[[[[Tämä on enemmän kysymys, jota voitte itse miettiä; vastauksianne en tarvitse, sillä harva uskaltaa myöntää edes itselleen, saati muille.]]]]
Helvetillä pelottelu, taivaalla kalastelu.
Kaksi pahaa ja kaunista keksintöä, jotka auttavat johtajia ja musertavat muita.
Eri uskonnoissa on eri asioita, joten yleispätevästi sanon näitä.
En muuten ole ateisti, olen vain agnostikko, joka ei hirveästi Jumalan olemassaolosta välitä.
Tekisittekö näitä asioita ilman pelottelua ja/tai porkkanaa:
-Näkisitte ikuisen kiduttamisen hyvänä
-Tuomitsisitte seksuaalisen suuntautumisen perusteella
-Paastoaisitte, kun pastori/rabbi/imaami tahtoo
-Söisitte vain tietyllä tavalla teurastettua lihaa
-Söisitte vain "puhtaita" eläimiä
-Kivittäisitte homoja
-Ypärileikkaisitte tyttäriänne
-Vastustaisitte ehkäisyä
-Rukoilisitte 3/5/10x päivässä, vaikkei olisikaan fiilistä
-Erottelisitte itsenne ja muut tyylillä: uskova, ei-uskova, uskova, ei-uskova...
-Kasvattaisitte tietynlaiset hiukset/parran
-Käyttäisitte juuri tiettyä asukokonaisuutta
-Lukisitte ja opettelisitte pyhiä kirjojanne päivästä toiseen
-Suhtautuisitte täysin kritiikittä Jumalanne tekoihin
Mielestäni uskonto voi olla loistava juttu, mutta se mikä sekoittaa uskovan pään useimmiten, on kahtiajako, jossa toista puolta rangaistaan yliluonnollisen tahon kautta ja toinen puoli palkitaan yliluonnollisella.
HUOM!!!
Ilmoitan jokaisen off-topicin poistettavaksi. Eli täällä ei levitetä uskontoa tai uskonnollista materiaalia, yritetä puolustella helvettiä, pelotella helvetillä,
muttei myöskään haukuta uskovaisia tai heidän uskoaan.
Koko ketjun ideana on oman uskon miettiminen:
rakastatteko oikeasti Jumalaanne ja Hänen vaatimuksiaan sydämenne kyllyydestä,
vai teettökö sen palkkion toivossa, tai vielä pahempaa, pelon takia?
Helvetillä pelottelu, taivaalla kalastelu.
Kaksi pahaa ja kaunista keksintöä, jotka auttavat johtajia ja musertavat muita.
Eri uskonnoissa on eri asioita, joten yleispätevästi sanon näitä.
En muuten ole ateisti, olen vain agnostikko, joka ei hirveästi Jumalan olemassaolosta välitä.
Tekisittekö näitä asioita ilman pelottelua ja/tai porkkanaa:
-Näkisitte ikuisen kiduttamisen hyvänä
-Tuomitsisitte seksuaalisen suuntautumisen perusteella
-Paastoaisitte, kun pastori/rabbi/imaami tahtoo
-Söisitte vain tietyllä tavalla teurastettua lihaa
-Söisitte vain "puhtaita" eläimiä
-Kivittäisitte homoja
-Ypärileikkaisitte tyttäriänne
-Vastustaisitte ehkäisyä
-Rukoilisitte 3/5/10x päivässä, vaikkei olisikaan fiilistä
-Erottelisitte itsenne ja muut tyylillä: uskova, ei-uskova, uskova, ei-uskova...
-Kasvattaisitte tietynlaiset hiukset/parran
-Käyttäisitte juuri tiettyä asukokonaisuutta
-Lukisitte ja opettelisitte pyhiä kirjojanne päivästä toiseen
-Suhtautuisitte täysin kritiikittä Jumalanne tekoihin
Mielestäni uskonto voi olla loistava juttu, mutta se mikä sekoittaa uskovan pään useimmiten, on kahtiajako, jossa toista puolta rangaistaan yliluonnollisen tahon kautta ja toinen puoli palkitaan yliluonnollisella.
HUOM!!!
Ilmoitan jokaisen off-topicin poistettavaksi. Eli täällä ei levitetä uskontoa tai uskonnollista materiaalia, yritetä puolustella helvettiä, pelotella helvetillä,
muttei myöskään haukuta uskovaisia tai heidän uskoaan.
Koko ketjun ideana on oman uskon miettiminen:
rakastatteko oikeasti Jumalaanne ja Hänen vaatimuksiaan sydämenne kyllyydestä,
vai teettökö sen palkkion toivossa, tai vielä pahempaa, pelon takia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En kuulu mihinkään uskontoon, mutta rakastan 'jumalaani' joka hetki enemmän sitä mukaa kun alan ymmärtämään elämän tarkoitusta, periaatetta joka on kaiken olemisen takana. Eikä tällä 'jumalani' kaikkiallisella viisaudella ja rakkaudella ole mitään vaatimuksia suhteeni...ainoastaan odotuksia, mutta nekään ei ole sidottu 'aikaan'.
Mutta sehän ei ole uskonto, uskoa vain, joka eri asia on.
Uskonnoissa on juuri se kyseenalainen puoli kun niisä tahtoo olla niitä ihmisen tekemiä vaatimuksia aivan kuten aloittaja on huomannut.
Kyllä ihmisten vaatimuksiin voi suostua mutta loputuloksen pitäisi jokaisen pystyä hyväksymään.
'Jumala ei aseta ehtoja.'
Joten aloittajan kysymyksiin kannanotto on 'miltei' mahdoton.
Jos en uskoisi kristinuskon totuusväittämiin, en pyrkisi elämään kaikessa kristinuskon opetusten mukaisesti, varsinkaan levittämään kristinuskoa. Joitakin asioita ehkä noudattaisin, jos näkisin sen järkevänä ja käytännöllisenä. Kristinusko on muovannut ajatteluani sen verran perusteellisesti, että kysymys on haastava. Toivottavasti ei mennyt off-topic.