Tanssija-koreografit voivat edistää stipendien saamista monin tavoin.....
----
Pakkoruotsia ei ole
(tanssija-koreografi Tiina Lindfors kolumnissaan Turun Sanomissa (4.4.2013)
Olen hämmentynyt ja ärtynyt. Häpeän kaikkia varteenotettavia medioita, jotka ovat adoptoineet sanahirviön pakkoruotsi. Häpeän yhtä lailla poliitikkoja, virkamiehiä, opettajia ja Suomen kansalaisia, jotka sortuvat samaan.
Mitään pakkoruotsia ei ole. Ei sen enempää kuin pakkomatematiikkaa, pakkohistoriaa tai pakkokoulua. Koulunkäynti on edelleen maailmassa suuri etuoikeus. Samoin oman maansa historian tuntemus sekä pysyvien kulttuuriarvojen ja perustuslakien kunnioitus.
Suomi on pieni maa Euroopan reunalla. Maan pääkielenä puhutaan suomea. Suomen kieli on vivahteikas ja kaunis. Se on myös minimaalisen pieni ja vaikea kieli. Suomalais-ugrilainen kieliperhe eroaa suuresti germaanisesta, johon myös pohjoismaiset kielet lasketaan.
Suomalaisten ankea ja tankeroinen kielitaito johtuu juuri tästä. Suomenkielisten on yhtä vaikea oppia vieraita kieliä, kuin vieraskielisten on oppia suomea. Suomessa on kuitenkin loistava mahdollisuus saada avaimet muiden kielten avautumiseen. Avaimet tarjotaan opettamalla ruotsin kieltä kaikille Suomen koululaisille.
Maamme voi ylpeillä sillä(kin) kulttuurisella rikkaudella, että perustuslakimme turvaa kansakunnalle kaksi virallista kieltä. Suomen kaksikielisyys puolustaa suomalaista identiteettiä ja kulttuuria. Vielä muotoutumaton Suomi sai koko yhteiskuntarakenteen ja länsimaisen kulttuurin Ruotsista. Ennen vuotta 1809 ei ollut mitään poliittista, kulttuurista tai taloudellista kokonaisuutta nimeltä Suomi. Alue oli kiinteä osa Ruotsin valtakuntaa yli 600 vuotta ja oli näin läpikotaisin osa ruotsalaista yhteiskuntaa.
Virheelliset käsitykset Suomen riistämisestä syntyivät vasta 1800- ja 1900-luvuilla osana nationalistisia yrityksiä luoda uusi, kansallinen identiteetti erotukseksi ruotsalaisuudesta. Suomenruotsalaisten ratkaisevaa osuutta kansakunnan synnyssä ei myöskään pidä unohtaa. Voimmeko edelleen edes kuvitella yhteiskuntaamme ilman suomenruotsalaisten vahvaa antia taiteissa, tieteissä, politiikassa ja mediassa.
Tämän päivän tilanne on siis monin tavoin ärsyttävä. Rakenteet toimivalle kaksikielisyydelle on jo luotu. Miksi ihmeessä purkaa niitä ja horjuttaa näin ainutkertaisen rikasta yhteisöämme.
Sanaa pakkoruotsi käytetään monin motiivein. Usein kaiken takana kärvistelee muotopuolinen svekofobia. Fobioiden ravintona ovat ennakkoluulot, jotka puolestaan juontuvat tietämättömyydestä. Homofobia ja islamofobia syntyvät samoin mekanismein.
Svekofobian ikävänä polttoaineena on myös sitkeä alemmuudentunto. Kuva ruotsin kielestä eliitin yksinoikeutena ja eliittiin kuulumisen edellytyksenä, elää sitkeästi ja katkeroittavasti kielen vastustajissa. Myös älykkäät ja sivistyneet yksilöt voivat hypätä pakkoruotsin selkään. Sillä keppihevosella voi mitätöidä omaa osaamattomuuttaan. Eli häpeää siitä, ettei hallitse ruotsin kieltä.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Monipuolinen kielitaito on edellytys pienen maan selviytymiselle talouden ja kulttuurien kilpailussa. Pohjoismainen arvopohja ja yhteiskuntamalli on osoittautunut parhaaksi maailmassa. Miksi siis kääntäisimme selän arvokkaalle historiallemme ja samalla jättäisimme koko pohjoismaisen yhteistyön suomenruotsalaisille.
Onneksi hallituspuolueet ovat selkeästi sitoutuneet kaksikielisyyteen ja ruotsin kielen aseman säilyttämiseen kouluissa. Viesti on selkeä ja ilo siitä suuri. Hyödyn voimme me kaikki Suomen kansalaiset jakaa yhdessä.
