Kysyin hyvältä ruotsinkieliseltä ystävältäni, miten suomenruotsalaisten vaatima segregaatio voi johtaa elävään kaksikielisyyteen?
Hän ei osannut vastata tai avata kysymystä mitenkään, totesi vain että niin se asia on. Että ei ole hyvä asia jos on vaikka kouluja, joissa opetetaan kaikkia aineita sekä suomeksi että ruotsiksi.
Voisiko joku palstan ruotsinkielisistä selittää, miten tämän asian kanssa on?
Hän ei osannut vastata tai avata kysymystä mitenkään, totesi vain että niin se asia on. Että ei ole hyvä asia jos on vaikka kouluja, joissa opetetaan kaikkia aineita sekä suomeksi että ruotsiksi.
Voisiko joku palstan ruotsinkielisistä selittää, miten tämän asian kanssa on?
Vastaukset 17
Vanhimmat
En ole ruotsinkielinen vaan kielentutkija. Ja kyllä, paras tie kaksikielisyyteen on se, että vähemmistöasemassa olevaa kieltä tuetaan enemmän. Koulun monikielisyys ei haittaa, jos molemmat kielen ovat tasavertaisessa asemassa. Myöskään suomenkielisen lapsen suomenkielisyyttä kaksikielinen koulu ei hetkauta. Mutta vähemmistöasemassa olevalleki kielelle - tutkimusten mukaan - todella helposti niin,että se häviää kaksikielisissä koulussa enemmistökielelle: enemmistökielestä tulee lasten keskinäinen kieli,välituntien kieli, koulun pääasiallinen toimintakieli.
Näin on käynyt mm. Suomen saamelaisalueen kouluissa, joissa kaikki koulut ovat kaksikielisiä. Lasten pääkieli on suomi ja saamea käytetään vain luokan sisällä saamenkielisen opettajan kanssa - eikä siitä usein kehity täysi äidinkieli,vaikka sitä kotona puhuttaisiinkin. Rajan takana Norjassa taas on saamenkielisiä kouluja, ja siellä lapset ovat vahvasti kaksikielisiä.
Maalaisjärjellä ajateltunahan kaksikielinen koulu tuntuisi järkevimmältä vaihtoehdolta kaksikielisille lapsille. Ja jossain tapauksissa ruotsin ollessa kyseessä voikin olla niin, että asuinympäristön ja perheen kielimaailma on niin tasapainoissa, että kaksikielinen koulukin voisi toimia. Monessa tapauksessa on kuitenkin syytä huoleen, että kaksikielisyys koulussa tarkoittaa käytännössä enemmistökielen valtaa.
"Koulun monikielisyys ei haittaa, jos molemmat kielen ovat tasavertaisessa asemassa."
Suomi ja ruotsi ovat tasavertaisessa asemassa.
Toisaalta, miksi juuri kielellistä kulttuurivaikutusta vastaan pitäisi taistella, ja on korrektia taistella? Eikö sitten pitäisi hyväksyä myös se, että jotkut vastustavat vaikkapa tummaihoisten tuomaa kulttuurivaikutusta "omalle reviirilleen"?
Se josta puhut ei ole kaksikielisyyttä vaan kaksinkertaista yksikielisyyttä.
Suomessa ei ole kaksikielisyyttä, on vain kaksinkertaista yksikielisyyttä. Puheet Suomen kaksikielisyydestä ovat harhaanjohtavia. Perustuslaissa LUETELLAAN että Suomessa ovat kansalliskielet suomi ja ruotsi. Laissa ei mainita kaksikielisyydestä sanallakaan. Kukaan ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi yms. Kuinka siis voisimme olla kaksikielinen maa kun ihmiset ovat yksikielisiä, suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä?
Väitteet Suomen kaksikielisyydestä luovat käsityksen että nämä kaksi kieltä toimisivat yhtäaikaa ja samassa paikassa. Todellisuudessa vain osa rannikosta on ruotsinkielinen ja koko sisämaa on yksikielinen suomenkielinen.
Suomessa ei pelätä että ruotsinkieliset etääntyvät suomenkielisistä koska he eivät ikinä ole olleetkaan meidän keskuudessamme. Siksi ruotsin kieltä ei Suomessa kuule eikä tarvitse.
