Perussuomalaisten aiemmassa analyysissä käytiin lävitse kimuranttia tulevaisuuskuvaa, jossa niukka taloudellinen liikkumavara antaa huonot mahdollisuudet selviytyä nousevien korkotasojen maailmassa. Toukokuun alusta asti jatkunut Yhdysvaltain valtiolainojen nousu on aiheuttanut myös euroalueen paremmin menestyville maille samankaltaista nousua. 2.5. Yhdysvaltojen 10-vuotisen lainan jälkimarkkinakorko oli niinkin alhainen kuin 1,62 prosenttia. Tätä nykyä korot ovat pompanneet 2,82 prosenttiin. Suomessa vastaavat luvut noteerattiin toukokuun 2. päivänä 1,43 prosenttiin, nyt taso on kiivennyt 2,12 prosenttiin.
Suomen rahoitusasema heikkenee
Pelkän korkotason laskun toteaminen kriisin alkuvuosina ei ole riittävä perustelu saadakseen selville valtion rahoitusaseman muutokset. Ennen kriisiä velkamäärämme olivat paljon pienempiä, mutta kriisin edetessä Suomen tasavalta on velkaantunut huimaa vauhtia. Vientiteollisuuden kyykkääminen on vähentänyt rahavirtoja, joita on kompensoitu sitten kasvattamalla velkaantumisvauhtia. Hallituksen tavoite kääntää velkaantuminen hidastumisen puolelle vaatisi näissä olosuhteissa rajua kulukuuria. Sellaista on pahimmissa kriisimaissa toteutettu varsin huonoin tuloksin.
Yli kolmen kuukauden ajan jatkunut lainakorkojen trendinomainen nousu kuitenkin vesittää tuon laihankin lohdun. Vaatimaton talouskasvu ei riitä tuottamaan riittävästi veroja ja velkaantuminen jatkuu reippaana. Selvää on kuitenkin se, että Suomen rahoitusasema heikkenee tuntuvasti mikäli sekä velkamäärä, että velalle maksettava korko kiipeävät ylös. Suomen lainoista valtaosa peritään kaiken lisäksi ulkomailta. Suomi vuotaa yhä enenevissä määrin rahaa.
Säästöohjelmien heijastusvaikutukset
Tiukan talouskurin puolestapuhujat osoittavat, että ainoa keino on taittaa velkaisuus on sopeuttaa valtion menot sen tuloihin. Yleensä näin kerrotaan ainakin yritysjohtajien taholta. Heidän edustamastaan mikrotaloudessa yksittäinen yritys joutuukin sopeuttamaan kulujaan voidakseen pysyä pinnalla, mikäli kannattavuus on painumassa miinukselle. Samalla logiikalla toimivat kotitaloudet. Jos menoja on liiaksi tuloihin nähden, on viisaampaa karsia ylimääräisestä kulutuksesta kuin joutua pikavippikierteeseen.
Valitettavasti koko kansantalouden laajudessa – eli makrotalouden kannalta – ei samoja oppeja voidakaan soveltaa sellaisenaan. Massiiviset julkistalouden säästöohjelmat, kuten vaikkapa suuri virkamiesten irtisanomiskampanja johtaa tilanteeseen, jossa kokonaiskysyntä putoaa niin dramaattisesti, että se luo heijastusvaikutuksia muuhun talouteen. On eri asia yhden kotitalouden tai yrityksen trimmata kirjanpitoaan, kuin että kaikki tekevät niin yhtä aikaa.
Kaiken lisäksi mittavat palkanalennukset tai irtisanomiset johtavat lisäksi siihen, että säästetty menoerä pudottaa myös valtion bruttokansantuotetta. Heijastusvaikutusten myötä säästettyä euroa kohden menetetäänkin enemmän. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kertoi vuoden vaihteessa havainneensa, että tästä johtuen kriisimaat eivät ole päässeet jaloilleen. Ja jos velkamäärä kasvaa bruttokansantuotteen supistuessa, tulee velan suhde tuohon bkt:hen kasvamaan entistä reippaammin. Tätä suhdelukua tarkastellaan valtioiden rahoittajien toimesta.
