Mikkelin torilla näkyy käyneen kuhina. Siellä ovat näemmä tavanneet niin nykyinen kuin kristallipallosta nähty tuleva pääministerikin eli Juha Sipilä -niminen mieshenkilö. Juha Sipilähän on, kuten ehkä moni tuntee, Keskustapuolueen puheenjohtaja, kun Paavo Väyrynen juonittiin hävinneeksi. Häviäminen tosin on huono termi, koska se ei anna oikeaa kuvaa tapahtuneesta, mutta käyköön nyt sen tosiasian ilmituojana, ettei Paavo Väyrystä valittu Keskustaa johtamaan.
Gallup -kannatus on näköjään antanut Sipilälle siivet. Kannatus on toiminut eräänlaisena energiajuomana, joka on saanut puheenjohtaja Sipilän suorastaan leijumaan. Eihän muuten ole ymmärrettävissä se, että oppositiojohtaja alkaa esiintyä enemmän pääministerinä kuin pääministeri itse. Tosin vanha viisaus tietää kertoa, että jos aiot johtajaksi, niin sinun pitää myös näyttää johtajalta. Se merkitsee, että oma turvallinen nuttusi pitää vaihtaa samanlaiseen nuttuun kuin sillä johtajalla, jonka paikkaa havittelet. Niin ikään sinun tulee muutoinkin muuttaa elämäntapasi sellaisiksi, että näytät vähintäänkin syrjäytettävän johtajan kloonilta.
Mikkelin torilla Sipilä näkyy saaneen suuren talouspoliittisen näyn, kenties ilmestyksen, Sipilä vaatii, että eläkkeelle pääsyn ikärajaa pitää nostaa pikimmin. Tämä näkyhän saatiin jo tosin Rukan lumihangilla monta vuotta sitten, vaikka tiedot siitä, kuka näyn viimekädessä sai, ovat ristiriitaiset. Jotkut väittävät, että näky olisi alkujaan syntynyt Kokoomuksessa ja Jyrki olisi sitten kertonut näyn Rukan suksimiehelle. Mainittu suksimies sitten taas esitti ilmestyksen omissa nimissään, mikä tietysti kuulostaa luontevalta, koska pohjoisen aurinko voi helposti sokaista etenkin ruumiillisiin ponnisteluihin tottumattoman suksittelijan.
Muutoinkin Keskusta näyttää ajaneen Kokoomuksen ohi suuren rahan suosion tavoittelussaan. Ehkä merkittävimpänä tässä suhteessa näyttäytyy Olli Rehnin istuttamispyrkimykset eurovaaleihin. Olli Rehnhän mielletään varauksettomaksi eurooppa -optimistiksi kun taas Keskusta on ilmoittanut suhtautuvansa Eurooppaan varauksellisesti. Keskusta ei ilmoituksensa mukaan kannata esimerkiksi liittovaltiokehitystä. Jopa unionijäsenyys aikoinaan oli Keskustalle vaikea valinta.
Näyttää siltä, että Sipilän valaistuminen Mikkelin torilla merkitsee myös yritystä muuttaa puolueen julkikuvaa. Kysymyksessä olisi siis eräänlainen kasvojenpesuyritys. Ehkä Sipilä tuumii, että Keskustan kasvoilla on liikaa multaa, josta päästään, kun liimaudutaan tiiviisti rahavallan kylkeen ja aletaan näyttää eurooppa -optimistilta. Näin sitten taattaisiin tuleva vaalirahoitus mikä sitten takaisi medianäkyvyyden ja sitä myötä edustajia päättäviin elimiin nykyistä runsaslukuisemmin.