Ruotsinkielisille on omat koulut, yliopistot, nuorisotalot, siirtolapuutarhat, ylioppilaslautakunta, terveyskeskukset, vanhainkodit, hautausmaat ja jopa paikkakunnat ym. Kuinka siis voisimme olla kaksikielinen maa kun ihmiset on jaettu kielen mukaan omiin yksikielisiin yhteisöihinsä, aivan kuten ennen apartheidin Etelä-Afrikassa?
Ruotsinkielinen saa mennä suomen kieliseen nuorisotaloon Turussa, mutta suomenkielinen ei saa mennä ruotsin kieliseen nuorisotaloon jos ei puhu ruotsia. Kaarinassa ruotsinkieliset vaativat että jos suomen- ja ruotsinkieliset koulut ovat samassa rakennuksessa, niin pitää olla eri sisäänkäynnit ja välitunnit eri aikaan ruotsinkielisillä ja suomenkielisillä. Kaksikielisyys on silkkaa apartheidia.
"Suomi ja ruotsi ovat tasavertaisessa asemassa."
Jospa olisikin, mutta siihen on vielä matkaa. Sitä ennen täytyy purkaa pienenpienen vähemmistön erityisedut, erioikeudet ja korkeakoulujen kielikiintiöt - ja poistaa ruotsin osaamisen vaatiminen suomenkielisiltä kaikissa ammateissa.
Minä voin vastata, vaikka en ruotsinkielinen olekkaan.
Kaksikielisyyttä odotetaan vain suomenkielisiltä, meidän
odotetaan keskustelevan surujen kanssa vain ruotsiksi.
Heillä on mielestään oikeus elää täysin ruotsinkielistä elämää
Vaasasta Ilomantsiin.
Surut myös hyväksyvät kaksikieliset koulut suomenkielisen
Suomen alueelle. Ruotsinkieliset ovat sitten pyhiä ja koske-
mattomia.
Tämä tietysti on vielä RKP:n utopiaa, mutta siihen tämä
politiikka tähtää.
Ruotsi on turha kieli koska se ei toimi englannin tai muiden suurten kielien tavoin.
Se ei yhdistä kahta ei äidinkieleltään ruotsinkielistä, vaan toimii vain suomen- ja ruotsinkielisen välillä.
Ruotsin kieli ei toimi koskaan kahden ulkomaalaisen välillä kommunikaatiokielenä koska suomalaiset ovat ainoita ulkomaalaisia jotka opiskelevat ruotsia. Suomalaiset pyritään asettamaan alempaan asemaan kielen avulla koska suomalainen pääsee puhumaan ruotsia ainoastaan äidinkielisen ruotsalaisen kanssa.
"Emil, et sitten puhu Pekan kanssa edes koulun jälkeen suomea. Leiki mieluummin ruotsinkielisten kaveriesi kanssa."
"Lika barn leker bäst".
Tämä on sanonta jota on käytetty eristämään suomalaiset lapset ruotsalaisista lapsista. Sanonta kiteyttää suomenruotsalaisuuden, sillä se sisältää rasismia, nousukkuutta, eristäytymistä ja niin monia muita negatiivisia asenteita.
Jos ruotsia äidinkielenään puhuvat haluavat vaalia kieltään Suomessa miksi he eivät puhu suomea äidinkielenään puhuvien kanssa enemmän ruotsia. Näyttää siltä että he puhuvat ruotsia vain keskenään. Jos yrität avata keskustelua ruotsiksi niin kieli vaihtuu usein nopeasti suomenruotsalaisen toimesta suomeksi. Ei tämä vaikuta siltä että ruotsin kielen osaamista halutaan korostaa myös suomenkielisten piirissä. Tulee vaikutelma että ruotsi on sisäpiirikieli.
Yritysmaailmassa pidetään paljon Suomen ja Skandinaviamaiden välillä tapaamisia. Keskustelukieli on useimmiten Ruotsi. Kun paikalle saapuu yksi suomalainen, joka ei osaa Ruotsia, puhekieli vaihtuu kohteliaasti Englanniksi. Sama kohteliaisuus on voimassa ruotsinkielisten kanssa Suomessa. Jos suomenkielinen Ruotsia vähän vajaavaisesti osaava on vähänkin tuntematon vaihdetaan puhekieli Suomeksi kohteliaasti. Jos kyseessä on vanha tuttu niin enemmän tai vähemmän menee niin, että siinä puhutaan Ruotsia ja Suomea sekaisin ja kaikki ymmärtävät toisiaan ja kaikilla on mukava olla.
