Uudessa Luther-säätiön lehdessä on mm. hieman nykypäivän "kirkkotaistelusta" (pääkirjoituksessa), "uudesta uskonpuhdistuksesta" ja Kainin ja Aabelin kirkosta (en tiedä sallitaanko palstalla linkkejä eri lehtiin. Mutta ehkä täällä keskustelupalstalla saa tiedottaa erilaisista asioista, joista voi sitten myös keskustella. Itseäni ainakin kiinnostaa tietää tällaisista asioista...)
Eli tässä olisi linkki
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php
(lehti 4/2004, uusin)
Eli tässä olisi linkki
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php
(lehti 4/2004, uusin)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toivon, että jatkossa lehtien tai muiden netistä kiinnostusta herättävien linkien jutut kopioitaisiin tänne.
Näitä linkkejä keskustelujen yhteydessä kun pidetään jotenkin "asiattomina".
Täytyy myöntää, että törkylinkit tekevät todella karhunpalveluksen asiallisille linkeille.
Tosin en minä aijo käydä tästä "sakottamaan" tai herkästi poistamaan keskusteluja.
Siunausta
Ok.
Tosin joskus tekstien kopiointi voi olla hieman vaikeaa. (Voi esim. olla vaikeaa kopioida tekstejä pdf-tiedostoista, vaikkakin jollakin tavoin sekin voi onnistua).
Mutta yritetään kopioida aina, kun mahdollista.
linkkejä. Poikeustapauksia tietysti on jolloin linkki on perusteltu. Kopiointi kyllä onnistuu pdf tiedostoistakin. Työkalu on siellä ylärivillä.
Itseltäni vaan joskus unohtuu lähdemaininta osakopioinneissa. Lähde olisi tietysti aina hyvä mainita.
Tästä ei kyllä välttämättä saa selvää.
Konvertoin lehden netissä HTML-sivuksi, ja copy-pastasin dokumentin sitten sieltä HTML-sivulta tähän...
Laitan siis tekstin nyt kuitenkin tähän.
Pages 1--12 from Nimetön-1
Page 1 2
Pyhäkön lampp Suomen Luther-säätiön tiedotuslehti 4/ 2004
> > Eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut > > 1. Sam. 3: 3 1
1 Page 2 3
Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Se-
baot . Nämä psalmin-kirjoittajan sanat eivät
ainoastaan löydy mo-
nen kirkon seinältä,
vaan myös syvältä kristittyjen sy-
dämistä. Herran huone ei ole vain hil-
jentymisen tai kokoontumisen paikka.
Sen arkkitehtuuri saarnaa silmille
Kristuksen todellista läsnäoloa. Sen
kivet todistavat Jumalan kansan vael-
luksesta vuosisatojen halki. Sen kau-
neus koskettaa. Kuinka suuri ilo ja
etuoikeus onkaan kokoontua näissä
hyvin hoidetuissa kotikirkoissamme!
Kun Luther-säätiön työnäky on ra-
kentaa kirkkoamme jumalanpalve-
lusyhteisöjensä kautta, on ollut luon-
nollista, että olemme pyytäneet
seurakunniltamme jumalanpalvelus-
käyttöön erotettuja ja vihittyjä kirk-
kotiloja. Pyöriväthän usein nämä
kalliisti rakennetut ja korjatut kirkot
vajaakäytöllä. Ja tiedämme hyvin,
että seurakuntien tiloja annetaan
auliisti niin maallisille tahoille kuin
hyvin kirjavalle uskonnolliselle
toiminnalle. Joissakin paikoissa
ilahduttavasti ovet ovatkin meille
avautuneet. Mutta valitettavasti
päälinja näyttää nyt olevan se, että
edes rahalla vuokraamalla niitä ei
anneta meille luterilaisiin
m e s s u i h i n.
Varmasti siihen
l i i t t y y a i v an
o i k e u t e t t ua
k y s e l y ä ja
epäluuloakin
Luther-säätiön
toiminnasta ja
tavoitteista. Onhan media meistä
piirtänyt aikamoisen karikatyyrin.
Mutta silti näin kovat otteet pehmeitä
arvoja korostavassa kirkossa tuntuvat
oudoilta.
Tämän seurauksena olemme joissakin
tilanteissa olleet pakotetut viettämään
ehtoollista tilassa, joka ei ole kirkoksi
vihitty. Tällöin on vuorostaan nostettu
kirkkolaki esille ja syytetty meitä sen
rikkomisesta, kun vietämme ehtool-
lista ilman kirkkoherran tai tuomio-
kapitulin lupaa. Näin olemme siis ti-
lanteessa, jossa meille ei anneta
kirkkotiloja käyttöön. Ja jos muualla
Herran armoaterian äärellä
kokoonnumme, nostetaan oikeuspro-
sessi tuomiokapituleissa. Toisin sa-
noen meille käytännössä tarjotaan
vain yhtä vaihtoehtoa: lakatkaa ole-
masta! Herran huoneista ja ehtool-
lisenviettoluvista on tullut vallan-
käytön välineitä, joilla pidetään ku-
ristusotteessa kirkon opillisiin uu-
tuusratkaisuihin taipumattomia.
Tärkeämpää kuin mitä saarnataan ja
mitä ehtoollisesta opetetaan, näyttää
olevan, missä se tapahtuu. Raamatun
sanan antaman vallan on korvannut
luja hallintovalta.
On siis jälleen kuunneltava uskon-
puhdistaja Martti Lutherin opetusta:
Eivät kivet, suurenmoinen rakenne, eikä kullan ja hopean kimallus kau-
nista kirkkoa eikä pyhitä sitä vaan
Jumalan sana ja terve saarna. Mis-sä siis Jumalan hyvyyttä ihmisille
pidetään tarjolla ja sydämiä roh-kaistaan uskomaan siihen ja huu-
tamaan vaaroissa Jumalaa avuksi, siellä on todella pyhä temppeli, olipa
vain hämärä loukko tai pelkkä kuk-kula tai maho puu. Sitä sanotaan to-
tuudenmukaisesti ja oikein Jumalan huoneeksi ja taivaan portiksi, vaikka
se olisi vailla kattoa, pilvien ja tai-vaan alla.
Onko se Jumalan huumorintajua,
mutta samalla kun olemme kriti-
soineet oman kirkkomme totuusky-
symykset kevyesti ottavaa ekume-
niaintoilua ja yhteiskristillisyyden
vyöryä, olemme saaneet kokea kris-
tillistä ymmärrystä toisista tunnus-
tuskunnista. Toisten kirkkokuntien
kirkot ovat auenneet meille pitää lu-
terilaisia messuja. Näin konkreet-
tisella tavalla näkyy se, että vaikka
ollaan rehellisesti erimieltä tietyistä
Jumalan ilmoitussanan opetuksista
ja näin ilman ehtoollisyhteyttä,
voidaan nyrkin sijasta toisille kristi-
tyille kuitenkin ojentaa auttava läm-
min käsi.
Jumalan valtakunnan työ ei ole kos-
kaan pysähtynyt tiiliseiniin tai niiden
puutteeseen. Niin rakkaita kuin Her-
ran huoneet meille ovatkin, niin vie-
läkin tärkeämpää on, että me kokoon-
numme säännöllisesti evankeliumin
lahjojen äärelle. Sillä siellä ei vain
evankeliumi lahjoiteta silmillemme,
vaan Pyhä Henki tuo Kristuksen kor-
viemme ja suumme kautta sydämeen
asti. Silloin toteutuu myös apostolin
sana: Ettekö tiedä, että te olette
Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä?