Tulevaa pääministeripostia ajatellen pitää tietenkin antaa näyttöä johtajuudesta. Ja sehän onnistuu parhaiten silloin, kun vasta pyrkii johtajaksi. Johtaminen on huomattavasti vaikeampaa sitten, kun tehtävä realisoituu. Kun nykyhallituksella on erittäin haasteellisia päätöksiä tehtävänään ja päätöksenteko viipyy, niin tässä on oppositiojohtajalla mainio tilaisuus nousta pönttöön ja ääni määrätietoisuutta uhkuen lausua tiukkoja sanoja siitä, miten käy, jos pian ei saada mitään aikaiseksi. Tokipa tässä on järki, mutta eläkkeelle pääsyiän nostaminen keskeiseksi ratkaisuksi, on kyllä hyttysen ampumista haulikolla. Eläkkeelle pääsyiän nostamisellehan on toki vaihtoehtoja. Taitaa Sipilän viimeisimmästä optikolla käynnistä olla aikaa.
Myös näkemys siitä, että kun muissa maissa eläkkeelle pääsyn ikärajaa on nostettu, niin meillä pitäisi tehdä samoin, oudoksuttaa. Sanotaan, että apinat ovat taitavia matkimaan. Pitääkö Suomen nyt olla kuin apina ja seurata kaikkia niitä toimenpiteitä, joita muualla tehdään? Maailma on täynnä täysin käsittämättömiä päätöksiä. Pitääkö näiden järjenköyhien päätösten määrää lisätä?
Ongelma on myös se kysymys, mikä tai kuka tätä maata johtaa? Eduskunta ja hallitusko vaiko elinkeinoelämä? Näyttää vankasti siltä, että Sipilän näky perustuu niihin vaatimuksiin, joita elinkeinoelämän edustajat tuovat julki. Elinkeinoelämähän suorastaan vaikertaa kaikkea sitä vaikeutta, jota markkinoilla on muka olevinaan. Väkeä vähennetään ja etuja vaaditaan, mutta mitään vastiketta ei saada. Sen sijaan helpotuksia helpotusten perään ropsahtelee kuin manulle illallista. Yhtenä porvarillisena visiona on suorastaan ammattiyhdistysliikkeen lakkauttaminen. Evan joku johtajan jo ehti hönkäistä, että kolmikannastakin pitää luopua, joten siinähän se lopun alku sitten jo häämöttääkin.
Gallup -kannatus on näköjään antanut Sipilälle siivet. Kannatus on toiminut eräänlaisena energiajuomana, joka on saanut puheenjohtaja Sipilän suorastaan leijumaan. Eihän muuten ole ymmärrettävissä se, että oppositiojohtaja alkaa esiintyä enemmän pääministerinä kuin pääministeri itse. Tosin vanha viisaus tietää kertoa, että jos aiot johtajaksi, niin sinun pitää myös näyttää johtajalta. Se merkitsee, että oma turvallinen nuttusi pitää vaihtaa samanlaiseen nuttuun kuin sillä johtajalla, jonka paikkaa havittelet. Niin ikään sinun tulee muutoinkin muuttaa elämäntapasi sellaisiksi, että näytät vähintäänkin syrjäytettävän johtajan kloonilta.
Mikkelin torilla Sipilä näkyy saaneen suuren talouspoliittisen näyn, kenties ilmestyksen, Sipilä vaatii, että eläkkeelle pääsyn ikärajaa pitää nostaa pikimmin. Tämä näkyhän saatiin jo tosin Rukan lumihangilla monta vuotta sitten, vaikka tiedot siitä, kuka näyn viimekädessä sai, ovat ristiriitaiset. Jotkut väittävät, että näky olisi alkujaan syntynyt Kokoomuksessa ja Jyrki olisi sitten kertonut näyn Rukan suksimiehelle. Mainittu suksimies sitten taas esitti ilmestyksen omissa nimissään, mikä tietysti kuulostaa luontevalta, koska pohjoisen aurinko voi helposti sokaista etenkin ruumiillisiin ponnisteluihin tottumattoman suksittelijan.
