Olen nyt katsellut sekä Myytinmurtajia että Jamie Oliverin ohjelmia. Kun näitä tekstityksiä ei saa TV:stä tai netin Katsomosta pois päältä, olen pakostakin törmännyt kääntäjien omituisiin tapoihin taivuttaa Jamie-nimeä. Eniten kielikorvaani (tai tässä tapauksessa kai kielisilmääni?) sattuu muoto "Jamiea" (valitettavasti en nyt muista tarkkaan, mutta esimerkkilauseena olkoon vaikka "Se hermostutti Jamiea"). Minusta tuo muoto pitäisi ehdottomasti olla Jamieta, tuntuu kömpelöltä kun on I, E ja A peräkkäin!
Kumpi muoto on teidän mielestänne oikein?
"Se hermostutti Jamiea" VAI "Se hermostutti Jamieta".
Kumpi muoto on teidän mielestänne oikein?
"Se hermostutti Jamiea" VAI "Se hermostutti Jamieta".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hmm.. suomi-nimet taittuu; Mattia, Johannaa, Untoa.. mut esim. JuliusTA, eli jos päättyy a,e,i,o (onks ne ny si vokaaleja vai konsonantteja:) ni sitten a, ei ta.
Vrt. Kalle - Kallea, ei Kalleta
Eihän sanottessakaan "tseimia/ä" ole lopussa t:tä, joten miksi se pitäisi kirjoitettaessa olla?
Eikä myöskään Jalluta.
Jos ei Jalluta, ei pidä juoda Jallua. Eikä lukea...eikä katsella kuviakaan.
Jos ei Jallupullon jälkeen nukuta, on hermoissa vikaa.
Taivutushan menee sen mukaan, miten nimi lausutaan. Suomeksikin Jamie sanotaan suunnilleen dzeimi, ja partitiivi kirjoitetaan sen mukaan Jamie'ä - vertauksena Sydney'ä.
Miksi käytät heittomerkkiä noissa muodoissa? (OIkea vastaus: Ei mistään hyvästä syystä.)
Olisi luonnotonta kirjoittaa eri päätteet kuin lausutaan. Siksi oikein on ”Jamieä”. Aiemmin kielenhuolto piti oikeana sellaista muotoa, jossa päätteen vokaali noudattaa kirjoituasun vokaaleja, eli ”visuaalista vokaalisointua”, siis ”Jamiea”. Tätä kantaa ei ole korjattu muuten kuin siten, että nykyisin myös ääntämyksen mukainen ”Jamieä” on sallittu.
Jamieta on ihan hölmö, jos edes yritetään kohdella vierasta kieltä sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin suomalainen sen lukee. "Džeimita"? Mitä järkeä siinä on?
Minä en laittaisin Jamien perään ä:n, olkoon joidenkin sääntöjen mukaan oikein tai väärin, koska se on ääntämyksellisesti luontevin.
Siin minä laittaisin ä:n