Hesarin sivuilla vastakkain kannanotot pakkoruotsin ja valinnanvapauden puolesta, ennen artikkelia kysytään, kannattaako lukija pakkoruotsia vai ei ja sama artikkelien lukemisen jälkeen.
Ennen-äänistä vaivaiset 63% kannattaa valinnanvapautta, artikkelien lukemisen jälkeen 69% on vapaavalintaisuuden kannalla.
Lukeminen siis sivistää tietämättömiä ja tekee heistä viisaampia.
Ennen-äänistä vaivaiset 63% kannattaa valinnanvapautta, artikkelien lukemisen jälkeen 69% on vapaavalintaisuuden kannalla.
Lukeminen siis sivistää tietämättömiä ja tekee heistä viisaampia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pakkoruotsin perustelut Hesarissa - Itäsuomessakin on ruotsia
maitopurkeissa ja tuoteselosteissa, ruotsinkieli on myös
yksinkertaista ja suomessa sitä puhutaan suomalaisella
nuotilla !
Aika köykäistä kamaa.
Median avoimuus pakkoruotsikeskustelussa tulee avaamaan kansan silmät. Pakko- ja virkamiesruotsi tulee poistumaan nopeammin kuin osaamme aavistaakkaan.
Pakkoruotsi ei poistu niin kauan, kuin suomenkieliset poliitikot
haluavat sen jatkuvan.
Joten katsokaa tarkasti, ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa.
Kokoomus ja demarit ovat tiukasti pakon kannattajia.
Pakkoruotsin vastustajana kokenut vuonna1948 syntynyt kirjailija nainen ymmärtää miten tärkeää valtakielet ovat pienelle maalle.
1975 vuonna syntynyt pakkoruotsitettu kirjailija taas kannattaa pakkoruotsia täysin omalta tunnepohjaltaan.
Tarvitaan lisää vastaväittelyä televisiossa, jotta Suomen kansa saisi enemmän tietoa tästä järjettömästä kaksikielisyydestä.
Pakkoruotsi on uskonto. On täysin turhaa yrittää löytää sille mitään järkiperäisiä perusteluja.
Tuleva eduskuntakäsittely tulee näyttämään onko Suomi länsimainen demokratia vai ei.
Jos pakkoruotsi ei poistu, kansan tahdon mukaisesti, emme voi lukea maatamme demokraattisiin maihin kuuluvaksi.
Itseäni joka olen kyllä pitänyt joistain Itkosen kirjoista kyllä hämmästytti hänen
täysin subjektiivinen asenteensa.
Mikä on kivaa minusta pitää olla kivaa myös muista ja kuitenkin nyt on kyse
paljon suuremmasta asiasta.
Lähinnä mieleen tulee se kuinka paljon apurahoja Itkonen on saanut tietyiltä
säätiöiltä tai onko vasta lupauksen tasolla.
Oma suuhan se on jokaisella lähinnä ja tähän paljon perustuu myös ne puhumiset
jonkun asian puolesta.
En nyt muista kuka julkaisee Itkosen tai Kähkösen kirjoja mutta ruotsinkieliset
päätöksen tekijät varmaan vaikuttavat.
Kaksi kirjoitusta, myönteinen ja kielteinen, kumpikin vailla asiallista pohdintaa. MUTU-huitaisuja, jotka tasoltaan kuuluvat tänne Suomi 24:ään tai teinilehteen, ei valtakunnalliseen suureen sanomalehteen.
Milloinkahan julkisuudessa ruvetaan keskustelemaan asiallisesti maamme kielipolitiikasta ottaen huomioon suomenkielisten ja 265000 ruotsinkielisen ja 265000 muunkielisen oikeudet (Ahvenanmaan 25000 ruotsinkielistä ei ole luvuissa mukana). Eiväthän ruotsinkieliset mihinkään katoa, vaikka ruotsinkielen tarve onkin suuressa osassa maata kadonnut.
Kielikysymys on niin monitahoinen asia, että Suomen tulevaisuutta pohtivien tulisi ottaa se vakavasti huomioon. Riitelemällä asiat eivät parane, ja maailma on muuttunut niistä ajoista, joihin kielilainsäädäntö on ankkuroitu (Laki 1924, uusi laki n. 80 vuotta myöhemmin säilytti vanhan periaatteet ts. ei muutoksia,)
Nykyisin ovat portit auki kaikkialle EU:n piirissä. Jos syrjäseudun nuori haluaa maailmalle, niin miksi hän rajoittaisi haaveensa vain Juutirauman pohjoispuolelle?
Kun kyselyn tulokset veivätkin väärään suuntaan Hesarissa,poistettiin
äkkiä näkyvistä.
Koska perustelut luettuaan vastustajien määrä nousi.
Alkaa vaikuttaa yhä epätoivoisemmalta Hesarinkin manipulointiyritykset.
Vastustajien määrä nousi 64-70%:iin.
Totuus vaan näyttää väkisin tulevan ilmi.
Tuolla hän se on hesarin sivuilla edelleen. Ennen noiden artikkeleiden lukua 64% kannattaa valinnaisuutta ja artikkeleiden luvun jälkeen 70%. Tietämättömistä n. 40% ryhtyy siis kannattamaan yksilönvapautta.
Tuo pakkoruotrsitusta puolustava Itkonen sortuu tyypilliseen svekotapaan vastustajan leimaamiseen. Kuulemma kielivapauden kannattajat eivät ole monimuotoisuuden puolella, vaan taustalla piilee jonkinlainen nationalismi.
Melkoinen väite, kun ottaa huomioon, että pakkoruotsitus on sitä kaikkein sisäänpäinkääntyneintä ja tantumuksellisinta toimintaa.
Lukijat ovat sen verran fiksua väkeä, että tuollainen asiaton leimaminen kääntyy itseään vastan.
Ennen sosiaalista mediaa tiedonvälitys oli enemmän valtakunnallisen median hallinnassa. Silloin yleistä mielipidettä pääsivät paremmin ohjaamaan maan päättäjät ja vaikuttajat. Näin ei ole enää. On vaikea sanoa kuinka hyvin päättäjät ja vaikuttajat ovat tämän sisäistäneet.
Kansalaiset voivat vapaasti keskustella asiasta. Mielipide muokkautuu tehokkaasti sosiaalisessa mediassa. Esitetyt väitteet punnitaan kansalaisten toimesta ja monelta väitteeltä putoaa pohja pois tai se kääntyy itseään vastaan. Sosiaalinen media pakottaa valtamedian käymään saman keskustelun valtakunnallisissa tiedotusvälineissä.
Pakkoruotsi keskustelun käyminen keskustelupalstoilla on hyvä esimerkki tästä. Tätä keskustelua pitää ehdottomasti jatkaa ja pitää yllä. Keskustelua on mielenkiintoista seurata.
Ja mikä tärkeintä nuoret, jotka ovat Suomen tulevaisuuden toivo, voivat seurata tätä pakkoruotsi keskustelua sosiaalisessa mediassa.
Ruotsin kielen oppitunneilla voi olla edessä mielenkiintoisia keskusteluja siitä miksi ruotsia on pakko lukea ja mitä hyötyä siitä ylipäätään on.