Muutoinkin Keskusta näyttää ajaneen Kokoomuksen ohi suuren rahan suosion tavoittelussaan. Ehkä merkittävimpänä tässä suhteessa näyttäytyy Olli Rehnin istuttamispyrkimykset eurovaaleihin. Olli Rehnhän mielletään varauksettomaksi eurooppa -optimistiksi kun taas Keskusta on ilmoittanut suhtautuvansa Eurooppaan varauksellisesti. Keskusta ei ilmoituksensa mukaan kannata esimerkiksi liittovaltiokehitystä. Jopa unionijäsenyys aikoinaan oli Keskustalle vaikea valinta.
Näyttää siltä, että Sipilän valaistuminen Mikkelin torilla merkitsee myös yritystä muuttaa puolueen julkikuvaa. Kysymyksessä olisi siis eräänlainen kasvojenpesuyritys. Ehkä Sipilä tuumii, että Keskustan kasvoilla on liikaa multaa, josta päästään, kun liimaudutaan tiiviisti rahavallan kylkeen ja aletaan näyttää eurooppa -optimistilta. Näin sitten taattaisiin tuleva vaalirahoitus mikä sitten takaisi medianäkyvyyden ja sitä myötä edustajia päättäviin elimiin nykyistä runsaslukuisemmin.
Tulevaa pääministeripostia ajatellen pitää tietenkin antaa näyttöä johtajuudesta. Ja sehän onnistuu parhaiten silloin, kun vasta pyrkii johtajaksi. Johtaminen on huomattavasti vaikeampaa sitten, kun tehtävä realisoituu. Kun nykyhallituksella on erittäin haasteellisia päätöksiä tehtävänään ja päätöksenteko viipyy, niin tässä on oppositiojohtajalla mainio tilaisuus nousta pönttöön ja ääni määrätietoisuutta uhkuen lausua tiukkoja sanoja siitä, miten käy, jos pian ei saada mitään aikaiseksi. Tokipa tässä on järki, mutta eläkkeelle pääsyiän nostaminen keskeiseksi ratkaisuksi, on kyllä hyttysen ampumista haulikolla. Eläkkeelle pääsyiän nostamisellehan on toki vaihtoehtoja. Taitaa Sipilän viimeisimmästä optikolla käynnistä olla aikaa.
Myös näkemys siitä, että kun muissa maissa eläkkeelle pääsyn ikärajaa on nostettu, niin meillä pitäisi tehdä samoin, oudoksuttaa. Sanotaan, että apinat ovat taitavia matkimaan. Pitääkö Suomen nyt olla kuin apina ja seurata kaikkia niitä toimenpiteitä, joita muualla tehdään? Maailma on täynnä täysin käsittämättömiä päätöksiä. Pitääkö näiden järjenköyhien päätösten määrää lisätä?
Ongelma on myös se kysymys, mikä tai kuka tätä maata johtaa? Eduskunta ja hallitusko vaiko elinkeinoelämä? Näyttää vankasti siltä, että Sipilän näky perustuu niihin vaatimuksiin, joita elinkeinoelämän edustajat tuovat julki. Elinkeinoelämähän suorastaan vaikertaa kaikkea sitä vaikeutta, jota markkinoilla on muka olevinaan. Väkeä vähennetään ja etuja vaaditaan, mutta mitään vastiketta ei saada. Sen sijaan helpotuksia helpotusten perään ropsahtelee kuin manulle illallista. Yhtenä porvarillisena visiona on suorastaan ammattiyhdistysliikkeen lakkauttaminen. Evan joku johtajan jo ehti hönkäistä, että kolmikannastakin pitää luopua, joten siinähän se lopun alku sitten jo häämöttääkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toivoisin jonkun kepulaisen puoluetowerisi kommentoivan avaustasi. Mutta ehkä he odottavat päästäkseen vastaamaan rivouksillaan vain Kapille?
