ottanut siitä vaarin. Sana oli saanut puhutella häntä ja johtaa hänet Jumalan armon etsimiseen ja tuntemiseen. Hänestä oli tullut Jumalan lapsi ja taivaan perillinen.
Miehet ylittivät viimeisen rajan ja heidän elämänsä jatkui sen mukaisena, minkälainen oli ollut heidän sydämensä suhde Jumalaan.
Jeesuksella on puhuttavaa myös niille, jotka tunnustautuvat uskoviksi. Matt.25 Jeesus kuvaa yllätystä, jonka moni heistä kohtaa iäisyydessä. Siinä tarkoituksessa hän kertoi vertauksen kymmenestä morsiusneidosta.
Nimim. Lasarus viesteissä teksti Jokirannan.
Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Tavoitteemme.
"Lasarus oli kuullut Jumalan puheen ja ottanut siitä vaarin. Sana oli saanut puhutella häntä ja johtaa hänet Jumalan armon etsimiseen ja tuntemiseen. Hänestä oli tullut Jumalan lapsi ja taivaan perillinen.
Miehet ylittivät viimeisen rajan ja heidän elämänsä jatkui sen mukaisena, minkälainen oli ollut heidän sydämensä suhde Jumalaan."
Päivän sanakin sivuaa aloitusta.
Olen nyt iloinen – en siksi, että te tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista, ja niinpä emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen.
2 Kor. 7:9–10
Kun Jumalan sana saa aikaan parannuksen, on se vain kasteen armoon palaamista – mikäli meidät on kastettu. Mielenmuutos ei ole koskaan itse asia, johon kristityn tulee ripustautua, vaan se tarkoittaa Kristukseen ripustautumista. Monet tekevät parannuksestaan perustan pelastumiselleen. Älä sinä lankea tähän ansaan. Parannuksesi ei sinua pelasta, vaan Jeesus. Jumalan mielen mukainen murhe on hyvä lahja, sillä se kertoo, ettei sinua ole unohdettu syntiisi. Varsinainen lahjojen lahja on usko, joka ottaa vastaan sanoman anteeksiantamuksesta. Parannus vie meidät siis pelastuksen lupausten äärelle. Se on oman mahdottomuuden näkemistä ja tunnustamista ja ohjaa turvautumaan Jeesuksen ristiin. Ristiin turvautuva usko kestää vielä silloinkin, kun parannuksesta on jäljellä enää vain muisto.
--------------------------------------------------------------------------------
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Uskonpa ettei monikaan edes haluaisi koko taivaaseen, jos taman palstan profeetat ja faninsa ovat myös menossa sinne. Ikuisuus tuollaisessa seurassahan vastaisi vähintäänkin helvettiä.