http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/kesaterveys/rakastumisen_kemiaa
Tässä artikkelissa kerrotaan:
"Rakastuneella mantelitumakkeen toiminta hiipuu, ja sen seurauksena pelon, surun ja vihan tunteet väistyvät. Rakastunut on peloton. Rakastumisessa ei ole tilaa surulle tai vihalle. Niiden aika koittaa vasta myöhemmin."
Mietin, vaan, että eikö se ole aika yleistä, että rakastunutkin voi tuntea pelkoa rakkauden kohteen menettämisestä tai siitä, että ei saa häntä? Kaikki rakastuneet eivät myöskään ole pelottomia, vaan pelkäävät esimerkiksi puhua rakkauden kohteen kanssa. Aloitteen tekeminen on yleensä hirveän vaikeaa, kun rakkauden kohde on niin täydellinen. Vihaakin voi tuntea, jos epäilee, että toinen pelailee. Luulisin, että rakkauteen kuuluu enemmänkin tunteiden vuoristorata, jos ei tunne mitään, ei ole ainakaan rakastunut.
Miten teillä, tunnetteko pelkoa, surua tai vihaa yhdessä rakkauden tunteen kanssa?
Tässä artikkelissa kerrotaan:
"Rakastuneella mantelitumakkeen toiminta hiipuu, ja sen seurauksena pelon, surun ja vihan tunteet väistyvät. Rakastunut on peloton. Rakastumisessa ei ole tilaa surulle tai vihalle. Niiden aika koittaa vasta myöhemmin."
Mietin, vaan, että eikö se ole aika yleistä, että rakastunutkin voi tuntea pelkoa rakkauden kohteen menettämisestä tai siitä, että ei saa häntä? Kaikki rakastuneet eivät myöskään ole pelottomia, vaan pelkäävät esimerkiksi puhua rakkauden kohteen kanssa. Aloitteen tekeminen on yleensä hirveän vaikeaa, kun rakkauden kohde on niin täydellinen. Vihaakin voi tuntea, jos epäilee, että toinen pelailee. Luulisin, että rakkauteen kuuluu enemmänkin tunteiden vuoristorata, jos ei tunne mitään, ei ole ainakaan rakastunut.
Miten teillä, tunnetteko pelkoa, surua tai vihaa yhdessä rakkauden tunteen kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunnen kaikkia noita tunteita..vuorotellen, yhtäaikaa, voimakkaasti, kevyemmin jne jne
on niistä suurin. Enkä enää usko, että hän pelailisi. Pelko on voimakasta, kyllä.
Tunnen kaikkia noita rinta rinnan rakkauden tunteen kanssa.
Surua siitä, että en saa mahdollisuutta tunteitani näyttää.
Vihaa siitä, että tunteitani pilkataan tai ainakin siltä tuntuu välillä, ei oteta tosissaan.
Pelkoa siitä, että ei kelpaakaan, vaikka sen mahdollisuudenkin vielä saisi.
Rakkaus, suurin ja pysyvin tunne on kuitenkin rakkaus. Se on kuitenkin siellä pohjalla olemassa, vaikka välillä tuntuukin, että muut tuntemukset ottavat vallan.
Tämän kaiken lisäksi tunnen vielä epäuskoa tuntemuksiani kohtaan. Tiedän mitä tunnen, mutta tässä eriskummallisessa tilanteessa missä nämä tuntemukseni olen saanut, tulee aika ajoin epäusko siihen mitä oikeasti tunnen.
Mun kohdalla rakkaus kestää NIIN vähän aikaa, ennenkuin tulee toiselta puolelta ensimäinen munaus että tuskin maaliin pääsen koskaan. Kun tunne on muuttunut vihaksi se on jo sitä eikä rakkautta. Sellaista se on... kun ei luota eikä usko eikä sitä "oikeeta" löydy kun ei jaksa etsiäkään.
Enemmän kuulostaa ihastumiselta tuo sinun tunteesi, koska rakkaus on pitkäaikaisempaa. Voiko rakkauden kohdetta ihan oikeasti edes vihata? Hetken aikaa voi olla vihastunut, mutta loppujen lopuksi haluaa toiselle vain hyvää. Mutta kuten itsekin sanot, niin vihan tunteen tullessa et tunne enää rakkautta.
Mielestäni rakkautta ei voi etsiä väkinäisesti etsimällä etsien, vaan se tupsahtaa kuin yllättäen taivaalta. Yhtäkkiä vain huomaat olevasi rakastunut.
Eiköhään tuossa artikkelissa meinata sellaista molemminpuolista rakkautta. Yksipuolinen "rakkaus" ei ole mitään verrattuna siihen että molemmat rakastavat toisiaan. En puhuisi rakkaudesta jos toista ei edes tunne.