TEKSTI: JUHANA POHJOLA
Suomen Luther-säätiön Dekaani
PÄÄKIRJOITUS
K
KUVA:
JARI
LAMMI
Herran temppeli
Tärkeämpää
kuin mitä
saarnataan ja
mitä ehtoollisesta
opetetaan,
näyttää olevan,
missä se
tapahtuu. 2
2 Page 3 4
3 Pyhäkön lamppu 4/ 2004
Mahdoton on ainoa mahdollinen
Kirkon tilanne oli mieletön jo sen ensimmäisenä päivänä. Kaksitoista
miestä aivan tavallisten ihmisten joukosta oli saanut käskyn saarnata,
että Jeesus oli Kristus, että teloitettu hurmahenki oli Jumalan Poika ja että
se, joka kaikkien nähden oli kuollut voimattomana ja hylättynä, omasi
kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Tätä heidän tuli saarnata
kaupungissa, jossa hänet jo oli hylätty, ja ihmisten edessä, jotka oli-
vat olleet mukana huutamassa " Ristiinnaulitse! " . Kuka tahansa olisi
alusta pitäen tajunnut, että yritys oli toivoton.
Ja kuitenkin se onnistui! Kaikki
inhimilliset laskelmat joutuivat
häpeään. Tapahtumiin liittyi eräs
tosiseikka, jonka tämän maailman
poliitikot ja organisaattorit yleensä
jättävät vaille huomiota. Se oli se
tosiseikka, minkä vanha Gamaliel
eräänä harkintaa vaativana silmän-
räpäyksenä pyysi Suurta neuvostoa
ottamaan huomioon: Jos tämä nyt on
Jumalasta, niin te ette voi lyödä maa-
han näitä miehiä. On olemassa yksi
mahdollisuus saarnata, että teloitettu
profeetta on saanut kuolemasta rie-
muvoiton -jos hän todella on tehnyt
sen. On olemassa yksi mahdollisuus
lähteä matkaan tekemään kaikista
kansoista hänen opetuslapsiaan -jos
hän todella on elävien ja kuolleiden
Herra.
Osana ihmettä
Tässä on kirkon suuri mahdollisuus
-ja sen ainoa mahdollisuus: uskoa
ylösnousseeseen Herraansa ja astua
varauksetta hänen palvelukseensa,
julistaa hänen sanansa lyhentämät-
tömänä ja täyttää häneltä saatu teh-
tävä pelotta siinäkin tapauksessa, että
heidän pitäisi " tulla hänen kaltaisik-
seen samanlaisen kuoleman kautta" .
Kirkon koko olemassaolo perustuu
ihmeeseen: Hän, joka oli kuollut, on
noussut ylös ja on nyt omiensa kanssa
kaikki päivät. Kirkko itse on osa tätä
ihmettä. Kirkkoa ei olisi olemassa,
ellei Kristuksen ylösnousemus vai-
kuttaisi siinä. Uusi aika koitti Kristuk-
sen noustessa haudasta. Maailman
kulku saavutti päämääränsä yhdessä
kohdassa. Langennut ja katoavainen
luomakunta oli ensimmäisen kerran
tavoittanut " Jumalan lasten kirk-
kauden vapauden" Kristuksen elot-
toman ja piinatun ruumiin noustessa
ylös haudasta uudessa hahmossa;
onhan se uudistunut todellisuus, jossa
elämä on niellyt kuoleman, koko
maailman elämän päämäärä. " Hänen
lupauksensa mukaan me odotamme
uusia taivaita ja uutta maata, joissa
vanhurskaus asuu. "
Tämä kaiken muuttava uudestisyn-
tyminen, jossa elämä nielee kuoleman
ja katoavainen pukeutuu katoamat-
tomuuteen, on tullut todellisuudeksi
Vapahtajan ylösnousemuksessa. Se
on ainoa paikka, jossa uusi elämä on
jo nyt ilmestynyt tähän katoavaan
maailmaan. Mutta sama voima vai-
kuttaa myös salatusti. Se elää jo Ju-
malan salaisuutena jokaisessa pis-
teessä, missä maailma saa osallisuu-
den Kristuksen elämään. Siellä, missä
Ylösnoussut on, siellä on myös uusi
elämä. Ylösnousemuksen voima vai-
kuttaa keskellä tätä pahuuden, kär-
simyksen ja tappion leimaamaa
maailmaa. Tämä voima on vielä kät-
ketty, ikään kuin salaisuus, samoin
kuin Kristuksen jumaluus oli kätketty
hänen inhimilliseen hahmoonsa. Mut-
ta se on olemassa. Se pukeutuu ulkoi-
seen hahmoon, minkä jokainen ihmi-
nen voi nähdä ja jokainen ihmissilmä
havaita. Tämä ulkoinen hahmo on
Sana, sakramentit, jumalanpalvelus,
seurakunta, virka. Ylösnousemuksen
salatut voimat virtaavat läpi kaiken,
mitä Ylösnoussut tekee ja vaikuttaa,
kaiken minkä hän vetää elämänsä
piiriin, kaiken minkä hän vanhurs-
kauttaa ja pyhittää, kaiken mitä hän
jollakin tavalla käyttää armonsa väli-
kappaleena. Ja pyhä, yhteinen Kirkko
on kokonaisuus kaikesta siitä, mikä
kuoleman vanhassa maailmassa on
ylösnousemuksen uutta elämää.
Pysyvä arvoitus
Sen tähden kirkko on maailmalle
arvoitus. Kirkko seisoo maailman
keskellä, mutta se ei kuulu maail-
maan. Kirkko on yhtä aikaa näkyvä
ja näkymätön. Sitä voidaan hah-
mottaa ja kuvata, kartoittaa ja koota
tilastoiksi -ja samalla se on jotakin,
mihin ihminen ei voi tarttua ja mitä
hän ei voi käsittää, ellei hän ole syn-
tynyt uudesti salattuun elämään Ju-
malassa. Maailma ei tavoita milloin-
kaan muuta kuin ulkokuoren, kun se
yrittää käsittää, mitä kirkko on. Se
tajuaa kirkon liikkeenä tai yhdistyk-
senä -eikä voi sen tähden käsittää,
miksi kirkko ei voisi muiden yhdis-
tysten tavoin uudistaa sääntöjään ja
noudattaa hiukan pidemmälle ihmis-
ten toivomuksia. Tai sitten maailma
ymmärtää kirkon elämänkatso-
mukseksi, moraalijärjestelmäksi tai
filosofiseksi elämäntulkinnaksi -eikä
voi ollenkaan käsittää, miksi kirkon
täytyy olla niin taipumaton muutta-
maan edes jossakin määrin oppilau-
selmiaan tai siveellisiä periaatteitaan.
Kirkon sielu, sen luova Henki, on ja
pysyy arvoituksena ulkopuoliselle -
siihen silmänräpäykseen asti, jona
tuli syttyy hänen omassa sydämes-
sään ja hänet itsensä liitetään jäse-
neksi tähän uutta luovaan yhteyteen,
jonka alkuperä on Ylösnousseessa.
Sen tähden kirkon tehtävä on niin
mieletön -yhtä mieletön jokaisella
vuosisadalla. Jokaiselle sukupolvelle
on todistettava, että Jeesus on Kristus.
Jokainen uusi sukupolvi on johdatet-
tava uskomaan Ylösnousseeseen,
häneen joka voitti meille elämän anta-
essaan itsensä kuolemaan. Siinä mie-
lessä kirkko ei saavuta mitään pysy-
viä tuloksia, ei mitään mikä itsestään
periytyisi isiltä lapsille. Kirkko lakkaa
olemasta, jos se ei kykene suoritta-
maan tehtävää, joka on ihmisille
mahdoton: johdattamaan sieluja
uskomaan ristiinnaulittuun Kristuk-
seen, joka heti alusta asti oli loukkaus
ja hullutus ihmisille. Kirkko voi ha-
jota ja kadota yhden ainoan sukupol-
ven elinaikana.
Kirkon säilyminen elossa kaikesta
huolimatta ei ole omaa ansiotamme.
Elossapysyminen perustuu lupauksel-
le, että tuonelan portit eivät voita sitä.
Hän, joka antoi lupauksen, kykenee
sen myös pitämään.
TEKSTI: BO GIERTZ 3
3 Page 4 5
4 Pyhäkön lamppu 4/ 2004
UUSI USKONPUHDISTUS
Suomen ev. lut. kirkko on
laajalti menettänyt aseman-
sa Kristuksen Kirkkona
Suomessa, koska se on luo-
punut Jumalan sanan auktoriteetista
uskon, opin ja elämän ylimpänä
ohjeena.