----
Pakkoruotsia ei ole
(tanssija-koreografi Tiina Lindfors kolumnissaan Turun Sanomissa (4.4.2013)
Olen hämmentynyt ja ärtynyt. Häpeän kaikkia varteenotettavia medioita, jotka ovat adoptoineet sanahirviön pakkoruotsi. Häpeän yhtä lailla poliitikkoja, virkamiehiä, opettajia ja Suomen kansalaisia, jotka sortuvat samaan.
Mitään pakkoruotsia ei ole. Ei sen enempää kuin pakkomatematiikkaa, pakkohistoriaa tai pakkokoulua. Koulunkäynti on edelleen maailmassa suuri etuoikeus. Samoin oman maansa historian tuntemus sekä pysyvien kulttuuriarvojen ja perustuslakien kunnioitus.
Suomi on pieni maa Euroopan reunalla. Maan pääkielenä puhutaan suomea. Suomen kieli on vivahteikas ja kaunis. Se on myös minimaalisen pieni ja vaikea kieli. Suomalais-ugrilainen kieliperhe eroaa suuresti germaanisesta, johon myös pohjoismaiset kielet lasketaan.
Suomalaisten ankea ja tankeroinen kielitaito johtuu juuri tästä. Suomenkielisten on yhtä vaikea oppia vieraita kieliä, kuin vieraskielisten on oppia suomea. Suomessa on kuitenkin loistava mahdollisuus saada avaimet muiden kielten avautumiseen. Avaimet tarjotaan opettamalla ruotsin kieltä kaikille Suomen koululaisille.
Maamme voi ylpeillä sillä(kin) kulttuurisella rikkaudella, että perustuslakimme turvaa kansakunnalle kaksi virallista kieltä. Suomen kaksikielisyys puolustaa suomalaista identiteettiä ja kulttuuria. Vielä muotoutumaton Suomi sai koko yhteiskuntarakenteen ja länsimaisen kulttuurin Ruotsista. Ennen vuotta 1809 ei ollut mitään poliittista, kulttuurista tai taloudellista kokonaisuutta nimeltä Suomi. Alue oli kiinteä osa Ruotsin valtakuntaa yli 600 vuotta ja oli näin läpikotaisin osa ruotsalaista yhteiskuntaa.
Virheelliset käsitykset Suomen riistämisestä syntyivät vasta 1800- ja 1900-luvuilla osana nationalistisia yrityksiä luoda uusi, kansallinen identiteetti erotukseksi ruotsalaisuudesta. Suomenruotsalaisten ratkaisevaa osuutta kansakunnan synnyssä ei myöskään pidä unohtaa. Voimmeko edelleen edes kuvitella yhteiskuntaamme ilman suomenruotsalaisten vahvaa antia taiteissa, tieteissä, politiikassa ja mediassa.
Tämän päivän tilanne on siis monin tavoin ärsyttävä. Rakenteet toimivalle kaksikielisyydelle on jo luotu. Miksi ihmeessä purkaa niitä ja horjuttaa näin ainutkertaisen rikasta yhteisöämme.
Sanaa pakkoruotsi käytetään monin motiivein. Usein kaiken takana kärvistelee muotopuolinen svekofobia. Fobioiden ravintona ovat ennakkoluulot, jotka puolestaan juontuvat tietämättömyydestä. Homofobia ja islamofobia syntyvät samoin mekanismein.
Svekofobian ikävänä polttoaineena on myös sitkeä alemmuudentunto. Kuva ruotsin kielestä eliitin yksinoikeutena ja eliittiin kuulumisen edellytyksenä, elää sitkeästi ja katkeroittavasti kielen vastustajissa. Myös älykkäät ja sivistyneet yksilöt voivat hypätä pakkoruotsin selkään. Sillä keppihevosella voi mitätöidä omaa osaamattomuuttaan. Eli häpeää siitä, ettei hallitse ruotsin kieltä.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Monipuolinen kielitaito on edellytys pienen maan selviytymiselle talouden ja kulttuurien kilpailussa. Pohjoismainen arvopohja ja yhteiskuntamalli on osoittautunut parhaaksi maailmassa. Miksi siis kääntäisimme selän arvokkaalle historiallemme ja samalla jättäisimme koko pohjoismaisen yhteistyön suomenruotsalaisille.
