Suomalainen mainonta, design, mainostoimistoväki ja asiakkaat... siitä tulee huono olo, vaikka joskus myös naurattaakin. Mikään ei näytä olevan aitoa eikä henkevää sielua hyväilevää. Tämä kliseitä, kierrätysideoita ja kustannustehokkuuden runtelemaa kapitalistista sanomaa sylkevä tuotanto maksaa asiakkaalle enemmäin kuin sen laatu sallii.
Brändihehkutus... oksennusta. Amerikkalaista muovista paskaa. Mitä vlttua...? Tälläkin rakennetaan feikkiä maailmaa aidon ympärille ja imutetaan asiakkaatkin siihen mukaan. Silti sekään juurikaan ole mainonnan lopputuloksen laatua parantanut... mutta, tämä brändihehkutus onkin lähinnä mainostoimiston omaa mainontaa. Ihan samaa paskaa aikoinaan tuli tuutista ilman brändioppejakin.
Mainosmiehet ja -naiset... niin vltun pinnallisia, tekoelitistisiä pellejä, jotka pitää itseään muita duunareita ylempiarvoisena. Toimistolla vaalitaan tiettyjä asenteita, opittuja vääristyneitä sellaisia, joista tulee työpaikalla eräänlainen muoti-ilmiiö... sun täytyy olla tietynlainen, et oma itsesi, jotta sut hyväksytään. Sun rooli täytyy olla huippuunsa kehitetty, jossa virheillä, inhimillisilläkään, ei ole sijaa. Puhutaan sopeutumisesta... tai sopeuttamisesta, eli aivopesusta. Tämä teeskentely ja teennäisyys... en sitä koskaan oppinut, tai oikeastaan en edes halunnut oppia. Useimmiten koin surkuhupaisia tunnekuohuja, ja kehottelin palauttamaan ne jalat takaisin maantasolle ja lopettaa sen turhan leijumisen, johon ei ole mitään varaa.
Asiakkaat... ne opetetaan ostamaan suppeasta kategoriasta suppeita ideoita. Tässä kutistetussa maailmassa sitten hehkutellaan epäolennaisuuksilla ja muilla turhakkeilla, joita kutsutaan jopa "hyviksi ideoiksi". Eihän ne ole muuta kuin kliseitä, kierrätettyjä ja modifioituja kökkäreitä. Vähän myllätään käytettyä ideaa ja lisätään vähän väriä ja muotoa sinne tänne ja sitten hehkutetaan kuinka luovia ollaan. Voi VlTTU.
Pakkausdesign... sekin on kustannustehokkaannopeasti tehtyä metripökälettä jossa on logo, värilätkä ja vähän tekstiä. Näiden kökkäreiden sitten pitäisi houkutella asiakkaita, joille tarjotaan vain sokeroitua paskaa. Sitä on kaupoissa hyllymetreittäin. Ja kyllä... olen niin vltun hyvä, että jokaisen olisin tehnyt paremmin.
Suomalainen mainonta on muutamaa helmeä lukuunottamatta huonoa, rumaa, pliisua, arkaa, ei-niin-luovaa, tunkkaista, kliseistä, monotonista, ideat heikkoja ja ne kyräilevät zombiemaisesti ja häpeilevästi ihmistä sensijaan, että se viettelisivät oikeilla asioilla. Näiden tekeleiden tekijät silti röyhistelevät rintaansa ylpeänä ja tilittävät asiakkailtaan isoja summia. Eikä siinä vielä kaikki. Alihankkijakumppaneiden palvelutkin jälleenmyydään asiakkaille jopa 30% kalliimmalla. Ja tätähän ei asiakkaalle, eikä alihankkijakumppanille kerrota.