Lutherin opettamat oi-
kean Kristuksen kirkon
seitsemän tuntomerkkiä;
Jumalan pyhä sana ( julis-
tus) , pyhä kasteen sakramentti ja
pyhä alttarin sakramentti ( eh-
toollinen) , julkinen avainvalta ( seu-
rakuntakuri) , oikea virka, rukous
( ja opetus) ja pyhä risti ( vaino) ei-
vät enää toteudu Suomen ev. lut.
kirkossa kokonaisuutena eivätkä
useimmissa paikallisseurakunnissa.
Käytännössä Suomen kirkko on
pitkälti tunnustukseton, yleiskris-
tillinen, jopa yleisuskonnollinen.
Suomen ev. lut. kirkko ei
ole luopunut vasta silloin,
kun se opettaa harhaoppeja
vaan jo silloin, kun se on
sallinut harhaopit keskuudessaan.
Kirkon kaitsentaviran ( piispuus)
tärkein tehtävä eli puhtaan opin
vaaliminen on jäänyt hoitamatta.
Siksi kirkko on tullut osallisiksi
harhaopettajien synnistä ja kantaa
nyt tämän laiminlyönnin seurauk-
sia. Pieni määrä hapatetta ha-
pattaa koko taikinan ( ( 1. Kor. 5: 6) .
Kansankirkkoaate on
monissa kohdin syrjäyt-
tänyt Raamatun ja lu-
terilaisen tunnustuksen
kirkon elämää ohjaavana tekijänä.
Huoli jäsenten eroamisesta ja ve-
rotulojen vähenemisestä vaikuttaa
monesti ratkaisuihin enemmän
kuin huoli Jumalan sanan asemasta
ja puhtaasta opista. Pyrkimys säil-
yttää kosketuspinta kansaan ei
oikeuta luopumaan kirkon tun-
nustuksesta ja tehtävästä.
Suomen ev. lut. kirkko on
laajalti luopunut Jumalan
lain ja Kristuksen evan-
keliumin puhtaasta ja ta-
sapainoisesta julistamisesta. Nämä
jäävät joko kokonaan julistamatta
tai sitten ne sekoitetaan toisiinsa
siten, että julistukselta häviää oikea
tähtäyspiste. Siksi Suomen kansan
pääosa elää vailla synnintuntoa
eikä koe tarvitsevansa Kristuksen
sovi-tustyötä.
Suomen ev. lut. kirkossa
on vaarallisella tavalla hä-
märtynyt käsitys uskosta
ja epäuskosta. Ihmiset ei-
vät enää tiedä millä perusteella
pelastutaan vaan yhä useampi luot-
taa omiin ansioihinsa tai on välinpi-
tämätön pelastuksen asiassa, esim.
näin: Viimeisellä tuomiolla ei ky-
sytä, oliko sinulla oikea oppi. Siellä kysytään, oletko rakastanut muita.
Välittäkää nyt hyvät ihmiset toisis-tanne! ( ( radiohartaus 20.11.2003) .
Raamattu sen sijaan opettaa: Il-
man uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen
( Hepr. 11: 6) .
Suomen ev. lut. kirkon
vesittynyt opetus jättää
kirkon jäsenet väärään
rauhaan. Kirkko siunaa
ja hyväksyy tai ei puutu sellaiseen
e-lämäntapaan, joka on selkeästi
Jumalan sanan vastainen. Kirkko
ei halua suututtaa jäseniään ja jättää
nämä siksi syntiin, kuolemaan ja
kadotukseen.
Suomen ev. lut. kirkon
demokraattinen hallinto
luo väärän mielikuvan
kansankirkosta, jossa
kansa kaikkivaltias on syrjäyt-
tänyt Kaikkivaltiaan Jumalan.
Luullaan, että uskon, opin ja elä-
män kysymykset voidaan ratkaista
enemmistöpäätöksillä jopa vastoin
Jumalan selvää ilmoitusta. Miten
kävisi, jos luterilaiset uskonkap-paleet alistettaisiin kirkkokansan
äänestykseen? Useatkaan opinkap-paleet eivät saisi äänten enemmis-
t ö ä ( T. P u r s i a i n e n , HS 17.1.2004) . Tämä hallintojärjes-
telmä tuhoaa asteittain hengellisen
yhteisön ja muuttaa sen sosiaali-
seksi ja uskonnolliseksi laitok-
seksi.
Suomen ev. lut. kirkon
johto ilmoittaa kirkon
suurimmaksi ongelmaksi
ne ihmiset, jotka pitävät
kiinni kirkon perinteisestä tunnus-tuksesta ja raamatullisuudesta
( Paarma, Apu 18.7.2003/ 29) . Kirkon valtavirta on siis luopunut
näistä kirkon peruspilareista. Pe-
rinteisestä kristinuskosta kiinni
pitäviä työntekijöitä syrjitään to-
distetusti työnhaussa ja viranhoi-
dossa. Samanaikaisesti jopa uskon-
tunnustusta vastaan opettavat työn-
tekijät saavat rauhassa jatkaa tehtä-
vissään.
Uskonpuhdistus
2 0 0 0 -l u v u l l a on
palaamista lapseno-
maiseen kuuliaisuu-
teen Jumalan sanaa kohtaan. Pel-
kästään ihmisjärkeen luottava Raa-
matun selittäminen on torjuttava.
Harhaopit on osoitettava ja niiden
julistajilta estettävä pääsy Kristuk-
sen kirkon saarnatuoleihin. Työnte-
kijöiltä on edellytettävä sitoutu-
mista Raamattuun Jumalan sanana
8.
1.
2.
3.
7.
5.
4.
6. 9.
10. 4
4 Page 5 6
5 Pyhäkön lamppu 3/ 2004
Odotettua hengel-
listä uudistumista,
herätystä tai uskon-
puhdistusta ei tule
niin kauan kuin Jumalan sana ei saa
kuulua puhtaana, eikä se ole ylin
auktoriteetti kirkon elämässä. Usko
syntyy vain kuulemisesta, ja kuu-
lemisen synnyttää vain Kristuksen
puhdas sana ( Rm 10: 17) . On ky-
symys evankeliumista ja ihmisten
ikuisesta pelastumisesta -ei sen vä-
hemmästä!
Ellei Suomen ev. lut.
kirkon johto ryhtyy
toteuttamaan näitä
sille uskottuja kait-
sentatehtäviä, on
kristikansan otettava itse ohjat
käsiinsä. Kristityt tulevat siksi
kokoontumaan kirkon oikeiden
tuntomerkkien mukaisiin mes-
suihin ja jumalanpalvelusyhtei-
söihin.
Kristityt kutsuvat it-
selleen apostolisen
viran omaavat, puh-
dasta oppia julistavat
paimenet ja sielunhoitajat. Tun-
nustuskirjojen mukaan on seura-
kunnalla oikeus kutsua, valita ja
vihkiä viran hoitajat ( TK 1991,
293; myös Luther " Seurakunnan oikeudesta ja vallasta arvostella
kaikkea oppia sekä kutsua, ottaa ja erottaa opettajia" 1523) . Tämä
ei merkitse kirkosta eroamista vaan
kirkon oikeaan oppiin ja tunnus-
tukseen palaamista ja sen mukaan
elämistä.
Antakaa meidän va-paasti opettaa evan-
keliumia ja antakaa m e i d ä n p a l v e l la
kansaraukkaa, ( joka haluaa olla hurskas) ; älkää sitä
vainotko tai estäkö siinä, mitä ette voi tehdä ja mikä kuitenkin olisi
velvollisuutenne ja mitä toiset teidän edestänne tahtovat tehdä
( Luther 1530) .
