Rupesin pohtimaan helluntailaisen logiikkaa.

Siunausta myös sinulle. Avaus oli hyvä keskustelunavaus. Emmehän kaikki ole vankilassa todellakaan, joskin sen lenkin olemme useimmat tehneetkin, sitä emme kiistä.

Rauhallista uskomista sinullekin

Hyvää pohdintaa.
Itse arvioin kyseiset häiriköt narsisteiksi,
joille on perinteisesti ominaista olla oikeassa
ja keinolla millä
hyvänsä.

Nykyisin vl-uskovaisena en ymmärrä, koska en ole syntynyt vl-kotiin, mistä kumpuaa tämä "vaatimus", että uskovaisen erityisesti täytyy tunnustaa toisen/toisin uskovaisen usko.

Taivaan Jumala jakaa lahjojaan runsaskätisesti kaikille ihmisille, myös ateisteille. Näitä lahjoja voivat olla fyysiset tai henkiset lahjat (tiedot, taidot jne). Sitä mielestäni tarkoittavat Raamatun sanat

"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta" (Jaak. 1:5) sekä

Jeesuksen sanat:
"Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille" (Matt 5:44-45)

Jumala ei siis anna lahjojaan yksistään uskovaisille vaan kaikille, ikään kuin ennakkolahjoina, rusinoita pullasta. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomuksia, ihmiset eivät ole virhekappaleita. Kukaan vanhoillislestadiolainen uskovainen ei siis kuvittele olevansa toista eri tavalla ajattelevaa parempi millään elämän osa-alueella.

Näin en ole koskaan kokenut, että vl-uskovainen ihminen käyttäisi toisen ylitse jotakin tuomiovaltaa. Ainoastaan Jumalalla on kaikki valta. Mutta Jeesus on kyllä jättänyt omilleen valtuuden, valtakirjan Pyhän hengen virkana julistaa evankeliumia. Siinä tehtävässä ole mitään lihallista paremmuutta. Sanoohan Raamatun sanakin, että "toinen toisenne kunnioittamisessa kilvoitelkaa". Miksi siis puhutaan yksisilmäisesti "ylpeistä" lestadiolaisista, kun ne, joille vanhoillislestadiolaisen esillä pitämä evankeliumin sanoma ei kelpaa, voisivat yhtä lailla mennä itseensä ja miettiä, mistä kumpuavat nämä uskon tunnustamisen vaatimukset?

Purppurakankaita myyvää Lyydiaa (Ap.t. 16:14-15) Jumalan sana kosketti, kun hän kuunteli Paavalin puhetta. Lyydia sai Jumalalta parannuksen armolahjan ja otti Paavalin ja Timoteuksen tuoman sanoman vastaan. Raamattu kertoo Lyydiasta näin: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Raamattu jatkaa: "Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan". Koen, että Lyydia ei niinkään vaatimalla vaatinut Paavalia ja Timoteusta tunnustamaan hänen uskonsa - hänestähän oli tullut uudestisyntynyt. Vaan että hän halusi vieraanvaraisuudellaan jakaa oman ja heidän yhteisen ilonsa! Tässä vaatiminen on ymmärrettävä voimakkaaksi kehotukseksi hyvässä ja ristiriidattomassa ilmapiirissä.

Mutta näissä keskusteluissa, joissa silminnähtävän usein halutaan kyseenalaistaa vl-uskovaisen uskoa, ei huomata, että omia vaatimuksia ei ehkä siivitä iloa ja rauha. Kiistelynkipeys, kateus, oikeassa olemisen pakko tai lihallisen mittelön halu ei todista uskon rauhasta. Raamattuhan sanoo:

"Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä" (Room. 2:29)

Minulla on sellainen ymmärrys ja tunto, että Kristuksen hengessä ei ole kovaa ja vaativaa ilmapiiriä. En halua erityisesti nimetä palstalla ketään, silloinhan tekisin itse juuri sitä, mistä huomautan. Usko ei vaadi. Usko liittää samoin uskovat sydämet yhteen. Antakoon Herra Jeesus tehdä tämän sanan työtään niissä sydämissä, jotka sanan ravintoa tarvitsevat. Itse tarvitsen. Siksi kuuntelin tänä iltana (21.7.) mm. Jämsän opistoseuroja. Kiittäkäämme Jumalaa lähimmäisistämme. Palkitkoon Jumala rakkautenne ja myötäelämisenne ja hyvät tekonne ihmisten parissa.

Aloitus on hölmö aivan kuten muutkin nikin tuotokset.

siinä tärkein tiivistettynä.

olipas mukava, lämminhenkinen avaus. noin minäkin uskon.

olen myös sitä mieltä, että tällä palstalla suurimpaan ääneen huutajat ja toisia alistavat ihmiset haluavat itsensä kuuluviin keinolla millä hyvänsä: mut päinvastoinan siinä käy: heidän ympäriltään lähtee väki. heitä komppaa ihmiset, jotka eivät ymmärrä edes koko vl-asiaa..uskoa..ovat ehkä kuulleet jotain negatiivista heistä, niihinhän onkin hyvä yhtyä yhdessä kovaäänisimpien kanssa. Huutajien oma usko on huulilla, ei sydämissä.

mut HerranHenki asuu hiljaisissa ja nöyrissä sydämissä.

Höpisetköhän oikealla palstalla?

Onko vl-mielipuoli (= avaaja) päässyt taas karkuun?

Todellinen rauhan vaalija on se, joka antaa uskon mahdollisuuden kaikille luomakunnan ihmisille muistaen, että vain ja ainoastaan Jumala valitsee lapsensa. Sitä ei määrittele yksikään ihminen. Jos määrittelee, asettaa hän itsensä Jumalan asemaan.

Kyllä, Herran Henki asuu hiljaisissa ja nöyrissä sydämissä. Niin nöyrissä, että ymmärtävät, vain Jumala valitsee lapsensa. Sitä ei voi ihminen mitenkään tehdä. Sitä on oikea ja todellinen nöyryys Jumalan edessä. Toki se on paljon muutakin.