"Mikkelin torilla Sipilä näkyy saaneen suuren talouspoliittisen näyn, kenties ilmestyksen, Sipilä vaatii, että eläkkeelle pääsyn ikärajaa pitää nostaa pikimmin. Tämä näkyhän saatiin jo tosin Rukan lumihangilla monta vuotta sitten, vaikka tiedot siitä, kuka näyn viimekädessä sai, ovat ristiriitaiset. Jotkut väittävät, että näky olisi alkujaan syntynyt Kokoomuksessa ja Jyrki olisi sitten kertonut näyn Rukan suksimiehelle. Mainittu suksimies sitten taas esitti ilmestyksen omissa nimissään, mikä tietysti kuulostaa luontevalta, koska pohjoisen aurinko voi helposti sokaista etenkin ruumiillisiin ponnisteluihin tottumattoman suksittelijan."
On vaikea ymmärtää mekanismia, jonka avulla eläkeiän nostaminen lisäisi kenenkään hyvinvointia.
Sipiläkin on seonnut täysillä siihen houreeseen...
Olet aivan oikeassa siinä, ettei noita Suomessakin muotiin nousevia kansantaloudellisia päähänpinttymiä täällä luoda, vaan ne omaksutaan kritiikittömästi muualta, lähinnä Länsi-Euroopasta.
Syntypesänä on ilmansuunnan takia helppo pitää Euroopan Unionia, mutta se on enemmän hölmöjen ajatusten levittäjä kuin ideasampo. Kyllä talousteoriat syntyvät edelleen yliopistojen tutkijankammioissa, valtioiden keskushallinnon virastoissa ja erilaisissa taloudellisissa tutkimuskeskuksissa.
Varsinkin yliopistojen ulkopuolella syntyneiden teorioiden objektiivisuuden voi kyseenalaistaa, koska niillä on tavallisesti joku valtion tai etujärjestön kaltainen tilaaja, jonka ajatusmaailmaan "tutkija" on samaistunut.
Eläkeiän noston ohella selvältä tilaustyöltä vaikutti jo 1990-luvulla teoria, että suurten ikäluokkien eläköityminen tulee aiheuttamaan suuren työvoimapulan. Teorian oli määrä palvella kahta asiaa:
- Antaa Länsi-Euroopan hallituksille syyn, miksi ne sallivat afrikkalaisten ja aasialaisten maahantulon. Tosiasiassa ne eivät vain voineet maahanmuutolle mitään.
- Toiseksi luoda korkeiden työttömyyslukujen parissa elävien kansalaisten keskuuteen luottamusta myös omaa tulevaisuuttaan kohtaan ja jarruttaa näinkin äänivirtaa populistisille puolueille.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa suuret ikäluokat ovat tulleet eläkeikään ja samalla nähty, ettei mitään työvoimapulaa tullutkaan. Vanhat teoreetikot ovat kuitenkin saaneet jatkaa tehtävissään. Hallitukset ovat vain antaneet heille tehtäväksi laatia uusia päivitettyjä teorioita, jotta vanhat ja virheelliset unohtuisivat.
Melko suurella todennäköisyydellä ideasampona toimii USA, tuo kapitalismin tyyssija nykyisin. Hyvänä kakkosena tänä päivänä lienee Englanti, joka on ollut kautta aikain USA:n opetuslapsi. Siitäkin huolimatta, että kapitalismin juuret löytyvät tietenkin Euroopasta. Englannista nimenomaan. Nyt on vain niin, että USA on sittemmin kirinyt Euroopan ohi yleensä kaikenlaisten hullujen ajatusten keksimisessä. Toki sitten joukkoon mahtuu jokunen käyttökelpoinenkin ajatus.