Niiden, jotka todella tahtovat olla kristittyjä,
ja jotka tunnustautuvat evankeliumiin kädellä
ja suulla, pitäisi kirjoi-tuttaa nimensä kirjaan ja kokoon-
tua erikseen vaikkapa johonkin huoneeseen rukoilemaan, luke-
maan, toimittamaan kasteet, naut-timaan ehtoollista ja harjoitta-
maan muita kristillisiä tehtäviä ( Luther, Saksalainen messu 1526) .
Tässä asiassa täytyy
kuitenkin odottaa Sanan
ja Pyhän Hengen oh-
jausta, eikä pyrkiä asioi-
den edelle. Luther: " Sitä ( kansaa)
ei ainakaan voida koota ( yhteisen, oikean opin ympärille) väkival-
lalla, pakotuksella eikä kiirehti-misellä" ( Saksan kansan kristil-
liselle aatelille 1520) . Sydänten tulee vapautua entisestä menosta
ja vakuuttua muutoksen välttä-
mättömyydestä. Jumala avaa ai-
kanaan ovet ja valmistaa ne teot,
joita tulee tehdä. On tärkeä ru-
kouksessa pyytää, että Jumala tah-
to saisi toteutua kaikessa uudessa.
Olennaista ei ole seura-
kunnan toiminnan laa-
juus, tavoittavuus tai
suosio, vaan uskollisuus
Jumalan sanaa kohtaan.
Jeesus puhutteli omiaan piskuiseksi
laumaksi: Älä pelkää, pieni
laumani. Teidän isänne on päät-
tänyt antaa teille valtakunnan ( ( Lk 12: 32) . Paavali opettaa, että kaik-
kihan eivät usko ( ( 2. Tess. 3: 2) ja Vapahtaja kysyy, mahtaako Ihmi-
sen Poika löytää toisen kerran tul-
lessaan uskoa maan päältä ( Lk
18: 8) . Hän myös toteaa miten
ahdas onkaan portti ja kapea tie, joka vie elämään, ja vain harvat
löytävät sen ( Mt 7: 14) . Ei tule katsoa ihmisiin vaan seurata Kris-
tusta!
Kehotettakoon kris-tittyjä innolla seu-
raamaan Herraansa Kristusta kautta ran-
gaistusten, kuoleman ja helvetin ( L u t h e r i n t e e s i 9 4 , 1 5 1 7 ) .
Ja niin uskomaan enemmän sitä, että
taivasten valtakun-taan tullaan monen
ahdistuksen kautta, kuin tuota lohdutusta: " ei ole mitään vaaraa"
( Lutherin viimeinen teesi 95, 1517) .
Lopunajan uskon-
puhdistus liittyy
viimeiseen ahdis-
t u k s e e n ennen
Karitsan häitä ( Ilm. 7: 13-17) .
Saatana vainoaa niitä, jotka ovat
uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle ( Ilm.
12: 17) . Kristus antaa heille turva-paikan autiomaassa ( Ilm. 12: 14) .
TEKSTI: PETRI HILTUNEN
Kirkkoherra, Valkeala
11.
12.
1 3.
14.
1 5.
16.
1 7.
18.
19.
20. 5
5 Page 6 7
6 Pyhäkön lamppu 4/ 2004
Ensimmäisen Mooseksen kirjan se-litys on laajin kaikesta Martti Lut-
herin tuotannosta. Kymmenen vuoden ( 1535-1545) luentojen aikana Luther
ehti käydä läpi kaikki telogiansa perus-tavat kysymykset. Vaikka teos
ei olekaan systemaattinen esitys Lut-herin teologiasta, antaa se hyvin kat-
tavan leikkauksen hänen viimeisten vuosiensa teologisista linjauksista.
Lutherin viimeisenä työnä sitä pi-detään myös hänen teologisena tes-
tamenttinaan.
Kysymys oikeasta Kirkosta oli jat-kuvasti esillä myös näiden luentojen
aikana. Luther joutui näkemään o-massa rakkaassa kirkossaan paljon
sellaista, mitä ei pitänyt tosi Kirkkoon kuuluvana.
Jumalan kansan historia
Luther osoittaa, että oikea Kirkko on
alusta asti ollut Jumalan huolenpidon
kohteena ja Pyhä Henki on tarkasti
kuvannut sen leviämisen maailman
alusta asti. Siksi Kirkko onkin aina
pitänyt erityisesti juuri Ensimmäistä
Mooseksen kirjaa tärkeänä, sillä il-
man sitä meillä ei olisi tietoa Kirkon
tilanteesta kahden ensimmäisen vuo-
situhannen ajalta.
Lutherin mukaan meidän on siis syytä
ihmetellä ensimmäisen Kirkon pyhiä
johtajia Aadamia, Seetiä, Nooaa ja
Seemiä ja varsinkin kun vertaamme
heidän taisteluaan omiin koettele-
muksiimme, jotka ovat lyhyitä ja sie-
dettäviä. Seisoessaan taistelurinta-
massa monia vuosisatoja, nuo miehet
voittivat Saatanan ja tämän maailman
raivoisat hyökkäykset uskon kautta
lupaukseen vaimon siemenestä ja lo-
pulta kun heidät kutsuttiin pois ase-
mapaikaltaan, he jättivät jälkeläisensä
hyvin varustettuina seuraamaan esi-
isiensä jalanjälkiä. Vaikka Kirkko ei
olekaan koskaan rauhassa, perinnöl-
leen uskollisena pysyen se voittaa
koettelemuksiensa rajuimmatkin
myrskyt.
Augustinukseen liittyen Luther piti
historian ytimenä Jumalan ja saatanan
taistelua, joka jatkuisi ihmiskunnan
loppuun saakka. Erityisellä tavalla
tämä toteutui juuri Kirkon eli Jumalan
pyhän kansan vaiheissa. Syntiinlan-
keemus oli tämän taistelun lähtökohta
ja Kainissa ja Aabelissa se konkreti-
soitui. Ensimmäinen Mooseksen kirja
on siis kirja Kirkosta ja sen vaiheista,
taistelusta oikean ja väärän Kirkon
välillä.
Sana synnyttää Kirkon
Luther pitää ensimmäisiä Jumalan
ihmiselle lausumia sanoja Kirkon
perustamissanoina. Luovana ja vai-
kuttavana sanana Jumalan sana syn-
nyttää myös Kirkon: Näitä ei voi
erottaa toisistaan: missä on sana, siellä on myös Kirkko, siellä on Pyhä
Henki, siellä on Kristus ja kaikki. Luther sanoo saman asian myös
kääntäen: Kirkko ei voi olla ilman
jatkuvaa sanan käyttöä ja Kirkolla
on aina sakramenttinsa tai armonvä-lineensä ja juhlamenonsa. Sana on
aina ensin ja se on siksi Kirkon ylä-
puolella. Kirkko on näet tytär
sanasta syntynsä saanut. Kirkko ei ole sanan äiti. Joka luopuu sanasta
ja panee luottamuksensa ihmiseen lakkaa olemasta Kirkko ja elää
sokaistuksen vallassa.
Jumala toimii aina sanan ja sakra-
menttien kautta kutsuessaan Kirkon
olemaan. Kuten ei voi olla Pyhää
Henkeä ilman sanaa, ei voi olla
myöskään sanaa ja Kirkkoa ilman
sakramentteja. Mitä kaste ja ehtool-
linen ovat meille, sitä uhraaminen oli
Aadamille. Ollakseen Kirkko ja py-
syäkseen Kirkkona, sillä on aina ol-
tava sana ja sakramentit käytössä.
Kainin ja Aabelin Kirkko 6
6 Page 7 8
Jatkuu seuraavalla sivulla.
7 Pyhäkön lamppu 4/ 2004
Aadamille hyvän ja pahan tiedon puu
oli kirkko, alttari ja saarnatuoli. Siinä
hän osoitti vaadittua kuuliaisuutta
Jumalalle, siinä hän tunsi Jumalan
sanan ja tahdon ja kiitti Jumalaa, ja
sen ääreen hän myös kutsui Jumalaa
apuun kiusausta vastaan. Se oli ihmi-
selle annettu ulkoinen paikka, sana
ja jumalanpalveluksen muoto. Jos
Aadam ei olisi langennut, tämä puu
olisi ollut kuin yleinen temppeli, jo-
hon ihmiset olisivat virranneet.