Suomen rahoitusasema heikkenee
Pelkän korkotason laskun toteaminen kriisin alkuvuosina ei ole riittävä perustelu saadakseen selville valtion rahoitusaseman muutokset. Ennen kriisiä velkamäärämme olivat paljon pienempiä, mutta kriisin edetessä Suomen tasavalta on velkaantunut huimaa vauhtia. Vientiteollisuuden kyykkääminen on vähentänyt rahavirtoja, joita on kompensoitu sitten kasvattamalla velkaantumisvauhtia. Hallituksen tavoite kääntää velkaantuminen hidastumisen puolelle vaatisi näissä olosuhteissa rajua kulukuuria. Sellaista on pahimmissa kriisimaissa toteutettu varsin huonoin tuloksin.
Yli kolmen kuukauden ajan jatkunut lainakorkojen trendinomainen nousu kuitenkin vesittää tuon laihankin lohdun. Vaatimaton talouskasvu ei riitä tuottamaan riittävästi veroja ja velkaantuminen jatkuu reippaana. Selvää on kuitenkin se, että Suomen rahoitusasema heikkenee tuntuvasti mikäli sekä velkamäärä, että velalle maksettava korko kiipeävät ylös. Suomen lainoista valtaosa peritään kaiken lisäksi ulkomailta. Suomi vuotaa yhä enenevissä määrin rahaa.
Säästöohjelmien heijastusvaikutukset
Tiukan talouskurin puolestapuhujat osoittavat, että ainoa keino on taittaa velkaisuus on sopeuttaa valtion menot sen tuloihin. Yleensä näin kerrotaan ainakin yritysjohtajien taholta. Heidän edustamastaan mikrotaloudessa yksittäinen yritys joutuukin sopeuttamaan kulujaan voidakseen pysyä pinnalla, mikäli kannattavuus on painumassa miinukselle. Samalla logiikalla toimivat kotitaloudet. Jos menoja on liiaksi tuloihin nähden, on viisaampaa karsia ylimääräisestä kulutuksesta kuin joutua pikavippikierteeseen.
Valitettavasti koko kansantalouden laajudessa – eli makrotalouden kannalta – ei samoja oppeja voidakaan soveltaa sellaisenaan. Massiiviset julkistalouden säästöohjelmat, kuten vaikkapa suuri virkamiesten irtisanomiskampanja johtaa tilanteeseen, jossa kokonaiskysyntä putoaa niin dramaattisesti, että se luo heijastusvaikutuksia muuhun talouteen. On eri asia yhden kotitalouden tai yrityksen trimmata kirjanpitoaan, kuin että kaikki tekevät niin yhtä aikaa.
Kaiken lisäksi mittavat palkanalennukset tai irtisanomiset johtavat lisäksi siihen, että säästetty menoerä pudottaa myös valtion bruttokansantuotetta. Heijastusvaikutusten myötä säästettyä euroa kohden menetetäänkin enemmän. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kertoi vuoden vaihteessa havainneensa, että tästä johtuen kriisimaat eivät ole päässeet jaloilleen. Ja jos velkamäärä kasvaa bruttokansantuotteen supistuessa, tulee velan suhde tuohon bkt:hen kasvamaan entistä reippaammin. Tätä suhdelukua tarkastellaan valtioiden rahoittajien toimesta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kehittyvien markkinoiden ahdinko
Euroalueen talouskriisin ohella on Yhdysvalloissa painittu velkakaton kanssa. Näiden huolien vuoksi kehittyville markkinoille ajautui runsaasti pääomavirtoja. EKP:n pääjohtaja Mario Draghin Lontoossa heinäkuussa 2012 pitämä puhe rauhoitti euroalueen hermoilua, ja vastaavasti Yhdysvalloissa on päästy pahimmasta kuopasta ylös.