MONET liike-elämän edustajat ovat kielikeskusteluissa tuoneet esiin, kuinka ruotsalaiset ja skandit MIELUUMMIN puhuvat englantia suomalaisten kanssa, VAIKKA suomalainen osaisi hyvinkin ruotsia.
Syynä on yksinkertaisesti se, että englanti on busineskieli maailmalla, jota käytetään kaikkien kansojen kesken. Miksi vain yksi kielikombinaatio olisi poikkeus?
Riikeillä ei ole MITÄÄN tarvetta tyrkyttää omaa kieltään suomalaisille, koska he osaavat hyvin englantia. Tuo tarve on vain surusvekoilla.
Tämä teki selvää yhdestä pakkoruotsin puolustajien perustelusta. Pakkoruotsia on perusteltu sillä että se edistäisi luonnollista kanssakäymistä ruotsin kielellä suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvien välillä.
Todellisuudessa tilanne taitaa olla se että keskiverto suomalainen on tyytyväinen omaan kulttuuriinsa ja kieleensä eikä ole juurikaan kiinnostunut suomenruotsalaiseen kulttuuriin tutustumisesta. Ajatus siitä että pakkoruotsi jotenkin edistäisi kanssakäymistä suomenkielisen ja suomenruotsalaisen kulttuurin välillä on utopiaa. Lähinnä vaikutus taitaa olla päinvastainen. Kanssakäymisen lisäämistä, jos halutaan ja sille on tarvetta puolin ja toisin, täytyisi edistää toisilla tavoilla.
Usein suomenruotsalaiset vaihtavat puheensa suomen kieleen kun paikalle saapuu yksinkin suomenkielinen. Väitetään että suomenruotsalaiset puhuvat kohteliaisuudestaan suomea suomenkieliselle. Totuus voi olla se että suomenruotsalaisuus on niin ohutta että huonoa ruotsia ei uskalleta puhua julkisesti.
Pääkaupunkiseudulla jossa suomen ruotsiin on lisätty monia suomalaisia sanoja ei uskalleta puhua muuten kuin perhepiirissä ja muiden lähituttujen seurassa. Pelkona voi olla että suomenkielinenkin voi huomata omalla kouluruotsilla kuinka ohutta on ruotsinkielisten ruotsin taito.
Voi olla myös niin että ruotsinkieliset eristävät suomenkielisen ulos porukastaan vaihtamalla suomenkieleen. He vaihtavat suomeen myös sen takia että suomi saataa olla monien vahvempi kieli.
Jag bryr mig inte om tvåspråkigheten. Jag är trespråkig.
Sitä, että vaihdetaan kieli suomeksi keskustelussa suomenkielisen kanssa, nimitetään kohteliaisuudeksi. Jos minullekin joku puhuu heikompaa suomea, voin kokeilla halukkuutta esim. englantiin tai ruotsiinkin joskus.
Hyvä, että kaksikielisten koulujen ongelmasta joku sanoi totuudenkin: Niissä vähemmistökieli kärsii. Mutta sehän äärifennojen tavoite onkin. Sekin on tässä keskustelussa käännetty joksikin ihan muuksi asiaksi.
Sitähän ei ns. pakkoruotsikeskustelussa ei ns. suurelle yleisölle kerrota, että taustalla ovat (myös) ihan muut tavoiteet kuin vapaus kielivalinnoissa. Tavoitteena on ruotsin kielen kitkeminen Suomesta. Aidosti kielten opiskelusta huolta kantavia vedetään raakasti höplästä esim. tuossa kansalaisaloiteasiassa. Sehän on vain päänavaus, joka uppoaa suureen yleisöön.
Edellinen suomenruotsalainen puolustusministeri tuhosi itä-Suomen varuskunnat saadakseen lisää rahaa ruotsinkielisille joukko-osastoille.