Luther vetää suoran linjan elämän
puusta kasteeseen ja ehtoolliseen.
Aadamille oli suuri vahvistus, että kadotettuaan paratiisin, elämän puun
ja muut etuisuudet, jotka olivat armon merkkejä, hänelle annettiin
toinen armon merkki, nimittäin uhrit, joiden kautta hän saattoi vakuuttua,
että häntä ei oltu erotettu Jumalasta, vaan hän oli yhä Jumalan huolen-
pidon kohteena. Samalla tavalla sana, kaste ja ehtoollinen ovat mei-
dän valkeutenamme tänään ja niitä kohti me katsomme luotettavina
merkkeinä armon auringosta. Voim-me olla varmoja, että missä ehtool-
linen, kaste ja sana ovat, siellä on myös Kristus, syntien anteeksian-
tamus ja ikuinen elämä.
Syntiinlankeemus
Jumalan tahto on taukoamatta Saa-
tanan hyökkäysten kohteena. Saatana
yrittää osoittaa, että Jumalan tahto
ihmistä kohtaan ei olekaan hyvä. Se
hyökkää sanalla sanaa vastaan ja liit-
tää Jumalan asetuksen sijaan toisen
uuden asetuksen. Näin Saatana yhä
toimii Kirkossa. Se tahtoo johtaa ih-
miset pois sanasta tai vääristellä sitä.
Saatana on Jumalan sanan katkera
vihollinen, koska se tietää, että mei-
dän pelastuksemme riippuu kuuli-
aisuudesta sanalle. Missä Jumalan
sana on, siellä myös Saatana tekee työtään levittäen valhetta ja väärää
opetusta, sillä se surettaa häntä, että sanan kautta me, kuten Aadam
paratiisissa, tulemme taivaan kan-salaisiksi.
Saatana turmelee sanan lisäksi myös
sanan viran. Paratiisissa sanan virka
oli uskottu Aadamille. Eeva lankesi
tottelemattomuuteen vastaanottaes-
saan Saatanalta uuden ilmoituksen
ja julistaessaan sen väärän viran e-
dustajana Aadamille kohtalokkain
seurauksin.
Oikean viran korostus
" On aivan oikein, että pappisvirkaa ylistetään ja pidetään Jumalan suu-
rena hyvänä työnä. Sillä jos tämä vir-ka poistetaan tai se turmellaan,
silloin ei ainoastaan käy mahdotto-maksi rukoilla, vaan ihmiset ovat
kerta kaikkiaan Perkeleen vallassa. "
Lutherin mukaan viran tehtävänä on
huolehtia sanan puhtaudesta ja juma-
lanpalveluksen oikeasta toimittami-
sesta. Kun virkaa hoidetaan Jumalan
asetuksen mukaan koko Kirkko py-
syy sanan perustalla. Luther sanoo-
kin, että Kirkko on pyhä, kun virka
on puhdas. Tämä viran puhtaus on
sanan ja opin puhtautta. Virka on
puhdas, kun se pitää kiinni oikeasta
sanasta. Näin toimiessaan viran
haltija ei ole omalla asiallaan, vaan
Jumalan.
Kun Aadam puhui Kainille Aabelin
murhan jälkeen, hän edusti sanan
virkaa ja puhui Jumalan sanoja täyn-
nä Pyhää Henkeä niin, että Mooses
saattoi sanoa Jumalan puhuneen.
Samoin ne, jotka nykyään saarnaavat
evankeliumia, eivät varsinaisesti ole
itse saarnaajia, vaan Kristus puhuu
heidän kauttaan. Siellä missä on
sanan virka, on myös Kirkko ja missä on oikea Kirkko on varmasti myös
sana.
Sananpalvelija ei saa kumarrella ku-
via, vaan " hänellä on velvollisuus
virkansa puolesta moittia kaikkea, mikä on väärää, ottamatta huomioon
kuulijan henkilöä tai asemaa. "
Luther näki profeetallisesti Kirkon
tilanteen, jota mekin joudumme elä-
mään todeksi. " Silloin kun Herran
päivä on tulossa, tapahtuu, ettei enää mistään löydetä terveen opin opetta-
jia, kun jumalattomat ovat valloit-taneet Kirkon. Siihen suuntaanhan
meidän vastustajiemme tuumat uh-
kaavasti viittaavat. Paavi ja juma-lattomat ruhtinaat pyrkivät näet kai-
kin voimin siihen, että sanan palvelus kaikkialla tukahdutettaisiin; kukin
saisi uskoa, mitä haluaa, kun oikeat sananpalvelijat on vaiennettu tai lah-
jottu. Sitä ahkerammin on rukoiltava jälkipolven puolesta ja toimittava
huolellisesti siihen suuntaan, että puhtaampi oppi voisi välittyä heille. "
Kainin ja Aabelin Kirkko
Kain ja Aabel edustavat väärää ja oi-
keaa Kirkkoa. " Tässä kohden alkaa
kirkko jakaantua: toiseen, joka on nimellisesti kirkko, mutta asiallisesti
ei mitään muuta kuin teeskentelevä ja verenhimoinen Kirkko, ja toiseen,
joka on tyhjä, hylätty, kärsimysten ja ristin alla elävä, ja maailman sil-
missä verrattuna tuohon teeskentel-vään kirkkoon se on todella Aabel
eli tyhjän arvoinen eikä yhtään mi-tään. Kristuskin sanoo Aabelia van-
hurskaaksi ja tekee hänestä alun van-hurskasten Kirkolle, joka tulee py-
symään maailman loppuun asti. Samoin on Kain pahantahtoisen ja
verenhimoisen Kirkon alku maail-man loppuun asti. "
Luther koki kysymyksen oikeasta
Kirkosta voimakkaasti koko olemas-
saoloaan koskevana. " Tätä kaini-
laista vihaa saamme nyt osaksemme paavinkirkossa. Mikä loukkaisi sy-
vemmin paavia, kardinaaleja, kunin-kaita ja ruhtinaita kuin se, että minä
kerjäläinen pidän suurempana Ju-malan arvovaltaa kuin heidän arvo-
valtaansa ja Herran nimessä moitin sitä, mikä on moitittavaa. Itsekin he
ovat selvillä siitä, että moni seikka vaatii ankaraa korjaamista. Mutta
se, että vähäarvoinen mies vaatimat-tomasta maankolkasta astuu julki-
suuteen sitä toimeenpanemaan, se on heistä sietämätöntä. Siitä syystä
he nostavat sitä vastaan arvovaltansa ja sen nojalla he tahtovat masentaa
meidät. Eipä olekaan koko maail-massa julmempaa vihaa kuin on
verenhimoisen ja teeskentelevän Kirkon viha. "
Kirkko on näet
tytär, sanasta
syntynsä saanut.
Kirkko ei ole
sanan äiti. 7
7 Page 8 9
8 Pyhäkön lamppu 4/ 2004
Omaan aikaansa verraten Luther to-
teaa, ettei ole ensimmäinen kerta, kun
meiltä riistetään Kirkon nimitys ja
meitä sanotaan lahkolaisiksi niin, että
ne, jotka surmaavat meitä, kerskaile-
vat siitä, että vain he ovat todellinen
ja ainoa Kirkko ja tahtovat omistaa
itselleen sen nimen miekalla ja kai-
kenlaisella julmuudella. " Niinpä tosi
Kirkko on kätkössä, suljetaan Kirkon ulkopuolelle, pidetään lahkolaisina
ja sitä surmataan. Sen sijaan Kainilla on kunniakas nimi, sillä vain on
yleinen suosio ja toivo päästä osal-liseksi suurimmista hankkeista, ja
siitä syystä juuri se käykin veljensä kimppuun vihamielisesti ja surmaa
sen. "
Tuntomerkit paljastavat
Oikean Kirkon salattua luonnetta
kuvastaa se, että Kainin ja Aabelin
Kirkot ovat sekoittuneina. Myös
oikean Kirkon keskellä on jumalat-
tomia. Oikea Kirkko ei ole kuiten-
kaan kokonaan salattu, sillä Kirkolla
on näkyvät tuntomerkit, joista se voi-
daan tuntea. Oikeassa Kirkossa säilyi
puhdas Jumalan sana, oikea uhri ja
jumalanpalvelus ja oikea sanan virka.