Suomessa puolestaan elvytykseksi kutsuttu ilmiö julistettiin talousteoreetikko Iiro Viinasen hallituskaudella kuolleeksi ja kuopatuksi. Talous oli kuuleman mukaan muuttunut siinä määrin, etteivät taloudelliset periaatteet enää toimineet. Ainoa toimiva lääke, joka tuona kohtalokkaana aikakautena keksittiin oli Siperia, talousoppi, joka lienee ainoa Suomessa kehitetty "rohto" talouden kuntoon saattamiseksi. Nimi tosin vaikuttaa epäonnistuneelta, koska kunnian kerää lähinnä muinainen Neuvostoliitto, joten Suomi -kuvan kohentajaksi ei tästäkään keksinnöstä taida olla. Se on hieman samanlainen ilmiö kuin joulupukki, josta keksinnöstä kunnia menee tavallisesti Ruotsiin. Tai suomalaisesta saunasta, joka mielletään maailmalla tietenkin ruotsalaiseksi ilmiöksi.
Mutta kuinka ollakaan. Kun USA viimeisimmän kriisin jälkeen ryhtyi korjaamaan talouttaan, niin otettiinko käyttöön Siperiaksi kutsuttu talousoppi? Ei tietenkään, koska Siperia jo nimenä viittaa siinä määrin kommunismiin, ettei sellainen tule USA:ssa kysymykseen kuuna päivänä. Ei, vaan tilalle otettiin perinteinen elvytyspolitiikka, jossa julkista rahaa käytetään talouden uudelleen käyntiin saattamiseen. Ja kas kummaa, kun lama lähti USA:sta leviämään ja saavutti myös Suomen, niin ei täälläkään enää uusi hallitus muistanut Siperiaa, vaan lähti myös elvyttämään. Talousteoriat kokivat ikään kuin kuolleista heräämisen.
Tosin yksittäisiä haukahduksia Siperian uudelleen käyttöön ottamiseksi on kuulunut. Erityisesti niiltä tahoilta, jotka muinoin olivat Siperiaa kehittelemässä. Ainoa, joka näyttää omaksuneen Siperian on Euroopan unioni. Ja kukas se siellä rahakasan karttumista vartioikaan? Mutta jätettäköön kysymykseen vastaaminen jokaisen valveutuneen kansalaisen mietittäväksi. Tulokset eivät kumminkaan ole olleet mairittelevia.
Eläkeiän nostamista perusteltiin Vanhasen ja elinkeinoelämän taannoisissa aloitteissa työvoimapulan tulemisella. Mitä lähemmäs tätä päivää on tultu, sitä vähemmälle tämä perustelu on jäänyt. Pääperustelun karituminen ei ole kuitenkaan saanut aloitteen tekijöitä luopumaan itse päätavoitteestaan. Sitä pidetään nykyään jopa vieläkin suurempana tavoitteena kuin ennen. Ongelmaksi muodostui vain hyvien perustelujen keksiminen. Johonkin rajaan saakka pidettiin kiinni työvoimapulaperusteesta, sitten tuli vaihe, jolloin ei löytynyt juuri mitään perustetta, minkä jälkeen alettiin puhua siitä, että eläkekustannuksia ei kyetä rahoittamaan. Puhuttiin myös työurien pidentämisen tarpeesta ajattelematta, että pidennys tarkoittaa myös pidennystä nuorten työuran aloittamiselle. Juhana Vartiainen toi sitten Ruotsin tuomisina uuden parusteen eli työn tarjonnan kasvattamisen.
Työn tarjonnan kasvattamisperustetta seurasi Vartiaisen-Soininvaaran kirja matalapalkkatyön vastaanottamisen tarpeellisuudesta. Nyt alkoi vihdoin löytyä se punainen lanka. Idea on siirtää ihmisiä ottamaan vastaan hyvin palkatun työn sijasta yhä enemmän huonosti palkattua työtä. Työn tarjonnan lisääminen on myös omiaan pitämään palkkatason maltillisena ja sitä kautta saadaan parannusta hintakilpialukykyyn, kun palkan nostojen reaalisena vaihtoehtona on aina kilometritehdas. Poliittista painetta ottaa vastaan töitä luodaan sillä, että typn teon pitää olla aina kannattavampaa kuin kotona makuuttaminen. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan makuuttamiskustannusten alentamista, koska palkatkin laskevat. Muuten yhtälö ei toimi. Eläkeiän todellinen perustelu on pitää työn tarjonta niin suurena, että palkat pysyvät aisoissa. Tätä aloitteen tekijät eivät ole koskaan kehdanneet sanoa oikein ääneen, mutta viiem aikoina se on jo puoliääneen myönnetty.