Pääomavirrat ovat kääntyneet tästä syystä enenevissä määrin Yhdysvaltoihin, sekä jonkin verran myös euroalueen kriisimaihin. Tämä suunnanmuutos on tuonut monien kehittyvien markkinoiden ahdingon esille. Talouden perusteita katsomalla huomaa varsin nopeasti samankaltaisuuksia euroalueen pahimpien kriisimaiden kanssa. Valtiontalouden alijäämät ovat yksi tekijä, joka kääntää helposti pääomavirrat. Tällainen vastaavanlainen kato tietäisi euroalueella jälleen uutta kriisin eskaloitumispistettä. Suomikin on tässä kerhossa, sillä ensi vuoden talousarviossa alijäämää on yli kuusi miljardia euroa. Eikä lisätalousarvioiden mahdollisuutta sovi jättää sitäkään pois.
Pääomavirtojen kääntyminen kehittyvillä markkinoilla on näkynyt myös paremmin pärjäävien maiden lainakoroissa. Nimittäin suuret rahastot ovat joutuneet heikompien maiden pääomapaon edessä myymään arvostetumpia velkakirjoja likviditeettitilanteensa parantamiseksi. Tämä johtaa muidenkin maiden lainakorkojen nousemiseen. Paremmin menestyneet maatkaan eivät ole siten kokonaan suojassa.
Pääomavirtojen kääntyminen uudelleen pois Euroopasta tietäisi täälläkin uutta kriisin kärjistymistä. Tällöin tuskin Suomikaan enää selviää vähäisin vaurioin. Yhteisvaluutan tuoma talouspoliittinen jäykkyys toisi meillekin kouriintuntuvasti esille euron haittapuolet. Kriisitietoisuuteen hiljattain herännyt hallitus antaa sekin oman huolestuttavan leimansa.
http://uutiset.perussuomalaiset.fi/?p=6945
hyvä vitsi: "perussuomalaisten aiempi analyysi". ja kukas muu tänne näitä turhanpäiväisyyksiä linkittää kuin nikki "ps jyrää" jolla itsellä ei ole koskaan mitään sanottavaa. eli "monkey see, monkey do" -periaate toimii yhä edelleen...
Valitettavasti Soini ei vaadi eroa eurosta eikä EU;sta, suomen
kannalta ero molemmista antaisi meille paremmat mahdollisuudet.
Soini sanoo blokissaan " emme ole sitoutuneet euroon" mitä tuokin
tarkoittaa, ei ole sitoudutte mutta eroakaan ei haluta,
kun istuu kahdella pallilla niin putoaa väliin, ennemmin tai myöhemmin.
Mihin persut tai etenkään Soini olisi sitoutunut?
*puoluetukea vähennettävä => jytkyn jälkeen: "ZZZZZZZZZZ"
*ei ydinvoimalle (toukokuu 2007) => "ydinvoima tekee eetvarttia" (kesäkuu 2010)
*Soinilta kansanäänestyksessä kyllä EU:lle => nyt: "missä EU, siellä ongelma"
*hallitus saa selvittää valuuttaratkaisun persujen puolesta => pohjoisen euro => emme ole sitoutuneet euroon
Jne. jne. jne.
kysyjää ottaa päähän, kun ei ymmärrä mistään mitään.
Vahva valuutta aiheuttaa ettei suomeen investoida. Tämä johtaa viennin laskuun.
Kysyjälle taisi tullu pupu pöksyyn
Tässä on kysymyksessä varsin ymmärrettävä yhtälö vahvan euro ja halpa korko. Täytyy muistaa tämä olemassa olevan kriisin alkulähde. En niitä käy setvimään kun ne ovat jo tiedossa olevia asioita. Saksa pitää vahvaa euroa yllä, joka tietää meidänkin kohdalla totuutta siitä, että suppea talous ei pysty samaan kuin monisärmäiset ja vahvat teollisuus maat.
Suomen kohdalla olisi pitänyt puhaltaa peli poikki jo ajoissa. Nyt on keskitetty voimamme toinen toistemme mollaamiseen ja musta maalaamiseen. Meille on ollut tärkeintä ministerienkin kohdalla toisarvoiset asiat. Kuten nyt, on pällistelty ns. sateenkaari ryhmän ympärillä. Kuin mitään tärkeämpää olisi ollutkaan. Vai onko niin, että saadaan todelliset vaikeudet syrjään.