Kain sitävastoin yritti itse keksimil-
lään menoilla lepyttää Jumalaa ja
osoittaa olevansa oikea Kirkko.
Väärässä kirkossa suurimmat vää-
ryydet on yhdistetty merkitsemään
pyhyyttä, kirkkoa ja oikeaa uskontoa.
Jos joku ilmaisee paheksuntansa,
hänet erotetaan ja tuomitaan harha-
oppiseksi ja oikean Kirkon vihollisek-
si. Väärä kirkko vuodattaa hurskaiden
verta. Teoillaan se pilkkaa ja häpäisee
Jumalan valtakuntaa ja Jumalan ni-
meä. Se väittää olevansa oikea Kirk-
ko ja puolustaa hirmuvaltaansa pitäen
sitä vanhurskaana. Väärän kirkon
tuntomerkki on vääristynyt jumalan-
palvelus. Väärä Kirkko harjoittaa epä-
jumalanpalvelusta ja hylkää Jumalan
asettamat jumalanpalveluksen muo-
dot.
Aadam erotti Kainin oikean Kirkon
yhteydestä. Hänet suljettiin sanan
virasta ja oikeasta jumalanpalve-
luksesta. Häneltä oli " evätty oikeus
yhteiseen pöytään. " Tätä ekskom-
munikaatiota Kain ei voinut sietää.
Lupaus siunatusta siemenestä kuului
vain oikealle Kirkolle, mutta kaikille
katuville Kainin jälkeläisille oli mah-
dollisuus armon kerjäläisen asemassa
palata oikeaan Kirkkoon ja pelastuk-
sen osallisuuteen.
Oikealle Kirkolle onkin tunnusomais-
ta, että se on alusta asti väärän Kirkon
vainoama ja ahdistama. Oikea Kirkko
kulkee luottamuksessa Jumalan ar-
moon. Se tunnustaa nöyrästi syntinsä
ja kelvottomuutensa ja elää toivossa,
että Jumala armahtaa Kristuksen
kautta.
Lutherin mukaan meidän tulee pitää
ristiä ja tuomioita oikean Kirkon to-
dellisina ja pettämättöminä tunto-
merkkeinä. " Kestäkäämme siis vas-
tustajien julmuutta ja kiittäkäämme iloisina siitä, ettemme kuulu niihin,
jotka surmaavat, jotka Kirkon ni-missä käyvät käsiksi toisten o-
maisuuteen ja ruumiillisestikin kohtelevat heitä julmasti. Historia
todistaa, että oikea Kirkko on kaikkina aikoina saanut kärsiä tätä
ja väärä Kirkko on aina ollut sitä tekemässä. "
Oikean Kirkon olemukseen kuuluu,
ettei se vain kärsi ja alennu poljet-
tavaksi vaan myös rukoilee niiden
puolesta, jotka jyräävät sen ylitse ja
on vakavasti huolissaan heidän vaa-
rastaan. Oikea Kirkko on muuri Ju-
malan vihaa vastaan.
Elintilasta ja kotipaikkaoikeudesta
käytiin neuvottelujakin, mutta Lut-
herin suhtautui niihin hyvin realis-
tisesti: " Paavi ja piispatkin puhuvat
tänään paljon neuvotellen Kirkon rauhasta ja yksimielisyydestä, mutta
todella pettyy se, joka ei ymmärrä heidän tuumiaan päinvastaisiksi. "
Hän viittaa psalmiin 28: 3 " Näinhän
meille puhuvat vastustajamme, piis-
pat ja paavi, milloin teeskentelevät
pyrkivänsä yksimielisyyteen ja hie-
rovat sopimuksia oppikysymyksistä.
Jos he näet saisivat suotuisan tilai-
suuden käydä meidän kimppuumme
ja raivota meitä vastaan, saisimme
kuulla jotakin vallan muuta. ' Padassa
on kuolema' ( 2. Kun. 4: 40) , rehdissä ja makeimmissa sanoissa piilee kuo-
lettavaa myrkkyä. "
Helvetin portit eivät sitä voita
Oikea Kirkko jatkuu tässä maailmas-
sa läpi kaiken turmelleen syntiinlan-
keemuksen, läpi hirmuisten vainojen,
läpi vedenpaisumuksen ja läpi kaik-
kien koettelemuksiensa myrskyn. Se
kestää koska Kristus itse on sen kes-
kellä ja tarjoaa itsensä sanassa ja sak-
ramenteissa. Jumala säästää aina py-
hän jäännöksen ja vakuuttaa uskol-
lisuuttaan sille. Oikea Kirkko ei ole
joutunut koskaan olemaan ilman
merkkiä Jumalan läsnäolosta. Samoin
sen keskellä on säilynyt oikea virka.
Vedenpaisumuksessakin Jumala jätti
Kirkon siemenen.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan yh-
tätoista alkulukua voidaa Lutherin
mukaan kutsua ensimmäisen Kirkon
historiaksi. Näissä yhdessätoista lu-
vussa Mooses on säilyttänyt muistissa tämän suuren siunauksen, josta me,
joilla on puhdas oppi ja puhdas us-konto, saatamme saada sen varman
toivon, että myös meidän aikanamme jumalattomat lankeavat, mutta Kirkko
on voittoisa ja riemusaatossa.
Tämä osoittaa, että uskontunnustuk-semme artikla on tosi kun uskomme
yhden, pyhän, katolisen Kirkon kaik-kina aikoina maailman alusta maail-
man loppuun saakka. Jumala on aina säilyttänyt itsellään kansan, joka
pitää kiinni sanasta ja on uskon ja puhtaan opin holhoaja maailmassa,
ettei kaikki rappeutuisi jumalat-tomuuteen eikä olisi enää Jumalan
tuntemusta ihmisten keskellä.
TEKSTI: JOHAN HELKKULA
Pastori, Keminmaa
Oikean Kirkon olemukseen kuuluu, ettei
se vain kärsi ja alennu poljettavaksi vaan
myös rukoilee niiden puolesta, jotka
jyräävät sen ylitse. 8
8 Page 9 10
9 Pyhäkön lamppu 4/ 2004
Täyttä elämää Olin jo useamman vuoden ihmetellyt pääkaupunkiseudun kiireistä elämää.
Tuntui siltä kuin kaikki osat olisivat
koko ajan liikkeessä. Yhteiskunta
muuttuu hurjaa vauhtia. Vaihtoeh-
tojen ja tarjonnan runsaus saa ihmiset
levottomiksi. Useimmat alkavat ky-
sellä täyden elämän kysymyksiä .
Tai toiset kysyvät sitä heiltä. Tyy-
dytkö liian vähään? Elämä on ai-
nutkertainen -ethän haaskaa sitä?
Näiden kysymysten äärellä olin it-
sekin ollut ja miettinyt mikä voisi olla
minulle se paras paikka hengellisesti.
Kyse ei ole siis vain siitä, mikä on
paras automerkki tai pesukone. Eikä
siitä, mistä saa halvimmat ja parhaim-
mat pizzat. Markkinat ovat tulleet
myös kristinuskon alueelle. Ja niin
minä olin muiden aikalaisteni tavoin
kiertänyt kolkuttelemassa monia ovia.
Etsinyt täydempää elämää ja suu-
rempia elämyksiä. Puolinaista halusin
karttaa, kunnes etsiminen ja täysillä
eläminen alkoi väsyttää.
Jos minun pitää itse rakentaa itselleni
täysi kristillinen elämä, se jää te-
kemättä. Tämän ehdin todeta mones-
sa paikassa ja monin eri tavoin. Tote-
sin sen niin sisäisen paranematto-
muuteni kuin puolinaisen palamiseni
ääressä. Totesin sen sekä heikon ja
vääränlaisen antautumiseni liepeillä
että jäykistyneen ylistykseni keskellä.