Onneksi hallituspuolueet ovat selkeästi sitoutuneet kaksikielisyyteen ja ruotsin kielen aseman säilyttämiseen kouluissa. Viesti on selkeä ja ilo siitä suuri. Hyödyn voimme me kaikki Suomen kansalaiset jakaa yhdessä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tiina Lindfors on yksi ERIn perustajajäsenistä ja toimii ERIssä sekä tanssijana että koreografina. Hän on tehnyt ERIlle jo yli 70 teosta. Tiinan kanssa ovat hakeutuneet yhteistyöhön monet säveltäjät, joista mm. Mikko Heiniön kanssa hän on luonut jo viisi merkittävää yhteisteosta. TV-tuotantoja Lindforsin koreografioista on tehty kymmenen, ja monet niistä ovat edustaneet Suomea Prix Italia ja Golden Praha-televisio-ohjelmien kilpailuissa. Tiinan koreografioita ja tanssia on nähty 25 maassa ja noin 300 vierailuesityksessä. Koreografina Tiina on usein kantaaottava ja painottaa tanssin teatterillisia vaikutusmahdollisuuksia. Hänelle on myönnetty Svenska Kulturfondenin palkinto vuonna 2005 ja Suomen Kulttuurirahaston palkinto 1999 sekä Suomi-palkinto 1995 ja läänin taidepalkinto 1992 yhdessä Tanssiteatteri ERIn kanssa. Viimeisimpänä hänelle on myönnetty Villa Karon palkinto sekä Kirkon kulttuuripalkinto vuonna 2011."
Sen tansseja tanssit, jonka leipää syöt.
Syntynyt 58. Jalka ei enää nouse, mutta raha loppuu...
Huh mitä tuo nainen kirjoittaa....
Suomi kyllä nähtiin jo keskiajalla omana kokonaisuutena,
tästä on todisteita. Olisi aika kummallista jos ei meren takaista
aluetta jossa puhutaan eri kieltä olisi käsitety omaksi alueekseen.
Vasta isonvihan jälkeen vuodesta 1721 alkoi systemaattinen
suomalaisuuden tuhoaminen. Niin hirvittävä kuin venäläisten
miehityksen alku olikin ollut, suomalaiset huomasivat olevansa
vapaita ja ruotsalaisten suurin huoli olikin rauhan tultua
miten palautetaan suomalaiset kruunun nuhteeseen.
On täysin käsittämätöntä miten tervejärkiset ihmiset
väittävät ettei Suomea tai suomalaisa ole ollut olemassa
ennen v.1809, missä Magmassa tuo väite on keksitty ?
Ei Suomen kansaa keksitty missään lauantaiseurassa,
jos nyt joku sellaista on kuvitellut.
Jos 1700 l. Hämäläiseltä olisi kysytty, onko hän ruotsalainen,
olisi tämä pitänyt kysymystä yhtä tyhmänä kuin nyky-
suomalainen.
Turussa tuomittiin eräs suomenkielinen mies sakkoihin
1700 l. Lopulla, koska hän oli solvannut toista: "Saatanan
ruotsalaiseksi", kielen peruteella...
Tuo sama Lindforsin epä-älyllinen juttu oli TS:ssä jo vuonna 2010. Jutussa viitataan mm. maan hallitukseen, joka on vaihtunut tässä välissä ainakin kerran.
Lindforsin tekstin sisältö on lähes identtinen Herman Lindqvistin äskettäisen kirjoituksen kanssa.
Näyttää siltä, että Rkp laittaa usempaan lehteen samaa sisältöä, eri kirjoittajilta.
Tiinan sepustus oli soma, mutta typerä. Oikeastaan kaikki väitteet ja perustelut olivat pielessä. Paitsi se, että pakkoruotsi-nimitys on yleistynyt pysyvästi.
Ei tuollaiseen vuodatukseen jaksa edes kommentoida. Tulee mieleen eräs rautaakko?-nettisvekon vuodatukset.
Tanssija syntynyt 1958, jep. Ja jotain on nyt tehtävä leipänsä eteen....
Tanssii Freudentahlin kanssa...
Älkää huoliko, joku toinen joskus vielä vastustaa pakkoruotsia. Sitten, jos ja kun opitte itsenäisesti ajattelemaan, teidän ei tarvitse itkeä tai nauraa muiden mielipiteistä.
Aikaahan se voi viedä.
Miksi tämä "pohjoismainen yhteistyö"-termi nousee aina esiin, kun tarvitaan suomensuomalaisia maksamaan svedujen pikkupopulaation harrastuksia?
Kuka kertoisi, että millä tavalla Ruotsi tekee tätä "pohjoismaista" yhteistyötä Suomen kanssa ja miksei se näy yhtään missään?
Paljonkohan tuosta on sovittu hinnaksi. Joku säätiö maksaa taas.