Matti Vanhanen sanoi, että hän tulee seuraamaan tarkoin, mikä vaikutus ruuan alvin laskemisella tulee olemaan syömisen kuluttajahintaan. Seuranta taisi tyssätä heti alkuunsa, kun sapuskan hinta alkoikin nousemaan eikä laskemaan. Tässä eläkeiän nostossa pitäisi olla samanlainen seurantaselvitys. Lisääntyykö työn määrä vai kasvaako työttömyys. Veikkaan jälkimmäistä. ja ensimmäistä, jos työttömyyskorvaukset ja toimeentulotuet lopetetaan.
Valonpilakhduksia tilanteen todellisista syistäkin on onneksi aina silloin tällöin. Joku järkevä kehottaa elinkeinoelämää ja sen johtajia hakemaan vikaa peilin kautta. Tämä on meillä kovin epänormaalia ja tuskin tällaisen vaatija hevin saa kutsuja linnan juhliin tai muihinkaan kerman kemuihin. Pekka Lundmark näyttää kuyitenkin olevan omalla järjellään kulkeva otus.
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/lundmark mtv3lle yritysjohtaja, astu peilin eteen/201308489859
Mielestäni kestävyysvajeeksi kutsuttu ilmiö on sangen keinotekoinen ja huonosti perusteltu ilmiö. Kestävyysvajeellahan tarkoitetaan julkisten tulojen riittävyyttä menojen kattamiseen. Ilmiö on lähinnä laman aiheuttama optinen harha. Kun tulot pienenevät, niin saattaa tosiaan jollekin likinäköiselle virkamiehelle syntyä vaikutelma siitä, ettei julkinen rahoitus riitä kaikkiin niihin velvoitteisiin, jotka tehtäväksi on säädetty. Jos talous toimisi normaalisti, niin tuskin kukaan edes puhuisi mistään kestävyysvajeesta, koska on oletettavaa, ettei taloutta ole sentään niin huonosti hoidettu, ettei olisi osattu laskea sitä mihin rahat riittävät ja mihin eivät.
Nyt sitten, kun kaikkialla on puute rahasta, niin mikäs kapitalistisille firmoillekaan on otollisempi ajankohta ryhtyä vaatimaan itselleen etuja entistä väkivaltaisemmalla tavalla. Suorastaan uhkailemalla ja kiristämällä, kuten erityisesti suuryritykset näyttävät tekevän vähentämällä henkilöstöään näköjään aivan tarpeettomastikin vain siitä syystä, että osingonjakopolitiikka voitaisiin pitää vakaana. Mitä isot edellä sitä sitten pienet perässä. Onpa nähty kuinka yrittäjätkin ovat ryhtyneet inisemään. Muiden muassa lomarahoja poistattamalla.
Taloudellista lamaa on myös ryhdytty jostakin merkillisestä syystä kutsumaan kilpailukyvyttömyydeksi. Jos markkinoilla ei ole kysyntää, niin ei sitä sitten ole, olipa kilpailukyky mikä tahansa. Jos sitten taas tulonmuodostusta ryhdytään entisestään leikkaamaan muka jonkin merkillisen kilpailukyvyn parantamiseksi, niin ei markkinoille muodostu ostovoimaa sitäkään vähää, joka siellä jo on. Mutta ilmeisesti firmoissa taloushallinto on umpisokea tai sitten siellä piilee mittava luki -ongelma, kun ei eroteta taloudellisen laman ja kilpailukyvyn sanoja toisistaan.