Kunnes aloin miettiä koko projektin
mielekkyyttä. Kumma ajatus; rakenna
itsellesi täysi elämä. Sehän on aivan
kuin ryhtyä itsensä luojaksi. Ja siinä
taas on jotain tuttua myös. Eikös se
tule aika lähelle sitä vanhaa sanaa t e
tulette niin kuin Jumala .
Mutta miten suostua ja uskaltaa pois
oravanpyörästä? Ja mistä vaihtoehto
täyden elämän kysymyksille? Mistä
vaihtoehto yksilökeskeiselle oman
hyvinvoinnin ympärillä pyörimiselle?
Jos aurinko ei kierräkään maata, niin
voisiko maa sittenkin kiertää aurin-
koa? Kuinka langennut maa uskaltaisi
luopua omasta ylpeydestään?
Niin minä aloin uudestaan käydä lu-
terilaisessa jumalanpalveluksessa.
Minä katselin ja ihmettelin, kuuntelin
ja kuulostelin. Ja vähitellen aloin
kuulla kummia. Heti kirkkoon saavut-
tuani minun kysymykseni siitä, kuin-
ka uskaltaa pois ylpeästä itsensä ym-
pärillä pyörimisestä sai vastauksen.
Vastauksena ei ollut syvempi antau-
tuminen, isompi ylistys, eikä mikään
muukaan tee-se-itse -konsti. Vastaus
löytyi kuolinavusta, jota seurakunnan
synnintunnustuksessa joka viikko
tarjottiin. Viikko toisen jälkeen minua
autettiin palaamaan siihen kasteessa
tapahtuneeseen Jumalan tekoon, jossa
vanha parantumattomasti parante-
lematon ihmiseni yhdistettiin ja upo-
tettiin Jeesuksen ristinkuolemaan.
Lepää rauhassa -ei sinua voi, eikä
enää tarvitsekaan parantaa. Jeesus
antaa ylösnousemuksessaan oman
uuden elämänsä tilallesi.
Mutta millaisen! ? , vanha aatamini ehti huutaa vielä viimeisiksi sanoik-
seen, ennen kuin se synnintunnus-
tuksessa painettiin kasteen hautaan.
Niin millaisen uuden elämän? Sitä
minä jäin kuuntelemaan rukousten
ja liturgian keskelle. Sitä minä kuun-
telin saarnassa. Sen minä söin ja join
ehtoollisessa. Ja niin kaikille aisteil-
leni saarnattiin Se on täytetty! .
Tulkaa sillä kaikki on valmiina!
Täysi elämä ja kaikki Jumalan lahjat
virtasivat minua vastaan niin litur-
giassa, saarnassa kuin ehtoollises-
sakin. Minä hämmästelin ja haukoin
henkeäni. Kaikki tämä minun tähteni?
K a i k k i t ä m ä m i n u n s i tä
pyytämättäni? Kaikki tämä siitä
huolimatta, että en osaa uskoa,
antautua tai edes kiittää siitä?
Mutta ei minun tarvinnutkaan osata.
Minä saatoin liittyä liturgin ja muun
seurakunnan kanssa kiittämään ja
kunnioittamaan Jumalaa niine mie-
lentiloineni, jotka kulloinkin omasin.
Minä opettelin suostumaan Jumalan
hyvyyteen. Samalla minä olen saanut
vastauksen siihen, miksi luterilaiset
niin paljon ja hartaasti puhuvat
sanasta ja sakramenteista ja tahtovat
yhä uudelleen kokoontua niiden ym-
pärille. Liturgin ja seurakunnan kans-
sa opettelin tyytymään takaisin sille
radalle, johon minut alussa tarkoitet-
tiin -maaksi aurinkoa kiertämään.
Opettelin ja opettelen yhä tyytymään
siihen täyteen elämään, joka virtaa
sanasta ja sakramenteista minuunkin
joka sunnuntai. Sellaisessa opetus-
lapseuskoulussa minä olen ollut -ja
tahdon olla vastakin.
TEKSTI: JARI KEKÄLE
Pastori, Helsinki 9
9 Page 10 11
Pyhäkön lamppu 4/ 2004 10
Ti l aa Pyhäkön lamppu kotiisi
ILMAISEKSI
toimituksesta
puh. ( 09) 496 694
Jos näet kysytään, mitä Aabraham on
ollut ennen kuin Jumala hänet kutsui,
saamme Joosualta sen vastauksen,
että hän on ollut epäjumalanpalvelija,
toisin sanoen ansainnut kuoleman ja
iankaikkisen kirouksen ( Joos. 24: 2) .
Herra ei kuitenkaan hylännyt häntä
tähän kurjuuteen: Hän kutsuu Aab-
rahamin ja kutsumisellaan tekee hä-
nestä, joka ei mitään ollut, kaiken.
Aabraham ei siis ole mitään muuta
kuin ainesta, johon jumalallinen
valtasuuruus tarttuu sanallaan, jota
käyttäen hän hänet kutsuu ja muo-
toilee uudeksi ihmiseksi ja kantai-
säksi. Näin pysyy voimassa tämä
yleissääntö: ihminen ei itsessään ole
mitään eikä pysty mihinkään; hänessä
ei ole mitään muuta kuin syntiä, kuo-
lemaa ja tuomionalaisuutta. Kaikki-
valtias Jumala saa kuitenkin armah-
tavaisuudellaan aikaan sen, että hän
on jotakin ja vapautuu synnistä ja
kuolemasta Kristuksen, siunatun
siemenen kautta. Mistä syystä tämä
tapahtui? Miksi Jumala ei pikemmin
ottanut yhtä niistä, jotka kulkivat
pyhän kantaisän Seemin mukana ja
säilyttivät oikean jumalanpalve-
luksen? Aivan ilmeisesti siitä syystä,
että hän näin osoittaisi meille runsain
määrin armahtavaisuuttaan. Niinhän
hän myöhempiä polvia
varten kutsui Paavalin pa-
kanain apostoliksi, miehen
joka oli kaikkein halvin
ihminen, murhamies,
herjaaja joka puuskui vihaa
Kristusta ja hänen Kirkko-
aan vastaan, vaikka hän
olisi voinut valita yhden
noista seitsemästäkymmenestä-
kahdesta tai jonkun muun mainion
miehen. Mutta sitä hän ei tee, juuri
siksi että hän osoittaisi meille ylitse-
vuotavaa armahtavaisuuttansa. Eikä
tätä kaikkea kylläkään kirjoiteta siinä
mielessä, että jumalattomat saisivat
vahvistua jumalattomuudessaan ja
tekisivät sitä suuremmalla vapaudella
syntiä vaan siksi, että arat ja pelok-
kaat, joita heidän yntinsä huolettaa
ajaen heidät epätoivoon, saisivat
lohtua ja tällaiset esimerkit kehot-
taisivat heitä itseäänkin oppimaan
panemaan toivonsa näin armah-
tavaiseen Jumalaan. Jumalan viha ja
synti ovat näet vakavia asioita, eikä
omatunto voi kestää sitä, jos ei Ju-
malan sana sitä rohkaise. Me siis
tarvitsemme tällaisia esimerkkejä,
jotka opettavat meille, että Jumalan
armahtavaisuus on ääretön, jotta
mekin voisimme toivoa anteeksian-
tamusta ja huutaisimme Jumalaa
avuksi. On sanomattoman suuri lahja,
että Aabraham on Jumalan Pojan isä
lihan mukaan, mutta mikä on ollut
tämän suuren arvon alku? Tämäpä
juuri, että Aabraham on epäjuma-
lanpalvelija ja kaikkein suurin syn-
tinen palvoessaan Jumalaa, jota hän
ei edes tunne. Tätä esi-isää tahtoo Ju-
malan Poika kunnioittaa sukujuu-
rissaan samalla tavalla kuin muutkin
Kristuksen esivanhemmat ovat tun-
nettuja suurista synneistään. Miksi?