20 vuotta riitti minulle katsella tätä typeryyttä, teeskentelyä, pelleilyä ja epärehellisyyttä. Olen vain huono taipumaan ja antamaan periksi tällaiselle muoviselle touhulle. Olen myös tullut allergiseksi näille kapitalistiselle ja manipuloiville markkinavoimille, jotka myy ja myy vaikka tamppoonit perseistään. Herätellään ns. piileviä tarpeita. Nämä ei ole tarpeita. Ne on hinkua, joka luodaan ja manipuloidaan... glamour, muoti, omistamisen ja saamisen hinku, pinnallisuus, logomania... tää vain on niin helvetin rumaa. Ja kieroa. Nykyihminen onkin kapitalismin zombifioima reppana... 8 tuntisia työpäiviä ylityöt jotta saadaan tienattua rahat paitsi perustarpeisiin myös elämän glamouriin. Tavaroita on oltava ympärillä, jotta elämä maistuisi paremmalle. Sitten joku pelle piipittää tähän, että "saahan sitä elämässä nyt vähän glamouria olla".
Myin autoni, joka oli turboahdettu Audi Quattro, tottakai! ja ostin pienen halvan farkun. Myin kustomoidun Ducatini, joka piti olla aina pihalla, jotta naapurit näkee, että meillä on kaikkea. Lopetin rypemisen ns. varhaisten omaksujien joukossa ja tekniikan kärkiryhmässä tempoilun. Lopetin brunssit, bistrot, läppärishowt terasseilla ja monet vastaavat tekopyhät perkeleet, kuten kehuskelut millaista huipputekniikkaa mulla on kotona. Huomasin, että tämä elämän "käyttöliittymä" voi olla hyvinkin sairas, vaikka tunteekin olevansa jotain coolia ja menestynyttä. Opin myös sen miten pienellä rahalla pystyy elämään tasapainoista ja laadukasta elämää. En enää kumarra logoille ja brändeille, enkä tekopyhille mainostoimistoheeboille. Opin myös sen, että tämä maailma on iso vitsi, joka oikeasti jo naurattaakin, vaikkakin kun näen tätä sontaa ympärilläni, niin se luo myös fyysistä ja henkistä pahoinvointia.
Kun klisestä puhutaan, niin pakko sanoa yksi sellainen: hankkikaa elämä;) Tai sitten onanoikaa logoihinne:) Meitsi lähtee hakkaamaan halkoja.
Brändihehkutus... oksennusta. Amerikkalaista muovista paskaa. Mitä vlttua...? Tälläkin rakennetaan feikkiä maailmaa aidon ympärille ja imutetaan asiakkaatkin siihen mukaan. Silti sekään juurikaan ole mainonnan lopputuloksen laatua parantanut... mutta, tämä brändihehkutus onkin lähinnä mainostoimiston omaa mainontaa. Ihan samaa paskaa aikoinaan tuli tuutista ilman brändioppejakin.
Mainosmiehet ja -naiset... niin vltun pinnallisia, tekoelitistisiä pellejä, jotka pitää itseään muita duunareita ylempiarvoisena. Toimistolla vaalitaan tiettyjä asenteita, opittuja vääristyneitä sellaisia, joista tulee työpaikalla eräänlainen muoti-ilmiiö... sun täytyy olla tietynlainen, et oma itsesi, jotta sut hyväksytään. Sun rooli täytyy olla huippuunsa kehitetty, jossa virheillä, inhimillisilläkään, ei ole sijaa. Puhutaan sopeutumisesta... tai sopeuttamisesta, eli aivopesusta. Tämä teeskentely ja teennäisyys... en sitä koskaan oppinut, tai oikeastaan en edes halunnut oppia. Useimmiten koin surkuhupaisia tunnekuohuja, ja kehottelin palauttamaan ne jalat takaisin maantasolle ja lopettaa sen turhan leijumisen, johon ei ole mitään varaa.