Rakenteellisia muutoksia perustellaan sillä, että näitä muutoksia tekemällä pelastettaisiin hyvinvointivaltio. Nyt täytyy vain kysyä, mikä ihmeen hyvinvointivaltio? Miten on mahdollista muuttaa rakenteita siten, että entinen rakenne säilyy? Mitä pelastetaan, jos pelastettava kerran muutetaan? Siksi asiat pitäisi ensin ajatella ennen kuin ryhtyy mitään hokemaan. Lähinnä hokemistahan tämä yhteiskunnan tilaa koskeva ääntely lähinnä muistuttaa.
Älä kirjoittele soopaa. Vai oletko 20 vuotias, joak haluaa eläkkeelle 50 vuotiaana?
Jos olet 45 tai sitä vanhempi eläkeiän nosto ei vaikuta sinuun mitenkään. Sinä siis jäät eläkkeelle juuri sinä päivänä kuin sinun eläkeikäsi on määritelty nyt. Tai voi siihen tulla kuukausi tai kaksi lisää työaikaa. Onhan sekin kuukausi tietenkin ihmisen elämäss'ä katarstrofi jos sen joutuu olemaan töissä.
Nuoremmat joutuvat elämänsä 100:sta vuodeta olemaan kaksi vuotta pidempään töissä niin kannattahan siitä kobvaa mökää pitää.
Toinen kysymys on sitten se kuka sen matalamman eläkeiän maksaa? Lueppa nyt tarkkaan. Se Sinun Haukkumasi Kapitalisti. Eli työnnatajasi maksaa sen että pääsisit loisimaan kaksi vuotta aikaisemmin. Eläkevakuutusmaksu nousee yli 30% palkkasummasta jos eläkeikää ei nosteta. Se on 10%-yksikköä enemmän kuin nyt. Eli työnantajasi poistaa työpaikaltasi 10% työntekijöistä pystyäkseen maksamaan jäljelle jääville palkan. Se on sitten arvontaa oletko Sinä se joka lähtee "rahoittamaan" toisten matalamman eläkeiän vai joku työtowerisi. Tietää kuitenkin kovempaa työtahtia jos satut olemaan se onnekas joka sitä ei joudu maksamaan.
Vai nosteaanko veroja sen 10%-yksikköä että eläkemaksut voidaan rahoittaa?
Selitä nyt millä tavoin eläkeiän nosto mitään rahoittaa. Eläkeiän nosto ei luo yhtään lisää työpaikkoja, ei paranna kilpailukykyä eikä paranna ensimmäistäkään rakennetta. Mahdollinen nostohan olisi vain silkka päätös ilman mitään sisältöä.
Messuaminen eläkkeelle pääsyiän nostamisesta on vain jonkinlainen hätäparkaisu, jonka luullaan parantavan varmaan Pihtiputaan mummon luuvalonkin
Oletko ty...mä?
Jos ihminen on 2 vuotta lyhemmä ajan eläkkeellä ihmiselle maksetaan kaksi vuotta lyhemmän ajan eläkettä.
Eikö tuo pitäisi sopia jokaisen kalloon omalla päättelyllä ja kyselemättä:D
Katsotko kristallipalloon? Ei nosto vaikuta lähiaikojen tilanteeseen yhtään mitenkään. Tuskin tulevaisuudessakaan, jos oleellisempiin asioihin ei tehdä korjausta. Rahantarve vain kasvaa, jos ei ryhdytä toimenpiteisiin, joilla tulovirtoja kasvatetaan.
Jos rahaa ei ole, niin ei kaksi vuotta helpota yhtään. Niin että hyvällä syyllä voi olettaa, että päätöksentekijää "ahistaa" edelleen.