Ensinnä sitä varten, että hän osoittaisi
olevansa syntisten Vapahtaja. Toi-
seksi sen vuoksi, että hän antaisi meil-
le opetusta suunnattomasta hyvyy-
destään, ettemme tulisi toivottomiksi
kun synnit meidät yllättävät. Kolman-
neksi, että hän sulkisi tien kunniaan
ja ylvästelyyn. Eihän Aabraham voi
tällä tavoin kutsuttuna väittää: Tämän
olen ansainnut, tämä on minun työni.
Sillä vaikka hän siinä, että hän pitää
toisen taulun, on ollut nuhteeton ih-
misten silmissä, hän yhtä kaikki on
ollut epäjumalanpalvelija ja ansainnut
iankaikkisen kuoleman, jos ei olisi
hänelle tullut tuota kutsumusta, joka
vapautti hänet epäjumalanpal-
veluksesta. Näin hän viimein syntien
anteeksiantamuksen kautta pääsi
siihen, että kävi toteen tämä lause:
" Niin se ei siis ole sen varassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan
Jumalan, joka on armollinen" ( Room. 9: 16) . Martti Luther Ensimmäisen
Mooseksen kirjan selitys
Aabrahamin esimerkki 10
10 Page 11 12
HELSINKI Mellunmäen seurakuntakeskuksessa
Korvatunturintie 2 joka sunnuntai klo 11
26.9. alkaen annankatu 7!
ESPOO Iivisniemen seurakuntakodissa sunnuntaisin klo 15.00
12.9. , 10.10. , 14.11. , 12.12.
IMATRA Teppanalan rukoushuoneella sunnuntaina klo 15.00
12.9. , 10.10. , 14.11. , 12.12.
KUOPIO Metodistikirkossa Puusepänkatu 7 sunnuntaisin klo 14.00
5.9. , 19.9. , 3.10. , 17.10. , 7.11. , 21.11. , 5.12.
LAHTI Lahden Diakonialaitoksen Betel-salissa Sibeliuksenkatu 6B
sunnuntaisin klo 10.00 12.9. , 26.9. , 10.10. , 24.10. ,
7.11. , 21.11. , 5.12. , 19.12.
PORI Väinölän kirkossa sunnuntaina klo 17.00
5.9. , 3.10. , 7.11. , 5.12.
RENKO Ylimmäinen 541 sunnuntaina klo 16.00 12.9. , 26.9.
( Kysy ajo-ohje: Rauha Heino 03 -6189019)
TAMPERE Metodistikirkossa Lapintie 4 sunnuntaisin klo 17.00
12.9. , 26.9. , 10.10. , 24.10. , 14.11. , 28.11. , 12.12.
Päätoimittaja Juhana Pohjola juhana. pohjola@ luthersaatio. com
Toimitusavustaja Sakari Korpinen sakari. korpinen@ luthersaatio. com
Lehden Taitto pp Graphics
www. l u t h e r s a a t i o . c om
ISSN 1457-9901
Nordea 101230-209260
11
P y h ä k ö n l a m p p u -t o i m i t us
Suomen Luther-säätiön messuja kevätkausi 2004
Kuuntele saarnoja Internetistä www. luthersaatio. com
Pyhäkön lamppu 4/ 2004
Kirjauutuus! Uskonpuhdistajan ennen suomeksi
julkaisematon hengellinen testa-
mentti professori Heikki Kosken-
niemen kääntämänä
Martti Luther
Ensimmäisen Mooseksen kirjan
selitys 1-7Sid.
431s.
Hinta 49 EUR sisältää postimaksun
Tilaukset toimituksesta!
Ilmoitus asiat 11
11 Page 12
vain täksi elämäksi
Luther-säätiö aloitti loppukeväästä 2004 säännölliset jumalanpalvelukset
Tampereella. Antti Tuomenoja vai-monsa Anna-Riitan ja poikansa Joo-
nan kanssa ovat olleet alusta asti mu-kana. Jumalanpalvelusyhteisön synty
on ollut heille suuri rukousvastaus.
Vielä viisi vuotta sitten en uskonasi--
oista niin välittänyt. Pidin Jumalaus-
koa tärkeänä, mutta vain tätä elämää
helpottavana ja auttavana voimana.
Opiskelujen aikana jouduin tilan-
teeseen, jossa menetin elämänhaluni,
mikään ei tuntunut miltään eikä elä-
mälläni ollut tarkoitusta. Silloin pää-
sin opiskelukaverin kautta koske-
tuksiin kristinuskon ydinsanoman
kanssa: armo ja syntien anteeksian-
tamus Kristuksessa, Antti kertoo.
Olin ollut ihminen, , joka oli tarvin-
nut Jumalaa vain täksi elämäksi.
Mutta eikö Paavali kirjoita, että ne
ovat kaikista surkuteltavimpia ihmi-
siä, jotka ovat panneet toivonsa Kris-
tukseen vain tämän elämän ajaksi.
Valtavaa oli tajuta, että Kristuksen
ylösnousemuksen kautta minäkin
saan iankaikkisen elämän lahjan.
Kodin löytyminen
Minulla oli vaimoni kanssa mah-
dollisuus käydä uskoa rakentavassa
raamattupiirissä, mutta varsinainen
seurakuntayhteys puuttui. Koimme
hengellistä yksinäisyyttä ja irto-
laisuutta. Ystävän kautta löysimme
Helsingissä Luther-säätiön messut.
Tämä paikka tuntui meille heti kodilta
niin julistuksen kuin yhteisöllisen
ilmapiirin vuoksi, Antti muistelee.
Koin myös tärkeänä, että minulle
avautui paikka
käytännön pal-
velutehtä-
vään. Sain
toimia sun-
tiona. Sillä
paikalla tu-
tustui hel-
posti muihin
yhteisön jäse-
n i i n ja o li
ilo rakentaa yhteistä messua omalla
panoksella. Sain paljon enemmän
kuin annoin.
Jumalanpalvelusyhteisöä
perustamassa
Valmistuttuani teknillisestä korkea--
koulusta Otaniemestä työpaikka a-
vautui Tampereelta, jonne pian muu-
timme. Alusta saakka oli selvää, että
rukoilemme ja teemme työtä juma-
lanpalvelusyhteisön perustamiseksi
Tampereelle. Onhan seurakuntayh-
teys korvaamattoman tärkeää, Antti
painottaa.
Olemme kokoontuneet Tampereen
seudulla muutamissa raamattu-
piireissä ja pitäneet kotiseuroja. Pit-
kään etsimme ja kyselimme seura-
kunnilta tiloja, mutta emme niitä
saaneet. Keväällä saimme sitten
vuokratuksi metodistikirkon tilat
aivan Tampereen keskustasta. Ennak-
koluuloni olivat turhat, sillä se on
osoittautunut hyvin toimivaksi ja
kodikkaaksi paikaksi. Saimme pa-
rempaa mitä olimme pyytäneet.
Tampereella on kyllä paljon hen-
gellistä toimintaa. Mutta meille eri-
tyinen haaste on löytää hengellisesti
kodittomia ihmisiä. Pidän myös hy-
vin tärkeänä, että yhteisössämme olisi
mahdollisuus juurtua Raamattuun ja
löytää luterilainen identiteetti. Olem-
mekin ajatelleet katekismuspiirin
käynnistämistä.
Varmasti monella on epäluuloja
ja pelkoja liittyen toimintaamme.
Epäilemättä mediahässäkkä on
myös vaikuttanut siihen. Mutta
tarve luterilaisille jumalanpal-
velus-yhteisöille on ilmeinen.
Siksi esitänkin kutsun: Tule ja
katso!
TEKSTI: JP
Eiköhän se yleensä riitä, kun mainitsee kotisivun osoitteen ja kiinnostuneet voivat mennä sinne katsomaan. Jos vähääkään nettiä ja tietokonetta osaa käyttää, tämän ei luulisi olevan kovin hankalaa...
Luther-säätiöllä on ihan mielenkiintoiset sivut, muuten.