Miksi ortodoksit eivät vaadi Suomenlinnan kirkkoa takaisin itselleen?
Lutherilaisen lahkon tulisi rakentaa itse kirkkonsa eikä miehittää ortodoksien ja katolilaisten rakentamia kirkkoja!
Lutherilaisen lahkon tulisi rakentaa itse kirkkonsa eikä miehittää ortodoksien ja katolilaisten rakentamia kirkkoja!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tätä aihettahan sivuttiin keskustelussa edellä (Koristeellisuus- ort/ev.lut).
Pyhän Aleksander Nevskin sotilaskatedraali, nykyinen Suomenlinnan luterilainen kirkko on kieltämättä riisuttuna joutunut kärsimään alennustilasta, joka ei sovi sivistysvaltion imagoon. Ainut heikko puolustus on se, että se edelleen, onneksi on kirkollisessa käytössä eikä esimerkiksi ilmavalvontatornina. Tosin arkkitehti Konstantin Thon suunnitteli alkuperäiseen kirkkoon viisi kupolia nykyisen yhden sijasta eikä
halunnut sijoittaa korkeimpaan torniin majakkavaloa.
Käsittääkseni luterilaiset eivät sanottavasti tarvitse Suomenlinnan kirkkoa, joka hallinnollisesti kuuluu Johanneksen seurakunnan alaisuuteen ja taitaa olla vajaakäytössäkin. Saattaa olla että ortodoksinen käyttö olisi vielä vähäisempää. Mutta, rakennuksella on suuri symboliarvo, etenkin sitten kun sen hístorian ja alkuperäisen taiteellisen arvon tuntee. Optimisti
voi siksi haaveilla siitä, että jonain päivänä kirkko vielä rakennettaisiin uudelleen alkuperäisen kaltaiseksi. Olen tainnut täällä aikaisemmin sanoa, että rakennetaan Suomessa paljon turhempiakin rakennuksia.
..maan tasalle ihmiskäden viritelmät, Kristusta kutsuttiin "lahkolaisuuden pääksi", mutta eihän nämä -oksit sitä tiedä kun eivät lue Raamattua...
Minulla on kauan ollut visio siitä, että arkkipiispan istuin olisi Helsingissä, tuomiokirkkona olisi Viaporin katedraali ja Suomenlinnassa olisi pieni luostariyhteisö sekä sen yhteydessä kirkon oma pappisseminaari.
* * *
Valitettavasti visio edellyttäisi toteutuakseen, että historia olisi kirjoitettu hieman toisin kuin sitten lopulta kävi :-)
Itse asiassa muistaakseni Suomenlinnaan onkin kaavailtu jossain vaiheessa ortodoksista luostaria, tiemmä 1970-luvun alkupuolella, jolloin Uuden Valamon tulevaisuus näytti olevan
vaakalaudalla. Kaikki tiedämme kuitenkin, ettei Suomenlinnassa ole luostaria, eikä sitäpaitsi edelleenkään koko Helsingin hiippakunnan alueella.
Mikä kirkollinen status sitten on Pokrovan yhteisöllä Kirkkonummella?
"Virallisesti" en tiedä, käytännössä kaksi vakituista asukasta (toinen munkki ja toinen viitankantaja) sekä takoituksenmukaiset (kirkko on upea!) tilat tekevät siitä kyllä luostarin.
Arvasin, että tästä tulee puhe : )
Kirkkonummen Pokrova tituleeraa itseään luostariksi ja hanke on erittäin kunnioitettava ja hieno. Rakennusten saneeraamiseen ja kirkon koristeluun yms. on uhrattu suuri määrä rahaa ja työtä. Siellä todellakin asuvat munkki ja viitankantajaveli.
Virallisesti Pokrova ei ole kuitenkaan luostari vaan lähinnä luostarimainen yhteisö (ei täsmällistä termiä kuvaamaan tilannetta). Näin on siksi, että se ei ole ortodoksisen kirkkokunnan aloitteesta perustettu eikä myöskään kirkkokunnan omistuksessa. Pokrovassa ei myöskään ole pappia, mikä olisi luostarin kohtuullinen vähimmäisvaatimus. Palvelukset toimitetaan yhteistyössä Helsingin ortodoksisen seurakunnan kanssa, jonka puolesta Länsi-Uudenmaan alueen pappi ne pääsääntöisesti hoitaa.
Toki Pokrova on käymisen arvoinen paikka jo pelkästään kauniin kirkkonsa vuoksi.
Toinen luostarimainen yhteisö Helsingin hiippakunnan alueella on Heinolan ortodoksinen naisyhteisö. Kuitenkaan sekään ei ole varsinainen luostari. Virallisesti Suomen ortodoksisen kirkkokunnan alueella toimii siis edelleen vain kaksi luostaria: Uusi Valamo ja Lintula Heinävedellä.
Kaikki paikat, joita kutsumme kartanoiksi, eivät oikeasti ole kartanoita. Kaikki paikat, jotka mielestämme näyttävät luostareilta, eivät myöskään välttämättä ole luostareita.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuo pappivaatimus on aika tiukka. Ortodoksinen maailma on täynnä sekä mies- että naisluostareita, joiden johtaja ei ole pappi ja joissa sellainen vierailee vain satunnaisesti. Tämä ei toki ole ihanne, mutta laajalti vallitseva asiaintila.
Suomessa taas tilanne vaikuttaa siltä, että täällä ei ole liiemmälti pappismunkkeja, vaan melkein kaikki sellaiset on kohotettu arkkimandriitan arvoon, jonka pitäisi olla harvoille ja valituille annettu kunnianimi... :-(
Esim. vanhassa Valamossa ei perinteisesti annettu arkkimandriitan arvoja lainkaan, vaan luostarin johtajakin oli "vain" igumeni ja sitten sopivat vihittiin tavallisesti elämänsä ehtoolla suuren skeemaan. Perusteena tähän oli se, että luostari ymmärrettiin ensisjaisesti syvän kilvoittelun paikaksi, ei ponnahduslaudaksi korkeampiin virkohin ja asemiin.
Niin, eikös munkkeus alunperin syntynyt Kirkon institutionaalistumista ja maallistumista vastustamaan? Siten munkkeuden alkuperäinen perusajatus on ristiriidassa järjestelmän (hierarkian, piispojen vallan) kanssa. Joskus tämäkin olisi hyvä muistaa. Se asettaisi monta asiaa omiin mittasuhteisiinsa.
Nythän on viime aikoina ollut puhetta tästä, että pitäisikö Suomenlinnan kirkko palauttaa alkuperäiseen kultakimalteiseen sipulikupolimuotoonsa. Asiaa ajaa mm. Isä Mitro. Kirkkoa ei ilmeisesti kuitenkaan olla viemässä pois luterilaisilta, vaan että siitä tulisi luterilaisten omistama ekumeeninen kirkko, jonka tiloissa kaikki kristilliset suuntaukset voisivat pitää jumalanpalveluksiaan ja kokouksiaan.