Toisaalta hyvin härskisti on esim. eläkeyhtiöiden pampuille syötetty ”Hyvänmiehen lisänä” satojatuhansia euroja. mikä kuvastaa nykysuomen tilannetta. Kun on oma nahka turvattu, niin me olemme muut pelkkää ”saastaa”, jota voi käsitellä miten tahtoo.
Epätoivo kuvastuu myös Perussuomalaisia kohtaan osoitetusta pilkasta ja halveksunnasta. Oma poppoo kun on havaittu täysin epävarmaksi ryhmäksi. Kukaan ei uskalla avata suutaan suuntaan, että pistetään euron kohdalla peli poikki!
Euro, tuo pahanilman lintu, rypee tuskan kouristuksissa. Kreikka on sairas, mutta lääkkeet huonot! Kukaan ei uskalla toteuttaa Kreikan kohdalla sitä oikeaa lääkitystä, että puhalletaan peli poikki ja annetaan muutaman pankin katua, ei se kaada koko maailmaa, mutta kreikasta voi sikiä kolmas maailman sota. Se alkaa kun ensimmäinen maa saa tarpeekseen. Emme mekään täällä pienessä pohjoisessa ja köyhässä maassa voi alistua enää siihen, että taataan isoisille kaikki mahdollinen ja pienille vain murusia. Ottakaa pois kaikki mitä olemme vuosikymmenet rakentaneet, niin saatte siitä kliksin! Mutta mihin se johtaa, on odotetusti kaiken pahan alku ja juu
Hallituspuolueet ja keskusta on tämän saanut aikaan. Nyt annetaan ymmärtää että takki on kääntynyt. Keskusta johdolla ollaan liemessä ja mikään ei muutu jos keskusta on suurin. Vasemmisto vielä valehtel ennen vaalejai että eivät tue lainapaketteja.
http://anttipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59926-maataloustukipolitiikka-on-tilattu-eusta-ja-on-tuhoisa-maataloudelle
Miljonäärien saamat suuret maataloustuet ovat viestimien kestoaihe. Ilmeisen epäoikeudenmukainen julkisten varojen jako tällä tavoin johtuu EU-jäsenyydestä.
Kirjoitukseni ”Halpa ruoka käy kalliiksi” julkaistiin v.1995 teoksessa ”Mihin Suomea viedään?”. Siinä todetaan mm: "Paavo Lipposen ”yhteisvastuun hallituksen” ensimmäisiä töitä oli poistaa pinta-alalisä, joka painottui pienimpien karjatalousvaltaisten (ja samalla työllistävimpien) tilojen tukemiseen. Mitä sitten on odotettavissa EU:n maatalouspolitiikasta? EU:ssa 20 prosenttia tuottajista saa 80 prosenttia tukirahoista. Tuet on kytketty peltoalaan ja eläinmääriin. Apulaisprofessori Leo Granberg osuu asian ytimeen kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa 18.7.1995: ”Valtion tuen pysyvä sitominen yksityishenkilön omaisuuden määrään on paradoksi, jota ei uskoisi todeksi ellei tietäisi. Ei ole löydettävissä mitään periaatteellisia perusteita sille, että valtiot ottavat tehtäväkseen tukea omistamista. Tällä tavoin ruokitaan ennen kaikkea epätasa-arvoa ja synnytetään uusia yhteiskunnallisia ongelmia.”
EU-Suomessa maatalouspolitiikasta päättää EU:n komissio. Asia ei muutu miksikään tukien epäoikeudenmukaisuutta päivittelemällä. Kun asiaan halutaan todella muutosta, on vaadittava lainsäädännön palauttamista suomalaiseen päätösvaltaan ja sitten tarvittavia muutoksia eduskunnassa.
____________________ lue koko juttu
Keskustalaiset ovat olleet hiljaa ylisuurista maataloustuista.
Ipunkin kannattaisi tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Tuo yksin Pesosen kirjoittelu ei auta mitään