Asiakkaat... ne opetetaan ostamaan suppeasta kategoriasta suppeita ideoita. Tässä kutistetussa maailmassa sitten hehkutellaan epäolennaisuuksilla ja muilla turhakkeilla, joita kutsutaan jopa "hyviksi ideoiksi". Eihän ne ole muuta kuin kliseitä, kierrätettyjä ja modifioituja kökkäreitä. Vähän myllätään käytettyä ideaa ja lisätään vähän väriä ja muotoa sinne tänne ja sitten hehkutetaan kuinka luovia ollaan. Voi VlTTU.
Pakkausdesign... sekin on kustannustehokkaannopeasti tehtyä metripökälettä jossa on logo, värilätkä ja vähän tekstiä. Näiden kökkäreiden sitten pitäisi houkutella asiakkaita, joille tarjotaan vain sokeroitua paskaa. Sitä on kaupoissa hyllymetreittäin. Ja kyllä... olen niin vltun hyvä, että jokaisen olisin tehnyt paremmin.
Suomalainen mainonta on muutamaa helmeä lukuunottamatta huonoa, rumaa, pliisua, arkaa, ei-niin-luovaa, tunkkaista, kliseistä, monotonista, ideat heikkoja ja ne kyräilevät zombiemaisesti ja häpeilevästi ihmistä sensijaan, että se viettelisivät oikeilla asioilla. Näiden tekeleiden tekijät silti röyhistelevät rintaansa ylpeänä ja tilittävät asiakkailtaan isoja summia. Eikä siinä vielä kaikki. Alihankkijakumppaneiden palvelutkin jälleenmyydään asiakkaille jopa 30% kalliimmalla. Ja tätähän ei asiakkaalle, eikä alihankkijakumppanille kerrota.
20 vuotta riitti minulle katsella tätä typeryyttä, teeskentelyä, pelleilyä ja epärehellisyyttä. Olen vain huono taipumaan ja antamaan periksi tällaiselle muoviselle touhulle. Olen myös tullut allergiseksi näille kapitalistiselle ja manipuloiville markkinavoimille, jotka myy ja myy vaikka tamppoonit perseistään. Herätellään ns. piileviä tarpeita. Nämä ei ole tarpeita. Ne on hinkua, joka luodaan ja manipuloidaan... glamour, muoti, omistamisen ja saamisen hinku, pinnallisuus, logomania... tää vain on niin helvetin rumaa. Ja kieroa. Nykyihminen onkin kapitalismin zombifioima reppana... 8 tuntisia työpäiviä ylityöt jotta saadaan tienattua rahat paitsi perustarpeisiin myös elämän glamouriin. Tavaroita on oltava ympärillä, jotta elämä maistuisi paremmalle. Sitten joku pelle piipittää tähän, että "saahan sitä elämässä nyt vähän glamouria olla".
Myin autoni, joka oli turboahdettu Audi Quattro, tottakai! ja ostin pienen halvan farkun. Myin kustomoidun Ducatini, joka piti olla aina pihalla, jotta naapurit näkee, että meillä on kaikkea. Lopetin rypemisen ns. varhaisten omaksujien joukossa ja tekniikan kärkiryhmässä tempoilun. Lopetin brunssit, bistrot, läppärishowt terasseilla ja monet vastaavat tekopyhät perkeleet, kuten kehuskelut millaista huipputekniikkaa mulla on kotona. Huomasin, että tämä elämän "käyttöliittymä" voi olla hyvinkin sairas, vaikka tunteekin olevansa jotain coolia ja menestynyttä. Opin myös sen miten pienellä rahalla pystyy elämään tasapainoista ja laadukasta elämää. En enää kumarra logoille ja brändeille, enkä tekopyhille mainostoimistoheeboille. Opin myös sen, että tämä maailma on iso vitsi, joka oikeasti jo naurattaakin, vaikkakin kun näen tätä sontaa ympärilläni, niin se luo myös fyysistä ja henkistä pahoinvointia.
Kun klisestä puhutaan, niin pakko sanoa yksi sellainen: hankkikaa elämä;) Tai sitten onanoikaa logoihinne:) Meitsi lähtee hakkaamaan halkoja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.